IRC-Galleria

Tässä on sanoja. Kirjoita mitä jokaisesta sanasta tulee ensimmäisenä mieleen. Älä jää miettimään vaan anna tulla ensimmäinen assosiaatio suoraan syvältä mielestäsi. Voit käyttää tarvittaessa useampaa sanaa/lausetta.

1. Auto: Jättiläisauringonkukka, joka hotkaisee hippikuplan ja vie matkaajat huimiin surrealistisiin maailmoihin.
2. Koira: Lassie ja taskunlämmin viski
3. Rakkaus: Lämmin syli
4. Maailma: lattialla lojuva hiuskiehkura, josta ei saa ikinä otetta sormillaan vaikka kuinka yrittäisi.
5. Uskonto: Sorto, piiskatut verenpeittämät orjat.
6. Ruoka: Raparperijogu!
7. Äiti: mustavalkoraidallinenruudullinen
8. Kuolema: Ei ole olemassa kuolemaa.
9. Kukka: Film noir elokuva; eteenpäin horjuvan smokkipukuisen lihansyöjäkasvin härski, alastomaksi riisuva katse valahtaneiden Ray Banien takaata, samalla kun huomioni kohdistuu suupielestä valuvaan opium-piippuun, jonka muoto muistuttaa erehdyttävästi erityisen rumaa ja suonikasta kyrpää.
10. Matka: Aika-avaruus; Vauhdikas, pilaantuneen lihan värinen ja hajuinen spiraali, jonka molemmissa päissä sijaitsee minuus, varrelle kasvanut eläviä mutanttisia, uhkaavasti elehteleviä ruusunpiikkejä, joiden epänormaalin notkea limainen olomuoto kummastuttaa. Lähes kehonpituisten piikikkäiden hampaiden omaavien aavemaisten mustien hahmojen lennellessä maanisesti ympärillämme. Näky särkyy kuin hajotettu peili, (tunsin egoni särkyneen) paljastaen multivärikkään, ilontäyteisistä tunteista pursuavan hattaramaailman, Sirkusmusiikkia ja holtittomasti lenteleviä karuselleja, joista kaikuu sama vaimea ja arvoituksellinen viesti: "älä syö meitä!"...
11. Suru: Mustat ruusut ja kalpeat murenevat kasvot.
12. Häät: naamiaiset
13. Sairaala: Kirurginmaski + Skalpelli
14. Ahdistus: Paeta pimeään luolaan, eksyä sinne.
15. Orlando Bloom: Pörröinen kissanpentu
16. Elokuva: Girl, interruptedin Lisa hieromassa vulvaansa murhaamansa hoitajan, verenvoitelemalle naamalle himokkaan oloisesti, alastoman selän paljastaessa neonkylttimäisesti astettain suurenevan-pienenevän valuvan kyyneleen, josta kuuluu herkkä tyttölapsen ääni, joka lausuu "Herra on minun paimeneni"-rukousta.
17. Sormus: Viktoriaanisen ajan sormus isolla rubiinilla
18. Tupakka: Nallekarkiksi naamioitu syanidikapseli
19. Huumeet: Itku pitkästä ilosta.
20. Onnellisuus: Taivaaseen ulottuva hento pavunvarsi
21. Vapaus: Ilosta puhkuavan, leikkisän kissanpennun huoleton nuolaisu maitolasista.
22. Facebook: Addiktio
23. Ystävä: rakkaus
24. Romantiikka: Piriviivat ja spermatahraiset I Love You-pikkarit lampun himmentimenä. Kuherrellen veristen neulojen maalaamilla IKEAN "Versaillés-ruusuniitty"-lakanoilla.
25. Musiikki: esileikkiä
26. Yksinäisyys: petollista
27. Kesä: onnellisuus
28. Meri: herkästi vettä ahmiva soutuvene ja hädintuskin sisälle mahtuva härski ja karvainen, piippua poltteleva Fra Norge merikarhu.
29. Salaisuus: PIN-KOODI
30. Seksi: arveluttavaa
31. Partaterä: 9mm hylsy ja verilammikko
32. Urheilu: palmikot
33. Suklaa: Saatanan tekosia
34. Vapaa-aika: Voit alkaa oikeasti sisäistämään mitä paskaa oikeasti teet 8h päivässä. (tai 24h-päivässä)
35. Lapsi: vielä paratiisin suojissa
36. Homo: <3: )
37. Tuoksu: Patchouli
38. Tunne: Viiltävä
39. Palomies: Taukohuoneen suihkutiloista kuuluvat tyttömäiset kiljaisut ja hihittelyt, pyyhelätkimissession yhteydessä.
40. Nälkä: : (
41. Hiljaisuus: nirvana
42. Lääkkeet: söpön pyöreitä ja pulleita
43. Mainos: Loppuunmyyty
44. Petos: Edvard Munchin Huuto - maalaus
45. Jäätelö: Mustafa!
46. Mustarastas: räkättävä vaimo
47. Ikävä: maahan pudonnut lehti
48. Kuutamo: suuren ja kieron omenapuun toiseksi ylimmällä oksalla istuva, yksinäinen haaveilija kirjoittelemassa lemmenrunoja, vielä tuntemattomalle naishenkilölle. Hän on kuitenkin aivan varma, että he molemmat tuntevat saman mystisen kaipuun toisiaansa kohtaan kun luovat viikon jokaisena iltana kaihoisan katseensa ajattomalta tuntuvalle tähtitaivaalle, ikävästä huokaisten, varovaisen hymyn päättelemänä.
49. Kahvi: Apinoiden syömät kahvipavut, jotka kerätään ulostamisen jälkeen talteen. Luovat uniikin makukokemuksen tälle erittäin hintavalle kahvituotteelle.
50. Isänmaa: Lippua ei saa pudottaa maahan tai se pitää polttaa!

