IRC-Galleria

Menin serkun kans juoksemaan, vedettiin reilu kymppi! En oo juossu moneen viikkoon yli seiskaa.. Ja oli niin mukavaa, vaikka aluks meinasin perua huonon sään takia ja ja ja .. Oishan noita syitä. Mut onneks mentiin, teki hyvää kropalle ja mielelle. Juteltiin koko matka. Sain välillä vaikeitakin kysymyksiä pohdittavaksi, mutta miten ne auttoikaan selvittämään omaa oloa ja mieltä. Ratkaisua ei löytynyt, mutta onnellisuutta ja tyytyväisyyttä omaan elämään sain lisää. Miten pienistä asioista se onni onkin kiinni... Tai se, että sen löytää ja sitä varjelee. Että pitää kiinni niistä ittelleen rakkaista asioista ja osaa välillä hengähtää ja antaa aikaa. En muuten tajua mikä tää mun juoksutauko on taas ollu??! Mähän rakastan sitä puuhaa! Pitäis vaan välillä pysähtyä ja rikkoa sitä arkea ja kurkata tarkemmin päänsä sisälle, että missä mennään ja mikä olo. Tunnustella, että ollaanko nyt oikealla tiellä. Sillä, jolla ollaan onnellinen vai sillä helpommalla, mutta tylsällä vai ollaanko ojassa rypemässä. Niin, kyllähän siel ojassakin pitää välillä käydä. Sen kautta pääsee oikaisemaan sille tielle, jolle haluaa. Ei kannata turhaan odottaa tiehaaraa, ties kuinka pitkä sinne on! Ojan kautta on raskaampi, mutta saavutat hyvänolos ja onnes nopeammin. Etkä ehdi nääntyä matkalla kohti tiehaaraa, joka kenties löytyy vie onnen tielle... Kun se näkyy ojan ja puiden takana, ei muuta ku matkaan. Ota vauhtia ja hyppää. Notkista polvia, kun osut maahan, ettei mee polvet pilalle. Päätä selvitä märistä mättäistä ja kiemurtelevista juurista. Katse kohti määränpäätä niin et eksy. Rankka matka, mutta varmasti voittajafiilis perillä.
Niin, voihan se kiertotie joskus olla nopeempi, totta. Kait se joskus on turhaa rämpiä mettäs, ku tieki menis vieressä. Mutta kokemus sekin mettäurheilu, vahvistaa pakaroita ja reisiä. SItten jaksaa ponnistaa korkeammalle ja pää saa olla pilvissä kauemmin(:

Oon herkutellu koko aamun(: Soijajäätelöä, karkkeja, suklaata, tacolastuja... Että ehkä en saakaan tänään tehtyä mitää ihanaa ruokaa, ku on vähän huono olo eikä tee niin mieli. Eli tulkaa joskus toiste syömään:)
Katoin kaks leffaa putkeen!! Oli kivaa, mut nyt on hyvät leffat loppu. Toki täältä koneelta vois kattoo viime aikojen tv-tarjonnan. Mut pitäiskään rehata sohva tähän eteen.. Cross Traineri on nyt siinä kunniapaikalla. Tv:n edes saa töllötellä hyvällä omallatunnolla, ku samalla vispaa tolla vehkeellä. Mulla on aikaa vaan olla, kummallista. Nyt voisin lukea ton viikkojen lehtivyöryn läpi. Ja ne kauan sitten lainaamani kirjat! Kuuntelen Egotrippiä ja fiilistelen. Mutta esimerkiksi Mustat varjot ei saa nyt multa kannatusta. Ei mua mustat varjot löydä käsiinsä, harvemmin. Mutta Gloria on mahtava kipale! Jotenkin siitä huokuu positiivisuutta, vaikka yksin Gloria onkin. Ne soitti tän vipana(??), on muuten kiva biisi. Jää kevyt tunnelma:) Mikä mulla ei nyt oo tän mahan kans:D

