IRC-Galleria

ErQ

ErQ

Hey baby, give me a chance to show you I'm a good guy.

Selaa blogimerkintöjä

Moderni isäinmaallisuusTiistai 06.12.2011 14:16

Tänään, 6.12.2011, Suomen itsenäiseksi julistautumisesta tulee kuluneeksi 94 vuotta. Itsenäisyyspäivä merkitsee monille vieläkin paljon ja etenkin viime aikoina isäinmaallisuus on ollut paljon puhuttu asia. Monille se on veteraanien kunnioittamista ja siniristilipun nostamista salkoon.

Sen lisäksi on niitä, joille isäinmaallisuus on "maan puolustamista" ja "rodun puhtauden suojelemista" ulkomaalaisilta. Olen aiemmissa teksteissäni käsitellyt tätä isäinmaallisuuden nimiin naamioitua roskaa, joten en saarnaa siitä sen enempää. Alemman tason "isäinmaallisuuden" ja "Karjala takas vaikka pullo kerrallaan" -filosofisointien sijasta annan muutaman vinkin nykyaikaiseen isäinmaallisuuteen. Vinkit perustuvat ajatukseen, että Suomen on jatkossakin kyettävä kehittymään.

- Onhan se Karjala hieno ja isäinmaallisen kuuloinen nimi tietty, mutta Karjala-olutta tuottava panimo ei ole ollut puhtaasti suomalaisomistuksessa enää pitkään aikaan. Nykyisin ainoa täysin suomalainen olut on iisalmelaisen panimon Olvi. Tue suomalaista panimoteollisuutta, juo siis Olvia.

- Olisihan se Karjala kiva saada takaisin, mutta haaveet Karjalan kannahista kannattaa unohtaa. Suur-Suomi -haaveet elävät vielä tänäkin päivänä, vaikka monet Karjalan asukkaat ovat vuosien saatossa venäläistyneet ja unohtaneet karjalat inkerit ja suomen kielet.

- Suurin osa ulkomaalaistaustaisista Suomessa tekee rehellistä työtä ja maksaa veroja. Sosiaalietuuksilla pummijat ovat vain pieni osa, ja sellaisia löytyy myös 'puhtaiden suomalaistenkin' joukosta. Osa ulkomaalaisista työllistää suomalaisia ja monet tekevät useimmiten surkealla palkalla paskaduunia, jota kukaan syntyperäinen suomalainen ei enää nykyisin suostu tekemään - maamme tarvitsee maahanmuuttoa, sillä muuten työlle ei löydy tekijöitä. Väitteet työpaikkojen katoamisesta ulkomaalaisille kannataa siis jättää omaan arvoonsa, kuten myös ylisuurissa mittasuhteissa liikkuvat jutut sosiaalietuuksien väärinkäytöstä.

- Armeija aiheuttaa pakollisuutensa takia vuosittain tuhansille nuorille haitallisia keskeytyksiä opintoihin ja hidastaa työelämään pääsyä. Sen lisäksi armeija itsessään on merkittävä rahareikä. Mahdollinen vapaaehtoinen palvelus mahdollistaisi keskeytymättömän opintojen jatkamisen ja aikaistaisi työelämään siirtymistä. Hyöty olisi vapaaehtoisella palveluksella suurin, sillä asepalveluksesta kiinnostuneet voisivat sen halutessaan suorittaa ja siitä ei-kiinnostuneille ei tulisi armeijan takia haittaa. Onko pakollinen asepalvelus sittenkään isäinmaallisin vaihtoehto?

- Yritä kunnioittaa tai ainakin sietää kaikkia. Sellaisessa maassa jokaisen on helpompi, mukavampi ja parempi elää.

Joulukuun ihQutusbiisiMaanantai 05.12.2011 18:44

Joulukalenterin viidennestä luukusta avautuu KUUKAUDEN IHQUTUSBIISI.

Joulupukin mukaan Martina on ollut kiltti kappaleellaan Red Light On. Menevä tanssibiisi edustaa tällä hetkellä suomalaisen dancen kärkikaartia ja omaa vielä hienon, kansainväliselle tasollekin yltävän videon.

