IRC-Galleria

Taas viikko lopuillaan. Väänsin tuossa kotiin päästyäni yhden selkkarin lähes valmiiksi ja kirjottelin taulukoita seuraaviin valmiiksi. Lipastolla saatiin yksi selkkari palautuskuntoon. PAGEt jäikin ensi viikkoon, muistin eilen väärin.
Mutta muistin sentään ottaa kameran! Tosin oli sen verran vilkasta labrassa, etten sillä hirveästi kuvia ehtinyt ottaa. Jospa ensi viikolla ehtisi paremmin.
Täytyisi käydä kaupassa. En millään jaksaisi laittaa ulkovaatteita päälle. Nyt kun lopetin koulutyöt, alkoi hirmu väsy. Onneksi voi mennä aikaisin nukkumaan. Huomenna on taas aamusta kirpputori. Toivottavasti muistan sen alkamisajan oikein, sillä lintu hukkasi kaikki mailini, mukaanlukien kirpparimailin. Olin näköjään kirjoittanut sen ylös. Hyvä.
Mutta jos sinne kauppaan menisi ennenkuin se Ihana tulee suurilta kaupoilta. Tulisipa telkusta jotain hömppää, jota jaksaisi katsoa.

Jospa taas kirjoittaisi asiaa pitkästä aikaa. Tai no, ei mulla mitään asiaa ole. Labrat loppuu kohta. Alkaa olla haikea olo. On ollut mahtava kurssi. Ja mukava porukka sekä assari. Loppubileitä odotellessa... En olisi koskaan osannut kuvitella että olisi olemassa sellasta kuin kurssin loppubileet. Erikoiskurssit on asia erikseen, mutta tällainen jonka kaikkien on käytävä. Siis biokemiaa opiskelevien. Mutta niin. Jo kahtena päivänä on pitänyt ottaa kamera mukaan, mutta aina olen unohtanut. Jos huomenna muistaisi.
Huomenna on taas perjantai. Lauantaina on taas kirpparipöytä. Jos pääsisi osasta tavaroita eroon ja saisi vähän rahaa. Sille on tarvetta. En tajua mihin kaikki rahat on menneet. Ostin langattoman hiiren, mutta ei siihen nyt NIIN paljoa mennyt. Alkaa olla taas tiukkaa. Noh, ensi viikon puolenvälin jälkeen pystyy taas syömään kotona. Säästän siinäkin. Niin, ja tuleehan äiti käymään Miran kanssa ensi viikolla.
Ystävänpäivänä Mira soitti. Se oli päiväni kohokohta. Tulin niin hyvälle tuulelle siitä. Niin, ja pitkään on pitänyt kirjoittaa, että mummu menee vanhainkotiin. Joku jumalasta seuraava lääkäri oli suositellut. Kyllähän se sitä kuuntelee muttei omia lapsiaan... No mutta. Hyvä että menee. Yli 90 vuoden iässä ei mielestäni kenenkään pitäisi asua enää yksin. Ei sen ikäinen ihminen pärjää jokapäiväisissä askareissa.
Mutta jos sitä siiryisi peiton alle, jotta olisi skarppina taas huomenna. Tehdään SDS-PAGEa, ja viimeksi loistettiin niin että Kairoon asti näkyi ainakin. Saa nähdä miten nyt onnistuu. Hitto kun esityksiäkin pitäisi alkaa vääntää. Viikonloppuna taas mitään ehdi kun on se pöytä ja pippalot. No mutta. Ajan vähentyessä sitä jotenkin tulee valppaammaksi ja ahkerammaksi. Siihen luotan.

"Tehtävänanto: paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."