Marjokin on poissa, yhyy. Tais muuten olla varmasti eka lauantai, jonka herään täällä yksin. Vai olisko eka aamu kokonaan... En tiedä, mut aion pohtia sitä tän päivän. Tälle päivälle ei oo muita suunnitelmia, ku syöminen ja löhöäminen. Se kaikki piti tapahtua krapulas, mutta taaskaan en saanu juotua niin paljon, että olisin sen tilan saavuttanu.
Egotrippi oli ihana!! Onhan ne jotkut laulut liian hepposia iltaan, jonka piti olla hurjaa biletystä, mutta silti se vei taas mun sydämen! Tällaisena ilta... Mikä biisi antaa enemmän voimia. Mä en nyt keksi, päiväkoti tosin on vieläkin cool, mut jotenkin Tällaisena iltana hekuu sitä, että onni pitää löytää itte ja pitää huoli siitä, että toimii oikein onnensa eteen. Rytmikorjaamolla en sitten hengaillu muuta kun sen keikan.
SItten menin Onnelaan yhden upean juhlijaystäväni kanssa:) VIime kerrasta on aikaa! Hmmm, reilu vuosi, mun läksiäisbileis. No, heti tietysti törmätään surun murtamaan tuttuun, joka on juuri eronnut. Pelastetaan sen ilta, ööö. Ei ku jos pelastettais mun ilta ja hoidettais mulle krapula huomiseksi?? No, ystäväni kyllä osas juottaa, mutta ku ei laske ni en uskaltanu ottaa oskennusriskiä. Yäk. Näin muuten siellä kivoja tuttuja! Hassua! Mutta muuten se oli aika lattea reissu... Ei edes Zen Cafeen Talo saanu onneks mua herkistymään vaikka silloin tunnelma oli niiiiin maassa. Se ilta onneks loppu ja käpsyttelin kämpille. Siinä vaihees tosin oli niin tyhjä olo, että en jaksanu enää nakertaa haaveilemaani iltapalaa. Hinkkasin huonoilla eko-vauvanpeppupyyhkeillä naamaani ja nyt sitä kiristää. Silmameikit ei lähteny. Rastaväkerrykset on miten sattuu ja näytän aika kurjalta. Pää on kipee ja niskat jumis. Että on se krapula olo aika lähellä, toisaalta.

Niinhän sitä luulisi, että onneton olisin vuoksesi.

Pah, vuoksesi olen onnellinen. Ehkä tänään on sellainen ilta, kun voisin itseeni rakastua. Se on kuitenkin parasta, löytää onnellisuus elämästään ilman tulevaisuuden haaveiluita ja odottamisia. Onni on siellä missä mäkin, jos niin päätän. Täs elämäs on niin paljon kauniita ja iloisia asioita, ne vaan on vähän paskan peitos... Pitää laittaa kumihanskat käteen ja heitellä paska sivuun, ei sitä muut sun puolesta nosta. Ja jos nostais, löytyiskö se onni sieltä sulle?

Täällä on niin kaunista!! Lunta ja pakkasta. Nyt on kiva, että Seinäjoki on pieni kaupunki. Talvinen kauneus pääsee rauhallisuudessa paremmin esille. Rakastuin kävelemiseen talven myötä. A) En tarkene juosta ja B) Se on paras tapa alottaa tai lopettaa päivä. Se rentoutus on uskomatonta!
Oon nyt urheillu taas ahkerasti. Ja kyl rentoutunutki. Oltiin viikonloppuna kattoos Apulantaa ja CMX:ää, eli nukkuminen on vähän jääny. Nyt olin toista kertaa sählys, Marjo tuli kans, ja meil oli kivaa! Kauhees tuiskus poljettiin sinne ja takas, aika viikinkejä;)
Sellasta. Elämä rullaa hyvin. Välillä oon tosi väsyny, töis tulee joitakin rankkoja juttuja eteen. Mutta tykkään ja rakastan ja elän.

http://www.tp2009.fi/ Sinne siis! Me tehään upee paluu Savonlinnaan, mahtavaa! Taidetaan toistaa kaikki typeryydet ja ilot ja meriaamiaiset ja kaatuilut .... Olen innoissani:)

mä en haluakaan lapsia?
Tai jos mä haluankin vielä lähteä ulkomaille asumaan, yksin?
Tai jos alankin syömään lihaa?
Entä jos mun pitäiskin ostaa auto?
Tai jos menettäisin parhaan ystävän?
Mitä mä sitten tekisin, jos en pystyisi enää puhumaan?
Tai näkemään?
Kuinka mun henkinen terveys selviäis, jos en voisi enää juosta?
Mitä jos mä en enää alkaisikaan nauraa, kun mokaan?
Entä jos masentuisin?
Tai jos en pääsisi enää edes matkustamaan ulkomaille?

