IRC-Galleria

Me saatiin tänään se uusi jääkaappi ja se on hieno! Paljon parempi kuin odotin. Nyt meillä on pakastin johon jopa mahtuu jotain. Ja aiempaa suurempi jääkaappitila. Loistavaa.
Sain tänään luettua työtapakurssin monisteen. Silmät eivät taas tahtoneet tehdä yhteistyötä. Mutta, jos nyt tänään saisin vähän laskettua niitä laskuja. Kun huomenna niitä käydään läpi ja haluaisin katsoa että osaanko tehdä niitä itse. Eli liikkuminen taitaa jäädä tänään väliin. Tilastotiedettäkin pitäisi laskea, kun viikonloppu saattaa olla kiireinen. Huomenna on pikkujoulut, jotka jatkuvasti tuppaan unohtamaan. Ja kaupunkiin pitäisi mennä lauantaina shoppaamaan siivousvälineitä. Kyllästyin lopullisesti pesutuvasta källityn lastan toimimattomuuteen. Ostan oman. Ja se tulee olemaan hyvä.
Mutta Kukka keitti mullekin kahvia, taidan mennä sosialisoitumaan hetkeksi, ennenkun alotan laskemisen.

Tänään oli taas pitkä päivä. Kerrankin sain mentyä tilastotieteen demoihin ajoissa. Aamulla kahdeksalta. Ja neljän jälkeen olin taas kotona, ehdin lukea lukemiseni loppuun ja läksin liikunnalle. Sain kultasenikin rahattua sinne mukaan. Nyt on hyvä olo.
Niin, ja me saadaan tänne HUOMENNA se jääkaappi! Aivan loistavaa!
Kävin ostamassa labratakin. Nyt olen pipettipioloki kostyymiä myöten.
Olen huolissani ton yhden kädestä. Tai siis ranteesta. Ehkä jännetuppitulehdus, veikkaisin. Saisinpa sen pönhän lääkäriin. Vastaus oli "no enhäm mä edes runkkaa tällä kädellä". Niinpäniin. Miehet. Hmh.

Vuokraemäntä kävi tänään täällä, ja me saadaan jenkkikaappi! Kun tavallinen pakastinjääkaappi ei mahdu tohon. Ja me saadaan se ehkä jo ens viikolla! Ja sit me saadaan vaihtaa tapetit! Isä lupas tulla laittaan ne mun huoneeseen, ja Kukan isä tulee laittaan sen huoneeseen. En kehtaa pyytää sen isältä, et laittais. Ja saapa porukat hyvän syyn tulla käymään täällä. Tykkäävät kuitenkin.
Tänään olin ahkerana lipastolla. Seittemän tuntia biokemiaa. Huomenna vielä yhden kurssin viimenen kappale, ja sit voin alkaa lukea toista biokemian kurssia. Tilastotiedettäkin pitäisi, kun en pääse muutamalle luennolle. Noh, olen liian kolibri tuulella, että jaksaisin huolehtia nyt liikoja.
Kävin kaupassa ja ostin marjarahkatarvikkeet. Nam. Tehnyt aamupäivästä asti meiltä, kun näin Ylistöllä jälkkärinä marjarahkaa.
Nyt menen katsekemaan TSH:n umpilisäkkeitä.

Puhhuh mutta olen poikki. Ihanan uupunut. Ihanan siksi, että olin liikkumassa. Rohkaisin mieleni ja uskaltauduin gutbustersiin. Oli rankkaa, mutta ihanaa. Ensimmäisen kerran kesän liikkumisen jälkeen sain kulutettua tarpeeksi. Kerroinko jo, että oli ihanaa?
Tänään piti olla kahdeksalta lukemassa lipastolla. Mutta aamupalan jälkeen päädyttiin takasin torkkumaan. No puoli kymmeneltä olin kirjaston edessä, ja kirosin mielessäni. Se aukeaa vasta kymmeneltä. Miksen koskaan muista sitä? Ajattelin mennä sinne rauhaan lukemaan, kun Ambiotican lukuhuoneeseen kantautuu häly tauoilla. Ja se keskeyttää ajatukset. No luin vähän biokemiaa ja selasin päivän lehden. Pääsin kirjastoon, mutten ehtinyt lukea niin paljoa kuin oli tarkoitus. Lisäksi hirmuinen väsy koitti iskeä, silmät ei tehneet yhteistyötä.
Onneksi luento kesti vain vartin, kun projektori sanoi sopimuksensa irti. Sovittiin luennoitsijan kanssa että se tulee antamaan luennon handoutit meille puolen tunnin päästä. Siinä ajassa ehdin lukea lukemiseni loppuun. It was ment to be.
Tulin kotiin, ja aloin suunnitella opintoja Korpissa. Sain meinaan kuulla, että keväällä pitäisi olla seminaareissa ja jopa pitää sellainen. Missasin jo yhden kurssin jolla piti ehkä olla, ahdistuin ja päätin katsoa kunnolla, että missä pitää olla, ja milloin. Sain maisterin tutkinnon valmiiksi. Muutama kurssi nyt jää kaivamaan mieltä, mutta pääpiirteet sain selviksi. Riippuu ihan tulevien vuosien aikatauluista, että miten ne tulen saamaan. Eiköhän ne siitä selviä. On tässä nyt vielä kolme vuotta aikaa niitä käydä.
Kun olin tutkintoni tehnyt, tiskasin ja viiletin Kukan kanssa liikunnalle. Venyttelyssä kädet ja jalat tärisi ensimmäiset puoli tuntia, lihakset oli vähän väsyneet.
Nyt vuorossa ruokaa ja Täydelliset Naiset. Olen jäänyt koukkuun.
Ja tunnukset meni umpeen, nyt sit ollaan ilman irkkiä pari päivää. Ehkä mä en kuole.

