IRC-Galleria

Äh. Ihana hetki, saada kaikki kahden kuukauden kamat alle 30kg! :D Onneksi kesävaatteet painaa vähemmän jne..

En vieläkään tajua että ihan OIKEESTI oon kohta kotona.

Ulkomailla olon huono puoli: ei juhannusta :'(
Viiden päivän päästä Suomessa... Ihan hullu ajatus :D tulee varmaan ihan kamalat kulttuurishokit kun esim tajuaakin yhtäkkiä kaiken :DD Tuleekohan olo, että piiloutuu vaan sisälle ja mesettää kavereiden kanssa englanniksi...
Laiskottelen! Eilen nukuin kauniisti pommiin, illalla oli Philippan läksäribileet ja en jaksanut vaivautua koululle. Aika julmaa. No, maanantaina ja tiistaina sitten :D Varaslähtö kesälomaan. P.s. Tunnit eivät ole pakollisia.
Oli kivat bileet! Ja siellä oli joku unelma-uros, ihan tolkuttoman nätti, mutta sillä oli pillifarkut :/ ei voi antaa anteeksi! En tosin puhunut sanaakaan sen kanssa, joten oman mielenrauhan vuoksi kuvitellaan, että se oli täysi idiootti.

Elisje

Joskus tällaisina hiukan masentavampina päivinä kun alkaa miettimään omaa kelpoisuuttaan saada hyviä pisteitä, tulee onneksi realiteetit vastaan.

Ystävälläni oli vuosi sitten todella hankala kuuden leikkauksen sarja, munasarjakysta tai jotain vastaavaa, ja sitä hoidettiin sitten. Sai siinä sivussa jonkinmoisen infektion ja oli kuulemma aika lähellä ettei henki todella lähtenyt. Tämä tyttö kuitenkin toteutti toista unelmaansa (tanssi ja perhe) ja lähti tänne opiskelemaan. Nyt tuo sama ongelma alkoi vaivata uudestaan, ja hän kuuli, että parantuakseen hänelle pitäisi tehdä isompi operaatio, joka tarkoittaisi sitä, ettei voisi ikinä saada lapsia. Yksi vaihtoehto olisi tehdä lapsia nyt ja sen jälkeen hoitaa sairaus/ongelma pois. Tämä tarkoittaisi tietysti sitä, että opiskelu ja ammattitanssiura olisi siinä. Vannon, aika sydäntäriipaisevaa katsoa vierestä ja kuunnella: "Why me, I want so badly have my babies..." Onneksi tytöllä on ihana poikaystävänsä, ja ehkä jollain tavalla asioiden olisi mahdollista vielä järjestyä.

Toisen tarinan kuulin tänään. Tapasin perjantaina ystäväni uutuuttaan hohkaavan poikaystävän kavereita, juttelin siinä sitten yhden kanssa jostain bileistä ja housesta ja d'n'b-stä ja oli ihan mukava ja herttainen tapaus tämä. Ikää ehkä jotain kolmisenkymmentä, ehkä hiukan alle. Tänään tosiaan ystäväni kertoi, että tällä miehellä on jokin keuhkosairaus (rajoittuneen englannin takia en tiedä tarkalleen), hänellä on viisi vuotta elinaikaa ja sen lisäksi kolmesti päivässä lääkitystä ja hengitysharjoituksia. Joillakin ihmisillä on ns. Oikeita ongelmia...

Tällaisina hetkinä tulee jotenkin ihan rajattoman surullinen olo näiden ihmisten ja kaikkien muiden vastaavien tapausten puolesta, syyllisyys siitä, että kitisee omista typeristä pikkuongelmistaan, kamala yksinäisyys kun on kaukana maailmalla ja perheen/sukulaisten kunto huononee silmissä. Viikko enää ja sitten saa nähdä kaikki vanhat ystävät ja kaverit ja perheen ja kaikki! :) Täälläkin on mukava viikonloppu silti ollut.

