IRC-Galleria

... Kuinka ollakaan, niin. Meneekö elämä oikeasti sillä tavalla, että lapsena tekee asiaa F, haluaa tehdä asiaa S koska ei sitä puitteiden puutteen vuoksi ole tehnyt, päätyy sattumalta tekemään asiaa H koska tykkää siitä, muttei ajattele sen enempää, ja sitten esiaikuisvaiheessa mieleen tulee ammatinvalintakysymykset: tehdäkö asiaa F, koska siihen on aivonsa totuttanut ja siinä on jokseensakin kohtalainen massaan nähden, vaiko sittenkin asiaa H, koska se edelleen kiinnostaa ja pienillä sysäyksillä se voisi olla oma juttu, vaiko sittenkin asiaa S, koska se on aina ollut Se Unelma?

Onko muka helppoa jollekin? Ajautuneena tekemään asiaa S tuli vastaan tilanne, että ei tämä näin toimi. Ei siksi, etteikö voisi, vaan siksi, ettei halua enää. Niin paljon, osa-alueeksi tosin ilman muuta, ja ainakin harmittaa loppuelämän ajan, jos ei sitä tee. Haaveet asian F ammatillistamiseksi ovat kadonneet jo ajat sitten (lyhyen kokeilun myötä, yybee, ja siksi ettei se koskaan oikeasti ammattina kiinnostanut), mutta edelleenkin mielessä kummittelee, miten olisi sittenkin asia H?

Sitten herää epäluulo, miksi haluaa nimenomaan asiaa H. Oletusarvoisesti, vai siksi, koska Haluaa?
Mistä sen voi tietää? Epäilen vahvasti, että päädyin tekemään asiaa S osaksi myös oletusarvonsa takia, ja toki, koska aina pitää hakata päätä tiiliaitaan. Ja jos haluaa asiaa -mitätahansa- edes oletusarvoisesti, eikö se silloin voisi riittää? Jokaiselle tässä maailmassa on annettu mahdollisuus kehittää itseään, eikä kaikkeen tarvitse olla aina tyytyväinen. Miten sitä sitten ihmisenä kasvaisi, jos pitäisi aina kaiken olla helppoa ja kivaa ja tarkalleen omien mieltymyksien mukaista, ilman vaivannäköä.

Tuo ylläoleva palopuhelause on osoitettu ihan vilpittömästi itselleni, sillä olen laiska ja saamaton, ja ihan liian mukavuudenhaluinen.

Vai onko sittenkin niin, että siinä vaiheessa, kun saavuttaa asiassa -mikätahansa- sen tilanteen, minkä on ajatellut kohokohdaksi, että on vihdoin saavuttanut sen, ja unelmien realistisuusrajan takia ei ole ajatellut asiaa pidemmälle, se ei enää jaksa kiinnostaa?

Kävikö minulle niin?
Seuraava haaste, seuraava tähtäin ja unelma, kiitos.

E

P.S. Toki se tilanne, missä näkee asian -mikätahansa- todellisuuden ja kaikki julmahkot realiteetit, pistää miettimään asiaa uudestaan. Mikä unelma on tarpeeksi vahva kantaakseen todellisuuden yli? Että se jaksaisi oikeasti kiinnostaa tarpeeksi? Tai että siihen edes syntyisi niin vilpitön rakkaussuhde, että haluaa vain olla lähellä, kunhan saa toteuttaa sitä. Unelmaa vai asiaa -mitätahansa- .... Siis häh?

P.P.S Ehkä siinä vaiheessa, kun ei enää haikaile niin paljon muualle vaan on jotakuinkin kotoisa olo, on tainnut edetä oikeaan suuntaan. Sitä tunnetta odotellessa...

