IRC-Galleria

eilinen oli tän viikon ainoa vapaa arki-ilta. vietin sen madventuresin jätkien väsäämän monte rosso -leffan ennakkonäytöksessä, jonne olin saanut bassolta kutsun. raina oli lyhytelokuva ja aika perkeleen hyvä, mutta varsinaisena ajatuksena koko setille oli vissiin käydä esittäytymässä muulle basso-toimitukselle. se ei mennyt ihan putkeen, sillä onnistuin leffan ja drinkkilippujen hyödyntämisen jälkeen löytämään vaan yhden bass-jampesterin, ja sekin oli joku entinen toimituspäällikkö. kaikki muut jätkät oli jo kuulemma siinä vaiheessa lähteneet himaan, damn.

eerikinkadulla sijainneessa mestassa oli kuitenkin hauskaa. näin ollen en missään nimessä aikonut seurata fellow-writereiden esimerkkiä lähtemällä kotiin, en todellakaan. jäinkin sen sijaan norkoilemaan nahkasohville stobe kädessä, kuuntelemaan hölmön näkösen rillipää-dj:n soittamaa lounge-discoa ja ihmettelemmän kanssajuhlijoita.

ei tarvi olla mikään sheikki arvatakseen, että meni aika myöhään. rento meininki, lepposa posse ja tarpeeks usein täydennetty salaattipöytä piti otteessaan monen pikkuviisarin heilahduksen ajan. kiitettävässä tunnelissa pyörineet tunna ja riku suositteli travellausta meksikossa, ja hyvää läppää heittänyt ylex:n ile vältti jatkot livistämällä punasen nahkatakkinsa kanssa yön pimeyteen. mäkään en lopulta jaksanut lähteä lostariin, jonne paasosen heka tyttöystävineen purjehti. olin jo nimittäin siinä vaiheessa niin lyhty yössä, että päätin kaljapäissäni hiihdellä suosiolla himaan nukkumaan humalaa pois.

. . . . . .

oh man, kello on jo yli yhden. jos nyt lähden pulkkiselle, keretään vielä vääntämään pari tuntia änäriä ennenkuin täytyy taas vetää stokkan releet niskaan.

----> let's drop the puck!

suomalaisissa leffoissa on aina samat teemat. ne on sävyiltään - ja jopa kuvallisestikin - enemmän kuin lähellä toisiaan.

eilen oli finnkinon femman leffapäivä. eksyin teatteriin koulukaverin kanssa, ja kankaalla pyöri 1900-luvun alkuun sijoittuva käsky. ja kuten suomileffoissa yleensä, myös louhimiehen uusimmassa katsojaa yritettiin vakuutella tutuilla suomijutuilla.

alastomuutta. nännit näkyy, munat näkyy, pimppi näkyy.

suomen historiaa. sisällissota, punaset ja valkoset. aseet laulaa. perkelettä huudetaan.

vakavuutta. hidasta kerrontaa. vähän puhetta. ja sekin vähä ikävän tylyä; tämä ei ole hauskaa!

jepjep.

kohahduttaakin tietysti pitää. jos kerran katsoja on lipustaan maksanut, saisi elokuvassa myös mielellään olla jotain sellaista uutta ja odottamatonta, penkkiin liimaavaa sisältöä. ja sitä käskyssä on, homopornoa nimittäin. eikä miesten välistä rakkaustuokiota oltu edes millään tavalla pyritty peittelemään - päinvastoin! brokeback mountainin ujot ähistelyt ei ole mitään tämän rinnalla. kyllä siinä joutui vähän vaivaantuneena paikallaan pyöriskelemään, mutta onneksi se ei haitannut vierustoveria.

silti, louhimiehen uusin on hyvä elokuva. vähän draamanhakuinen ja pikkaisen överi niisk-niisk -linjauksellaan, mutta ei se mitään. juoni ei ollut pöllömpi ja komiat oli maisemat! sitä paitsi, samuli vauramosta voi parhaassa tapauksessa kouliintua peter franzenien ja samuli edelmannien seuraaja (vaikkakaan siihen ei kyllä mun mielestä paljon vaadita).

tsektsek!

soo soo! ei saisi. tukkapöllyä ja luunappeja.

miksikö näin sitten tapahtui?

asia liittyy viime perjantaina tekemääni ostokseen, josta lisää vähän myöhemmin... HÄHÄHÄHÄ!

"he shoots, he scoo-oooressss!!!"

>:D

no hahhah, 1700 merkin juttu oli kutistettu ehkä 300:aan. sairaan vähän läppää, yks ainoa (!!!) kommentti illan hahmo lammassaarelta.

nojaa. tiedän lafkan linjan, joka on, että päämatsista tulee eniten tekstiä ja tylsimmästä - tässä tapauksessa lahdessa pelatusta - ei juuri mitään.

ainakin pääsin jyvälle hommaan.