Huh huh. Siivouspäivä.
Heräsin aamulla luonnottoman aikasin itsekseni. Pyörin noin tunnin ja luovutin, ja nousin ylös. Puol kahdeksalta.
No, sainpa alotettua siivoamisen ajoissa. Pyyhin pölyt, laitoin tavarat paikoilleen, imuroin, pesin vessan, pesin lattiat, pudistelin matot. Niin, ja pesin pyykkiä. Tosin Kukka aamulla, mä puolesta päivästä eteenpäin. Nyt on viimenen koneellinen menossa. Kerrankin päästään ajoissa kerään kuivaa pyykkiä. Ennen jäänyt seuraavaan päivään.
Sain laskettua tilastotieteen seuraavat demotkin. Ja vilkasin biokemian demoja. Totesin etten osaa lukematta, enkä jaksanut alkaa lukea. Joten nyt olen lusmuillut kolmesta eteenpäin. Ihanaa.
Katselin eilen tulevia kursseja. Siis tulevien vuosien. Motivaatio kasvoi lukemiseen. Ens vuonna lähes pelkkiä labrakursseja. Joka päivä 8-16 tai 8-18. Raskasta mutta kivaa. Käytäntö on parasta. Aina.
Piti kirjoittaa jotain henkevää, mutta juutuin katsomaan Amya. Ja unohdin asian. Taidan mennä jatkamaan Amyn katsomista sängylle.
Leppoisat sunnuntaipäivät on kivoja.

Sainpas eilen tehtyä ostokseni. Meni paljon rahaa, vielä enemmän Pickaboolla. Kerättiin muutama katse matkalla Kortepohjaan, meillä oli aikamoiset kantamukset. Pickalla mun rinkka jossa oli jalkalamppu (ei, se ei mahtunut kokonaan sinne rinkkaan) ja mulla oli iso rinkkamainen reppu täynnä tavaraa. Ja mentiin pyörällä. Ja ehjänä päästiin kotiin, mitä nyt jalat oli kipeet, mutta sekin johtui vain talsimisesta.
Käytiin siellä kahvillakin, oli suloista.
Tänään katseltiin taas TSH. Niin, ja ostettiin halvalla ne kaikki extendedinä. Herkkua. Ja Tarantinon kokoelma.
Unohdin puhelimeni Kortepohjaan. Tietysti kaikki kaipaavat heti kun en ole tavoitettavissa.
Huomenna pyykkipäivä. Pitäisi siivotakin.
Ystävän matsi peruuntui. Ihan tyhmää. Vastustaja oli kipeänä.
Mitäs irrallista vielä?
Taidan kohta koittaa tilastotiedettä. Tuntuu kyllä siltä ettei huvita.

Taas viikko ohi. Huomasi juttujen perusteella että on perjantai. Ja viimenen luento. Ja siitä, että meinasin ihan oikeasti nukahtaa. Tuli mieleen kesätyön perjantait. Tai se, kun kerran oli niin hervoton meiniki, että pomo ihmetteli että mikäs nyt on, eihän ole edes perjantai. Se tilanne taltioitui videolle. Se päivä, kun jätin varpaani palo-oven väliin. Kyllä, se on mahdollista. Ah niitä muistoja.
Lauantaina pitäisi olla ystävällä matsi. Jännää. Saan laittaa sen hiukset kuntoon, ettei ne tule silmille. Jännittää senkin puolesta jo nyt. Voin vain kuvitella miltä se ensimmäinen ottelu tuntuu.
Ja eräs ystävä puhui jotain tänne tulemisestaan. Olisi kiva jos pääsisi piipahtamaan, kunhan nyt vaan saisi asiansa kuntoon, tai pikemminkin edes jotenkin selville kotipuolessaan. Toivoisin että hänen olonsa olisi parempi. Ja ajatukset selvillä. Tai muiden ajatukset häntä kohtaan selvillä. Tai jotain.
Ja pyykkiäkin pitäisi pestä.
Ja nyt lähteä jouluostoksille. Parempi aikasin kuin ei milloinkaan. Vihaan jouluruuhkaa. Mennään kahvilaan yhdelle tai kahville, laitoin itseäni sen kunniaksi vähän nätiksi. Vähän niinku treffit, ju nou?

