IRC-Galleria

Selaa blogimerkintöjä

Onnea 13-vuotiaalle!Sunnuntai 11.01.2015 14:26



Hyvää 13-vuotissynttäriä Nokia 3310! : >

Kulunut vuosi meni mitä erinomaisimmin. Välillä olen joutunut käyttämään taustalla näkyviä sinisiä kuoria, sillä leijonakuorien näppäimistön eräs näppäin temppuilee. Juhlapäivän kunniaksi puin kännykkäni nyt tutumpaan leijonakuosiin.

Vuosi sitten fiilikset rakkaani suhteen olivat synkät, sillä esimerkiksi värinähälytys ei ollut toiminut pariin kuukauteen. Kuten kenenkään muunkaan merkittävän johtajan, ei kännykkäni terveydentilasta tullut vuodettua kauhean tarkasti tietoa julkisuuteen. Toukokuussa vointi yllättäen koheni, kun moottoripyörätakin tasku jäi sateella ajaessa hieman auki ja pikkuinen kastui: kuivumisen jälkeen värinähälytys on toiminut moitteetta tähän päivään asti. Näin voi käydä vain Nokian puhelimilla.

Todisteena elossa olemisesta otimme poseerauksen päivän lehden kanssa. Ajan trendien mukaisesti otin tämän kuvan loppuvuodesta 2014 ostamallani Samsungin tabletilla. Ehkäpä tabletti takaa sen, ettei puhelinta tarvitse vielä lähitulevaisuudessakaan vaihtaa, kun on toinen laite, johon kaikki elintärkeät sovellukset, eli lärvikirjat ja instagramit, saa.

Monia vuosia 3310! Hän ottaa onnitteluja vastaan. ^^

// http://erkkipekka.blogspot.fi/2015/01/onnea-13-vuotiaalle.html

Joulukuun ihQutusbiisiTiistai 30.12.2014 18:57

IhQulla on paskanen loppu.

Joulukuun ihQuinta on Tuomas Kauhanen feat Setä Tamu - Stalkkeri. Viime vuonna läpimurtonsa tehnyt Tuomas Kauhanen räppää mukavan pirteää hyvän mielen musiikkia, jossa useimmat riimitkin pelittävät. Stalkkeri on taitavasti tehty pop-koukutus.

Mitätön palanenMaanantai 29.12.2014 20:25

"Ja tiedättekö, minusta tuntuu, että täällä on oikein mukava olla. Ei kannata isotella suurin suunnitelmin, rakas naapuri, aivan totta! Minä esimerkiksi halusin kiertää koko maapallon. No, mitäpä tuosta, kävi ilmi, ettei niin ollut suotu. Saan nähdä vain mitättömän palasen tätä palloa. Luulen ettei se ole paras osa siitä, mutta toistan ettei sekään niitä hulluimpia ole."
(lainaten Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan)

Joulu, rikosten ja pelon aikaLauantai 27.12.2014 22:41

Moskova, 28. marraskuuta, 2014

Eräs unohdettu tietovuotaja Edwad Snowdenin vuotama dokumentti paljastaa, että NSA:lla on ollut todennäköisesti koko toimintansa ajan Suomessa yhteystaho, jonka kanssa on vaihdettu tietoa yksityishenkilöistä ja tehty jopa yhteisiä urkintaprojekteja. Tiedonvaihto on ollut molemminpuolista. Snowden ei ole ollut halukas kommentoimaan tarkemmin, kuka tai mikä asiakirjoissa koodinimellä "santac666" esiintyvä taho on.

Helsinki, 3. päivä joulukuuta 2014

Keski-ikäinen naishenkilö huomasi saunoessaan saunalauteiden alla häntä vakoilleen vanhan miehen. Nainen onnistui tavoittamaan käsillään metallisen löylykauhan ja iski tirkistelijän tajuttomaksi voimakkaalla iskulla. Mies oli noin kuusissakymmenissä, 140-senttimetrinen, parrakas, pukeutunut punaisiin vaatteisiin. Mukanaan hänellä oli mobiililaite, jolla hän todennäköisesti oli raportoinut jo jonkin aikaa naisen liikkeitä ja tekemisiä toistaiseksi tuntemattomalle taholle. Miestä odottavat syytteet ainakin törkeästä kotirauhan rikkomisesta ja yksityisyyden loukkaamisesta, syytteet tarkentuvat myöhemmin. Miehen päästyä vapaalle jalalle hän on kadonnut jäljettömiin.

