IRC-Galleria

Hitto. Kirjotin juuri lähes valmiiksi tämän, mutta kaltsu sekosi ja pyyhki kaiken kirjottamani pois. Ja kaltsun mukaan olin jo eilen aikuinen. En odota huomista. En ollenkaan.
Hoidin taas haalariasioita. Yksi sponsori maksamatta, soitin sinne. Onneksi on puolituttu kenen kanssa asioida. Lupasi hoitaa asian heti ja soittaa takaisin. Ihailtavaa toimintaa, sillä hänellä olisi varmasti muutakin tekemistä kuin opiskelijoiden haalarimaksujen perässä juokseminen. Mutta asia on minulle ja meille tärkeä. Tietysti. Eilen olo oli kuin lastentarhanopettajalla. Otettiin henkilökohtainen yhteys muutamaan maksamattomaan ihmiseen. Ärsyttävää kun pitää aikuisia ihmisiä paapoa. Mutta asiat on nyt hanskassa. Maanantaina ajattelin että lähetetään tilaus menemään. Ei se ole kuin viikon myöhässä.
Kuuntelen Irinan levyä. Tulee mieleen viime kevät ja huomaan olevani onnellisempi kuin silloin.
Olin eilen laiska ja väsynyt. En jaksanut mennä combaticiin. Mutta sain seuraavat tilastotieteen demot tehtyä. Ei tarvitse huolehtia viikonloppuna niistä.
Jospa sitä pääsisi nyt lukemaan tämän päivän luku-urakan, vuorossa nukleotidit ja nukleiinihapot.
Ja sitten siivoilen ja kuorrutan kakut. Ja lähden privattupareihin. Ja sitten tulen kestittämään ihania ystäviä.
Alkaa olla perhosia masussa kun ajattelen huomista iltaa. En ymmärrä miksi "jännitän". Tämä on vähän erilaista kun oikea jännittäminen. Haluaisin vain onnistua illassani. Tuntuu hassulta sanoa minun ilta. Se on minun ilta.
Tuntuu itsekkäältä.

Kiireinen päivä tulossa.
Menin eilen ihanan aikasin nukkumaan. Ja tänään heräsin kahdeksalta lukemaan. Vuorossa hiilihydraatit. Parin tunnin päästä demoihin, sitten jos vain ehtisin seminaariin. Sitten kotiin, täytyy laittaa kakut uuniin, koittaa vähän ehtiä lukemaan, sitten combatic. Ja illemmalla vielä vähän lisää lukemista että ehdin kappaleen loppuun.
Huomisen päivän omistan lukemiselle ja siivoomiselle. Ihanaa, huomenna on jo perjantai ja saan ensimmäiset vieraat. Heistä kaksi ei ole koskaan aiemmin käynyt täällä. Niin, ja onhan huomenna Redskyn tuparit. Niihin menen aiemmin kuin kukaan muu. Menen syömään kaikki tarjottavat ja juomaan kunnon kännit. Muaha! No, ehkä maltan mieleni ja säästän lauantaihin.
Kukka on ihan innoissaan, ravaa ympäri kämppää. Lähtee laivalle. Lupasi ottaa lauantaina osaa synttäreihini. Ehkä saan tämän sinkkutytön esiteltyä jollekin mukavalle pojalle. Edellinen Kukan ihastus oli floppi. Olen miettinyt mikä kukka Kukka olisi. En ole vielä keksinyt.
Ja tuleehan tänne muitakin sinkkukavereita. Toki myös pareja. Rakastan ihmisten tutustuttamista toisiinsa. On mukavaa nähdä kuinka uusia kytköksiä ihmisten välille syntyy. Uusia ystävyyssuhteita. Ja niin, aina toivon, että myös muutakin. Koskaan ei tiedä mitä ilta tuo tullessaan. Mikään ilta. Tämä tuleva ilta ei poikkea muista illoista. Paitsi minun osaltani. Silloin olen mukamas aikuinen ja pidän ensimmäisen kerran elämässäni omassa kotonani kunnon bileet. Ainakin niin toivon. Tahtoisin olla kunnon emäntä.
Mutta nyt ajatukset lauantaista takaisin hiilidyraatteihin.

Eiiii!!