Tänään sain kuulla, että minusta tulee mieleen Mullan alla sarjan Claire mieleen. Ihana kohteliaisuus. Harmi että se sarja tulee nykyään liian myöhään. En jaksa valvoa. Ei ole vanhaksi tulemista.
Kukka hukkasi avaimensa. Siis kotiin. Ja sit se nauroi kun eräs ystävä käski antaa sille halin lohdutukseksi. Ja ystäväkin ainakin hymyili. Aistin sen ruudun takaa. Kymmenes aisti, vähintäänkin.
On vähän väsynyt olo, ollut pitkiä päiviä. Mutta olen saanut jotain aikaankin, mikä on hyvä. Flunssa koittaa iskeä. Tukkoisuutta on ilmassa ja se on ärsyttävää. En uskalla mennä liikunnalle, pelkään että tukehtuisin. Tai tulisin kipeämmäksi. Joten jään kotiin ja koitan laskeskella biokemiaa. Emkair vei mun tilastotieteen vihon, en voi tehdä sen seuraavia demoja. Hyvä vaan. Ehdin tehdä niitä viikonloppunakin.
Kohta pitäisi läkseä kävelylle, käyn kattomassa josko yksi työvaatekauppa olisi auki, ja miten se on auki. Pitäisi ostaa labratakki. Pipettibiologille. Kahden viikon päästä pitäisi sellainen omistaa. En ymmärrä miksei Syrinxillä ole yhteistilausta. No, täytyy käydä Radikaalilta kysymässä ja katsoa mistä saa halvimmalla. Ja nopeimmin.
Mutta josko tässä nyt olisi levätty hetki, voisin mennä kaupan kautta, vaikka en kyllä tarvitse mitään välttämättä. Voisin kuitenkin käydä ostamassa jotain hyvää. Rakkaani iloksi, kun sillä on huomenna tentti. Vaikka ei kai tänä iltana syödyt jutut huomiseen vaikuta. Mutta piristää sen mieltä. Ja omaani. Vaikka en lohduton olekaan. Vain nuhainen.

Olipas taas pitkä päivä tänään, pitkästä aikaa. En jaksanut enää demoja ja aamulla unohtunut asia painoi mieltä. Huomenna sitten paremmalla jaksalluksella. Ehdinpä hetken levätä ennen liikunnalle menoa. Jos vaikka vilkaisisin muutamia biokemian laskuja. Kunhan löydän keskittymiskykyä, mitä epäilen. Tai no, keittihän Kukka mulle kahvia, ehkä se auttaa.
Läppiksen hiiri on rasittava. Klikkailee itsekseen kaikkia ja siirtää kirjotuskursorin keskelle lausetta. Ei mitään tolkkua.
Sain eilen kuulla että olin puhunut kameralle jotain Nobelin palkinnosta. En muista ollenkaan. Pelottavaa. Pakko alkaa ottaa itseään niskasta kiinni. Ties mitä olen hölmöillyt. Siis tavallista enemmän. Kamalaa.
Kävin korjaamassa Kukan konetta. Olen nero! No, okei. Laitoin sen palomuurin niin että se pääsee meseilemään. Se on vähän parka koneensa kanssa. Niin olen kyllä minäkin. Mutta onneksi mulla on Joku joka auttaa.
Ikkunassani on kiljoona sormenjälkeä ja valkkaria. Ja on muuten kevääseen asti. Sen muistan kun sitä valkkaria siihen läikkyi. Ystävä tönäsi vahingossa kun tiirailtiin sisälle ja selitin ketä kaikki olivat.
Tein eilen isänpäiväkortin. Tuntui vähän kummalliselta piirtää nasua jolla oli sydän kädessä. Isä loukkaantuisi jos en muistaisi isänpäivää. Mutta jotenkin mulla ei ollut sellaista tunnetta kun haluaisin olevan korttia tehdessä. Mutta johan sitä on vuosia teeskennelty. Se on nykyään niin paljon helpompaa kun ei asu enää samassa kodissa. Loittoneminen tuntuu pahalta. Mutten voi tehdä mitään. Olen yrittänyt. Monesti. But just can´t do nothing. And it makes me feel bad.

Selvittiinpä siitäkin sunnuntaista. Nukuin 12 tuntia ja nyt jaksan taas.
Olen jopa saanut luettua, tänään on vuorossa lipidit. Vielä pari tuntia pitäisi sitä lukea. Ja sain värvättyä ystäväni hakemaan huomenna alkavan kurssin luentomonisteen, ehdin vilkaista sitäkin. En itse jaksa enkä välttämättä ehtisikään lipastolle. Vaikka tänään olisi luontokuvailtakin.
Emkairin kanssa saatiin juuri haalaritilaus lähetyskuntoon. Loistavaa että se on nyt lähtemässä. Suuri stressi pois hartioilta.
Hartiani ovat ihan jumissa ja niska kipeä. Heräsin aamulla liian myöhään että olisin ehtinyt circuitiin. No, illalla joogavenyttelyyn. Ja huomenna on paras body. Jos vaikka saisin taas kultani mukaan.
Sydämeni hymyilee. Monille asioille. Ja ystäville.