Elise

Hih. Eilen oli terassi-ilta. Ihanan raikas ilma sosiaaliseen kännäilyyn! <3

Tämän päivän tunnelma: Processory - I Am Caligari!! Tah-don!! Siis tehdä jonkun koreografian tähän. Tarttis jonkun toisen tanssijan siihen mukaan, ongelmana että itsellä on aika vahva visio miten asian kuuluisi mennä :)) Jos saisi jonkun innostumaan silti. Ihana biisi! Jotain uuskliseistä contemporaryä, superflowing & classical technique, oi oi. Jotain abstraktia puolihömppää, ja niin nyyh kaunista! :] Saisi jotain vettä tai muuta vastaavaa iskeä joukkoon, esim märät hiukset näyttää hie-nol-ta. Alanpa kehittelemään. Sooloja ei jaksa enää tehdä kyllä.
Paitsi että tartten lyyrisen ulkonäön :/ Mitä se sitten ikinä onkaan. No, kerrankin on idea mistä lähteä - yleensä käy niin, että tekemistä olisi ja ideat tyhjät.
Viimeisen viikon operaatio: koululle improamaan! Jotain ihanuuksia vaan soimaan ja studio omaan käyttöön. :)

Siivouspäivä tänään :( Varoitus: liian hyvät popit vaikeuttaa suuresti mokomaa operaatiota! :<

Elisje

Ex tempore -reissu Rotterdamiin ja Diergaardiin! Oli hienoa! Kuvat löytyy taas tosta kotisivulta :D
Uaaaah mikä ihana tunne. Yksi ainoa juttelukoe edessä ja rentoa reenausta. Huuuuu. Tänään oli R'damissa päivällisellä ihana Ulkomaanmatkaolo! Tykkään siitä kaupungista!!
15 päivää Suomeen!!!! Alan pakkaamaan jo kohta!!! :D
LB-Bileeeeeetki ja kaikki ihmiset!! OI.

Elsje

P.s. Pahoittelen mahdollista hysteriaa ylläolevassa merkinnässä. Kellonaikaan ei kannata kiinnittää huomiota, ensiksiki täällä on GMT+1 ja viimeistelin portfolion kannen ... :p Ja olenhan aina ennenkin nukkunut kiltisti.

Oh. Viimeksi taisi olla vastaava fiilis joskus omissa lakkiaisissa. Uusi koulutuksen taso saavutettu!! :D Korkeakoulun eka vuosi kasassa \o/ (pienestä on iloittava hei!!)