IhQutusbiisiä valitessa tapahtui ensimmäistä kertaa mietittyä itse artistia - tässähän tapauksessa esittäjä, Martina Aitolehti, on kyseenalainen henkilö. Toki on selvää, että hänen ääntään on muokattu ihan saatanasti. Tokihan kappaleen tekijät olisivat voineet ottaa esittäjäksi jonkun nuoren ja lahjakkaan laulajanalun kierrätetyn ja kuluneen turhiksen sijaan.

Biisi on kuitenkin hyvä ja menevä ja se ratkaisee, ei se, kuka kappaleen esittää.

Kirje joulupukilleTorstai 01.12.2011 19:09

Rakas joulupukki,
olen ollut tänä jouluna todella kiltti. Tänä vuonna en pyynnöstäsi ole dissannut kavereitani, en käyttänyt alkoholia, en heittänyt huonoa läppää, lopetin suuruudenhullut suunnitelmani ja valehteluakin olen vähentänyt tuntuvasti! *

Koska olen niin kiltti ja ihana (hei haloo pitäisihän se jo tietää, mutta korostinpahan vielä kerran), odotan sen kunniaksi myös laadukkaita lahjoja. Toki rakastin myös viime vuonna saamiani harmaita kerrastovaatteita, James Bluntin levyä, uusinta Crash Bandicoot -peliä ja niitä käytettyjä villasukkia, mutta tänä vuonna toivoisin yhtä asiaa: RAHAA. Ei mitään naiivia ja tekopyhää "rakkautta, rauhaa ja toivoa maailmalle" vaan ihan vain riihikuivaa rahaa. Rahahan se tätä maailmaa pyörittää kato.

Rakkain terveisin, Erik <3
(* ps. ihan totta!!)

Saints Row: The ThirdLauantai 19.11.2011 01:37

Saints Row 3 tuli haettua kolme päivää sitten Gigantista (nettisivujen virheen ansiosta tuli saatua peli jo 15. päivä vaikka oikeasti julkaisu onkin vasta tänään, 18. päivä, lällis lää) . Saints Row 3 on osoittautunut tähän mennessä edeltäneen osan tapaan hauskaksi, älyvapaaksi ja tekemisrikkaaksi peliksi. Olen viettänyt sen parissa jo nyt yli 20 tuntia.. Nörttiäkö...?

SR3 on siis vapaaseen maailmaan sijoittuva "hiekkalaatikkopeli". Löyhä juoni käsittelee nimettömäksi jäävän päähenkilön jengin, Third Street's Saints'ien yhteenottoja valtiovaltaa ja toisia jengejä vastaan uudessa, etäisesti New Yorkia muistuttavassa kaupungissa. Juoni on kuitenkin vain syy aloittaa sikailu - älyvapaa räiskintä, randomit tehtävät. Ja hauskaa tosiaankin on!

Marraskuun ihQutusbiisiPerjantai 04.11.2011 17:53

Marraskuun osa marras on alunperin tarkoittanut kuolemaa. Kuten fysiikan laitkin sanovat, jokaiselle voimalle on vastavoima - kuolemalle se on kuukauden ihQutusbiisi, joka loistavuudellaan herättää eloon!

Marraskuun ihQuusbiisiksi päätyi yhdysvaltalaisyhtye Kings Of Leon mahtavalla singlellään Pyro. Melankolinen ja kaunis kappale omaa myös hienon musiikkivideon - yhä harvemmathan videot sisältävät minkäänlaista tarinaa. Pyron video näyttää hidastettuna pienen ja yhä kaoottisemmaksi muuttuvan hetken baarista.