Niin häh?
Tulin Helsingistä tännään. Oli kivaa ja mukavaa ja kaikkea. Olipa aikamoiset huonousasenteet päällä tässä viikonvaihteessa (pistettäköönkin semikipeyden, sateen ja minkä vielä piikkiin osaksi..), ja en oikein edes tiedä miten tästä etenisi. Ihmettelen ja ihailen suuresti ihmisiä, jotka jaksaa-jaksaa-jaksaa-jaksaa, ihan missä tahansa ympäristössä, ihan mitä tahansa. Itse olen kyllä niin mahdollisimman kaukana siitä taas kerran, kun kahdessa kuukaudessa jo meinaa polttaa ittensä loppuun.
Luin suomalaista (alunperinkin) kirjallisuutta ja oli niin luksusta, että en tajua. Miksi en lue enää mitään? Miksi en ole lukenut aikoihin? Kirjallisuus on valtavan ihanaa, ainakin laadukkaana tai vähintään omaan makuun sopivana; ihana tunne kun saa upota toisten ihmisten (oli sitten fiktiivisiä tai ei) elämään ja maailmaan ja innoittua niistä ja olla TERVEHENKINEN. Manaan alimpaan mihintahansa nämä samperin nettiyhteisöt ja ircin, viime viikolla olin elossa ja ihan reaalissa ja heti oli paljon enemmän oma itsensä.
--> On siinä totta, että media vaikuttaa siinä määrin, ettei enää muista mikä itse on, vaan tahattomastikin kopioi elämää ja sivuseikkoja toisilta. Oli sitten kyse mediatekijöistä tai ihan itsensä semimediaan laittavista ihmisistä. Niin kerta. Minä haluan olla minä, joskaan en tässä iässäkään vielä tiedä mikä se minä on.
Ehkä jos joskus kahdenkymmenen vuoden päästä osaa olla yrittämättä jotain ja olla vain, ja vielä jos kelpaisi sellaisenaan...

Elise

P.s. Haluan juhlia! :( Jotain hiukan ehkä tyylikästä, hiukan ehkä säkenöivää kimallusta synkkyyteen, mukavaa rupattelua, sellasta kivvaa.. mistähän niitä sellaisia sitten sais :/

On se [perkele!] kumma, että ei vaan voi olla hilpeä ja herttainen. Tulin lopullisesti siihen tulokseen, ettei Hollanti ole minun paikkani - olkoonkin, että koulu on hyvä jotenka täällä hengaillaan sitten vielä, hollanti kielenä on tarpeeksi rasittavaa antaakseen hyvän syyn keskittyä englannin parantamiseen, ja isketään niskaan vielä jonkin asteen syysväsymys (ilmeisesti) ja ikävä suomihania ja Helsinkiä, jopa Oulua ja lunta. Julmuus. Aivot samaten teki lakon, johtuen ilmeisesti yleisestä negatiivispainotteisesta ilmapiiristä, polvi alkoi TAAS monen vuoden jälkeen kenkkuilemaan ja tuli iso surku.

Nyt riitti! Pääsin kuntosalille - ah ja voi mitä onnea, vihdoinkin paikka jossa tosiaan on järkeä, joka on tuttu ja kodikas. Huoh! Samaten päätin, etten yksinkertaisesti ala noille negatiivisille ajatuksille ja tehdyille tunteille, vaan keskityn tekemään omaa parasta ja itsestäni hyvän tanssijan. Vihdoin. Alku oli syksystä sen verran lupaava, että on se kyllä jos ei jotain potentiaalia olisi.

Ugh, olen puhunut.

E

Unitulkinnan mukaan hämähäkki unessa on hyvä enne, ja sellaisen tappaminen tietää kerrassaan menestystä. Itse olen uneksinut viime aikoina hämmentävän paljon vastaavista elukoista ja viimeksi jopa listinkin ISON RUMAN HÄMIKSEN.

Err?

Kappas. Multi-internet näyttää parastaan ja galleriapäiväkirjamerkinnät kuolevat sukupuuttoon!
Nykyaikuiset viettävät vapaa-internet-aikansa Facebookin fluffy friendsien ja paperikivisaksien parissa. Julma kohtalo, rakas päiväkirjani.

Syksy tullee. Täällä on jo jonkun verran ruskaa ja Helsingissä vissiin ihan ns. kunnolla... Voihan syksy, odottais nyt sen aikaa että itse pääsen sinne asti! Pyh. Reilu kaksi viikkoa ja pääsee "perheen luokse kotiin" hähää! Musta on selkeesti tullu sitäpaitsi vanha ja kaikkea, kun mietin, että kiva nähdä ihan oikeastikin perhettä; isovanhempia ja vanhempia ja kaikkea mitä siihen nyt kuuluukin.

Tillipurkin tanssinopiskelijoiden sisäpiiri kärsii yliväsymyksestä. En tajua. Tai no, tunnit on huomattavasti rankempia kuin viime vuona, ja joka sekunti pitää tehdä hommia. Uudet aineet on oikeasti aika tujuja. Nuo Limonit ja Cunninghamit, olkoonkin ah, mutta jos ei homma satunnaisena päivänä kulje niin tekee kyllä itsekin mieli mennä nurkkaan ulisemaan. Kamala väsymys!

Ajatukseni loppui kesken...

Julistan myös Kynttiläkauden avatuksi. Tulet palamaan ja romantiikka kukkimaan!
<3

Elise

"Nyt olen nähnyt kaiken" -seura kokoontuu jälleen.

