IRC-Galleria

pimeä ja syksyinen korpiympäristö on hauska paikka oluen juomiselle.

päivän saldo:

- pitkälle päivään nukkuminen
- jatkuva tärinä
- ainakin viis litraa kylmää hikeä
- puuskutusta ja sydämentykytyksiä

...ja is:n keissi pelicansin matsissa. tosin kirjottamisestakaan ei meinannut tulla mitään, kun tää sitkeä susidarra on pitänyt otteessaan.

hui sentään miten paljon tuli eilen kurlattua alkoholia! olin stokkan jäljiltä kuoleman väsynyt, mutta skarppasin ja kävin lenkillä. siitä pirityneenä vastasin hölmöyksissäni myöntävästi, kun pulkkinen pyysi "yksille" ja pelailemaan änäriä. loput onkin jo helppo arvata.

vielä puoli neljän aikaan aamuyöllä nojailin tiskiin hirveissä sumuissa ja kuuntelin jostain haudan takaa kuulunutta jumputusta. sitten rojahdin random-seurueessa taksiin, joka huristeli mun suureksi yllätyksekseni kruununhakaan, aivan meikäläisen naapuriin! eikä siitäkään keissistä selvinnyt ihan heti, arvoin siellä kämpillä monen monta promillea liikaa.

mitä tästä kauhujen päivästä sitten opin? ainakin sen, etten vähään aikaan dokaa viikolla. yömyöhään lenkkeily ja nhl:n pelaaminen on sen sijaan täysin sallittua, kuten seuraavat, arvioidut kolme tuntia (heh) tulee jälleen kerran todistamaan.

rrrrrun forrest, run!

11 kuollutta on aika vitusti. silti huomasin eilen, ettei kauhajoen massacre enää pysähdyttänyt ihan jokelan malliin. sen huomasi aamulla sporassakin, kun jengi luki ilta-sanomien ja metron kauhuotsikoita. ihmiset vilkuili lehteä ja käänteli täysin tyynenä sivuja, koko juttu näytettiin kuittaavan lähes olankohautuksella. vähän niinku pommi-iskut baghdadissa: "jaahas, taas siellä lähi-idässä on räjähtänyt 40 ihmistä tuhannen kappaleeksi. jaa. entä mitäs päivän sää sanoo?"

median rummutus veritöistä ja niiden tekijöistä jok'ikisessä tiedostuvälineessä ylenpaattisella revityksellä kuorrutettuna nostaa massamurhaajat ikoneiksi. väitän auvisen ja saaren olevan tällä hetkellä tunnettavuudessaan samaa tasoa stubbin, matin ja mervin, kimin, sarasvuon ja vanhasen kanssa.

ei sillä; onhan se uutinen, kun joku sekopää naulaa kymmenen raatoa. mutta liiallinen näkyvyys tuottaa myös ikäviä sivuoireita. valloillaan oleva tartu aseeseen, palstatila on taattu-politismi on ihan perseestä. mitähän lisäarvoa se tuo, kun lehdessä kirjoitetaan, että matti juhani saaren lempimusiikkia oli mm. turmion kätilöt? tai millähän lailla tällainen oleellinen info mahtaa vaikuttaa tän kyseisen orkesterin levymyyntiin (olkoonkin, että se oli jo varmaan ennestään ihan pohjalukemissa)?

on aika paha yhtälö, kun yhteiskunnassa riittää pahoinvoivia ja samaan aikaan jengi on valmis tekemään mitä tahansa pinnalle päästäkseen. jos idols, bb tai talentti ei natsaa, no problemo: kaverille luoti kaaliin, ja palstatila on taattu! aivan varmasti.

vähän niinkuin tää auvisen paska, minkäs sloganin se lanseeraskaan? "humanity is overrated." hah, vitut. sekin kusipää halusi vaan miljoona latausta youtube sivustolleen - ja taatusti sai sen.

oheisesta linkistä käy ilmi, että jenkkilänkin sekopäät on jo äkänneet kauhajoen murhenäytelmän:

http://uutiset.msn.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Pieni%20amerikkalaislahko%20iloitsee%20Kauhajoen%20koulusurmista/1135239670883?ref=msn

huhhuh.