- blues uitti pelikaaneja tervassa ja höyhenissä. tosin sinällään lopputulos 4-1 ei yllättänyt ketään, vahva esitys mestarisuosikeilta.

- mut oli kutsuttu johonkin pelsun loungeen syömään, mutta jouduin koko ajan juosta jututtamassa is-tähtiraadin muita edustajia. niinpä hyvännäkönen safka jäähty jääkylmäksi.

- tsekkasin matsin poikkeuksellisesti selostamossa, jonka kahvipisteeltä oli maito loppu.

- pelaajakommenttien äänitettyäni huomasin, että nauhalle oli jostain vitun syystä tallentunut vaan murto-osa läpistä.

- jutunteon yhteydessä en saanut kännykällä stadin toimitusta kiinni, ja...

- ...itse jutusta tuli ihan paska.


no, nyt ei oo kun varaa parantaa. lauantaina pelicans - hpk, roc'n fucking roll.

kävin tänään koulun jälkeen arpomassa sanomatalossa, jossa pääsin tutustumaan ilta-sanomien urheilutoimitukseen. siisti mesta, kiva hälinä ja tekemisen meininki joka paikassa. jututin kovia kollegoita ja koitin olla kuin ei mitään, mut olinhan mä siellä ihan lyhty yössä. viimeistään siinä vaiheessa lörähti housuun, kun mut ohjattiin koko puljun toimituspäällikön toimistoon.

"ahaa, oletkos sä se ampuja? terve terve! mä olenkin kuullut susta paljon hyvää!!"

what! mistä muka? hah..... kusetusta.

huomenna on joka tapauksessa firman ensimmäinen toimeksianto. matsina SM-liigakauden avaus pelicans-blues, tehtävänä vääntää rapsa ja jakaa pelaajille is-tähtöset (pääsin hypistelemään niitä, surkeeta plastiikkapaskaa). tulee varmaan olemaan siistiä.

is:n väännöt ei kuitenkaan estä jatkoajan naurettavia näpytyksiä, joita tulee aina silloin tällöin hakattua. eilen illallakin tein stokkalla puhelinhaastiksen tulevaisuuden selänteestä, lopputulos löytyy allaolevasta linkistä. siis jos jotakuta kiinnostaa, hah.

http://www.jatkoaika.com/smliiga.php?sivu=kolumnit&id=7934

. . . . .

JA SITTEN JALKAPALLOA, PERKELE!

päällimmäiset fiilikset: voi vttu mikä matsi!

siis c'mon, mitenkäs se nyt menikään: illan jännitysnäytelmänä jalkapallon mm-karsintojen ensimmäinen ottelu suomi - saksa. lähtökohtana seuraava fakta: sakemannit eivät olleet hävinneet vieraissa peliä KERTAAKAAN koko maailmanhistorian aikana. tästä huolimatta suomi pommittaa kolme maalia mennen johtoon joka kerta, mutta yhtä monta kertaa ne perkeleen saksalaiset - helvetti soikoon - nous tasoihin.

siis 3-3. ei huono startti, mutta tässä tapauksessa ehdottomasti hävitty tasapeli. vittu!

noniin onpas kiva mennä nukkumaan tämmösissä tärinöissä. suututtaa... HÖ!

whattefuck!?

mun piti ostaa siwasta coca cola zeroa, mut himassa huomasinkin ottaneeni vahingossa jonkun fucking " I <3 BB" -tölkin!

siis hyi saatana...

perjantainen ilotulittelu meni osin överiksi. ei tosin pommien, vaan itse illanvieton osalta.

ensin juoksin käsittämättömään väsymistilaani suhteutettuna aivan jäätävän lenkin. kiersin töölönlahden, sitten linnanmäen, jatkoin sörkän vankilalle ja siitä edelleen kalasataman metrosteissille, jolta seurasin rataa takaisin hakaniemeen. sillan yli koukkaus kaisaniemen kautta krunikkaan, ja pääsin vihdoin suihkuun.

kun olo oli freesi, painelin kulmapizzeriaan italianolle. juho liittyi parin haarukallisen jälkeen seuraksi, ja kun sipulit, oliivit, juusto ja itse pohjataikina oli tuhottu, vaihdettiin yhteen lounge-baariin snellmanninkadulle. siellä adidaksen vihreään pusakkaan pukeutunut kundi soitti niin hyvää musaa, että ei meinattu millään malttaa siirtyä alkuperäissuunnitelman mukaan tuomiokirkon portaille. mutta siirryttiin kumminkin.

senaatintorin siluetissa katseltiin sekä hienoja paukkuja että kaduilla vaeltanutta valtavaa ihmismassaa, ja häivyttiin sitten etu-töölöön kittaamaan lisää kaljaa. matka sinne kesti tosin ihan vitun pitkään, kun kulkeminen kymmenientuhansien joukossa oli lähinnä pingviinikävelyä. vaappuminen kuitenkin kannatti, sillä päästiin lopulta aikas rennolle klubille hörppimään taikajuomia uusien koulukavereideni kanssa.

ilta venyi myöhään. en ollut kauhean kännissä, mutta onnistuin silti jättämään visa electronin yhteen intialaiseen puljuun. huomasin typeryyteni vasta seuraavassa paikassa, mutta onneksi rehelliset maahanmuuttajat pitivät korttini visusti tallessa. oh man...