Ihmisillä oli sellaisia personoituja ajovälineitä, joita ehkä parhaiten kuvailisi sanoilla kyljistä avoin yksipaikkainen smart-auto (ilman isoja renkaita ehkä), jolla oli sielu. Lähdettiin aina merelle niitten kanssa, niitä piti pitää talutushihnassa etteivät karkaisi. Sitten ne yleensä karkasi, ja jouduttiin veden varaan. Yksi lähti uimaan yhteen suuntaan ja toinen toiseen, jommallekummalle tuli ranta vastaan, ja sille toiselle soitettiin apua. Tällä kertaa minä pääsin rantaan.
Jossain välissä olin jollain isolla saarella, jossa oli mutkittelevia ja kumpuilevia lumisia teitä, ja hiihdin tällä sielukkaalla smart-autonnäköisellä. Yhtäkkiä tuli hyppyri ja tein tyyyyylikkään X-hypyn ja laskeuduin (sattumalta) aika hallitusti.

Mistä nämä unet tulee??? :D oli aika ó.ò -olo herätessä..

E


P.s. Ainiin! sain ylennyksen koulussa :D baletissa siirrettiin tasoa ylemmäs, jau. Toisessa modernin tekniikassakin kysyttiin että sopiiko aikatauluihin siirtyä, ei sopinut - ja en edes usko että enää oisin vakuuttanut tätä opea kyvyilläni:p take the change or lose it!

P.p.s 18.9 Sain sittenkin sen toisenkin ylennyksen kun Limonissa jaettiin kolmeen ryhmään :D nyt reenaan joittenki superien kaa 2.3-tasolla... Kenenhän elämää mää elän

\\o \o/ o//

"Dance is primitive, unconscious, intangible; not intellectual or verbal. It can only be passed on from body energy to body energy, from soul to soul. It, therefore, is ever-changing and ever-evolving, while remaining human, vital, and honest. Movement doesn't lie. YOu can't hold it in your hand or hang it on the wall. It is a life experience and exists only for the moment in which it happens."
- Jose Limón - The artist re-viewed

Tänään oli SLB-meeting, eli eräänlainen opinto-ohjaussysteemi/ryhmä. Siinä keskustelu eteni siihen, miltä tuntuu olla kakkosluokalla ja mikä on yleinen fiilis nyt täällä. Yksi tyttö joka hyppäsi c-luokalta koko porukan kärkeen, kaikki lajit ylimmissä mahdollisissa tasoryhmissä, jutteli jotain, että kauhean ahdistava sellainen kilpailuhenkinen ilmapiiri, missä perästä tuntuu ja kaikki on kiinni siitä, eihän kukaan vain ole parempi kuin toinen ja jos on, se on sitten aika huono juttu. Osui vähän omaan kyllä tuokin; itse pidin tätä tyttöä nimenomaan nenä pystyssä -lehmänä, mutta itseasiassa hän oli ja on kai aika herttainen ja mukava.
Samaten meidän SLB (eli siis se opinto-ohjaaja), modernin tanssin opettaja täällä, kertoi sellaista, että mennessään auditioniin siellä oli äärimmäisen rasittava tilanne yli neljänkymmenen kyynerpäätaktiikkaa käyttävän minäminäminäolenparasparasparas -tanssijan kanssa. Ettei hän ollut tottunut sellaiseen, koska oma koulupiiri oli ystävällinen ja kannustava, ja ettei hän pysty laittamaan omaa parastaan likoon sellaisessa tilanteessa.
Tiedän tunteen niin hyvin. Itseltä katoaa kaikki positiivinen energia ja itseluottamus sellaisessa luokkatilanteessa, missä samat ihmiset tunkevat jatkuvasti luokan ja peilin eteen nähdäkseen koko ajan oman erinomaisuutensa, ja jotka katsovat alaspäin muita että tuo nyt ei ainakaan pärjää mulle. Oli jossain määrin oikeasti helpottavaa, ettei se mielikuva olekaan vain omassa päässäni, vaan sitä oikeasti tapahtuu.

Ne ihmiset, jotka eivät kestä tuota, eivät kai ikinä pärjää tanssimaailmassa. En vieläkään osaa itse päättää ollako nöyrempi ja vaatimattomampi vai ihan tunteeton bitch ja tunkea eteen ja olla juuri minäminäoleeeeenparas fuck the others -tyyliin.
Miten säilyttää nöyryys ja eteenpäinvievä kunnianhimo, molemmat?

