IRC-Galleria

Teen tämän täysin rehellisesti


Silmät kiinni

1. Sä oot kaunis: sä oot jainps

2. Näytät aivan apinalta kuten siskosikin: n'oy't aovan aåonaöya liyen siskpsolom

3. Oon rakastunut suhun: ppm yalastimit sihin

4. Anna ruokaa, mulla on nälkä: anna riplaa, mulla on nälkä

6. Pissiksiä ei tueta: åissilsiä ei yoeta

7. Mä kutsun sut mun synttäreille: m' kutsub sur nyb stbrräreukke

8. Haluan nähdä sut alasti sitten aikuisena: jaluan nähdä sut allasti siutten aikyisena

9. Kakka haisee kauhealle: kakka haisee jayhealle

10. Voisinko halata sinua: boisinko halata subya

"Ensimmäinen hyvää, toinen pahaa, kolmas rahaa..."

Musta tulee tätä menoa rikas! Nenä vuotaa kun hana ja kaverit ei tunne mua äänestä puhelimessa... Olen juonut 1000 (kyllä, olen lukenut käyttöohjeen) kuppia Finrexiä (ja tämä ei ole mainos, koska käyttökokemus ei ole ollut järin kaksinen) ja suussa maistuu vaan se. Mynthonit avaavat tilapäisesti hengitysteitä, niin että kun on ottanut Ibumaxia (apteekin täti sanoi sen laskevan tulehduspaikkojen turvotusta ja lievittävän kipua), juo kupin Finrexiä ja laittaa sen jälkeen suuhun Mynthonin, niin olo on hetken lähes normaali.

Nenäliinoja menee paljon.

Olen nyt ollut kaksi päivää poissa, joten huomenna tahtoisin jo mennä taas kouluun. Jos ajatus ei aamulla tunnu liian mahdottomalta, teen sen myös. Huomenna olisi bileet. Jos en mene kouluun, en kyllä kehtaa lähteä baariinkaan. Vaikka rauhallisestihan sielläkin pitäisi ottaa, sillä perjantaina on jaksettava olla skarppina englannin lähtötasotestissä...

Tänään aloittelin lukemaan kasvatuspsykologian opusta. Tiiliskivi, mutta kaipa tuosta voi selvitä. Mielenkiintoista asiaa, mutta jotenkin ajatus vaan ei meinaa nyt pysyä kasassa... :S Johtunee tästä taudista.

Sairastuin vikonloppuna. Flunssa. Viikonlopun piti olla rauhallinen ja levollinen, mutta sen rentoutusarvo jäi hieman vähäisemmäksi kuin olin suunnitellut.

Muuten meni ihan jees, enkä tehnyt mitään kamalan tyhmää.

Palelee. Väsyttää.

-tara

p.s. huisia. me opitaan pistämään projekteja pystyyn \o/ (laaditaan hopsia just)

Menin tänään kouluun. Menin tänään kirjastoon. Kirjastossa oli kiva täti. Menin valokuvaamoon. Sain valokuvaamosta passikuvat. Passikuvat olivat värilliset. Laitoksella passikuvat käännetään mustavalkoisiksi. Menin kotiin. On tosi hankalaa kirjoittaa pelkkiä päälauseita.

Katsoin eilisen BB. BB tulee myöhään. Silloin pitää olla jo nukkumassa. Tein lettutaikinan. Nyt se on turvonnut. Menen tyhjentämään tiskikoneen. Sitten paistan lettuja ja kaverit tulee syömään. Loppu.

P.s. Heräsin just.

Mare soot mun mieles<3

Joka päivä kuljen joen ohi ja katson sitä kaihoten. Mieleni tekisi vetää kahluukuteet niskaan ja mennä seisomaan virtaan. Potkia pohjaa ja kerätä haaviin pohjaeläimiä. Tai sähkökalastaa. Jopa näytteen tuijottelu preparointimikroskoopilla kuulostaa houkuttelevalta.

Vuosi sitten tein juuri tätä kaikkea ja siitä jäi minulle ihania, iloisia muistoja. Vaan en ole unohtanut sitäkään, miltä tuntuu kastua kaatosateessa läpimäräksi ja väristä muutama tunti soutuveneellä ajelehtien järvellä. Toisaalta sekin kasvatti luonnetta.

Vaan kai se pitäisi nyt lopettaa menneiden haikailu ja keskittyä tähän päivään: ruokaa, unta ja sitten labralle!

marelle halipusuja<3

Maanantaina se sitten alkoi. Taisin olla niin shokissa, ettei näin äkkiseltään muistu mieleen juuri mitään koko päivästä lukuunottamatta jatkuvaa röökillä juoksemista. Tiistaina saimme esimakua "tylsästä opiskelusta" ensimmäisen varsinaisen luennon muodossa. Olen kuitenkin yhä täynnä opiskeluintoa, jonka olisi itseasiassa pitänyt sammua tähän. Liekö sitten tosissaan kyse sellaisesta asiasta, joka minua kiinnostaa aidosti. Iltapäivällä meininki muuttui rennommaksi ja nousimme bussiin, joka vei meidät Riuttaan(?) leirikeskukseen(?). (Mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma ja olen todellakin ihan pihalla kaikesta.) Meille oli siis järjestetty tutustumisleiri. Yllätys yllätys, ohjelma koostui lähinnä leikeistä ja muusta sen semmoisesta, jonka tarkoituksena oli opettaa meitä tuntemaan toisiamme. Tavoitteeseen päästiin suht' hyvin, sillä ainakaan minusta ei lainkaan tunnu siltä, että olisin tavannut suurimman osan uusista opiskelutovereistani toissapäivänä. Kasvot alkavat pikkuhiljaa saada jopa nimiä...

