IRC-Galleria

ErQ

ErQ

Hey baby, give me a chance to show you I'm a good guy.

Selaa blogimerkintöjä

LuQnurkkausSunnuntai 10.02.2013 00:32

Joitain arvioita viime aikoina lukemistani kirjoista:

Arto Paasilinna - Ihmiskunnan loppulaukka


Ihmiskunta on tulossa tiensä päähän. Arto Paasilinnan fantasiaromaanissa ihmiskunnan syntyvyys on pysähtynyt seinään 2000-luvun alkaessa. Ratkaisukeinoja ongelmaan ei löydetä. Maailman viimeisin lapsi syntyy Suomeen - nähtävästi vielä suomalaisen hevosmiehen sperma on laatutavaraa.

Ihmiskunnan loppu on mielenkiintoinen ajatus, ja kirjan lähtökohta tuntuu siten hyvin innostavalta. Kirjaa lukiessa voisi olettaa Paasilinnan käsittelevän vaikkapa sairauksia, vanhuuskysymystä, sotia, erilaisia kriisejä, poliittisia tilanteita jne. Syntyisikö levottomuuksia ja johtuisivatko oudot ajat uusiin uskonnollisiin liikkeisiin? Paasilinna tyytyy kuitenkin käsittelemään osaa noista asioista vain pinnallisesti, osaa ei ollenkaan - kirjailija on ratkaissut, että kolmesataa sivua pitkä jaarittelu puhuvista suomenhevosista on kiinnostavampaa luettavaa.

Ja niin, ihan oikeasti, puhuvista suomenhevosista. Suomenhevosista on kehittynyt suomen kieltä osaava kanta, jonka varaan lasketaan ihmiskunnan kaiken henkisen perinnön säilyttäminen.

Halvalla kirpparilta vedetty teos edustaa uudempaa Paasilinnan tuotantoa, ja kuten tiedossa on, ovat varsinaiset helmet jääneet korpifilosofikirjailijan uran lopun aikana harvemmalle. Ihmiskunnan loppulaukka on ajoittain ihan hauska, mutta pääasiassa kirja onnistuu kiertämään kaukaa kaikki ne hauskat ja mielenkiintoiset ajatukset, joita juoneen olisi voinut liittää.

Arto Paasilinna - Hirttämättömien lurjusten yrttitarha
***½
Lapin erämailla tapahtuu kummia. Peuravuoma-nimistä luomutuotetilaa kummastellaan - sitä ympäröi massiivinen aita ja sinne väitetään kadonneen ihmisiä. Supon agentti Jalmari Jyllänketo on saanut tehtäväkseen ottaa selvää tilan tapahtumista ja soluttautuu tilalle esittäen luomutarkastajaa.

Tila paljastuu hämäräperäiseksi. Entisen rautakaivoksen tunneleissa kasvatetaan sieniä loistelamppujen valossa - orjatyövoimalla. Tila on onnistunut vangitsemaan jos jonkinlaista moottoripyöräjengiläistä ja saatananpalvojaa kaivokseen. Vaikkei toiminta olekaan aivan laillista, poliisina Jyllänketo innostuu jakamaan oikeutta erilaisille rikollisille - hän siis liittyy mukaan tilan toimintaan.

Paasilinna pääsee oikeuksiinsa tässä kirjassa - se on hauska ja absurdiudessaan aivan hulvaton.

Johanna Sinisalo - Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita
*****-

En ollut tutustunut aiemmin Johanna Sinisalon tuotantoon, mutta ainakin ensimmäinen lukemani teos häneltä teki minuun vaikutuksen. Novellikokoelma "Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita" kokoaa yhteen joukon Sinisalon urallaan kirjoittamia novelleja, joissa maailma eroaa jollain tavalla todellisesta. Muutos voi olla hyvin pikkuinen tai hyvin merkittävä, mutta ennen kaikkea se on häiritsevää.

Kohteleeko maailma HIV-positiivisia eri tavalla? Kuka oikeasti hallitseekaan tulevaisuuden maailmaa? Millaista on lähitulevaisuuden seksuaalietiikka tai lasten maailma?

Oma suosikkini kirjasta oli novelli "Tango merellä", jossa päähenkilö, nuori nainen, herää risteilijälaivan hytistä. Hän on viimeisillään raskaana, muttei hän ollut sitä laivaan astuessaan. Vuodenaikakaan ei ole sama kuin laivan lähtiessä. Silti kyseessä on sama laiva ja sama hytti, johon hän ystävänsä kanssa aiemmin majoittui. Mitä ihmettä on tapahtunut? Tango merellä on hykerryttävän hauska ja mahtavan outo tarina vaihtoehtoisesta todellisuudesta.

Kokonaisuudessaan teos oli viime vuoden lukukokemuksistani yksi hienoimmista. Suosittelen jokaiselle!

