IRC-Galleria

taateli. jostain syystä selailin galleriaa, mitä en yleensä tee, ja huomasin omistavani tämän hullun päiväkirjan, mistä en ole edes kovin tietoinen noin yleensä. kunhan käyn iltamyöhällä kirjoittelemassa, vaikka yhtä hyvin voisin vain mennä nukkumaan. Onhan kohta jo noustava ylös, hyvät kuusi tuntia jäljellä. tänään oli päivä, milloin kaikki olisi voinut loppua. sade, työ, väsy, selkäkipu, mutta eipä loppunut. pientä helpotusta aiheutti saunominen, kalja ja leffa. nyt taas tässä samassa jamassa. mietin että mitäs huomenna ja sataakohan. ja kyllähän se perkele sataa.
ai niin, kuvat ovat sittenkin tallella. joskus käy tuuri. onni lykkii kohalle ja yllättää. yleensä kai niitä juttuja ei kovin huomaa, vaan ajattelee että palasi takaisin siihen entiseen, normaaliin ja oikeaan tilanteeseen. mutta tavallaan kai jo olin sanonut hyvästit kaikille niille muistoille, mitkä oli, mutta kun ne saa takaisin niin juhlat voi alkaa, mummotki alkaa nostaan jalkaa! vielä on yksi semmonen mysteeri, minkä haluan tajuta, mutta eiköhän aika mitä elämä.
Toivottavasti en enää kirjoita tänne koskaan.
-j