Tämä viikko oli aika mainio tosiaan. Ja meni ihan hävyttömän äkkiä. Vasta istuttiin maanantain palaverissa juttelemassa siitä, että tuleva viikko on aina ollut tosi mukava. Ykkösvuoden tanssikoulutuksen loppuesitykset maanantaista perjantaihin ja keskiviikkona kahdesti. Se, mikä oli yllättävää oli tosiaan, ettei jännittänyt oikeastaan ollenkaan ja meni silti hyvin (paitsi tiistaina pientä haparointia, torstaina astetta suuremmat katastrofin ainekset (huomaa: vain ainekset, todellisuudelta vältyin) ja perjantai meni vallan mainiosti, vaikka ensin olikin semimasennus. Semimasennus siksi, ettei itsellä ollut ketään kavereita tai perhettä tai ketään katsomassa, toisin kuin oikeastaan kaikilla muilla. Vaikka kuinka tosiaan on muka itsenäinen, niin ei sitä selkeästi ole :]
Kelit oli taas ihan mahtavat tällä viikolla. Reenattiin savusaunassa balettia. Oli AIVAN IHANA professional training -meininki; kakkosesta nelosluokkiin oli muutamia ihmisiä meidän tunnille osallistumassa; nosti sitä tunnin tasoa heti aivan reippaasti. Varsinkin eilen oli aivan mahtava fiilis :) aamulla +31c, luokka täynnä ammattitason tanssijoita, hiki lentää ja meni jopa ihan hyvin. Tuollasta on se palkitseva treenaus <3
Eilen oli tosiaan viimeinen esitys :( jotenki haikeaa. Mutta en voi kyllä kieltää, etteikö olisi ihan perhanan helpottunut ja sellainen jotenkin tyhjentynyt olo, kevyt, kun on tosiaan ykkösvuoden opiskeluasiat kasassa. Mentiin Philippalle juomaan muutamat *hik*, ja näin kanssa sen oman CDK-soolon. Koreografia oli hirveä, ei musta ehkä ole sellaiseen vielä, mutta yllättävää kyllä ihan hyviäkin kohtia ja ainaskin vihdoinkin sellainen kömpelyysjäykkyys on ikäänkuin vähentynyt (selkäki liikkuu, WOHOOO!!)
Sitten päädyttiin taas hoilaamaan sitä britannian ihanaa lastenlorua keltaisesta onnellisesta ankkavauvasta *KWAK KWAK KWAKWAKWAK!!!* ja se jankkasi päässä ehkä muutaman tunnin... Tuli kamalan haikea olo, Sara lähtee Liverpooliin ja sen näki ehkä viimestä kertaa aikoihin, ja muutenkin sellainen lukuvuoden loppumisolo :'(
Mutta ihan mahtavaa. Gek op Leven!! Ah ja voi!!
Elise

p.s. Valinnaiskurssivalinta meni läpi :)) Täytin pokkana hollanniksi sen lomakkeen ja sain hyväksyttynä takaisin!! <3

Reenit ohi!! Maanantaina alkaa Eindvoorstellingenweek, aika hienoa. Maanantai on ihan superbusy ja keskiviikko semisti, mutta tuntuu varmasti ihan hemmetin leppoisalta tämän pariviikkoisen jälkeen. Meistä koulitaan selkeästi Ihan Oikeita Tanssijoita, koskapa klassisen reenit on joka ikinen päivä... keskiviikkonakin, mitä ei ole ikinä ennen tapahtunut :D
Tuosta viimesunnuntaisesta könyämisestä tosiaan jäi aika nätit jäljet. Hauskaa kun ei hoksannut ensin ollenkaan, muuta kuin suuremmanpuoleisesti vuotavan sormen, mutta sitten seuraavana päivänä (itse asiassa kyllä nukkuminenkin meinasi sattua:DD) alkoi huomaamaan noita mäiskeen merkkejä. Aika murjottu olemus :p mutta kun, enhän minä tee mitään puoliteholla, että jos könytään, niin könytään sitten kunnolla <3 mutta nää alkaa haalistumaan jo. Onneksi ei sattunut pahemmin.
Keskiviikkona oli general run-through teatterissa. Nähtiin siis kaikkien teokset. Tuli kamala masennus!! Sitä kun jollain asteella on pitänyt itseään muka hyvänäkin (no okei, kohtalaisena) tanssijana niin oppi taas hitusen nöyryyttä. En minä onnistu niin hyvältä näyttämään lavalla! Samaten sellaiset tytsit, jotka ei ole pitäny melua itsestään ja jotka näki oikeastaan ekaa kertaa tanssimassa, niin hei hitto, ne oli hyviä. Ei mitään siis wonderful aah ooh -meininkiä, mutta kaunis perustekniikka ja ojennukset ja vartalonhallinta - eli tasan juuri ne mitä itseltä puuttuu :p Eli en välitä siitä millä luokka-asteella olen ensi vuona, kehitys lähtee kuitenkin aina itsestä ja omasta asenteesta. Näköjään siinä on parantamisen varaa. Nöyryyttä ei ole koskaan liikaa, jos sen tekee oikealla tavalla - nimittäin, voi joko a)kitistä ja manata omaa huonouttaan ja vaihtoehtoisesti päteä niillä harvinaisilla saavutuksilla tai b)päteä ihan siellä omissa aivoissaan ja tehdä töitä, töitä, töitä. Olen hemmetin laiska ja mukavuudenhaluinen, vaikka tuskin narsistiksi voisi sanoa sitten kuitenkaan. Lähinnä muistin taas, että on oppinut todellisesta tanssijuudesta ihan hemmetisti täällä ollessa. Syöksyin kirjaimellisesti pystymetsästä Euroopan eliittiin, ja sen kyllä huomaa. Pohjatekniikka ihan kateissa (no sen tiesin toki), lahjakkuudesta en ole varma, ottivathan ne sentään kouluun ja jopa ihan hyvälle luokka-asteelle. Olisi ollut parempi olla luokkaa alempana...
Saamarin hyväähän tällainen herätys tekee.
Nyt on muuten Kaikki hyvin, aika ihmeellinen tunne. (jos ei lasketa sitä competence examia jonka kimppuun käynkin nyt seuraavaksi)
24 päivää Suomeen!
Elsje