Leena Lehtolainen - Tappava säde
****+

Turvakodissa työskentelevä sosiaaliterapeutti Säde Vasara on koko ikänsä ollut harmaa persoona, joka on elämässään esiintynyt enemmänkin objektina tai tarkkailijana. Yllättäen Säde muuttuu - hän siirtyy sivustakatsojan roolista tekijäksi.

Turvakodissa, jossa Säde työskentelee, ravaa aina samat naiset. Jokainen heistä kokee perheväkivaltaa ja hakeutuu hetkeksi turvaan. Kuvio on lähes aina sama - nainen tulee lyötynä paikalle, mies lupaa parantaa tapansa ja hakee naisen pois, sen jälkeen homma alkaa alusta. Säde kyllästyy sovitteluun ja päättääkin ruveta murhaamaan väkivaltaisia aviomiehiä tai äitiään uhkailevia poikia - oikeastaan hänen ei tarvitse tehdä konkreettista surmaa, hän vain avustaa miehet kuolemaan pienillä teoillaan.

Tappavan säteen teemana oleva perheväkivalta on rankka asia, ja lyötyjen naisten tarinat ovat surullisia. Oman jännityksensä tarinaan tuo murhan suunnittelun ja toteuttamisen kutkuttavuus - miten ja missä, entä jääkö Säde kiinni teoistaan?

Tarinassa vilahtaa virkavaltaa edustava Maria Kallio, joka tunnetaan Lehtolaisen tuotannosta omasta Maria Kallio -dekkarisarjastaan. Marian sanat ovat salaperäisiä - onko komisario tietoinen Säteen uudesta "harrastuksesta"? Mukaan tarinaan astuu myös linnakundi Kalle, joka on hyvyydessään ja pahuudessaan ristiriitainen hahmo.

Tappava säde on teemoillaan ja tarinallaan moniulotteinen ja ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja. Nimen sisältämä sanaleikki on tietenkin myös nerokas.

Helene Hegemann - Aksolotli. Yliajo


Berliiniläinen Mifti on 16-vuotias teinityttö, joka käyttää milloin mitäkin huumetta ja panee milloin ketäkin ihmistä sukupuolesta ja iästä riippumatta. Hän elää rappioelämää Berliinin boheemilähiöissä ja alkaa kirjoittaa jonkinasteista päiväkirjaa elämästään.

Aikoinaan pienellä kohulla vastaan otettu kirja sai kiinnostukseni heräämään, ja nyt bongasin tämän Suomalaisen kirjakaupan alennuksista. Kiinnostukseni laantui kuitenkin nopeasti pettymykseksi: "Aksolotli. Yliajo" on pääasiassa sekavaa hetkestä toiseen pomppimista. Hegemann on selvästi verbaalisesti lahjakas, mutta monet hienot kielikuvat jäävät ikään kuin avaamatta. Esimerkiksi Miftistä kerrotaan, että "hänen peräänsä jää miljoonien särjettyjen sydämien tuhkavana". Yleensä jotain tällaista runollista lausetta seuraakin vain toinen vastaava tokaisu, joka ei liity millään selvällä tavalla edelliseen.

Myös juoni jää vajavaiseksi - se koostuu toisiinsa löyhästi liittyvistä tapahtumista, enkä itse kyennyt erottamaan mitään punaista lankaa koko skeidasta. Miftin kaoottinen elämä junnaa vain paikoillaan and that's it.

Kirjalla on toki myös ansionsa - oudot jutut ovat toisinaan ihan inspiroiviakin, mutta pieni tutkiskelu netin maailmassa ja kirjan takana olevan "lähdeluettelon" parissa paljastaa, että valitettavan suuri osa kirjan kuvauksesta on kopioitu muualta - esimerkiksi eräästä saksalaisesta blogista. Kuvaus berliinäisbohemiasta antaa kuitenkin mielenkiintoisen kuvan Saksan pääkaupungin yöelämän eräästä puolesta kaikessa sekavuudessaan. Nämä pari etua jäävät kuitenkin niin pieniksi, etten itse kirjaa suosittelisi - toisaalta sitä koskevat arvostelut ovat olleet ristiriitaisia lähtien kehnosta viiden tähden arvioihin.

Agatha Christie - Salaperäiset rukiinjyvät
***

Salaperäiset rukiinjyvät on tyypillinen Agatha Christien kirja - tässä liikemies murhataan, ja outona yksityiskohtana hänen taskustaan löytyy rukiinjyviä. Kuka voisi olla murhan takana?

Kirja on mukava viihdelukemista, muttei erityisen syvällinen tai muutenkaan ihmeellinen. Jos Christien tuotanto miellyttää, tämä kannattaa toki lukea.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.