Mulla on paljon itsestään selvyyksiä, niin kuin kaikilla. Ja miten isoja ne asiat onkin, ja miten paljon itsestäänselvyyksien muutuminen muuttaisi koko elämää. Ehkä jokaisen pitäis joskus koittaa tehdä ratkaisu, joka yllättää -itsensäkin. Ei täällä saisi mennä suunnitelmien mukaan. Miten hyvältä tuntuukaan, ku suunnitelmat menee pilalle ja silti selviää. Kaikki meneekin paremmin. Isä on opettanut omalla esimerkillään, että ei kannata olla liian mustavalkoinen. Ehkä sen takia oonkin kapinoinut paljon ja joka asiasta, ollu eri mieltä eläinten oikeuksista ja lävistyksistä, poiken luona yöpymisestä ja pukeutumisesta. Mutta sen vuoksi oon onneksi oppinut katsomaanasioita aika monelta suunnalta ja hyväksymään muidenkin mielipiteitä -vaikka ne olis mun mielestä ihan tyhmiä ja vääriä.
Mutta vaikeinta on kuitenkin hyväksyä toiseten erilainen tapa toimia ja elää, varsinkin jos se on valtavirrasta poikkeavaa. Kuitenkin jokainen saa elää elämänsä vapaasti niin kuin haluaa, joko töitä paiskoen tai ympäri maailmaa kierrellen. Kuhan siinä sivussa ei vahingoita muita. Kai se jokaisen oma panos yhteiskunnalle on erilainen aina, ei se voi koskaan olla yhtä painava. Jokainen taaplaa tyylillään... Ja se on vaan pakko hyväksyä. Pitää keskittyä siihen omaan tyyliin, ja välillä aina varmistaa, että se on itselle oikea. Että nauttii omasta elämästään ja siitä mitä tekee. Ei kannata ottaa turhia rasitteita ja leikkiä martyyria. Lapsellista ja typerää, vie elämänilon ja on vain haitaksi kaikille. Elämä pitää rakentaa itse mieluiseksi. Joillakin se käy helpommin, toisille se on hankalampaa. Uhrauksia täytyy tehdä, jotta olisi onnellinen ja jaksaisi paremmin.
Pitää osata luopua.

Tänään viel Jari-Matti vähän taistelee hepan kans (tai ne on vissiin ihan kavereita nykyään) ja mä käyn laittaas paikat kuntoon ja ruokkimas koirat. Sit onkin maajussihommat ohi. Haikeeta, vähän joo. Olis niin kiva olla tuolla ihan vaan lomalla, nää omat kiireet ja työt vähän ärsytti. Mut ehkä me jouluna ehditään. Toki sillon siel on kaikki muutkin, hurraa... :D No, me voidaan erakoitua mökillä, tai sit porukat valtaa sen. Joulu, ihanaa tuu jo!!
Eilen olin aika haikealla mielellä. Ihanaa palata normaaliin omaan kiireiseen arkeen mihin ei kuulu niin paljon yllätyksiä, ku tohon eläinten kans vietettävään. Mut jotenki.. Oli niin mukava herätä aamuisin Jari-Matin vierestä, käydä lenkittämäs koirat, illalla yhes lenkille ja nukahtaa tv:n ääreen toisen viekkuun. Pidin loppuviikon treeneistäkin vapaata, otin elämän rennosti toisia elämyksiä ja kiireitä kahmien. Ja ne tuoksut (joo joo hajut), ne toi mieleen niin lapsuuden! Joko kesän ja paljaat jalat navetan likaisella lattialla tai talven kylmät pakkaset, ku pihalla on lunta ja navetas kostea ilma. Lehmät on rauhallisia ja työt hoituu hitaasti, mutta varmasti. Kaikki toimii seesteisesti. Kyllä sitä on hieman ikävä. Eilen tunsin pitkästä aikaa, montakaan vuotta on edellisestä kerrasta! ku lehmän karhea kieli raapii sormia ja kuolaa tulee tuhat litraa. Tai miten pehmeä on niiden turpa. Viketin karvat ja tönäsy silmäkulmaan, painavat kottikärryt mutaisella tiellä ja heinien haalea tuoksu.
Nii, eilen itkin eka ku katottiin Simpsonien leffaa. Se on jotenkin niin surullinen!! Se isä-poika-suhde! Ja entä kun Homer lähtee vaan pelailemaan, ku Marge pyytää siltä apua ja tukea. Toisen kerran itkin Idolsin aikana. Ei, ei ollu niin hyviä laulajia. Eikä ne sais mua itkeen huonoudellakaan. Mutta jotenki vaan siinä toisen sylis loikoilles tuli haikea olo. Sitä kaikkea mennyttä ikävä, ja tulevaa myös. Sitä, ku ei pysty koko ajan olla raikkaittensa kyljes kiinni ja sitä, ku ei enää juokse paljain jaloin lehmien aitaukses kesällä tai jaksa olla mukava lähimmäisilleen. Ja ikävä sitä, ku meillä on joskus oma koti. Ihana koti, päätettiin niin eilen:) Ja hän sanoi, että "asutaankaan me ulkomailla". Kyllä varmasti jossain vaiheessa. Ku toisaalta en halua luopua tästä hetkestä ja näistä ajoista, mutta voi miten ihanaa oliskin jo laittaa se oma koti ja järjestää se oma yhteinen arki. Viikonloppureissut koiran kans mökille ja päivälliset kavereille ison ruokapöydän ääres. Kaikki aikanaan, tiedän. Ja tämä nykyinen tilanne on hyvä, joten jaksan kyllä odottaa tuon - ja tiedänhän mä sen tulevan.