Ompelin!! Osaan ommella vielä!! jiihii. Löysin tuossa joskus jokunen viikko sitten kivan kankaan ja sain jopa, duuh, tuon .. miksi sitä ikinä kutsutaankaan, valmiiksi.
Eilen illalla Michele invitoi yökirppikselle, se kuulosti niin älyttömältä (hienolta?) että oli pakko mennä. Alkoi kello 12 yöllä ja kesti klo 12 asti seuraavana päivänä, mutta oli kai se käytännössä kauemmin. Kadunvarret keskustassa ja normaali lauantaimarkkinatoriaukio oli ihan täynnä kojuja, ja tavaran tarjonta sen mukainen :)) Oli ihan totta kaikkea mahdollista siellä, vanhoja oikeasti hienoja huonekaluja, peilejä, lamppuja, koriste-esineitä, toisessa laidassa jotain pikkukrääsää ja vanhoja luistimia ja ties mitä. Muutama sovitusnukke ja mallinukkekin bongattiin... Muchan keksimainosplakaattikin OLISI OLLUT, voi hevonperse, anteeksi ruma sanankäyttöni nyt, mutta se olisi ollut _vain_ 10€ ja ei siltikään ollut varaa siihen. Olisiko ehkä just niin siistein sellainen?? Tämä typerä tapaus harmittanee varmaan seuraavat aika monta vuotta.
No minkäs sille sitten mahtaa. Mutta siis mikä oli varsin ilahduttavaa, oli tosiaan se, että kyseessä oli lauantai-ilta, ja vaikka pubit/kahvilat/baarit oli auki, niin sellaista päätönkana harhaantui reitiltä -meininkiä ei oikeasti ollut. Ihmiset sivistyneesti sulassa sovussa, osa katselee kirpputoria ja osa on viikonlopun normaaliviikonlopun vietossa. Nyt kun tässä Suomea niin muka ikävöi, niin tuossa yksi juttu mitä voi tulla siellä sitten ikävä >:] stroopwafelsien lisäksi!
Tänään lähdettiin toista kertaa Oisterwijkiin päin menemään, nyt päästiin jo johonkin seitsemisen kilsan kohdille, kunnes matka tällä kertaa tyssäsi (viimeksi alkoi sataa, päästiin joku parikymmentä metriä ehkä) mukavaan pikku pyöräkönyämiseen. Sarvet yhteen ja kolinkolin kynnetään tietä siinä sitten. Tylyä, olin enemmän huolissani ihanasta uudesta valkoisesta erittäin tahraastuneesta luomuksestani kuin ruumiinjäsenistä :p Michele onnistui kyntämään pelkästään nurmikkoa ja siten vältti ruhjeet, mutta pyörästä vääntyi poljin. Toivottavasti saa korjattua :/ Itse vasta nytten kotona aloin huomaamaan että näitä ruhjeita riittää, ensin luulin että oli vaan kädet auki, mutta itse tosiaan hallitusti laskeuduin kahden pyörän ja asfaltin väliin >:p Siitä onkin aikaa kun viimeksi pyörän kanssa telonut. Onpahan vaihtelua.
Viimeinen viikko edessä esitysten harjoittelua, sen jälkeen viikon verran esityksiä ja sitten - jotain. Toivon ja rukoilen, että saan säädettyä oman portfolionäyttökokeen sen verran aikaisemmaksi, ettei tartte elokuussa tulla takaisin tänne vielä :o
Tasan kuukausi Suomeen!!