Ei kukaan kaunis voiLauantai 29.10.2011 18:37

Oletko taas kerran yksinäinen?
Tunnetko kadonneesi avaruuteen huokausten?
Koetko vieläkin itsesi onnettomaksi?
Sinulle annettiin kaikki mitä vain voi toivoa
Ei kukaan noin kaunis vaan voi tuntea surua
Vaikka mikä minä olen sinua ymmärtämään
Et näe tätä koskaan miten minä nään

Seksuaalinen tasa-arvo yms paskaTiistai 25.10.2011 20:35

Avarakatseisuus ja suvaitsevaisuus ovat päivän sanoja. Yhä useammalle on entistä tärkeämpää esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen kohtelu. Iso osa myös heteroista, tytöistä kuin pojistakin, ajattelee, että samaa sukupuolta olevilla pareilla kuuluisi olla oikeus avioliittoon. Tiedän monia heterotyttöjä, jotka korostavat omaa avarakatseisuuttaan ja oi kuinka tärkeää on et hintit pääsee naimisiin. Oi että, kuinka suvaitsevaisia sitä ollaankaan.

Paskat. Minusta moni heistä ei ole kuitenkaan sen avarakatseisempi mitä joku, perinteiseksi homofobikoksi mielletty mieskään. Iso osa tytöistä ei voisi olla pojan kanssa, jos tämä on biseksuaali. "Ei sitä tiedä missä sen kyrpä on käynyt" tai "en mä vaan kestäisi jos se jättäisi minut pojan takia" ovat tyypillisiä perusteluja tälle mielipiteelle. Ne myös paljastavat sen, että seksuaalivähemmistöjen oikeuksia puolustavilla muka-suvaitsevaisilla ihmisillä on aivan samalla lailla ennakkoluuloja kuin muillakin. Ohella mainitut kaksi lainausta kertovat jo omaa, karua kieltään; jokainen bijätkä onkin ehdottomasti harrastanut kaiken maailman tautisia anaaliyhdyntöjä ja jätetyksi on paljon nolompaa tulla pojan kuin toisen tytön takia.

Kumpiakohan Suomessa on enemmän - samaa sukupuolta olevia pareja, vai perinteisiä tyttö ja poika -pareja, joissa poika on biseksuaali? Todennäköisesti jälkimmäisiä, pitäähän joka kuudestoista molemmista sukupuolista. Suurin osa, etenkään pojista, tuskin asiasta kuitenkaan haluaa mainita.

Kuka vielä kehtaa väittää, että pojat ovat jotenkin vähemmän suvaitsevaisia? Tyttöjen biseksuaalisuus ei ole pojille ongelma, se on monesti jopa jollain tasolla cool juttu, jota nykyisin monet heterotkin tytöt jollain tasolla harrastavat esimerkiksi parhaita ystäviään pussailemalla. Todellakaan se ei ainakaan nykyisten asenteiden maailmassa olisi mikään cool juttu pojalla - se olisi outoa ja noloa.

Ei pelkästään jokin sukupuolineutraali avioliittolaki tule tuomaan seksuaalista tasa-arvoa ihmisten keskuuteen. Jos asenteet pysyvät samanlaisina, ei lakiin kirjoitettu tekstinpätkä tule tuomaan mukanaan enempää suvaitsevaisuutta.

Päiviräsäsiä ja peräkammarinpenttejä voi elää myös sisällä meissä itsessämme.

Johanna Tukiainen - back from OUT to INSunnuntai 23.10.2011 15:48

Kun katselen kuvia Johanna Tukiaisesta ja vertaan vanhempia ja uudempi otoksia, mietin, mitä ihmettä tälle naiselle on tapahtunut? Ennen hän oli Jotain, isolla J-kirjaimella. Enää Tuksu ei kuitenkaan sitä ole. Siinä missä hän vielä 2008 kietoi koko Suomen pikkusormensa ympärille tekstiviestikohuilla ja skandaalinkäryisellä elämällään tai vielä viime keväänä kohautti hääohjelmallaan, on 2011 syksy ollut varsin tylsä aikakausi.

Tuksu on nyt out.

En kuitenkaan haluaisi, että Tuksu on out - joten tarjoan hänelle mahdollisuuden muutokseen muutamilla vinkeillä.