1. Rakastan liikkumista, mutta jos en pääse ohjattuun liikuntaan, olen LaiskaPaska, enkä jaksa tehdä MITÄÄN.

2. Katselen mielelläni kun joku pelaa jotain pelejä (lukuunottamatta mm. auto- ja avaruuspelejä).

3. Edelliseen viitaten en tykkää pelata juuri mitään pelejä.

4. Päästelen nk. Pokemon-ääniä. Siis puhun 5-vuotiaan äänellä joskus. Älkää kysykö miksi...

5. Hermostun helposti, mutta rakastan näpertelyä.

Seuraavat uhrit:

emkair
Redsky
A-Linnea
Jeanna
Ainu

Muaha. Kärsikää!

No olenpas ollut mukamas kiireinen kun en tännekään ole ehtinyt kirjoitella.
Enää yksi kokonainen viikko labroja. Sitten loppuu sekin hauskuus. Snif.
Viikonoppuna piti olla ahkera mutta enpä ollutkaan. Tänään aamulla luin keskiviikkona opponoitavan artikkelin ja aloittelin affiniteettikromatokrafian esseetä.
Eilen pelattiin ja oli mukavaa. Perjantaina oli vähän kipeä olo. Ei oikein ruoka maistunut ja olin väsynyt. Viikolla oli labroja ja selkkareiden vääntöä. Liikunnallakin ehdin käydä.
Ostettiin perjantaina mango. Koitan saada sen siemenen itämään. Ja ostin multaa ja istutin yrttejä. Sekin on pitänyt tehdä jo vuosi sitten. No mutta nyt on tehty. Kun nyt tuo viherpeukalo vain alkaisi kukoistamaan ja saisin niistä jotain aikaan.
Nyt kauppaan ja kokkaamaan. Opiskeluinto on vähän nihkeässä. Huomenna on melkein vapaapäivä, väännän sitten. Pelataan tänään Ihanan kanssa.

Jos luet tätä, jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli, ole kiltti ja kirjota kommentti, jossa on muisto susta ja musta, vaikka emme edes puhuis usein. Se voi olla ihan mitä tahansa haluat - hyvää tai huonoa. Kun olet tehnyt tämän, laita tämä omaan päiväkirjaasi ja ylläty (tai kauhistu) siitä, mitä ihmiset muistavatkaan susta.

Aah kohta liikunnalle.
Väännettiin tänään Reijan kanssa selkkaria, mutta ei saatu edes valmiiksi. Vaikka vähän vajaa 4 tuntia taisteltiin. No mutta onpa edes jonkin verran tehty. Opistolta menin suoraan kaupunkiin kahville. Oli mukavaa. Ja sieltä kotiin, ja väänsin vielä vähän selkkaria. Nyt olisin lähdössä liikunnalle rehkimään.
Ulkona on ollut kaunis ilma, mutta kylmä. Onneksi ei tuule.
Kello alkaa hajoilla, onneksi löysin takuukuitin. Tiesin sen olevan tallessa, mutta kun en heti löytänyt, meinasin huolestua. Täytyisi taas vaan vaivautua kaupungille. Kun tässä nyt ehtisi...

No saatiinpas laskettua laskuja. Suurimpaan osaan oltiin jopa tyytyväisiä. Muutama jäi vielä kysymysmerkiksi. Aamulla koitin saada jotain aikaan toisen esseen eteen, mutta ei siitä oikein mitään tullut. Huomenna on uusi päivä.
Ja huomenna kahville! Mukava päästä pitkästä aikaa höpöttelemään Hannan kanssa. Huomenna on taas maanantai, gutbusters, venyttely ja Epätoivoiset Kotivaimot. Jei!
Kohta Ihana tulee. Mennään ehkä vielä vähän iltakäppäilemään. Ja se tuo kaupasta jotain hyvää.
Pyykitkin on pesty, vielä vähän kuivamassa. Saisi olla kuivat viimeistään kymmeneltä. Onneksi huomenna saa nukkua pitkään.
Ja onneksi siivosin jo eilen. Ihanaa kun on taas siisitiä.
Ja luinkin pitkästä aikaa Oikeaa Kirjaa. Muistin taas kuinka paljon siitä nautin. Täytyisi koittaa ehtiä lukemaan useamminkin. Korvata vaikka telkun katsomista sillä. Joo.