. . .

nyt istun tylsempääkin tylsemmällä tunnilla. kelasin että olisin raportoinut kattavasti koko harmaan viikonlopun saldoani, mutten nyt sitten jaksakaan / viitsi kirjoitella sen kummemmin. siispä pikakelaan lauantain ja sunnuntain seuraavasti:

LA

- olin duunissa lyhty yössä
- menin illaksi lahteen, jossa oli meneillään taiteiden yö. nähdyn perusteella tapahtuma voitaisiin tosin yhtä hyvin uudelleennimetä "teinihelvetin yöksi".
- vuokrattiin vilin kanssa räjähdyksentäyteinen leffa ja syötiin namusia
- lämmitettiin sauna jossa heitettiin jäätävät (hah!) löylyt

SUNNUNTAI

- kuittasin univelkoja nukkumalla yhteen asti
- päiväkävelin veljen kanssa siellä sun täällä
- tein kaksi haastista: club de lay -nimisestä orkesterista ja kiekkoläppää raamikkaista jannuista
- kävelin kämpillä boksereissa ja raavin muniani
- keittelin kahvia ja raavin päätäni

siinä se.

OHHOH KUN VÄSYTTÄÄ!

koulussa oli tänään kivaa. eilenkin olisi varmaan ollut, jos olisin ollut paikalla. mutta en ollut. istuin vain wayne's coffeessa seuranani wlan-yhteys, kyläilin mikaelalla kulosaaressa ja kävin intialaisessa syömässä. ruoka ei tosin meinannut maittaa, kun oli vähän paha olo. siksi en ollut koulussakaan.

keskiviikkona piti mennä aikaisin nukkumaan. hölkkäilin töistä suoraan lenkille, ja tulin kotiin vasta kymmenen jälkeen. tuskin ehdin pestä suihkussa isoimmat hikipisarat pois, kun pulkkinen jo soitti ja pyysi käymään asunnollaan. olisi kuulemma ollut nhl:ää ja kaljaa tiedossa.

aluksi mietin, etten mene. olin kuitenkin päivällä nukkunut hölmöyksissäni kunnolliset nokkaunet ja hörppinyt aikalailla kahvia, joten olo oli pirteä. näin ollen en olisi kuitenkaan saanut unta, ja päätin käväistä kaverilla - kun kerran niin nätisti pyysi.

loppujen lopuksi ilta venyi hurjan paljon pidemmälle, kuin alun perin oli tarkoitus. sen enempää puolustautumatta sanon vain, että asiaan liittyi hauska mahdollisuus päästä luxin vip-loungeen, jonne me sitten parin kaljan ja nhl-ottelun jälkeen lopulta tepasteltiinkin. näkymät oli huikeat ja viina pamahti päähän. ei liene yllätys, että olo oli seuraavana aamuna myös sen mukainen. siksi sivuutin suosiolla torstain koulupäivänkin.

palataan nykyhetkeen. kuten jo edellä kirjoitin, koulussa oli tänään kiva päivä. tai oikeastaan vain puolikas sellainen, koska jouduin lähtemään jo päivällisen jälkeen kotiin valmistelemaan piirustusta. siitä lisää ihan kohta. joka tapauksessa olimme tänään taas studiossa äänittelemässä. tällä kertaa piti soittaa kolme kappaletta ja spiikata niiden väliin. otin parini matleenan kanssa aiheeksi tulevan viikonlopun tapahtumat täällä pääkaupunkiseudulla, ja pyysimme kuviteltuja kuulijoita soittamaan studioon. oli jännää valita mattoja, siis puheen taustalla soivaa taustamusiikkia, ja feidata soitettuja lauluja oman puheen päälle ja päinvastoin. ensi viikolla päästän taas enemmän ja paremmin tositoimiin, mikä on kertakaikkisen hyvä juttu.

ja nyt siihen piirustukseen. puolitoista tuntia sitten umpeutui helsingin sanomain säätiön laatiman piirustuskilpailun määräaika. väänsin työtä hiki hatussa tussit ja lyijykynät sauhuten, mutta sain kuin sainkin teoksen ajoissa valmiiksi. sitten muistin, että kilpailutyö piti liimata 3-milliselle kapalevylle. pikainen silmäys internetiin ja puhelinsoitto varmistivat, että yhdestä askarteluliikkeestä uudenmaankadulta saisi näitä levyjä. tässä vaiheessa aikaa työn palautukseen oli 50 minuuttia.