- Tee jotakin tolle Arto-jutulle nyt hei. Toi alkaa menee jo vähän liian saman toistoks, välillä toinen kuristaa toista ja sit meinataan erota ja sitten taas ollaan niin että rakastetaan toinen toisiaan ja sitten taas joku sanoo että Arto ei ole oikea ja sitten se taas on. Kansa ei halua Artoa, KANSA HALUAA TUKSUN. Mahdollisesti vaikka ero tai oikea, yhteinen lapsi voisi olla mielenkiintoista.

- Julkaise vähemmän videoita Youtubeen. Ennen, esimerkiksi 2010 syksyllä, materiaalia oli meille faneillesi paljon vähemmän katsottavaa, mutta se oli paljon, paljon laadukkaampaa. Seiskalle tehty asunnon esittely, seksikäs "May all your dreams come true" -poseerausvideo sängylläsi, Vuoden kohublondi (tms) -palkinnonjako videot, Maria! -ohjelman haastattelut.. Paljon kovemmat nauruprosentit mitä tylsät lomamatkavideot joissa vain nyyhkytät Artosta.

- Tee uusi biisi ja musiikkivideo! Tuore kesähittisi Hei Johanna oli kyllä elämys niin korville kuin silmillekin, mutta ehkäpä video voisi olla kekseliäämpi - esimerkiksi haluaisin nähdä sinut joskus tanssimassa videoillasi. Kukapa mies sitä ei haluaisi nähdä koko kansan Johannaa vähissä vaatteissa tankotanssien. Jännitys säilyisi loppuun asti; "kestääkö tuo tanko oikeasti noin paljon painoa?"

- Kokeile jotakin uutta! Lifestyle-videot, haastattelut, musiikki ja Arto-sekoilut on jo niiiiiiin nähty. Miten olisi vaikkapa jonkinlainen vakava draama, joka pohjautuisi omaan elämääsi? Tai jos saisit viimein valmiiksi sen kirjasi, josta olet puhunut?

- Miten olis uus tyyli? Luonnollisen kauniisti ruskettunut vetyperoksidiblondi on jo hieman tuttu. Millainen olisi tumma ja tulinen Johanna? Tai gootti-Tuksu? Voisiko emotyyli käydä (joskin siihen tarvittavan anoreksian hankkiminen voisi tuottaa ongelmia)?

- Pyri politiikkaan! Aiemmin olet pyrkinyt lähinnä politiikkoihin, kuten Ikeen. Ilkka Kanerva on kuitenkin jo nähty, ja uusi seksitekstiviestikohu olisi jo liikaa itsesi toistoa. Kiskaise tyylikäs, kenties vaikka pinkeillä paljeteilla ja glitterillä koristeltu jakku päällesi, ja osallistu kunnallisvaaleihin 2012! Slogan "Koko kansan Johanna" veisi sinut ja puolueesi ikimuistoiseen vaalivoittoon! Maailmassa on niin paljon asioita, joiden puolesta sinä voisit taistella; pidemmät hameenhelmat, viinaveron nosto, pakkohoitolain kiristäminen, vetyperoksidin vaikutusta aivojen toimintaan tutkivien tutkimusten tukeminen...

Tässä muutama vinkki elämälleni naiselle! Me fanisi (eli minä ja Maiju) jäämme odottamaan innolla elämäsi seuraavia käänteitä!

Lokakuun ihQutusbiisiLauantai 22.10.2011 18:17

Syysmasennukseen paras lääke on tietenkin lokakuun ihQutusbiisi!

On erinäisiä tahoja, jotka eivät malttaisi odottaa saadakseen tietää toisia aikaisemmin, mikä onkaan seuraavan kuukauden ihQutus. Tälläkin hetkellä CIA ja FSB, FBI ja SuPo, ovat vainonneet minua saadakseen totuuden selville. He ovat vesikiduttaneet minua, repineet hiuksiani, leikelleet sormiani ja pakottaneet minut kuuntelemaan James Bluntia. Mutta siitä huolimatta, olen säilyttänyt taas kerran salaisuuden teille!

