oon keränny sokeria puoleeni ku hunaja puhia. luulin että todellinen karkkihimo voi iskeä vaan raskaana oleviin naisiin ja ihmissuhdekriisistä toiseen seilaaviin epätoivoisiin teinityttöihin, mutta nähtävästi listaan voi lisätä myös tämän jäpän nimen.
karkkipaperit on rapisseet siihen malliin että nyt on pakko rajottaa. ennen pukin tuloa en jumalauta koske yhteenkään makuunin namuloorista tai astele lähellekään markettien candyosastoja. sanon kylmästi ei paskoille suklaalevyille, irttareille ja ja muille inhottaville namusille.
sokeria ja suklaatahroja on joka paikassa. vatsaa kipristää ja hammaslääkäri tukistiaisi, jos tietäisi millä vauhdilla namundeerit lentelee mun kitalakeen. siis ei saatana.
vastapainoksi ylenpalttiselle herkuttelulle oon juossut vähän normaalia pidempiä lenkkejä. jalat on rasituksesta kuitenkin vähän kipeät, kun ei sitä aina jaksa ravaa kaloreita karkuun. joku roti tähän täytyy tulla, ja siksipä annan lenkkareiden rauhassa kuivua huomisen. helpommalla pääsee, kun unohdan karkit. niihin menee ihan turhaa rahaakin, vituttaa koko touhu.
vois melkein alottaa vaikka röökin polton. sätkästä ei ainakaan tuu reikiä hampaisiin.
se on loppu ny.