Elise

1. Voitko sanoa että gallupit ovat elämäsi suola?
- Joo, teen tällasen kato joka päivä (vähintään kahdesti)

2. Viisi hyvää syytä elää?
- No herraisä mittään erillisiä syitä tarvitse laskea

3. Viisi ei-niin-hyvää syytä elää?
- Ei sellasia taida olla. Maailma nyt toki on aika syvältä, mutta niin se on aina ollut jollain tavalla

4. Missä kappaleessa on maailman paras kitarasoolo?
- Kitarasoolot.. apua (maailman parhaasta en tiedä, mut onko tos shine on you crazy diamondissa aika ihku)

5. Pidätkö musikaaleista?
- Musta ne on jotenki tosi kökköjä (paitsi joskus ennenvanhaan ne oli aika hauskoja)

6. No miksi?
- Aijaa, taisin vastata jo tähän

7. Onko urheilu sun juttu?
- No lasketaanko tanssi urheiluksi? On se mun juttu joo, mutta on niitä muitakin

8. Paras tuoksu?
- Hmmm. Syksy ja kevät ja kesäsade ja ruoka, aah :D

9. Kolme ominaisuutta unelmiesi poika-/tyttöystävästäsi?
- Hmm? Huumorintajuinen ja fiksu ja analyyttisen kärsivällinenjajärkevä. :) Jessus kuulostipa tekniseltä

10. Kolme turhamaista ominaisuutta unelmiesi poika-/tyttöystävästäsi?
- Turhamaista? Täh?? :D

11. Onko siistiä, että Suomi vuotti maailman ensimmäisen Eurovision Dance Contestin?
- Ai se oli maailman eka? No onkai se ihan jees

12. Maailman paras elokuva ikinä?
- En minä ole nähny niitä kaikkia joten hankala sanoa.. :/

13. Tekstaatko vai soitatko mieluummin?
- Oon puhelinujo, joten tekstaan, paitsi jos en jaksa näpytellä

14. Mihin tuhlaat rahasi?
- Ruokaan, vaatteisiin ja lentoihin

15. Vai ootsä pihi?
- kaikki mitä on, menee.. :p

16. Kaksi kauneudenhoitotuotetta, joita käytät päivittäin?
- Eh, en vissiin käytä mitään päivittäin :DD

17. Omistatko jonkun moottorikulkuneuvon? Vai oletko vanhan kansakunnan polkupyörämiehiä?
- Hollannin kansan polkupyöräilijöitä (tosin suomessaki)

18. Merkitseekö Jimi Hendrix sinulle jotain?
- No eipä silleen

19. Kuinka paljon aikaa tuhlaat aamulla aamutoimiin? Eli laske aika monelta heräät ja monelta lähdet kouluun väliltä.
- Tunti yleensä, keskimäärin, jos ei ole hoppua

20. Onko silmälasit rumat?
- No ei tietenkään. Paitsi jos ne on

21. Aiotko mennä armeijaan?
- Hei, ihan vakavissaan mietin sitä joskus! :D

22. Mainitse joku hyvä suomalainen elokuva.
- Joskus Rukajärven tie oli mun mielestä hyvä, mutta siitä on aikaa kun olen nähnyt

23. Paras tv-kanava?
- Net5, bbc

24. Paras radiokanava?
- RadioHelsinki, iihlääh :p bassoradio? en mä kuuntele yleensä

25. Onko sinulla/teillä kylpyammetta?
- Tässä talossa on joo

26. Käytkö tai kävitkö joskus Habbohotellissa?
- Eh en

27. Muistatko vielä mikä Habbohotel oli ennen Habbohotel-nimitystä?
- Melkein (just luin vasta jotain siitä..)

28. Menetkö/Kävitkö/Oletko: Lukio - Amis?
- Lukion kävin joo

29. Oletko jonkun lääkityksen alaisena?
- Ibumax ja posinova menee tännään :p

30. Inhoatko koulunkäyntiä IHAN OIKEASTI?
- No IHAN OIKEASTI en todellakaan

31. Artisti/bändi, jolla/millä on maailman hienoimmat lyriikat eli sanoitukset?
- lyriikat eli sanoitukset x) tykkään psb-stä monista mutta kuulemma pink floydillaki ois

32. Mikä on turhamaisuutta?
- No ittelle se ois sellasta et säätäis kauheena ulkonäön suhteen vaikka ei oiskaan mitään väliä

33. voitko sanoa itseäsi sex machineksi?
- "Sexpoes sullo housuissas"