Olen kovin toiveikas ryhmämme suhteen ja uskon vakaasti, että opimme ajan kuluessa sietämään toisiamme. Vakavasti puhuen, leirillä oli todella mukavaa ja se tuki äärimmäisen tehokkaasti ryhmäytymistämme. Ainakin toistaiseksi tuntuu siltä, että olen oikeassa paikassa. Tätä tunnetta vahvistaa ilmeisesti yleinen stereotypia yhteisöpedagogiopiskelijoista: ne hullut, jotka tulevat puhumaan tuikituntemattomille sekä huitovat käsillään ja pitävät älämölöä eli leikkivät koko ajan ja joka paikassa niin, että muut mamkkilaiset saavat hävetä heitä. That's me!

Nyt tämä Tallu kiittää ja kumartaa sekä poistuu kohti untenmaita. Minä sentään nukuin viime yönä viisi tuntia. Kaikki eivät älynneet tehdä EDES sitä... x)

Viime syksynä olin intoa täynnä (vrt. 18.8.2007). Päivitetäämpä nyt hieman tilannetta.

Tällä hetkellä olen Jyväskylässä, sillä nettiinhän en ole päässyt juurikaan koko kesänä ollessani Mjussa. Työsopimus päättyi viime torstaina ja perjantaina tulin sitten tänne pakkaamaan. Tänään taitaa olla jo tiistai ja kamalasti olisi vielä hommaa tälle viikolle. Ensi maanantaina alkaa koulu. Hain siis Mikkelin amkhon lukemaan yhteisöpedagogiikkaa. Luulen, että ensi vuodestani tulee vielä jännempi kuin kuluneesta, joka sekin on ollut kyllä tapahtumia täynnä.

Minulla ei ole vieläkään uutta asuntoa ja entisen vuokrasopimus päättyy kuun loppuun. Oletettavasti olen siis asunnoton 1.9. alkaen. Ihan mielenkiintoinen tilanne, mutta asioilla on tapana järjestyä :)

Viime syksynä uhosin kovasti jatkavani lenkkeilyä yms soopaa, joka tietenkin jossain määrin (=ei lähes ollenkaan) toteutuikin. Yllättäen elättelen myös tänä syksynä toiveita timmimmästä kropasta ja muutenkin "ideaalisemmasta" elämästä. Kuvitelmissani olen jo sisustanut tulevan asuntoni (jota siis ei vielä edes ole tiedosssa), järjestänyt tuparit ja suunnitellut kaikenmoista muutakin mukavaa. Pitäähän sitä olla ihmisella haaveita ja päämääriä.

Kuluneen vuoden aikana olen kokenut taas monta valaistumista: lukenut opuksen kasvissyönnistä, onnellisuudesta ja kokeillut jopa aloitella joogaamista. Toivoisin, että joskus alkaisin tehdä sitä säännöllisesti. Menisin vaikka joogatunneille. Olen vaan niin huono harrastamaan mitään. Joka tapauksessa henkistä kasvua on siis tapahtunut jälleen. Mieleeni ovat painuneet kaksi lausahdusta, joiden sisältö on toisaalta ollut minulle itsestäänselvyys jo kauan. Ensimmäinen ohjenuorani on Abraham Lincolninkin sanoiksi pukema: Useimmat ihmiset ovat juuri niin onnellisia kuin päättävät olla. Eli koetan edelleen olla positiivinen, vaikka elämä tuntuukin toisinaan potkivan päähän raskaasti. Toisaalta, minusta tuntuu, ettei mikään voi asettua tielleni, vaan kaikki mihin päätän ryhtyä, on täysin toteutettavissani. Teepussistakin minulle tutun ohjeen on viime aikoina voinut kuulla myös radiosta laulettavan: Varo mitä toivot, sillä se voi toteutua.

Halipusuja marelle<3

-tara

Eilen sen viimein sain: uusi upea Nokia E71 saapui postissa. Tänään onnistuin hakemaan asetukset kohdalleen ja niinpä pääsin nettiin. Olen tänään myös havainnut, että jopa tästä pikkukylästä löytyy langattomia wlaneja. Hyvä minulle, joka en vielä ole hankkinut datapakettia... Huom, vielä x) ja minä kun luulin päässeeni addiktiostani! Noh, kohtaan se on jo syksy ja pääsen jumittamaan pöytäkoneen ääreen jälleen 187... Jos nyt en ihan kumminkaan :)

Netti addiktio on historiaa. Tai sitten vieroitusoireet ovat pahentuneet: kuulen ääniä. Jatkuva irkkaamisen ajattelu on vaihtunut päässäni soiviin kelloihin. Kuulen ne aina ja kaikki alla. Selvennettäköön asiaa sen verran, että ko. ääni on peräisin työpaikaltani, jossa se kutsuu minua tulemaan kassalle. Pimpompimpom. Äääk! Kamala ääni, joka vainoaa jäämällä soimaan päässä. Erityisesti sen kuulee, jos on edellisenä iltana nauttinut jotakin alkoholi pitoista...

Noh, ehkä tämä tästä tai sitten ei ja sekoan lopullisesti... x)

Näin unta, että hermostuin ja riuhtaisin hiirtäni. Sen piuha katkesi. Kamala painajainen. Onneksi urhoollinen ritarini<3 tuli ja vaihtoi minulle vanhan pallohiiren xD

Pahaa tekee olla niin paljon pois koneelta.