Kuopio, 5. päivä joulukuuta 2014

Vanhemmat antoivat paikallisen kauppakeskuksen henkilökunnalle huolestunutta palautetta keskuksessa karkkia lapsille jakaneesta mieshenkilöstä. Lapsille karkit olivat olleet iloinen yllätys, mutta vanhemmat ilmaisivat huolensa 'namusedästä'. Poliisi piti silmällä miestä, muttei huomannut hänen toimintatavoissaan mitään lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön viittaavaa tai siihen pyrkivää käyttäytymistä. Juteltaessa mies itse hohotteli, höpisi jostain joulun hengestä ja antoi poliiseillekin karkin. Poliisi katsoi ilmiannon aiheettomaksi, mutta kauppakeskuksen henkilökunta vaati hohottavaa ja epäilyttävästi käyttäytynyttä ukkoa poistumaan.

Pihtipudas, 10. päivä joulukuuta 2014

Yksin mökissään asuva, lievästä Alzheimerin taudista kärsivä 78-vuotias rouva oli jo viikko ennen rikosilmoitusta ilmaissut lähisukulaisille huolensa koputtelusta ja hänen "vakoilemisestaan". Rouvan tytär oli aluksi vähätellyt asiaa, sillä piti äitinsä huolta lähinnä vanhukselle tyypillisenä vainoharhaisuutena. Vierailtuaan äitinsä kotona nainen kuitenkin vakuuttui äitinsä huolien vakavastiotettavuudesta, sillä hän kuuli keskiyöllä mökin tuvassa hiippailtavan. Aamulla myös tuvan ikkunan alta löytyi pieniä jalanjälkiä. Poliisi on tutkinut mökin ja löytänyt sieltä esimerkiksi pari harmaata hiusta, jotka eivät DNA-testien mukaan kuulu asunnon naisasukkaalle. Ikkunan alta löydettyjen jalanjälkien tutkimuksissa on saatu alustavia tuloksia, joiden mukaan kengät olisivat todennäköisesti olleet vanhanaikaiset tuohivirsut.

Rovanniemi, 18. päivä joulukuuta 2014

Lapin poliisi on ratsannut Savukosken kunnassa sijaitsevan toimiston, jonka tietokoneilta ja paperiarkistoista on löytynyt satojatuhansia suomalaislapsia ja -nuoria koskevia tietoja. Osa tiedoista on ollut hyvinkin arkisia, osa sisältänyt hyvinkin intiimiä tietoa nuorten elämästä. Eräässä dokumentissa noin 13-vuotiaasta, jämsäläisestä mieshenkilöstä esitetään huolestuneita arvioita varhain aloitetusta tupakoinnista, mopolla ajamisesta ilman korttia ja vastuuttoman oloisesta sukupuolielämästä. Henkilöistä kerrotaan heidän nimillään, ja dokumenttien yhteydessä esiintyy heidän sosiaaliturvatunnuksensa sekä erinäisiä yhteystietoja.

Poliisin mukaan laajat tiedot sadoistatuhansista suomalaislapsista viittaavat järjestelmälliseen stalkkerointiin. Onko kyseessä pedofiilirinki, vai miksi kansalaisia valvotaan vastaavalla tavalla? Tutkittavaa on niin paljon, että ns. Korvatunturigate voi olla vyyhti, jonka purkamiseen menee useampi vuosi. Alustavasti toimiston vastuuhenkilöä odottavat syytteet laittoman rekisterin ylläpidosta ja törkeästä kotirauhan ja yksityisyyden rikkomisesta.

Vantaa, 20. päivä joulukuuta 2014

Vantaalainen lelutehdas teki rikosilmoituksen 19. ja 20. päivien välisenä yönä tiloihinsa tehdystä murrosta. Tehtaan tuotantolinjoilla on ollut kiire lokakuusta lähtien, kun lelumarkkinat ovat joulua kohti tultaessa kiihtyneet. Poikkeuksellisen menekin takia kauppoihin oli tarkoitus tuoda vielä uusi erä tehtaan eri hyödykkeitä 21. päivä joulukuuta. Erä valmistui 19. päivä, ja 20. päivä tuotteiden oli tarkoitus lähteä matkaan jälleenmyyjille. Murron yhteydessä tiloihin tehtiin mittava varkaussarja, sillä erityisesti joulun halutuimpia tuotteita vietiin. Tehtaan henkilökunta on pahoillaan jälleenmyyjilleen ja asiakkailleen sattuneesta, ja aikoo tulevaisuudessa vaihtaa vartiointifirmaansa ja panostaa tuotteiden turvallisuuteen entistä enemmän. Vastaavaa sattui pienemmässä mittakaavassa jo kaksi vuotta aiemmin, mutta varastettujen tuotteiden määrä oli paljon pienempi.