Huntress - Zenith
Dropkick Murphys - Rose Tattoo
Blood for Blood - Ain't like you
Peter Pan Speedrock - Always Drunk, Always Loud, Always Right!
Gataka - King of the Hill (laatu ikävä kyllä normaaliakin paskempi)

Sepultura - Territory
DMX - Rob All Night (If I'm Gonna Rob)
Magnetics - Fear of a Girl
Demented are go - Out Of Control
Demented Are Go - Princess Charlotte

Uusi päihderiippuvaisten potilasjärjestö kyseenalaistaa nykymenetelmät

"– Olisiko nyt korkea aika kuunnella niitä, jotka tuloksettomien hoitojen jälkeen ovat päässeet toimivaan hoitoon ja toipuneet, Orre kysyy."

- Olisi, ehdottomasti! mutta yhtä tärkeää on kuunnella/analysoida heitä, jotka eivät ole päässeet kuiville/raittiiksi. Yhtä tärkeää on myös kuunnella ammattilaisia ja YHDISTÄÄ nämä tiedot kokonaisuudeksi, joka on btw ihan helvetin monimutkainen asiakokonaisuus. Ihmisillä on eri syitä mitkä ovat johtaneet addiktioiden syntyyn ja kaikkiin ei tehoa sama hoito. Toimiva hoito näihin on yksilöllinen. Harmittaa, että otetaan _aina_ jompikumpi ääripää eikä osata ajatella objektiivisesti vaikka pitäisi. Yleistäminen on se ongelma jota tapahtuu juuri tälläkin hetkellä NYKYpäihdehoidossa. Lääkkeiden täysikielto voi ajaa yksittäisen addin käyttämään uudelleen ja uudelleen, kerta toisensa jälkeen, riippuen esim. siitä omaako mahdollisesti muun vakavan sairauden päihdeaddiktion lisäksi. Kun se on fakta, että päihdeaddiktion omaavilla on joillakin todella syviä ongelmia, joiden korjaaminen ei onnistu leirinuotion ympärillä keittiöpsykologiaa harjoittamalla kun he eivät edes monesti ymmärrä ongelmiensa alkuperiä, eivät kykene/osaa käsitellä niitä, + miljoona muuta syytä.

Sama pätee addikteihin, jotka ajaa täysin lääkkeetöntä hoitoa. Siihen ei ole _mitään_ loogista syytä miksi päihdehoito pitäisi olla ainoastaan lääkkeetöntä. Ymmärrän sen teorian tämän takaa koska kuullut sen ihan liian usein ja se on kaunis teoria ja tärkeä teoria, jota on syytä tuoda enemmän nykyisenlaisen hoidon pariin, jossa on rohkeasti sanottuna enemmän vikoja kuin täysin lääkkeettömässä hoidossa. Siinä on vaan yksi ongelma. Omat vahvat tunteet, jotka liittyy asiaan sumentaa täysin järkevän ajattelun. Vaikka kuinka toisi esille esimerkkejä miksi potilas x tarvitsee päihdeaddiktion tueksi lääkitystä+terapiaa niin mieli ei vaan anna muuttaa sitä omaa kantaansa. Ihminen välttelee tällöin jotakin/jonkin asian kohtaamista ja olisi tärkeää selvittää tämä asia ihmisen itsensä vuoksi. Ei tartte valita jompaakumpaa. Ei ole olemassa vain musta ja valkoinen, paha ja huono vaan kokonaisuus, jossa harvoin on elementtejä, jotka ovat joko täysin pahoja tai täysin hyviä. Ihan jokaisessa asiassa on se negatiivinen ja positiivinen puoli olemassa. Se on objektiivinen fakta.
Omasta mustavalkoisesta kannasta kiinnipitäminen, siitäkin huolimatta, että ymmärtää täysin lääkkeettömän hoidon olevan turmiollista joidenkin kohdalla tai sen sivuuttaminen, että jotkut ovat saaneet elämänsä paljon paremmaksi lääkkeiden ollessa yksi tekijä muiden ohella, on melkeinpä sairaalloisen egoistista toimintaa.