Enkeliheijastimeni on joutunut kadotukseen.

Snif.

Olipas tänään mukamas raskas päivä. Opiskelin ahkerasti täyden päivän eli jopa 8 tuntia. Ihan riittävästi, silmät ei meinanneen pysyä auki tilastotieteen luennolla.
Ajattelin jaksaa mennä kuitenkin vielä liikkumaan, niin tulee taas kiva olo.
Ajattelin myös laittaa alhaalle ilmoituksen tulevista juhlista. Että mummot tietävät olla hermostumatta. Alan jo suunnitella tulevaa iltaa. Huomenna pitäisi siivota ja leipoa. Onneksi ei ole pitkä päivä. Paitsi jos menen kuuntelemaan seminaaria. Ihan Chilestä asti tulee rohveessori tänne. "Immortalized cell lines as in vitro models of cellular pathophysiology and sources for cell transplant therapy". Varmasti mielenkiintoinen.
Jos vain ehtisin ja jaksaisin. Riippuu kuinka paljon saan aamulla luettua ennen demoja. Onneksi perjantain luento peruttiin.
Mutta taidan mennä hakemaan energiaa ravinnosta että jaksan tuhlata sen energian bodycircuitissa.
Tulisi jo lauantai.

Olipas taas ihanaa bodyssa. Tuli rääkättyä kädet ja vatsat. Jostain kummasta on ilmestynyt mulle pienen pieni vararengas. Se on hiipinyt siihen ihan huomaamatta. Tyhmää. Tahdon siitä eroon.
Se tentti meni ihan kivasti. Aloitin eilen raamatun luvun ja tänään jatkoin. Sain eilen kuulla että saan paljon vieraita lauantaina. Jee! En malta odottaa. Enää 0,01 aikaa jäljellä että olen mukamas aikuisempi.
Eilen hinnoittelin loput kirpparille menevistä tavaroista. Sieltä kun saisin viikonlopun rahat niin olisi kiva. Vielä kivempaa olisi jos jäisi vähän käteenkin.
Muutama päivä aikaa pohtia mihin kehtaan laittaa ihmisiä nukkumaan. Oman huoneen lattialle mahtuu neljä, keittiöön kaksi. Loput on laitettava eteiseen. Ei oo hääviä. Mutta täytyy olla matto tai jotain alla ettei ole kylmällä lattialla. Nolottaa.
Huomasin tänään lipastolla lukiessani, että olin jäänyt pohtimaan ystäviäni. Tiedän liian vähän, mitä heidän elämälleen kuuluu. Mutta ei sitä elämäntarinaa päivässä, tai muutamassa tunnissa kerrota. Se on se aika jonka heitä ehdin nähdä. Huomasin myös, että olen unohtanut paljon, liikaa. En muista pieniä yksityiskohtia enää ystävistäni. Luen liikaa ja muutun tiedenaiseksi. Höperöidyn ja puhun mikroskoopilleni. Paapon soluviljelmiäni ja opetan kantasoluilleni temppuja.
Kun vaan pääsisin edes ensimmäiselle labrakerralle. Tahtoisin jo töihin tai jotain tutkimusta tekemään. Olen malttamaton. Ja liian kokematonkin. Ja vain 19,99 vuotta vanha.
Opin tänään muuten uuden asian. p tarkoittaa -log. Makes sense.