Kuukauden ihQutukseen päätyi Maroon5 featuring Christina Aguiler - Moves Like Jagger. Biisi on mukaansatempaava ja täynnä hyvää mieltä. Maroon5:n Adam Levinen ääni on persoonallinen, erottuu edukseen. ...olisi nyt malttanut vaan pitää paidan päällä tossa videossa, yyh.

LuQnurkkausTorstai 13.10.2011 21:09

Siitä lienee aikaa, milloin viimeksi arvostelin lukemiani kirjoja.. Ja niitähän on esimerkiksi kesäloman ja syksyn aikana kertynyt kohtuullisesti;

Agatha Christie - Kohtalokas viikonloppu

Joukko ihmisiä kutsutaan The Hollow -nimiseen kartanoon viettämään viikonloppua. Osittain ihmiset tuntevat toisiaan, osa ei. Kaikki sujuu hyvin aina siihen asti, kunnes menestyvä lääkäri John löydetään murhattuna puutarhasta lammen viereltä. Kuka olisi halunnut murhata miehen, jota kaikki rakastivat?

Sattumalta paikalle osunut Hercule Poirot alkaa tutkia tapausta. Vaikuttaa siltä, että loppujen lopuksi kaikki tietävät syyllisen veritekoon, mutta Poirotille tätä ei tietenkään kerrota. On tietenkin on päivänselvää, että dekkarikirjallisuuden historian etevin salapoliisi saa lopulta syyllisen kiinni (eikös niin taida käydä jokaisessa Agatha Christien murharomaanissa?).

Kohtalokas viikonloppu on Christien perussettiä juonensa osalta, mutta hahmot eivät ehkä ole niin kliseisiä mitä normaalisti murhamamman romaaneissa. Ihastuin etenkin Lucy Angkatellin hahmoon ja hänen tapaansa puhua katkonaisia ja sekavia lauseita - ehkä samaistuin omaan puhetapaani?

Agatha Christie - Helmeilevä kuolema

Nuori Rosemary Barton myrkytetään lontoolaisessa ravintolassa. Aluksi kaikki vaikuttaa selvältä itsemurhalta, mutta Rosemaryn leski ei voi välttyä ajattelemasta mahdollisuutta murhasta. Vuoden kuluttua kohtalokkaasta illasta sama seurue kutsutaan paikalle samaan ravintolaan, samaan pöytään - houkutteleeko illan tapahtumat murhaajan esiin?

Juonikuvaus vaikuttaa kiinnostavalta, muttei kirjan juoni loppujen lopuksi kovin kiinnostava ole. Liekö suosikkihahmojeni, Marplen ja Poirotin puuttumisen, vai ihan vain liian yksioikoisen juonen syytä, ettei tämä kovin ihmeelliseltä tuntunut. Helmeleivä kuolema on ihan ok luettava, muttei kuulu Christien parhaimmistoon.

Stephen King - Carrie

16-vuotias teinityttö Carrie on saanut kärsiä vuodesta toiseen jatkuneesta koulukiusaamisesta sekä fundamentalisesta äidistään. Jokin geeni, kerääntynyt viha tai muu on kehittänyt hänelle yliluonnollisen kyvyn liikuttaa ja hallita esineitä ajatuksen voimalla.

Kirja syventyy erilaisten lehtileikkeiden, artikkelien ja elämänkertaotteiden kautta eteenpäin kohti kohtalokasta päättäjäistanssi-iltaa. Kingin esikoisromaani ei vastaa kuitenkaan tunnelmaltaan 80-luvun huipputuotantoa, vaan enemmänkin tuntuu, että kirja paljastaa tulevan liian nopeasti - varsinainen kauhu ja kauhutunnelma jäävät vähäisiksi mekaanisen tapahtumakuvailun taakse.

Stephen King - Uinu, uinu, lemmikkini
"Hi ho, let's go"

Jos täytyy nimetä Stephen Kingin paras romaani, lienee kyseessä Uinu, uinu, lemmikkini. Lääkäri Louis Creed muuttaa upean vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa Mainen osavaltioon. Sopivan hintainen ja kaunis talo löytyy - ainoa ikävä puoli on talon sijainti moottoritiellä, jota pitkin kulkee vilkas rahtiliikenne.