"-Päihderiippuvuuden toimivan hoidon lähtökohta on järjestön mukaan päihderiippuvuuden ymmärtäminen hermosolutason sairaudeksi."
- Hyvä suunnitelma, ainut järkevä mutta täysin lääkkeetöntä päihdehoitoa ajaava järjestö ei selvästikään vielä itse ymmärrä mitä tämä tarkoittaa.

Lopuksi vielä; Tiedostan myös sen, että teoreettisesti täydellisen hoitomuodon kehittäminen ei välttämättä toisi yhtään sen enempää raittiutta/putsiutta tähän maailmaan kuin täysin lääkkeetön/suuremmaksi osaksi lääkkeellinen hoito toisi. Maailmassa on aina tasapaino ja näiden kahden(lääkkeetön+suuremmaksi osaksi lääkkeellinen) eri hoitomuodon ajaminen sellaisenaan voisi tuoda kokonaisuudessaan paremman lopputuloksen. Näen, että asiassa voidaan silti ottaa enemmän huomioon yksilöllisuus. Niin kauan kun raha määrää, on olennainen osa maailmaa, me tarvitsemme rajuja repäisyjä. Ehkäpä tämä järjestö on täysin välttämätön nykyisenlaisessa maailmassamme.

Seksuaalisella himolla ei ole sinällään yhtään mitään tekemistä rakkauden kanssa eikä rakkaudella ole mitään tekemistä sitten taas pinnallisuuden kanssa vaan seksuaalisen himo on lähinnä alkukantainen biologinen pariutumismekanismi/seksuaalisen himon tyydyttämisriitti. Jos ja kun nainen ja mies löytää sellaisen vastineen, jonka katsoo olevan suvunjatkamisen kannalta vahvimpia vaihtoehtoja niin edessä on ihastuminen, ja siitä syntyy jos syntyy parisuhde ja tämän jälkeen alkaa tai ei ala rakastuminen, yksilöistä riippuen aikajana on suhteellisen määrittelemätön. Rakkaus ei synny kuukauksissa vaan jopa vuosissa laskettuna. Moni lopettaa suhteen siinä vaiheessa kun seksuaalinen himo katoaa mutta ei ota sitä huomioon, että se on erinomainen merkki koska se merkitsee sitä, että parisuhde on tai ei ole ikinä siinä pisteessä, että rakkaus alkaa astumaan mukaan ja on parisuhteen uusi aikakausi edessä. Tässä kohtaa oikeasti punnitaan se, onko kyseessä ollut oikeasti vetovoiman tunteminen _itse_ ihmiseen vai eikö ole. Seksuaalisen himon pystyy tuomaan takaisin mutta se vaatii uudelleen tutustumista kumppaniinsa, yhtä intensiivisesti kuin jo alussa ihastuneena panostettiin. Tämä siirtymä vaikuttaa siihen tottumattomille tylsältä ja se kaikki entinen (joka tyydytti biologisella tavalla/palveli tarkoitustaansa) on jollakin tavalla kadonnut. Jotkut kuvailevat tätä siirtymistä jopa siksi, että tuntee sen kaiken taian kadonneen. Joissakin tapauksissa se taika, joka katosi, olikin oikeasti vain silmänlumetta. Vauva/varhaislapsikin tuntee insesti-vetovoimaa joko isäänsä tai äitiinsä. Onko tämän vaiheen ohimeneminen kenties merkki siitä, että rakkaus on syntynyt? Pistää hieman mietityttämään.
Ihminen on hirveen monimutkainen otus, jonka toimintaa ohjaa lähes koko ajan osittain tiedostamattomat prosessit.