Elsj

Tapasin suomalaisia!! Menin Amsterdamiin, treffailin ihmisiä joita en ole ikinä ennen nähnyt :) pieni maailma kyllä taas vaihteeksi; oli useampia yhteisiä tuttuja, ja tuon kaverin-kaverin-kaveripariskunnan nainen oli Halikosta kotoisin :) aika hauska. Teki kyllä ihmeen terää viettää pari päivää ns. Normaalien Aikuisten seurassa :p jotenkin ihan loputtoman väsynyt tähän tanssitipujen maailmaan. Ja kaikista pahinta on, että itse on vähintään yhtä kamala mitä nämä nuorikot täällä :/ Elämä pyörii aikalailla hyvältänäyttämisen ja suosiontavoittelun merkeissä, ja kamalan kilpailuhenkistä; eihän toi vaan ole parempi ja laihempi ku minä??? :( Jos en rakastaisi tanssia niin loputtomasti, en varmasti kyllä olisi tällä alalla.
Mutta niin. Keväinen A'dam on ihan mahtava. Ja täytyy kyllä todeta, ettei hetkeen ole nähnyt noin tajuttomasti populaa missään... Illalla oli paljon rauhallisempaa, nyt oli minilomaviikonloppu, ja todennäköisesti damilaiset olivat omilla lomillaan, ja turistit kaupungissa. Loputtomasti herttaisen pihalla olevia jenkkieläkeläisiä :) Suomisanoja kuului ohimennen kadulla korvaan. Mutta oli ihanaa tosiaan tavata itse suomalaisia ja saada jutella SUOMEKSI!! Kauhean mukavia ihmisiä olivat, juttua riitti, ja ihmeen kodikasta oli kyllä koko ajan. Illalla seuraan liittyi kaksi hollantilaista, ja nyt kyllä pisteet suomalaisille: meitä oli neljä suomalaista, aluksi yksi hollantilainen, ja joka ikinen meistä puhui englantia koko ajan, vaikka ei osoitettukaan sanoja vars tälle hollantitytölle. Mitä hollantilaiset tekevät samassa tilanteessa?? No en tiedä yleistettynä, mutta koulussa vaikka olisi kaksikin ulkomaalaista ja useampi hollantilainen ni vähempää ei voisi kiinnostaa heitä jutella englanniksi. Ne ei edes JUTTELE, keskenään vaan hollantia. Kyllä suomalaiset jossain tilanteissa - ainakin nämä ihmiset - osaavat oikeasti käyttäytyä. En voi olla hykertelemättä sille, että meidän vierailevat koreografit monet on muualta, ja sit käydään rehearsingit englanniks <3 hahhaa. Welcome to the Real World. Kaikki seurueethan käyttää kai englantia...
Vitsit, se asunto missä punkattiin, oli tosiaan Prinsengrachtin länsipuolella. Aivan ihana. Lautalattiat, isot hengailuikkunalaudat, näkymä kanaalille jne. Tuli paikannettua todella hieno puisto myös, ja Rembrandt-aukio, samaten kuin Leidspleinin ja Spiegelkorttelin alue. Aina oppii uutta :) Samatenkin oli hauskoja näkyjä kanaaleilla; paljon yksityismoottoriveneitä, ihmiset lipuu siellä viiniä juoden ja juoruillen. Oli kanssa mielenkiintoista istua kanaalinrannalla ja seurata kuinka nuo turistisightseeing-veneet mahtuu kulkemaan; kerrankin oli yhdellä pätkällä neljä isoa venettä ja hurjalta näytti. Torvet soi, raskaat matalat lautat heijaa edestakaisin, näytti siltä että kohta kyllä kosahtaa. Ei onneksi kosahtanut...
Olen kyllä aika patriootti; suomalaisen kanssa kun kartottaa Amsterdamia niin se on heti jotenkin paljon kodikkaampi. Niin kai se menee:/ Turha kai se on kuvitella, että yksinään maailmalle lähtiessä pystyisi kotiutumaan yhdeksän kuukauden aikana siihen uuteen paikkaan, jos on viettänyt koko 21 aiempaa vuotta elämästään yhdessä ja samassa paikassa. Sitäpaitsi paikoilla ihan totta joko on se kodikkuusfiilis tai sitten ei. Amsterdam on siinä rajoilla, Tilburg ei ole... katsotaan sitten kolmen vuoden päästä mikä on tilanne :)
Teki kyllä terää olla ihan tavallinen kävelijäihminen hetken. Olla ihan vain suomalainen, tavis. Tavikset on aliarvostettuja :D
Elisje