eilinen oli tän viikon ainoa vapaa arki-ilta. vietin sen madventuresin jätkien väsäämän monte rosso -leffan ennakkonäytöksessä, jonne olin saanut bassolta kutsun. raina oli lyhytelokuva ja aika perkeleen hyvä, mutta varsinaisena ajatuksena koko setille oli vissiin käydä esittäytymässä muulle basso-toimitukselle. se ei mennyt ihan putkeen, sillä onnistuin leffan ja drinkkilippujen hyödyntämisen jälkeen löytämään vaan yhden bass-jampesterin, ja sekin oli joku entinen toimituspäällikkö. kaikki muut jätkät oli jo kuulemma siinä vaiheessa lähteneet himaan, damn.

eerikinkadulla sijainneessa mestassa oli kuitenkin hauskaa. näin ollen en missään nimessä aikonut seurata fellow-writereiden esimerkkiä lähtemällä kotiin, en todellakaan. jäinkin sen sijaan norkoilemaan nahkasohville stobe kädessä, kuuntelemaan hölmön näkösen rillipää-dj:n soittamaa lounge-discoa ja ihmettelemmän kanssajuhlijoita.

ei tarvi olla mikään sheikki arvatakseen, että meni aika myöhään. rento meininki, lepposa posse ja tarpeeks usein täydennetty salaattipöytä piti otteessaan monen pikkuviisarin heilahduksen ajan. kiitettävässä tunnelissa pyörineet tunna ja riku suositteli travellausta meksikossa, ja hyvää läppää heittänyt ylex:n ile vältti jatkot livistämällä punasen nahkatakkinsa kanssa yön pimeyteen. mäkään en lopulta jaksanut lähteä lostariin, jonne paasosen heka tyttöystävineen purjehti. olin jo nimittäin siinä vaiheessa niin lyhty yössä, että päätin kaljapäissäni hiihdellä suosiolla himaan nukkumaan humalaa pois.

. . . . . .

oh man, kello on jo yli yhden. jos nyt lähden pulkkiselle, keretään vielä vääntämään pari tuntia änäriä ennenkuin täytyy taas vetää stokkan releet niskaan.

----> let's drop the puck!

suomalaisissa leffoissa on aina samat teemat. ne on sävyiltään - ja jopa kuvallisestikin - enemmän kuin lähellä toisiaan.

eilen oli finnkinon femman leffapäivä. eksyin teatteriin koulukaverin kanssa, ja kankaalla pyöri 1900-luvun alkuun sijoittuva käsky. ja kuten suomileffoissa yleensä, myös louhimiehen uusimmassa katsojaa yritettiin vakuutella tutuilla suomijutuilla.

alastomuutta. nännit näkyy, munat näkyy, pimppi näkyy.

suomen historiaa. sisällissota, punaset ja valkoset. aseet laulaa. perkelettä huudetaan.

vakavuutta. hidasta kerrontaa. vähän puhetta. ja sekin vähä ikävän tylyä; tämä ei ole hauskaa!

jepjep.

kohahduttaakin tietysti pitää. jos kerran katsoja on lipustaan maksanut, saisi elokuvassa myös mielellään olla jotain sellaista uutta ja odottamatonta, penkkiin liimaavaa sisältöä. ja sitä käskyssä on, homopornoa nimittäin. eikä miesten välistä rakkaustuokiota oltu edes millään tavalla pyritty peittelemään - päinvastoin! brokeback mountainin ujot ähistelyt ei ole mitään tämän rinnalla. kyllä siinä joutui vähän vaivaantuneena paikallaan pyöriskelemään, mutta onneksi se ei haitannut vierustoveria.

silti, louhimiehen uusin on hyvä elokuva. vähän draamanhakuinen ja pikkaisen överi niisk-niisk -linjauksellaan, mutta ei se mitään. juoni ei ollut pöllömpi ja komiat oli maisemat! sitä paitsi, samuli vauramosta voi parhaassa tapauksessa kouliintua peter franzenien ja samuli edelmannien seuraaja (vaikkakaan siihen ei kyllä mun mielestä paljon vaadita).

tsektsek!

soo soo! ei saisi. tukkapöllyä ja luunappeja.

miksikö näin sitten tapahtui?

asia liittyy viime perjantaina tekemääni ostokseen, josta lisää vähän myöhemmin... HÄHÄHÄHÄ!