Lisäys. Oidipuskompleksi on vain Freudin psykologisia teorioita. On sille löytynyt vastustajiakin. En itsekkään allekirjoita läheskään kaikkea mitä se heebo sepitti. Vaikka Freud oli seksuaalisesti "hieman" härö ja hänen äitisuhteensa kyseenalainen niin siitä huolimatta pidän tätä teoriaa aika varteenotettavana vaihtoehtona ja yleisesti parempana/loogisena vaihtoehtona verrattuna moniin muihin.

Herää jo suomalainen!

Herää jo suomalainen!


Saakohan tätä kritisoida vai meneekö se pätemisen piikkiin? :D Entä jos pienet nippelitiedot tai omien tietojen jakaminen/asioiden opiskelu on oma intohimo, jonka yhteydessä ei ole tarkoitus päteä vaan jakaa omista intohimoista(uusien asioiden oppimisesta), vähän kuin kaveri voi jakaa ilahduksissaan kuinka kokeili uutta italialaista kahvimerkkiä? Voiko se kertoa kenties vastaanottajan tiedostamattomasta riittämättömyyden/alemmuuden tunteesta, joka oirehtii tällä tavalla. Pätemistäkin on tietysti olemassa, joka tehdään egoistisista (johtuen esim. riittämättömyyden tunteesta) syistä mutta on yleistäminenkin ikävää. Jutusta ei tule ikävä kyllä selkeästi ilmi millä tavoin hän määrittelee päteämisen. Voiko kyseisen ihmisen ahdistus kummuta _osittain_ tästä tavasta reagoida negatiivisesti koska pitää tietynlaista käyttäytymistä automaattisesti pätemisenä.

Kummastutti myös tuo selkeä viha "kaiken negatiiviseksi kääntäviä" kohtaan, ahdasmielisiä, kitsaita suomalaisia kohtaan.
"Muistan, kun tulin aikoinaan Espanjasta Suomeen ja mietin miksi täällä koko ajan ->ahdistaa<-. Miksi olo ->muualla oli paljon vapautuneempi<-? Upea, kaunis maa ja luonto. Miksi ihmiset ovat niin kummallisia? Koska täällä ->on oltava koko ajan varuillaan, koko ajan puolustuskannalla<- jos joku tuikkaa sinua jollain näppärällä besserwisseröinillä. ->Ei uskalla<- tehdä oikein mitään, mistä ->joku<- pääsee sanomaan ja ->muut<- osoittavat soosoo-sormella."

Se on jännä efekti kuinka paljon uutta maailma/Suomi tarjoaa kun asennoituu jokaiseen ihmiseen empaattisesti/sympaattisesti eikä ennakkoluulojen vallassa. Toisten ihmisten erilaisuuteen/pessimismiin/pätemiseen ei oikeasti TARVI reagoida negatiivisesti. Sitä voi aina vastata takaisin omana itsenään eikä uuvuttaa itseään negatiivisuuden myrskypilvissä. Onko näiden ihmisten (jotka aiheuttavat negatiivisia tuntemuksia/ahdistusta) kanssa pakko olla lähimpiä ystäviä? - Ei. Täytyykö heidät hyväksyä? - Ei, mutta erilaisuuden ymmärtämättömyydestä ei seuraa mitään positiivista ja pahimmassa tapauksessa se oma reagointi vain kasvattaa sitä suomalaisten pessimismiä sekä itseään vähättelevää-piirrettä.

Voitaisiinko hyväksyä pessimistiset marmattajat ja tarjota heille erilaisia ajattelutapoja/näkemyksiä jos siltä tuntuu, kannustaa eikä painostaa? esim. tyyliin; "Sinun tapasi on väärä, voisitko jo vvvihdoin muuttua". Kaikelle on aina syynsä ja kun ymmärtää jonkin sellaisen asian, joka tuottaa ahdistusta itselleen, sen valta itseensä pienenee. esim. Jos joku haukkuu sua huoraksi tai läskiksi niin asian voi kääntää niin päin, että kun ihminen voi huonosti, hän purkaa sitä huonoa oloansa muihin. Kun toinen voi huonosti, se on surullinen juttu eikö? Kyseessä ei ole henkilökohtainen loukkaus vaan hänen "En voi nyt kauhean hyvin-mielenosoitus". Empatia voittaa sen vihan. Mitä enemmän tätä harjoittelee sitä automaattisemmin se tulee esiin tällaisissa tilanteissa. *JA jos haluaa, voi vastata takaisin hieman ironisesti "Mä rakastan sua!" ja hymyillä takaisin.