Oletko nähnyt tämän näköistä miestä jouluaattona?

Tampere, 24. joulukuuta 2014

Poliisi epäilee iäkästä mieshenkilöä törkeistä liikenneturvallisuusrikkomuksista, joihin liittyy pysäköintivirheiden lisäksi virkavallan vastustaminen, ylinopeus, ajaminen katsastamattomalla ajoneuvolla ja mahdollisesti myös rattijuopumus. Mieshenkilö parkkeerasi kulkupelinsä keskelle Hämeenkatua ja aiheutti arvaamattomalla käytöksellään muun muassa sen, että useampi auto ajoi hänen peräänsä. Mieshenkilö itse poistui käymään useammassa asuinrakennuksessa, viipyen yhteensä poissa puolisen tuntia. Tämän aikaa hänen ajoneuvonsa oli tientukkeena.

Ajoneuvo itsessään on kuvailtu varsin kummalliseksi: se on ollut kookas reki, jonka edessä on ollut muutama poro. Reen ohjasten yhteydessä on ollut teknisiä laitteita, joita poliisi ei ole tuntenut.

Poliisi saapui paikalle noin kymmenen minuuttia ajoneuvon parkkeeramisen jälkeen, koska yhteydenottoja vaaratilanteesta ja yleisestä sekasorrosta oli tullut niin paljon. Ajoneuvon poishinaamista harkittiin, mutta ajoneuvon edessä olevat porot osoittautuivat ongelmallisiksi: miten hinaus voidaan toteuttaa, kun ajoneuvon olennaisena osana on pitkä letka luontokappaleita? Voiko hinaus aiheuttaa vaaraa eläimille, saako koko sekasortoa edes lähteä hinaamaan? Minne hinauskoukut edes voisi kiinnittää?

Kesken pohdintojen ajoneuvon kuljettaja saapui paikalle. Miestä oli tarkoitus jututtaa tapahtuneen kolarin vuoksi (rikesakko pysäköintivirheestä oli jo kiinnitetty reen ohjaksiin), mutta hän itse suhtautui asiaan vähättelevästi, hohotteli humalaisen oloisesti, hyppäsi ajoneuvoonsa ja kiisi uskomattomalla kiihdytyksellä pois. Poliisi mittasi miehen lähtiessä hänen nopeudekseen noin 300 kilometriä tunnissa, ja vauhti kiihtyi silminnähden vielä tämänkin jälkeen.

Syytteistä esimerkiksi rattijuopumus on osoittautunut ongelmalliseksi, sillä mieshenkilön ei nähty ajavan ajoneuvoaan ratilla, vaan ohjaksilla. Mieheen ei ole saatu yhteyttä, sillä rekiyhdistelmässä ei ollut rekisterinumeroa tai valmistussarjaa, joka johdattaisi laillisen omistajan jäljille. Miestä kuvaillaan iäkkääksi, noin 180 senttiä pitkäksi ja keskivartalolihaksi. Hänellä oli valkoinen, tuuhea ja noin rintakehälle asti ylettyvä parta. Hän oli pukeutunut mustiin kenkiin, punaisiin housuihin ja punaiseen nuttuun, jonka hihansuut ja takinliepeet olivat valkoista karvaa. Poliisi pyytää ihmisiä ottamaan yhteyttä, mikäli he tunnistavat miehen oheisista tuntomerkeistä ja ovat tietoisia hänen tämänhetkisestä olinpaikastaan.

...

Joulu halutaan nähdä rauhan ja hiljentymisen aikana, mutta siihen liittyy myös ikäviä asioita: vakoilua, varkauksia, välinpitämättömyyttä toisia ihmisiä kohtaan. Miksi maailmaan on luotu järjestelmä, jossa yhdellä ihmisellä on niin paljon valtaa, että hän voi vakoilla ketä tahansa tai käyttäytyä miten tahansa?

Hyvää joulua jokaiselle. Aika kultaa muistot vielä tämän joulun jäljiltä, mutta varokaa, vain reilut 360 päivää ja se on taas täällä...