Creed tutustuu naapureihinsa, mukavaan vanhaan mieheen ja tämän vaimoon, ja aloittaa työt uudella työpaikallaan. Pian Creedien hyvin alkanut perheidylli uudella paikkakunnalla kokee ensimmäiset särönsä, kun perheen tyttären, Ellien, rakas kissa löytyy kuolleena moottoritien läheltä.

Hätä ei ole kuitenkaan tämän näköinen. Naapurin vanha mies, Judy, uskoutuu Louisille: kaukana metsän takana on vanha intiaanien hautausmaa, joka tunnetaan myös lemmikkieläinten hautausmaana. Sinne haudattu eläin palaa elävänä takaisin. Näin käy myös perheen kissalle, mutta jokin on muuttunut, eikä kuolleelta ja mullalta löyhkäävä, aggressiivinen kissa enää tunnu ollenkaan samalta. Kun perheen taaperoikäinen poika jää myöhemmin tiellä rekan jyräämäksi, alkaa Louis pohtia, voisiko maahan haudata myös ihmisen...

Uinu, uinu, lemmikkini on yksi parhaimpia kauhukirjoja koskaan ja loistava esimerkki siitä, miten psykologinen kauhu osaa seisauttaa veret paljon verellä mässäilyä paremmin. Suosittelen!

Hulluuden partaalla tanssahteleva keski-ikäinen mies/perheenisä lienee Kingin yleisin vakiohahmo, ja Louis tuokin jossain määrin mieleen Hohdon Jack Torrancen - ja tietenkin Torrancea Hohto-elokuvassa esittäneen Jack Nicholsonin.

Dan Brown - Enkelit ja demonit

Cernin antimateria-tutkija on saanut muodostettua antimateriaa kokonaisen pisaran ja keksinyt samalla toimivan keinon säilyttää ainetta. Pian tutkija löydetään murhattuna toimistostaan. Terroristit, todennäköisesti katolista kirkkoa vastustava Illuminati-järjestö on varastanut antimaterian ja vienyt sen Vatikaanin alle tikittäväksi aikapommiksi. Sen lisäksi järjestö on siepannut juuri paavinvaalien alla neljä suosituinta kardinaaliehdokasta ja suunnittelee heille julmaa teloitusta...

Symbolitutkija Robert Langdon ja tapetun tutkijan tytär lupautuvat kykyjensä mukaan auttamaan Vatikaania kaaoksen selvittämisessä. He ovat tekemisissä ovelan ja kaiken tarkasti laskelmoineen vastustajan kanssa. Symbolit ohjaavat heidät eeppiselle seikkailulle läpi Rooman ja Vatikaanin.

Enkelit ja demonit on vaikuttava ja todellakin lukemisen arvoinen teos. Se sai pohtimaan monia asioita. Jos Jumala pystyttäisiin tieteellisesti todistamaan todeksi, pyrittäisiinkö löydöt piilottamaan? Kumpi on loppujen lopuksi pahempi, tiede vai uskonto? Kuinka paljon erilaisista asioista tapahtuu kulissien takana tavan kansan silmiltä piilossa?

Dean Koontz - 60 tuntia

Sen olisi pitänyt olla normaali työpäivä, mutta toisin käy. Floridalaispuutarhuri Mitch Rafferty saa soiton ammattirikollisilta, joilla on karua kerrottavaa; "Meillä on vaimosi. Sinulla on 60 tuntia aikaa hankkia 2 miljoonaa dollaria lunnasrahoja. Me olemme vitun tosissamme."

Seuraavat 60 tuntia muuttuvat helvetiksi. Rahojen kasaaminen ei ole helppoa eikä Mitch tiedä, voiko hän luottaa enää keneenkään.

Kirja sai pohtimaan elämän haurautta - kuinka nopeasti itsestäänselvyyksinä pitämämme asiat voivatkin kadota elämästä.