olisin varmasti jättänyt homman sikseen, elleivät hesarin jakamat palkintorahat olisi olleet niin houkuttelevia. vai mitä sanotte tästä:

kolmas sija: 3000 euroa
toinen sija: 5000 euroa
ja voittajalle: 10 000 euroa!

lienee sanomattakin selvää, että kirmasin hirvittävää vauhtia raitiovaunupysäkille ja loikkasin punavuoreen vievään kyytiin. oikea askartelukauppa löytyi nopeasti, mutta palveluhalukasta myyjää ei. nyrpeän neidin johdatuksella sain eteeni levyn, josta piti ITSE leikata A3-koon mukainen lätyskä. pari ensimmäistä yritystä meni pieleen, samoin kolmaskin, mutta se sai luvan kelvata. sitten jouduin vielä tappelemaan, että sain lainaksi kassojen liimapuikkoa jolla kiinnitin valmiin työn kiinni levyyn.

siinä vaiheessa olin jo melkein valmis, mutta vielä piti hankkia ohjeiden mukainen iso kirjekuori, johon teos tungettiin. aikaa oli 20 minuuttia. juoksin lähimpään postiin ja onnistuin ilokseni löytämään sopivan kuoren lähes heti. sitten marssin kassoille. lyhyemmässä jonossa oli yksi (1) nainen, pidemmässä monen monta asiakasta. valitsin lyhyemmän jonon. sitten odotin, odotin ja odotin. odotin vielä lisää. toinen jono ehti jo lähes tyhjetä, kun tämä edessäni arponut, ranskaa puhunut maailman hitain primadonna sai asiansa hoidetuksi.

purin hammasta ja valmistauduin asioimaan, kun tämä naikkonen poistuessaan yllättäen hieman törmäsi minuun. en ollut hipaisusta moksiskaan, vaan keskityin änkyttämään asiaani hehkeälle postivirkailijalle. ranskatar taas oli moksissaan. hän palasi kiihtyneenä eteeni, keskeyttäen kassapalvelun, ja alkoi surkealla englannillaan valittamaan suomalaisten huonosta ja epäystävällisestä käytöksestä. ei ollut kuulemma ensimmäinen kerta, kun tällaista sattuu. pyysin anteeksi ja koitin jatkaa asiointia, mutta ei. jouduin kuuntelemaan naama järkytyksestä punaisena olleen hienohelman sadatusta, ja silloin alkoi keittää. samalla visa electronin maksusuoritus meni läpi. nappasin ostoksen, painelin kadulle ja tokaisin mennessäni naiselle mitä kermaisimmalla äänellä: "shut the fuck up. now fuck off".

hämmästyttävää kyllä, en joutunut odottamaan takaisin keskustaan vienyttä raitiovaunua juuri ollenkaan. liikennevalotkaan eivät olleet yhtä ikävällä päällä kuin ranskalainen akka, joten pääsin sujuvasti ja suhtelliisen nopeastikin määränpäähäni rautatieaseman pysäkille. sitten juoksin sanomataloon nopeudella, joka olisi saanut itsensä usain boltinkin haukkomaan henkeään. perillä helsingin sanomien respassa kello näytti 11 minuuttia yli sallitun, mutta virkailija vastaanotti matti myöhäisen tuomiset hyvissä suin. huh!

nyt ei enää ole edes väliä, vaikken saisikaan piirustustani 20 valitun joukkoon esille sanomatalon aulaan; olen tyytyväinen jo pelkästä työn palauttamisesta! die ende gut, alles gut, sanoisi saksalainen.

piirustusepisodin jälkeen kävin otattamassa itsestäni passikuvat opiskelijakorttia varten. niistä tuli ihan tosi huonot kuvat. naama vinossa ja tukka takussa. taidan vähän parannella moista naamavärkkiä tussilla, niin hyvä tulee.

kohta ajattelin lähteä lenkille. sen jälkeen on jo varmaan kiitettävä nälkä, joten taidan mennä katselemaan nelosen vuosittaista töölönlahden ilotulitusta jonkin ravintolan kautta.

tehtiin tänään skolessa ekat radiospiikit. oppilaitoksella on viileet studiotilat, joissa kelpaa pölötellä mikrofoniin ja luukuttaa musaa vaikka vähän isommallakin volyymilla. kun ite pääsin puikkoihin, pistin ekaks johnosin execution songin, feidasin sitte mökää pienemmälle ja ylistin ruotsalaisten erinomaisuutta. kehut toimi sopivana aasinsiltana seuraavalle tsipaleelle, joka oli soundsin rock'n roll. ja hyvältä kuulosti!

jee, hauskaa hommaa.