IRC-Galleria

Eihän sitä aina voi olla ystävällinen ja seurallinen. Ei yksinkertaisesti ehdi.

Voi sua, pientä juhlijaa,
aamu jo alkaa sarastaa
kello viisi on.
Vaellat yössä yksinään
väsymys tuntuu käpälään
et löydä kotohon.

Jos antaa pois jonkin, josta pitää, niin saa sen takaisin kymmenkertaisena ja lisäksi tuntee olonsa ihmeelliseksi.

On niitä jotka lähtevät ja toisia jotka jäävät, niin on ollut aina. Kukin saa valita itse, mutta on valittava ajoissa, eikä koskaan saa antaa periksi.

Jos koti on särkynyt ja itse on viluinen, tulee ajatelleeksi hyvin paljon.

Minun täytyy saada joku ymmärtämään, että pelkään, joku, joka voi vastata ja sanoa, että tietenkin pelkäät, käsitän sen erinomaisen hyvin. Tai vaikkapa: mutta hyvä ystävä, mitä pelättävää sinulla on? Kummin tahansa, mutta jotenkin.

Pikku otukset saavat päähänsä paljon kaikenlaista. He kuvittelevat, havaitsevat ja uskovat yhtä ja toista. He eivät ajattele koskaan. Ja siksi he erehtyvät.

Kyllä on jännittävää elää. Kaikki voi hetkessä kääntyä ihan ylösalaisin – ilman mitään syytä. Portaat muuttuvat äkkiä ihmeellisiksi ja metsäaukea sellaiseksi, etten enää halua ajatella sitä. Kaikki vain muuttuu, eikä kukaan tiedä miten.

Meri on suuri olento, joka on toisinaan hyvällä päällä ja toisinaan huonolla. Ja on aivan mahdotonta tietää miksi. Siitä näkee vain pinnan. Mutta jos pitää merestä, niin se ei haittaa mitään… Silloin sietää huonot tuulet samoin kuin hyvätkin.