Olinpa reipas! en ostanukaan mitään herkkua kaupasta :D
Sen sijaan aloitin leipäkuurin, oltuani ostamatta leipäjuttuja ööö kolmeen kuukauteen? (niin siis söin kyllä aina välillä mutten oikein kamalasti ole ostellut...). Kotiin päästyäni loin herkullisen välipalahetken, aukaisin juuston ja leivän ja aaah tuli ihan törkeet Saksaleirintäaluefläsärit :) Aldi my lifesaver :D Ulkomailla olemisen positiiviset puolet iski niskaan muuten; luonto viheriöi, koulussa on kevyttä, sain leipää juuston ja kalkkunan kanssa, ulkona ihana virkistävä raikas kesäsade. Kappas huijakkaa, näin sitä lennetään fiiliksestä toiseen!

Eilen illalla etsin kulttuurihistorian tunnille jotain kuvaa viidestä sanasta. Otin vihdoin tuhat vuotta mietittyäni Revontulet. Pitää siis valita sana ja kuva, joka on omasta mielestä kaunis. Eikö revontulet tosiaan ole? Tekisi mieli tietää niistä enemmän, tai sitten ei. Olen ihan höplä, ihan hulluna tuollaiseen polar zone -magiikkaan :) ne on ihan totta jotenkin tosi maagisia!! Ihan hiljainen kylmä pakkasyö, puhdas hanki, yksinäisiä karuja kuusia, tähdet ja revontulet. Minusta siinä on jotenkin tunnelma niin kaiken humaanisuuden yläpuolella, ettei se voi olla muuta kuin jonkin sortin magiikkaa. Muistanpa yhden kerran Oulussa polkiessani Patosiltoja kaupungista kotiin; vasemmalla oli vesilaitos, Merikosken sillat, katulamput, teollinen vesisuisto, liikenne ja oikealla puolella ylhäällä pimeä kuun puoleinen taivas, tähdet ja revontulet. Oli mainio fiilis, kun siinä sillalla ajeli, jakoi näppärästi maiseman ikään kuin kahteen erilliseen maailmaan :o Revontulia ihan totta voisi pällistellä ihan loputtoman kauan. Joskus penskana (Pyhälläkö se oli, mene ja tiedä) lojuin hangessa ja töllötin taivasta. Ihana vihreä hulmuaminen taivaalla. Oih!

P.s. Nyt on kamalan kodikas olo jotenkin tässä ulkomaisessa vinttiasunnossa istuessani. Muistuttanee jostain perhematkoista kai sitten...
Eliis [as they call here]