Nyt on vatsalihakset hieman kipeät. Tietää tehneensä edes jotain. Hyvä.
Eilen sekoilin loppuillan. Väsymys tekee tepposensa. Menin nukkumaan kymmenen maissa, kaksi tuntia myöhemmin kuin ns. piti. Puolilta öin valvoin pari kolme tuntia. Kuuntelin CMX:ää ja Eminemiä. Tosin en kumpaakaan ihan omasta tahdostani.
Tänään jos lukaisisi vähän affiniteettikromatokrafiasta. Huomenna täytyy laskeskella laskuja.
Ja huomenaamulla herätys taas seitsemältä. Täytyy koittaa päästä aikasin nuks.
Kuulen System of Downia. Siitä on aikaa kun viimeksi sitä olen kuullut. Tulee mielikuvia lillamyyn ja Hofferin asunnosta ja seurasta. Tulee vähän ikävä.

Kuulin tästä eilen:

Yhdysvaltalaistutkijat ovat löytäneet uuden syöpägeenin, joka on nimetty Pokemon-geeniksi. Nimellä ei ole suoraa yhteyttä japanilaisiin pokemon-hahmoihin vaan nimi on lyhenne sanoista POK Erythroid Myeloid Ontogenic Factor. Pokemon-geeni kuuluu ns. onkogeeneihin, jotka muuntuneina tai virheellisesti toimiessaan voivat saada terveet solut muuttumaan syöpäsoluiksi. Pokemon saattaa olla yksi tärkeimmistä syöpägeeneistä, koska se näyttää olevan päätekijänä syöpään johtavissa molekulaarisissa tapahtumasarjoissa. Pokemon-geeni onkin siten mahdollinen lääkehoidon kohde kehitettäessä syöpälääkkeitä.

Olen ollut vähän väsynyt. Kymmentuntiset labrat imee aika hyvin mehut. Liikkumaan en päässyt liikunnalle koko viikkona. Silloinkin kun varasin kamat mukaani, pääsin lähtemään lipastolta vasta kahdeksan aikaan. Mutta on se käytännön tekeminen kivaa. Ja kun ryhmähenkikin on hyvä, niin mikäs siinä.
Tänään ei ollut labroja, tultiin eilen Kortepohjaan, kun piti "pippaloida". Olin niin väsynyt, etten tajunnut mistään mitään, ja silmät hädintuskin pysyi auki. Mutta jaksoin valvoa puoleenyöhön asti. Sitten nukahdin.
Aamulla mattoiltiin. Sai edes vähän hikeä pintaan. Täytyy alkaa harrastamaan sitä useammin. Onneksi seuraavana maanantaina ei myöskään oli labroja, pääsen aivan varmasti liikunnalle.
Sain tänään tehtyä yhden esseen valmiiksi. Ja kirjottelin tulevien selkkareiden taulukot valmiiksi. Sunnuntaina pitäisi laskea laskuja Reijan kanssa. Silloin on taas pyykkipäiväkin.
Tänään pitäisi pelata. Pitkästä aikaa.
Menetin hermoni tänään taas sen LaTeXin kanssa. Onneksi Ihana jaksaa auttaa ja olla kannustavainen vaikka tiuskin, tappelen ja kiroan. Mutta kyllä siitä tuli nyt hieno. Mihin joutuisinkaan ilman Häntä. Voi kuinka monesti olen tuon todennut. En ymmärrä miten joku jaksaa auttaa vaikka tiuskin ja ärhentelen. Ihailtavaa. Ja haki vielä netistä tietoa viittaustekniikoista kun vedin niistäkin herneen nenääni. Huoh. En minä Sinulle tiuski. Onneksi tiedät sen.
Kävin kirjastossa hakemassa tenttikirjankin jo. Ajattelin aloittaa viikonloppuna toisen esseen kirjoitusta. Mutta jospa olisin jo saanut tälle päivälle riittävästä tehtyä. Ehkä.