Aamun circuit ja suihku tehty, päivä alkaa hyvin. Ajattelin aloittaa tämän vuoden raamattuni lukemisen kohta. Sitten lähden kaupunkiin hoitamaan pisneksiä. Sitten takaisin lukemaan ja illalla vielä joogavenyttelyyn.
Luin erään ystäväni Päiväkirjaa. Sydämessäni tuntuu pahalta, haluaisin auttaa. Tiedän tunteen jonka hän tuntee. Kaipaus on ikävää. Tahtoisin lohduttaa, ottaa syliini ja antaa pienen palan hellyyttä ja ystävyyttä, tietysti ystävyyden rakkauttakin. Kyseinen ystävä on yksi niistä rakkaimmista, ja kun rakkaimmilla on paha olla, se sattuu minuunkin. Olisipa hän lähempänä. Tahto auttaa on niin suuri, mutta valitettavasti en voi tehdä paljoa. Vaikka kuinka tahtoisin. Se raastaa. Kun ei voi auttaa. Olen kokenut sen liian monta kertaa. Ei voi kun katsoa vierestä, mitään ei voi tehdä. No, ehkä voisin tällä kerralla hieman helpottaa. Tahtoisin enemmän kaksinkeskeisiä keskusteluja. Yhdessä pohtiminen auttaa. Yleensä. Minua ainakin.
Onneksi itselläni on rakkaita ihmisiä joiden kanssa pohtia. Se helpottaa huomattavasti omaa oloani. Voisinpa helpottaa muidenkin oloa. Kaipaan kaukaisia ystäviäni.
Olen niin onnellinen tällä hetkellä. Tahtoisin jakaa sitä onnellisuutta muillekin. Ota tästä rakas ystäväni hieman onnellisuutta. Voi paremmin. Kaikki kyyneleet eivät ole pahasta, eivät myöskään nämä joita nyt vuodatan.

Tuijotettiin koneen ruutua koko eilinen ja tämä päivä. Vähän on huono omatunto kun en avannutkaan kirjaa. Varsinkin kun se painaa kuin synti ja raahasin sen tänne asti. Kävellen. Vähän niinku se sormus.
Aino on Jyväskylässä ja pitäisi nähdä se huomenna. Samalla menen hoitamaan asioita kaupungin suuntaan. Aamu pitäisi lähteä mukavasti käyntiin kun herään tarpeeksi aikasin ja menen liikunnalle. Uusi kurssikin alkaa ens viikolla. Lisää biokemiaa. Ja toinen sitä seuraavalla. Jei.

Nukuin yöni liian pienessä sängyssä koneen hurinassa. Mutta aamulla heräsin rakkaani vierestä. Ihanaa.
Ulkona paistaa aurinko ja kun näkee vain taivaan ja puun latvan, voin kuvitella että olisi kevät. Tai kirpeä pakkaspäivä.
Näin unta että olin Bulgariassa. Tahtoo etelänmaille...
Tänään pitäisi kai mennä elämä on peliä juttuun. Elämä on. Mutsis on.

Tentti oli ja meni. Huono omatunto jäi hetkeksi, koska sain sen valmiiksi tunnissa. Mutta vastasin kaikkiin ja tiesin jopa kaikesta ainakin jotain. Ihan kivasti tuntui menevän, vaikka ulkoasu pelästytti ensin. Oli pidempiä lauseita ja englannin kieliset kysymykset samassa. Kaikki liittyi mitokondrioon, proteiineihin ja ATPn synteesiin. Sinänsä tylsä tentti. Mutta kerrankin piirtämistä, piti piirtää mitokondrio (helppoa) ja ATPsyntaasi (ei niin helppoa). Nyt alkaa tämän vuoden raamatun luku.
Sain tänään ostettua copycardin. Saisinpa pian kopioida jotain tärkeää.
Tunnin päästä salille ja venyttelyyn.
Tarmo sanoi että voisi laittaa tänään peilin seinään ja ajattelin laittaa cd-torninkin taas seinälle. Kaadan sen jatkuvasti kun se on niin kiikkerä.
Siivosin eilen hyvin, joten voin viikonloppuna unohtaa siivoomisen. Ihanaa. Nyt muuten alkoi mun viikonloppu. Ihanampaa.

Alan taas saavuttaa sen kliimaksin. Tuntuu hyvältä.
Galleria näyttää mulle uuden kommentin, vaikka sellaista ei ole. Haamuja.
Ajattelin siivoilla tänään vähän, niin ei tarvitse viikonloppuna. Kukka läksi Kuopioon, The House is Mine, MINE!! Muaha.
Haluaisin lumen jäävän lopullisesti, tylsää jos (ja kun) taas tulee pimeetä ja harmaata. Ja loskat. Tymää.
Vielä viikon olen teini. Kamalaa.
Unelmoin aikuisuuden päivistä, kun olen tärkeä ja unelmieni työpaikassa. Kotini on juuri sellainen kun olen haaveillut. Omakotitalo ja muutama muksu kotiorjina. Ja ihana mieheni.
Ikean sivuilla surfaaminen ei tee hyvää.