"he shoots, he scoo-oooressss!!!"

>:D

no hahhah, 1700 merkin juttu oli kutistettu ehkä 300:aan. sairaan vähän läppää, yks ainoa (!!!) kommentti illan hahmo lammassaarelta.

nojaa. tiedän lafkan linjan, joka on, että päämatsista tulee eniten tekstiä ja tylsimmästä - tässä tapauksessa lahdessa pelatusta - ei juuri mitään.

ainakin pääsin jyvälle hommaan.

- blues uitti pelikaaneja tervassa ja höyhenissä. tosin sinällään lopputulos 4-1 ei yllättänyt ketään, vahva esitys mestarisuosikeilta.

- mut oli kutsuttu johonkin pelsun loungeen syömään, mutta jouduin koko ajan juosta jututtamassa is-tähtiraadin muita edustajia. niinpä hyvännäkönen safka jäähty jääkylmäksi.

- tsekkasin matsin poikkeuksellisesti selostamossa, jonka kahvipisteeltä oli maito loppu.

- pelaajakommenttien äänitettyäni huomasin, että nauhalle oli jostain vitun syystä tallentunut vaan murto-osa läpistä.

- jutunteon yhteydessä en saanut kännykällä stadin toimitusta kiinni, ja...

- ...itse jutusta tuli ihan paska.


no, nyt ei oo kun varaa parantaa. lauantaina pelicans - hpk, roc'n fucking roll.

kävin tänään koulun jälkeen arpomassa sanomatalossa, jossa pääsin tutustumaan ilta-sanomien urheilutoimitukseen. siisti mesta, kiva hälinä ja tekemisen meininki joka paikassa. jututin kovia kollegoita ja koitin olla kuin ei mitään, mut olinhan mä siellä ihan lyhty yössä. viimeistään siinä vaiheessa lörähti housuun, kun mut ohjattiin koko puljun toimituspäällikön toimistoon.

"ahaa, oletkos sä se ampuja? terve terve! mä olenkin kuullut susta paljon hyvää!!"

what! mistä muka? hah..... kusetusta.

huomenna on joka tapauksessa firman ensimmäinen toimeksianto. matsina SM-liigakauden avaus pelicans-blues, tehtävänä vääntää rapsa ja jakaa pelaajille is-tähtöset (pääsin hypistelemään niitä, surkeeta plastiikkapaskaa). tulee varmaan olemaan siistiä.

is:n väännöt ei kuitenkaan estä jatkoajan naurettavia näpytyksiä, joita tulee aina silloin tällöin hakattua. eilen illallakin tein stokkalla puhelinhaastiksen tulevaisuuden selänteestä, lopputulos löytyy allaolevasta linkistä. siis jos jotakuta kiinnostaa, hah.

http://www.jatkoaika.com/smliiga.php?sivu=kolumnit&id=7934

. . . . .

JA SITTEN JALKAPALLOA, PERKELE!

päällimmäiset fiilikset: voi vttu mikä matsi!

siis c'mon, mitenkäs se nyt menikään: illan jännitysnäytelmänä jalkapallon mm-karsintojen ensimmäinen ottelu suomi - saksa. lähtökohtana seuraava fakta: sakemannit eivät olleet hävinneet vieraissa peliä KERTAAKAAN koko maailmanhistorian aikana. tästä huolimatta suomi pommittaa kolme maalia mennen johtoon joka kerta, mutta yhtä monta kertaa ne perkeleen saksalaiset - helvetti soikoon - nous tasoihin.

siis 3-3. ei huono startti, mutta tässä tapauksessa ehdottomasti hävitty tasapeli. vittu!

noniin onpas kiva mennä nukkumaan tämmösissä tärinöissä. suututtaa... HÖ!

whattefuck!?

mun piti ostaa siwasta coca cola zeroa, mut himassa huomasinkin ottaneeni vahingossa jonkun fucking " I <3 BB" -tölkin!

siis hyi saatana...