IRC-Galleria

tuntuu hassulta, että tänään on perjantai.

siis nyt jo.

eihän viikko ole kerennyt edes vielä alkaa kunnolla, ja nyt jo pitäisi valmistautua viikonlopun viettoon. ohhoh. toisaalta, ei mulla mitään löysäilyä vastaankaan ole.

mitäs mennyt viikko onkaan tähän asti pitänyt sisällään? katsotaanpas.

maanantai meni aikalailla huiviin. nukuin viikonlopun univelkoja pois, väsäsin gallupin ja ihmettelin tuulin hauskoja koirulaisia täällä landella. alma varsinkin on varsin söpö tapaus: se ei osaa muuta kuin vinkua ja nuoleskella, ja kun se hipsuttelee ylös yläkerran portailta, joutuu se pomppaamaan aina yhdelle portaalle kerrallaan kieli ulkona läähättäen. voooi.
illalla juoksin myös tapani mukaan överipitkän monday-lenkin.

ja sitten tuli jo tiistai! kylläpä se aika menee nopeasti, suorastaan siivillä. pelikaanien siivillä suorastaan, joo, sehän se tässä on nyt ollut ajankohtaista. a-nuorethan menivät sitten voittamaan sen himoitun sm-kullan tiistaina espoon matinkylässä, ja sekös sai koko kaupungin sekaisin.
aika hauska juttu muuten, että lahdessa muistellaan vieläkin kaiholla niitä menestyksen päiviä, jolloin kari eloranta ja muut junnut pokkasivat a-nuorissa pelatessaan kaulaansa hopeamitalit. se on ollut tähän asti lahteliaskiekkoilun kovin saavutus, ja siitä oli ennen tiistaita kerennyt kulua jo 33 vuotta.
sitten yhtäkkiä, ihan takavasemmalta ja puun takaa, tulee kultainen sukupolvi ja voittaa kultaa. 33 vuoden tauon jälkeen paluu mitalikantaan, ja samantien kultaa! aika kova temppu hei. tällaista menestystä kukaan ei osannut odottaa ennen kauden alkua, vaikka lahtelaiskiekkoilijoiden '86 - '87 - ja '88 - ikäluokat tiedettiinkin raudanlujiksi.
nyt nuoret miehet vili sopanen, mikko kousa, joonas jalvanti, teemu rinkinen, marko pöyhönen, jesse rohtla, henry hietaharju, samu vilkman, timo väisänen ja monet muut ovat pedanneet itselleen hyvän tulevaisuuden. sm-kultaan päättynyt kausi on niin kovan luokan työnäyte, että varmuudella monet edellämainituista pelannevat ensi kaudella sm-liigassa. ja jokunen jonain päivänä ihan NHL:ssä asti. ainakin sopasesta povataan ensi kesän varaustilaisuuden tulikuumaa nimeä.
ennen illan voitonhuumaa vietin kivaa kevätpäivää alekanterinkadulla.

keskivikko jatkoi jo tutuksi tulleella linjalla: aurinko paistoi ja keli oli ihan veen nätti. ihmettelen vieläkin, miten onnistuin raahautumaan aamulla ruotsin kaksoistunnille. krediittiä siitä. mutta vastaavasti taas: häpeän vieläkin, kun feidasin johannan ja helsinginreissun päätyen mielummin päiväunille. siitä miinusta.
aleksanterinkadulla touhu meni taas kahvien keittelyksi, sitten kävin huikkaamassa kiinaan lähtevälle innalle moikkamoit ja pyörin miian kanssa kaupungilla. kevään ensimmäiset kunnon jalkapallopelit väännettiin mukkulassa, ja loppuillan kirosinkin suomen katastrofaalista esitystä azerbadhzania vastaan. lonkero lievitti tuskaa, samoin se etten joutunut tilaamaan yöllä taksia kotiin. kuolasin siis taas kerran aleksanterinkadun keltaiselle tyynylle.

eilinen tuli ja meni. aamupäivällä täydensin tyttöjen kahvivarastoa r-kioskin reissulla, ja kiskalta palattuani naureskelin siirille joka pelasi tuskissaan spideria. sellaset ihmiset on hauskoja, jotka mollaa jotain juttua mutta ovat silti siihen koukussa.
"vittu tää on surkee peli... PÄÄSIN LÄPI!!!"
hah.
himassa pyörin ja hyörin, heitin lenkin, kävin iltasella satamassa kävelyllä ja vielä santa féssäkin juttelemassa pulkkiselle ja camillalle, jotka veteli suupielet majoneesissa perinteistä mombo comboa.
ennen nukkumaan menoa sain kerrankin otettua itsestäni niskasta kiinni ja sammutin koneen. vaihtoehtoinen tekeminen oli tällä kertaa lukeminen, ja päätös ottaa kirja kauniiseen käteen oli ehdottomasti oikea. kannessa lukee 'Syvyys' ja kirjoittajaksi mainitaan maailmankuulu ruotsalainen dekkaristi Henning Mankell. kirja on hyvä, valvoin sen parissa vahingossa puoli kolmeen, vaikka alunperin piti vain lueskella pari sivua.

ja nyt on sitten jo perjantai.
äsken seiskasta soitettiin. tarjosivat isoja, mustia otsikoita keltaisella pohjalla toukokuun loppuun VAIN KYMMENELLÄ EUROLLA!
sanoin että joo, pistä tulemaan.
nainen langan toisessa päässä: "ai oikeesti?"
minä: "no joojoo, seiska on just asiaa!"
nainen nauroi ja huusi pari kertaa "asiaa! asiaa! pistän tilauksen tulemaan!"
ok.


linja-autoni saapuu kohta. häivyn!