IRC-Galleria

Jesh! kesä tulee! Kohta kaivan fillarin kellarista. Ihanaa! :)
Tänään on helvetin hyvä päivä. Jätkät duunissa flirttaillu iha sikana, mikä toisaalta vois olla ahistavaa, mut tänään se oli vaan hauskaa. Upee fiilis...

Illalla sain itteni vihdoinkin vähäsen liikkeelle. Kamppiin piti mennä lauantaita viettämään. Ei menny varmaan ku kaks tuoppia, ni lähin jo menee sieltä parin kaverin kanssa. Jumankauta aamulla herään niitte lemmentouhuihin.
Joo-o. Miksette samoin tein vaikka pistä valotaulua katolle: "EB on sinkku. EB on yksin. EB ei varmaan enää edes muista, mitä seksi on!"

Njääh.. Ehken mä nyt niin pahassa jamassa vielä ole.
Mutta tuppaa se ärsyttämään. Ne, joista olisin kiinnostunu, eivät saa mitään aikaseks, tai sitten niitä ei varmaan vois vähempää kiinnostaa ja sit taas toiset ei jätä rauhaan. PRKL.

"Dr. Phil, ostanko jo riemusauvan ja luovun toivosta, vai ajanko itseni hulluksi näillä jutuilla?"

Ja mun elämä alkaa maistua pelkältä soija-kastikkeelta. Taas töihin lähössä siis.. Sunnuntai-aamuna vähä vaille viis. Eli siis siihen aikaan, kun kunnon kansalaiset palailee baareista, eikös?

Muistelen haikeena Espanjan öitä, kun baarista palattiin aamu kaheksan paikkeilla kotia. Tai vielä pari viikkoa sitten viettämäni elämä, kun liehusin ties missä, ties mihin aikaan, ties kenen kanssa. Soli ehanaa. Nojaa, katellaan, miltä elämä näyttää tossa 13h päästä, kun alan pääsee pois töistä.

"Päästä pois töistä? Mitä ihmettä... Onko sulla muka oikeesti vapaa-aikaakin?!"
Jos jaksais, ni menis pelaa bilistä.
Matalapohjasissa kengissä tosin. Kraist....

Mun jalkoihin sattuu. :( Eka duunipäivä kentällä itte hommissa ohi. Auts. Aika tappotahti. :(

Mut kyl mä luulen, et musta tulee aika hyvä viel. Toivotaan parasta, pelätään pahinta ja odotellaan potkuja. :D

Ainiin, mun lupaus käyttää sukkahousuja ja tanttautua. Hmm.. Ehkä myöhemmin? Pinkkipää purkansyöjä ihQdaa heitukka on hauskempi rooli.

Jännittää. Jännittää, jännittää, jännittää.
Kohta pitää mennä jo nukkumaan, että pystyy huomenna herätä kolmelta. Kymmentä vaille neljä tullaan hakemaan mua kotiovelta ja kuskataan duuniin. APUVA!

IIK JÄIKS APUVA APUVA AA-PU-VVA!

Lisäks mul on maailman rumin ja huonoiten istuvin työasu. :/ Huh huh..

PS. pääsin mun naistenpäivän tavotteeseeni hyvin. :) Jesh!

Naistenpäivän kunniaks mä odotan, että mulle tarjotaan ainaki kahet kahvit tänää. Jos pääsen tavotteeseen, ni lupaan.. Alan käyttää sukkahousuja ja tanttaudun.

Huomenna eka duunipäivä kentällä! Jäiks!

Elikkäs nyt on mun turvatarkastaja koulutuksen teoria puoli tehty. Ens viikolla alotan duunit kentällä. Jäiks! Koko viikko opeteltu kaikkea räjähdysaineista, sytkäreihin, linkkareihin, heittotähtiin etc. Mä olen pitäny viimesen viikon aikana uskomattomia asioita kädessä. Ainakin jotain kaheksaa erilaista pommia tai räjähdettä. :D Tunnen oloni jotensakkiin.. Nojaa.. Se on jännittävää. Nyt vaan toivotaan, ettei tuu kentällä vastaan lisää sitä sarjaa. Muutenkin jännittää. Toivottavasti mä tuun pärjäämään. Pelottaa, etten osaa olla tarpeeks tiukka. En vaan voi sille mitään, että mulle on paljon helpompi ottaa joku lapsi syliin ja saada se lopettamaan itkunsa ku käskyttää mua tuplasti isompaa ja vanhempaa miestä avaamaan matkalaukkunsa. Huoh.

