IRC-Galleria

Heippa kaikki rakkaat lukijani! :)

Nyt on tullut se hetki, etta olen viimein päässyt Suomen kamaralle ja Rovaniemelle saakka. Saavuin tänne eilen, tiistaina illalla 21.05 Suomen virallista aikaa. Kyllähän siinä matkustamista riitti, koska lähdin Florianópolisissa kotoa kentälle paikallista aikaa kahdeksalta maanantai aamuna. Nyt olen "hieman" puhki, koska en nukkunut koneessa yhtään ja viime yönäkään ei meinannut uni tulla, ku on niin rytmi sekasin. Esa pakotti mut ylös tänä aamuna kymmeneltä ja mun sisäinen kello sanoi, että kello on vasta neljä aamuyöstä. No, eiköhän tää tästä ala taas sujua. Onneksi on lomaa vielä 2 viikkoa! :) Kaiken kaikkiaan matka sujui hyvin ja Sampokin pääsi Ranskasta meidän kanssa samalla koneella, vaikka vaikeuksia olikin mahtua mukaan. Lopulta herra istui lentoemojen kanssa henkilökunnan tuolissa koneen perällä ja söi henksuruokaa. Mie juttelin koko lennon ajan vieressäni istuneen maailmanmatkaajaherran kanssa, joka juuri tuli 4,5 kuukauden matkaltaan Japanista. Oli ollut oikeestaa merillä koko ajan. Mun matkalaukkukin pääsi tänä aamuna perille, oikein taksilla kotiovelle. Jäi raukka eka yksin Pariisiin.

Nyt pikaisesti infoa viimeisestä viikonlopustamme: Lauantaina meillä oli siis ne meän läksiäiset. Ne alkoivat silleen, että korttelista hävisi sähköt kahdeksi tunniksi juuri kuudelta, ku meän pilleet oli tarkoitus alkaa. No, me sitte sytyteltiin kynttilöitä, ku pilkkopimeydessä ei kertakaikkiaan nähny MITÄÄN! Ekat vieraat tuli siinä seitsemän pintaan. Ilta meni mukavasti porukalla takapihalla istuskellen, jutellen ja kakkua ja salgadinjoksia (pikkusuolaisia) syöden. Carla ei ollut paikalla, eikä hän vastannut edes puhelimeen. Tämä oli outoa, emmekä edelleenkään tiedä, missä hän oli tuona iltana. Harmi. Mutta kivaa oli! :)

Sunnuntaina oli Aniversario de Sanna! :) ONNEAAAAA 23 vuotiaalle!!! Söimme aamulla edelliseltä päivältä jäänyttä kakkua aamupalaksi ja lähdimme perheen kanssa kiertään saaren pohjoisosaa. Kävimme rannoilla ja mielenkiintoisinta oli käydä merikilpikonnapuistossa! Se oli merikilpikonnien suojelusta kertova paikka ja siellä oli oikeita kilppareita. Ja olipa vaan isoja! 20 vuotias oli vanhin ja seki oli jo metrin mittainen. 100 vuotiainahan jotku niistä on sellasia 3 metrisiä! :P Matkalla seuraan liittyivät myös Fabio, Rennar, Caiu ja Zana. Illalla kävimme kaikki kuvat läpi, jotta pystyin kirjoittamaan niihin kaikki paikannimet oikein. Sitten piti vielä viimeistellä matkalaukut aamun lähtöä varten.

Yöllä ei sitte juuri nukuttu. Jännitti niin! Aamulla haimme Eman Rodrigon luota ja menimme koko perheellä lentokentälle. Siellä istuimme tunnin kahviossa jutellen ja lähtöportille mennessämme koko perhe itki. Ema itki, että hänen ainoat siskot lähtevät pois ja vanhempamme itkivät, ku lapset lähtee. Me itkimme, kun ihana Brasilialainen perheemme jäi sinne huiskuttamaan ja lähettämään lentosuukkoja peräämme. Niisk... Milloinhan tapaamme seuraavan kerran... Toivottavasti joskus kuitenkin!

Tähän lopetan tämän virallisen matkapäiväkirjani. Kiitos kaikille lukijoilleni. Oli kiva kun jaoitte reissuni kanssani! Ja kiva oli lukea sähköposteja ja kommentteja ja kuulumisia Suomesta.

Hei hei ja Ciao!!! =)

Ellu