// blogistani http://erkkipekka.blogspot.fi/2014/12/joulu-rikosten-ja-pelon-aika.html

Ne kauneimmat joululaulut <3 osa 6Tiistai 23.12.2014 21:37

On perinteisen jouluhaasteen aika.

Olisiko mitään kauniimpaa kuin julkkisten tulkinnat joululauluista? On suorastaan hankala arvioida, mikä on ihaninta: raskasta musiikkia tekevien metalliset vaiko sitten amerikkalaisstarojen muoviset tulkinnat, jouluräppi vai jouludisko, läpät vai vakavissaan korkeimpiin oktaaveihin kohoavat kiljumiset.

Haaste on yksinkertainen: kuuntele oheiset yhdeksän joululaulua ja yritä kestää. Videoiden kuunteleminen muuttuu biisi biisiltä tuskaliaammaksi, ja lopussa viimeistään Celine Dionin luulisi räjäyttävän korvat verille korkealla äänellään. Videoita ei saa skipata (poikkeuksena Ariane Granden video siinä vaiheessa, kun itse kappale on loppunut). Lopuksi kerro selviytymistarinasi tai mainitse, missä kohtaa listaa oli pakko lopettaa.

Tässä kappaleet valmiina Youtube-soittolistana:

https://www.youtube.com/watch?v=jQU5efRXWOk&list=PLYDpU3FaaPD3JYnivEPbCmGjlXAZ9H-4J

Matti Nykänen – Jälleen joulu on
Ariana Grande – Santa Tell Me
Gunther – Christmas Song
Kaija Koo – Jouluksi kotiin
Elastinen – Joulubiisi
Elize Ryd feat Tony Kakko – Julen är Här
Various artists – Santa Baby (rap version)
Jessie J – Silent Night
Celine Dion – Oh Holy Night

Tämän vuoden kauheimmat kappaleet ovat UPEAAN äänenkäyttöön luottavia tulkintoja. Tämän vuoden lista on mielestäni sangen monipuolinen: mukana on niin hip hopin kuin raskaammankin musiikin tekijöitä, unohtamatta tietenkään läppäbiisejä, amerikkalaista muovihuttua ja muita myötähäpeää aiheuttavia lauluja. Kokonaisuudessaan pidän listaa itse aika helppona, mutten kuitenkaan niin helppona kuin viime vuonna. Ehkäpä tulevaisuudessa pitäisi tehdä The Best Of -listaus, jossa mukana olisi aiempina vuosina kuullut Miley Cyrusin, Katy Perryn, Maroon 5:n, Lil Waynen, Petri Nygårdin ynnä muiden ihanuuksien tulkinnat kaikki yhdessä paketissa?

PullamössösukupolvetLauantai 13.12.2014 16:58

Voi noita 30- ja 40-luvulla syntyneitä pullamössövanhuksia! Niiden ei tarvinnut sodissa taistella, vaan saatiin rauhassa elellä arkielämää. Monet saivat viettää nuoruutta sodanjälkeisessä Suomessa, jälleenrakentamisen ansiosta kiihtyvästi kasvavassa kansantaloudessa. Eläkkeelle päästiin reilusti ennen 60 ikävuotta. Koska lääketiede ehti kehittyä ja elintaso parantua reilusti elämän alkuvuosista, monet ovat eläneet paljon odotettua pidempään. Niin ne vain nykyajan hemmotellut vanhukset makaavat kotona/hoitolaitoksessa ja antavat eläkkeiden kerääntyä lottopotiksi pankkitileilleen, tai sitten nämä kaiken saaneet mummelit ja papparat matkustelevat ja humputtelevat rahojaan kuin mitkäkin tyhjäpäät. Eikö ne vain voisi suostua kuolemaan kuten wanhoina hyvinä aikoina?

Ovat nuo 40-luvun lopulla ja 50-luvulla syntyneet myöhäiskeski-ikäiset onnekkaita tapauksia! Nuoruus vietettiin huolettoman jälleenrakentamisen aikana. Töitä sai kuka tahansa, ja 60- ja 70-lukujen korkea inflaatio söi asuntolainat, korkotilannekin oli inhimillinen. Omaisuus kasvoi kohisten. Eläkkeille hankittiin kaiken maailman superkarttumat, joita aiemmat sukupolvet eivät saaneet, ja jotka vedettiin tulevilta sukupolvilta pois. Eläkkeitä tullaan saamaan enemmän mitä ollaan maksettu, nuorempien kustannuksella tietty.