34. Mitä pelkäät?
- Ettei musta koskaan tuu mittään :(

35. Mikä saa sinut itkemään?
- Ikävä ja joskus kauhia epätoivoväsymys (ja jos aattelee kaikkia maailman epäkohtia tietty)

36. Mikä saa sinut nauramaan?
- Aika moni asia. Mulla on todella kiero huumorintaju ja yltiömäinen kikatusvarasto

37. Missä näet itsesi 10 vuoden päästä?
- Helsingissä tanssijutuissa (ihan salee!)

38. Mitä haluat hautakiveesi kirjoitettavan?
- Kiitos elämästä, jonka jaoit kanssamme?? no en minä tiijä :D

39. Entä minkä laulun haluaisit kuulla omissa hautajaisissasi, jos ei olisi rajoituksia?
- Being boringin, tosin en mä sitä kyllä varmaan kuulis :p

40. Oliko tämän gallupin tekeminen pelkkää ajanhukkaa ja tämän tekijä on nolife, joka voi painua metsään?
- Oikein turhaa ajantappoa ja velvollisuuksien välttelyä, kiitos vain

Nukuttaa. Otin juuri äsken talteen kaikki aiemmat sepustukseni tähän galtsuun: 48sivua :D selkeesti juttua riittänyt.
Ei ole aikoihin tapahtunut mitään erikoista ja merkitsemisen arvoista. Karen on Irlannissa juurihoidon takia tämän viikon, mulla ois minorkurssi ja oon sen verran kipeä että voin hyvällä omallatunnolla skipata sen tänään (ei se ny oon niin justiinsa, eihän), ja en (onneksi??:p) päässyt La Traviata -prokkikseen, niin voin sitten fiilistellä lokakuun Helsinkiä. AWWWW sanon mä.

Yhtäkkiä tuossa tuli taas mieleen jostain syystä (älkää ikinä kysykö mun ajatusketjun etemisen mahdollisuuksia, että miten ihmeessä..) ne meidän (minä,liisa,titti&laura ja oliko muita vielä) hälytys 911 -parodianäytelmät penskoina. Meillä oli pienet leluautot as ambulanssi ja jotain, sitten joku aina näytteli william shatneria "Minä olen William Shatner ja tämä on Hälytys 911". Muistan ehkä parhaiten sen kerran, kun kyseessä oli piraijanpurema. Sain näytellä SEKä piraijaa ETTÄ shatneria!
Silminnäkijä: "En ollut koskaan nähnyt niin pahaa piraijanpuremaa..."
Tarinan pelastava sankari: "Kuulin vain huudon ja lähdin juoksemaan. Jokainen olisi tehnyt samoin minun sijassani."
Oi niitä lapsuusmuistoja! Harmi (tai ehkä hyvä) ettei noistakaan näytelmistä ole jäänyt mitään todistusaineistoa. x]

E

Haluan syksyn!! Täällä on keltaset lehdet vain maassa, ruskasta ei tietoakaan, päivät pitkiä (no aika antoisia silti), no valo alkaa olla syksyisempi ja ilmatkin ehkä.
Mutta. Oli aika hyvä veto tosiaan johonki hollantiin lähteä opiskelemaan tanssia, ja kaikista hauskinta, että päädyin puolivahingossa tänne :D Shit the contemporary, I make it real! No ei vaan, noi modernin tekniikat on ihan mahtavia. :) Oi että tykkään. Ainoa asia mikä ehkä saattaa aiheuttaa stressiä on se hollanninkielinen minorkurssi, varsinkin viime keskiviikkona hajos pää, kun opettaja puhui suu vaahdossa (kirjaimellisesti) niin hirveellä speedillä ettei ehtiny tajuta kyllä paljon yhtään.
Otin urhean yrityksen opiskella hollantia. Tulos: keskiviikkona luin NOS-n sivuilta uutissähkeet, poimin vieraat sanat, kirjotin ylös, käänsin ja kirjotin puhtaaksi. Torstaina luin ne läpi ja piti ottaa uusi satsi mutta EI JAKSA!
Kaikista tylyintä tuossa kaikessa on, että muualle sitä hollantia ei oikeestaan enää tarttekkaan. Opettajat yhtäkkiä puhuuki enkkua ja muut ihmiset kans. Huoh. Mutta kun se englanninkielisille tarkotettu minorkurssi ois vaan ollu niin samperin TYLSÄ.
Nooh, kaikki ylleensä järjestyy ainaski minimivaatimuksilla... Ja selkeesti saa jotain kiksejä siitä, kun pittää päteä ja haastaa ittensä, poegh?
Elise