Ei kyllä tiedetä olisko tää sittenkin lähempänä Maajussille morsian-formaattia. Hoidetaan reilu viikko elukoita Untsilas, tohinaa riittää! Eilen oli kyl taas sellanenki päivä, että huh. Illalla yhdeksältä ehdin istahtaa ja miettiä, että mitäs syötäis.
Vaikka pääsin kotiin jo puol viis -ja sitä ennen hoidin mooonta asiaa matkalla- ei silti meinannu aika riittää. Kävin hakemas "kätevän miehen" (Essolla kehotti hommaamaan sellasen renkaan vaihtoon) Härmästä, mutta sitä ennen piti hoitaa elukat, veden pumppaus, siivota Viketin boksi, pestä pyykkiä.. Noh, eihän se paljon oo, mut siltä tuntu!
Jari-Matti ajoi auton Härmästä ja alkoi vaihtaa rengasta, ku mä juoksin kotio. Nii... Siin renkaan vaihtamises menikin sit hieman enemmän aikaa:D Pääsin ajamaan traktoria pitkästä aikaa ja kangottamaan pölykapselia irti. Oli niin jääs! Lihakset ihan jumis kyykkimisestä ja ei-venyttelystä. Mut meillä oli silti mukavaa ja jopa hauskaa. Oli pakko vähän naureskella, kun taistelut päättyy voittoon luovutuksen kautta. Joskus kannattaa luovuttaa, näköjään.
Sit päästiin sisälle ysiltä, haukattiin iltapalaa ja tein poppareita. Mä tietysti aloitin unet jo leffan aikana... Kivaa on ollu! Mä tykkään aamulla mennä silmät puoli ummes koirien kans kävelylle, ja tykkään nukahtaa sohvalle viltin alle kesken elokuvan. Ja tehdä ruokaa. Mut tästäki ehtis nauttia paremmin, jos voisin olla omista hommista vapaalla tän aikaa. Lauantai kait me sit maaseutuillaan koko päivä:) Vähän kävelylenkkiä koirien kans, mökille sauna päälle ja jotain ihanaa ruokaa. Punkku ei meil kyl enää oo pysyny vaan viikonloppuherkkuna. Mutta kyllä sitä välillä pitää olla hieman keskieurooppalainen, lääkkeeksi vain;)
Me nautitaan, nyt on sille aikaa. Tai onhan se helppoa, ku asiat elämäs on nautittavia eikä hirveästi suruja näy(:

Aluks säikähdin, että miten käy viikonlopun juhlien, ku kurkku oli hieman kipee. Mut junas saan levätä. Odotan NIIN PALJON Annin kans juhlimista. Kuten Marjo sano, tää tuulettuminen tulee niin tarpeeseen. Pitää kyl järjestää näitä säännöllisesti vaikka kahden kuukauden välein.

Niin, siis! Nyt on tila hämärä, koristeita Halloween-juhlia varten laittelen ja tulee lunta! Hienoa hienoa!! Pihan autot on jo ihan valkoset ja miten kaunista muutenkin! Mä oon varmaan aika onnellinen, ku ilostun niin helposti pienistä asioista. Esim. tästä sateesta. Ja ai niin, lapset sano keskiviikkona, ku lähdin töistä, että en saa mennä. Ja, että oon kivoin. Ja että ne haluaa lähtee mun mukaan. Ja taas jaksan yrittää niiden takia enemmän:)

Liiaksikin! En päässy lauantaina lenkille. Lihakset meinaa harrata luuhun kiinni, tai jotain.. X) Eilen ja tänään kävin hieman juoksentelemassa, ihan vain mielenterveyden säilyttämiseksi. Jari-Matti sai nukkua rauhas ja musta tuntu reippaalta koko päivän, ja tänään taas sain vetää hyvällä omalla tunnolla ohraleipää 140grammaa:D Nam.
Nii, nyt reilun viiden kuukauden (jeeeeee) harjoittelun tuloksena menee erittäin hyvin. Ollaan opittu olemaan vähemmän niin ku ollaan totuttu aikasemmin olemaan. Ollaan opittu uusia kivoja tapoja joilla sopu säilyy ja lovee riittää. Meistä on tullu hyvä pari:) Toki välillä menee hermot... Kuten eilen, ku ei se toinen osannu laittaa lakanaa suoraan. Hirveetä. Jaana kuvas tilannetta mahtavasti: saitte tekin äksöniä makuuhuoneeseen! Niille tulee uus iso sänky. Me ollaan niin ihastuneita viel, että mahdutaan kyl kapeammallekin, ha.
Jaana ja Peter ruokkikin meidät eilen, vähän oli ihanaa! Oli just sellanen päivä, että tarvi ruuan hyvässä seurassa. Ja ku se ruokakin oli viel hyvää! Seuraavaks meillä, mitähän keksis... Ai niin, schnucky tilas lohta. Sitä sitten, ihan mitä se vaan haluu;)