Voi noita 60- ja 70-luvulla syntyneitä pullamössösukupolvia! Nuoruus saatiin viettää rauhaisana aikana, jolloin Neuvostoliittoa ei enää tarvinnut pelätä. Elintaso oli kohonnut jo valmiiksi aiempiin sukupolviin verrattuna: tuoreet kansalaiset pääsivät valmiiksi katettuun juhlapöytään. 70- ja 80-luvun nousukausina työpaikkoja oli tarjolla työvoimapulaksi saakka ja musiikkikin oli niin elämäniloista, ettei bileille näkynyt koskaan loppua. Suuri osa sai jostain julkisen puolen syövereistä itselleen suojatyöpaikan, ja 90-luvun alussa nähty lama meni parissa vuodessa ohi viedäkseen Suomen vain uuteen nousuun Nokian ja muun elektroniikkahuuman myötä.

Sääliksi käy 80- ja 90-luvun lapsia. Opiskelupaikoista on kovempi taisteilu kuin koskaan, eikä akateemisella koulutuksellakaan saa vuorenvarmasti työtä. Oma asunto vaatii koko elämän ajan lyhennettävän velan. Nuoret ovat eläneet lamasta toiseen ja saaneet toivottomina seurata, kuinka heitä koskeviin palveluihin lähtien lapsilisistä mielenterveysohjelmiin on tehty leikkauksia keski-ikäisten poliitikkojen toimesta. Neljällä laudaturilla valmistunut ylioppilas pääsee lukion jälkeen viettämään välivuotta K-kaupan kassalle, puhelinmyyjäksi tai siivoojaksi – määräaikaisin pätkätyösopimuksin, tietenkin. Jos irtisanomisia tarvitsee tehdä, ne kohdistetaan ensiksi totta kai nuoriin, etteivät kiintiösairaslomiaan nauttivat vanhemmat joutuisi luopumaan yltiöhyvin palkatuista suojatyöpaikoistaan. Tulevaisuudessa tikittää vinoutuvasta huoltosuhteesta, taantuvasta kansantaloudesta ja epävarmasta urasta koostuva aikapommi. Pian "ansaituille" eläkkeilleen vanhemmat sukupolvet osaavat antaa hyviä neuvoja: "ajat ovat erilaiset, nyt tarvitaan luovuutta. Lykkyä tykö!"

Voi voi.

Jäätyäni ilman työpalveluspaikkaa syksyllä 2013, siviilipalvelukseen varattu aika muuttui välivuodeksi. Työnteko maistui, joten päätin pitää toisen. Kuluneen puolentoista vuoden aikana olen toiminut potilaskuljettajana/sairaalasiivoajana, alastonmallina, postityöntekijänä, lukion lehtorin sijaisena, järjestötyöntekijänä, henkilökohtaisena avustajana ja baarityöntekijänä. Vain yksi työ on ollut kokoaikainen, ja vain yksi toistaiseksi voimassa oleva. Olen ollut monia muita ikätovereitani onnekkaampi: jotain työtä on ollut aina tarjolla, eikä yhtään viikkoa ole tarvinnut viettää toimettomana. Omaan työhistoriaan verraten omien vanhempien ansioluettelot tuntuvat kummallisilta: kaksikymppisinä he olivat tehneet vain paria duunia, jotka olivat tarjonneet täydet työviikot ja kestäneet pitkään. Tämä on saanut minut pohtimaan monin tavoin maailman muutosta.

Monesti saa kuulla vanhempien sukupolvien valitusta nykynuorista: laiskasta pullamössösukupolvesta, joka sai kaiken valmiina eikä ole valmis kantamaan korteaan kekoon. Usein unohdetaan, että vanhemmat sukupolvet pääsevät itsekin nyt nauttimaan kohonneesta elintasosta. He voivat olla varmoja, että he saavat ylipäätään eläkettä vanhuuden päivinään.

Puoli vuosisataa sitten olisi ollut ennen kuulumatonta, että 80-vuotias haluaa kokeilla uutta ja nauttia elämästä tai 60-vuotias voi olla virkeä ja yhä työelämässä – saati sitten se, ettei 20-vuotiaille ole tarjolla töitä.