Poikia taas.. On tapaus. Viime perjantailta. Tai siis viikko sit. Mä luulen, että pidän siitä.
Mut en tiiä.. En jaksa olla yksin, alan olla nii helvetin väsyny selviimään kaikesta aina omin päin. Mut ongelmana on, ettei tää jätkä oo nähny mun hyviä puolia. Viimeks ku näin sitä, ni mulla oli alkava migreeni, otin lääkettä, mut se teki musta ihan hyperin. Ei kovin edustavaa. Sitä ennen krapula ja morkkis. Auts. Toivottavasti se jaksaa uskoa, että mä osaan olla normaalikin.

Nou tekstaria. Tai siis. SITÄ tekstaria.

Ärsyttää ehkä n. 50%, jumankauta, ei sillä, että mä sitä oisin erityisemmin halunnu, mut se ei sitä tienny.
Ja sit toisaalta se oli n. 50% helpotus. Koska tosiaan, en olis liiemmin välittäny siitä kuitenkaan ja mun elämään ei nyt justiinsa kamalasti mahtuiskaan miestä. Ja alotan ens viikolla Securitaksella duunit. Ja kaikkihan tietää, mitä se meinaa? Söpöjä poikia...

Jee, Suomi voitti! JEEJEEJEE! Sekä curling että lätkä, jesh! Kyllä Suomipojjaat osaa asiansa.
Kaiken kaikkiaan hyvä päivä puuttuvasta tekstarista huolimatta. Tai sen ansiosta. Ei enää tarvii pohtii asiaa. Viime yö menikin sitte sitä ajatellessa.

Mun rytmit on iha sekasin. Heräilen joskus iltapäivällä jne. Pitäis koittaa ryhdistäytyä.

Olin pelaamas bilistä ja hitusen ottamassa kavereiden kanssa äskön. Jotenkin ne alko puhumaan siitä, miten olen täysi aasi flirtin kanssa. En osaa, en uskalla ja suuri osa musta ei edes halua. Mutta mä olen, kuten rakkaat lukijani aikaisemmista teksteistäni ovat voineet välkysti päätellä, todella miehenkipeä. Jotenka lähetin tekstiviestin jätkälle, joka yritti kaikkensa tossa parisen viikkoa sitten. Toivotaan, ettei se oo ehtiny tavata jotain toista. Toivotaan, että se vastaa aamulla. Sillä on kuulemma jotkut yleisurheilukisat tai leirit nyt hiihtolomalla, et se on jo nukkumas. Joko näin, tai sitten se vaan mua ärsyttääkseen ei oo vastannu tuntiin.

Oon vaan kerran aikasemmin lähettäny jätkälle tekstiviestin. Se ei vastannu. Okei, mul kesti se 1kk kunnes olin totaalisen kännissä ja aattelin, et se oli suht koht kiltti ja eikai kukaan huomisesta muutenkaan jaksa välittää. Mut silti... Ehkä mä vaan vaadin jätkiltä ihan liikaa, ennenko uskallan riskeerata mitään itestäni.

Mut jos tämä jätkä ei vastaa, ni en enää lähettele jätkille viestejä ikinä. Samaa virhettä ei toisteta. Kolmatta kertaa. Sitten opettelen tosissani flirttailemaan... Juma. Jos tietäis edes, mistä alkais. Silmien räpsyttelystä vai sanallisesta härskistä vitsistä?
Hyi... En ois uskonu, että alennun tähän. Yksin vai aidan alitse suhteeseen?

Mua on alkanu pelottaa ihan ihme asiat viime aikoina. Pelkään pimeetä, ääniä rappukäytävässä, vaikka tiiän oven olevan kiinni, pelkään olla yksin, pelkään jopa X-filesejä. Välillä pelkään nukahtaakin. Kuuntelen musiikkia, etten kuulis hajanaisia kerrostalon ääniä tai hiljaisuutta.

Mä olen muuttunu. Se tuntuu erikoiselta, kun huomaa muuttuneensa. Ihan ku joku ois justiinsa niksauttanu selän tai jotain. Tiiät, et kyl kaikki on ihan ok, mut silti voit viel kuulla sen naksahduksen, ku joku vaihto paikkaa. Katon maailmaa eritavalla nykyään. Katon itteäni ihan uudella tavalla. Mut on tärkeetä muistaa, miks oli ennen semmoin ku oli. En haluis ikinä unohtaa sitä, kuka olin ennen.
Vaikka kai niin tulee kuitenkin tapahtumaan ennemmin tai myöhemmin.

PS: Jopas mun kaverit on alkanu valittaa kuvien vähyydestä. Saatan koittaa poseerata useammin tai sit pistän joitain randomei kuvii tänne ihan muuten vaan. Huomenna vaikka, jos jaksan. Mutta nyt nukkumaan. Öitä.