IRC-Galleria

Tänään tulin duunista samalla dösällä yhen kaverin kanssa ja pitkästä aikaa pääs uppoutumaan järkevään, syvälliseen ja soljuvaan keskusteluun. Se oli niin mahtavaa. Me juteltiin kirjallisuudesta, kommunismista, politiikasta, valtio-opista, kyynisyydestä ja altruismista. Ja kaikki oikeen käypässä 20min paketissa. :D

En oo viime aikoina jaksanu lukea kirjoja tai Hesaria yhtä uskollisesti mitä ennen. Lisäks muutenkin ku seura on muuttunu aika radikaalisti, mä oon muuttunu, ni harvemmin löytää ihmisiä, joiden kanssa voi ja jaksaa keskustella "älykkäästi". Just sanoin toissa päivänä Jykälle, että mua on alkanu vähän pelottaa, että oonkohan mä enää fiksu, kun en enää harrasta mitää fiksua. Kävin viimeks taidemuseossa joku 1½kk sitten. Kirjoihin en oo jaksanu koskeakaan aikapäiviin saatika Hesariin Nyt-liitettä pidemmälle. Lukio aikana koko mun elämä pyöri sen ympärillä, että mä kehitän päätäni ja opin mahollisimman paljon. Ja että musta tulis niin älykäs ku mahollista. Nyt en enää jaksa. En jaksa vakuutella itelleni ja muille, että oon "hyvä".

Siks työkin on niin mukavaa, koska mä tiedän, et saan tietynlaista kunnioitusta, kun vaan teen ahkerasti duunia. Ilman, että mun täytyy oikeesti yrittää mitään.

Kevät alko nyt. Kävin eilen kevätkävelyllä Jykän kanssa, mentiin Alppipuistoon, ostettiin limujäät ja sitten mentiin Lintsille. Sain sen pelkuripojan ylipuhuttua Spaceshottiin ja sit loppujen lopuks se oliki enemmän innostunu ku mä. :D Sit mentiin ja tuhlattiin rahaa pelikoneisiin. Ei voitettu mitään. :) Ja tavallaan osa sen päivän viehätystä olikin just siinä, että se oli vaan tavallinen päivä. Ei tehty mitään erikoista oikeestaan, kuhan hengattiin. Käveltiin auringon paisteessa niillä kallioilla ja naurettiin sille, miten luusereita me oltiin ku ei voitettu yhtään mitään. Ja ehkä just sen tunnelman takia se hetki oli muistamisen arvonen. Kun minnekään ei oo kiire ja missään ei tapahdu mitään, on vaan helppo ja kevyt olla.

PS: musta tulee täti