Oliko tää nyt sitten pätemistä vai kirjoitinko tämän kenties sen vuoksi, että haluan ihmisten oppivan mahdollisesti uusia tapoja, jotka parantaa heidän oloansa, tiedostaa ongelmakohtia. Your choice.

No Doubt - Tragic Kingdom (Full Album)
Concurrency In Knowledge - The Decider
Snoop Dogg - Lay Low (featuring Nate Dogg, Butch Cassidy, Tha Eastsidaz & Master P)
Method Man and Redman - How High Part 2
Bebe - Cocaine
Bebe - Siempre me quedara
Dr Dre - Chronic 2001
Angerfist - The Smashup
Amberian Dawn - Magic Forest
Delain - Stardust
1200 Micrograms Special set
Nate Dogg - Ditty Dum Ditty Doo
Bitch Please II Lyrics ft. Dr. Dre, Snoop & Nate Dogg, Eminem, Xzibit
J.S. Bach Partitas BWV 825-830 - Scott Ross

15 years in environment of constant fear...
Ei jaksais edes yrittää ymmärtää miten ja miksi noi viranomaiset (kyseinen uutinen varmasti "hieman" sävytetty ja mustavalkoisesti kirjoitettu mutta kuitenkin aihe on hyvä) voi ajatella, että tuollaisessa ympäristössä "eläminen" voisi tehdä ihmisestä kuin ihmisestä parempitapaisen ja pyyhkiä ne ongelmat itsestään pois, jotka tuonne alunperin veikin+ne uudet ongelmat, jotka siellä syntyy. Viha kasvattaa vihaa, rakkaus kasvattaa rakkautta, ekana pitää vaan antaa rakkaudelle lupa/työskennellä kohti sitä.

En kuitenkaan sano, etteikö tuolla paikassa olisi mahdollista löytää rauha mutta se on vaan teoreettinen mahdollisuus ja hyvin monimutkainen prosessi. Jollei itse edes tiedosta missä on ongelma niin sitä on kovin vaikea lähteä korjaamaan. Vaikka menisi 1000-vuotta niin ne ongelmakohdat ei ratkea, jollei niitä yritetä edes ratkaista (usein tuossa vaiheessa ne ongelmat on jo niin isoja, että siihen ei enää yksin pystytä ja luultavasti ovat olleet jo alunperinkin joidenkin ongelmien kohdalla liian vaikeita ongelmia yksin ratkaistaviksi). Vähän samanlainen ajatustapa/kokonaisuus kuin pienellä lapsella, joka menee rikkomaan vahingossa kaverinsa suosikkilapion ja luulee, että jos hän kaivaa ison kuopan, heittää rikkinäisen lapion sinne ja peittelee sen niin ongelma tulee häviämään.

Ihana ja osaksi myös surullinen kirjoitus yhteiskunnasta, luovuudesta, luonnollisuudesta, yksilöllisyydestä...

http://www.inhimillisiauutisia.fi/jos-ma-voisin/875358

Sen jälkeen kun on antautunut olemaan täysin oma "alaston" itsensä, antanut luvan itselleen olla heikko, vahva, tunteellinen, herkkä, erehtyväinen, anteeksiantava, anteeksipyytävä yms. ja oppii rakastamaan tätä ihmistä niin kyseinen teksti pätee terveellä tavalla 100%:sti tai ainakin toi "muiden ajatuksista välittäminen" x)

Aiheeseen liittyen tuli mieleen: Narsistinen persoonallisuushäiriöinen luulee valheellisesti rakastavansa itseään ja se valheellisuus näyttäytyy muille mm. itsekunnioittavana ja erittäin vahvana persoonana, näyttävät pelottomilta tukipilareilta. Erittäin vetoava ominaisuus (kunpa se olisikin totta). Siinä on vaan se ikävä puoli, että kun teeskentelee _jotakin_ esim. työntää epämukavat tunteet syvälle sisälleen, ihminen oikeasti alkaakin taistelemaan kaikin voimin omaa aitoa itseään vastaan, joka estää itsensä kanssa sinuiksi tulemisen ja sitä kautta terveen, tasapainoisen/vakaan itserakkauden saavuttamisen.
Narsistisuus ei vetoa itseään aidosti rakastavaan ihmiseen koska aito itserakkaus ei ole pinnallista viehätysvoimaa vaan sisäistä viehätysvoimaa ja monen silmiin "tylsää" sellaista. Narsistisuus vetoaa ihmisiin, jotka elävät siinä valheessa vielä (koko yhteiskunta/teollisuus kannustaa siihen), joko tietämättä tai sen tietämällä.