Nuorten maailma on hyvin erilainen muihin sukupolviin verrattuna: työtä on tarjolla vähän, pätkissä ja useimmiten vain osa-aikaisena. Vaikka me nuoret olemmekin päässeet nauttimaan valmiista yhteiskunnasta, ilman omaa ponnisteluamme meitä jo ennen syntymäämme odottaneesta korkeasta elintasosta, tulevaisuus näyttää epävarmalta: kouluttautuipa sitten opettajaksi, hoitajaksi tai teollisuustyöläiseksi, työpaikan saaminen ei koskaan ole täysin varmaa. Ehkei nykynuoriakaan pitäisi niin usein syyllistää laiskuudesta ja pullamössöilystä: tälläkään sukupolvella kaikki ei ole ollut helppoa, eikä ainakaan tule olemaan. Tulevaisuuden suhteen vain epävarmuus on varmaa.


http://www.hs.fi/talous/a1397730826362

// blogistani http://erkkipekka.blogspot.fi/2014/12/pullamossosukupolvet.html

KosmetologillaKeskiviikko 10.12.2014 16:32

Ylläpitääkseni machomiehen imagoani kävin ensimmäistä kertaa kosmetologilla! Kaverini Emmi on ollut eräässä kuopiolaisessa kauneushoitolassa harjoittelussa, joten varasin itselleni ajan jalka- ja pärstähoitoon. Täten meillä olikin joulukuun alkupuolella kolme tuntia aikaa hauskanpidolle ja hemmottelulle – kahdestaan, vain miesten kesken.



Aloitimme jalkahoidolla. Emmin mielestä kasvohoito on mukavampi tehdä, joten fantsut jutut säästettiin loppuun.

Jalkahoito aloitettiin rentouttavasti laittamalla jalat lämpimän veden astiaan. Sen jälkeen jaloista poistettiin kenkien hankaamisesta johtuvaa kovettumaa skalpellilla ja rullukaksi kutsutulla, ruskeateräisellä poralla. Iho suorastaan pöllysi pois! Ai saamari että kutitti.

Tämän jälkeen sondilla (mistäköhän ne kosmetologistit repivät näitä nimiä työkaluilleen?) putsailtiin kynnenalusia ja kynsinauhoja. Lopuksi päätimme vielä lakata meitsin varpaankynnet, jee! Yleensä pidän mustia varpaankynsiä, mutta tällä kertaa valitsin väriksi turkoosin ja violetin (joka tosin näyttää kuvissa tummansiniselle). Aika fabulousit kynnet, etten sanoisi.



Tämän jälkeen lyhyt jalkahieronta ja jalkarasvaa. Myöhemmin kävellessä jalkahoidon tulokset huomasi: jalat tuntuivat jotenkin kevyemmiltä, suorastaan leijuin. Hyi saatana kun tämä alkaa kuulostaa joltain oman elämän hienoutta hehkuttavalta life&style -tekstiltä: ihihii, mulla oli niin ihana olo. Mut minkäs sille mahtaa, mulla oli! Ihana on ehkä vähän liian gay sana kuvaamaan olotilaa, joten käytettäköön vaikka adjektiivia rentoutunut. Rela.

Tämän jälkeen pärstäni sai osakseen huolenpitoa: naama kuorittiin, ja sen jälkeen seurasi mekaaninen puhdistus komedoraudalla: raudalla painellaan mustapäitä, jolloin niiden sisällä oleva tali (paska) pursuaa ulos. Nenän ja otsan alueille tehty mekaaninen puhdistus oli kasvohoidon parasta antia, sillä muut jutut voi tehdä jotensakin kotona, mutta tämä ei olisi ainakaan kovin helppoa tehdä yksin. Puristelu sattui aivan perkeleesti, mutta hei, kauneuden vuoksi täytyy vähän kärsiäkin.

Mekaanista puhdistusta seurasi rauhoittava kasvonaamio, joka tuntui iholla kummalliselta. Ei ehkä niin freesiltä kuin televisiosarjoista saa kuvan. Merilevä haisikin itse asiassa pahalle, ja en saanut silmieni päälle tyylikkäitä kurkkuja vaan pumpulitupot. Perhana! Ennen kasvohoitoa en ollut ajanut parransänkeäni, ja kasvonaamio meinasi poistettaessa tarttua siihen. Olin ensimmäinen mies, jolle Embo oli koskaan kasvohoidon tehnyt! Huh, naurua riitti.



Kasvohoidon ajaksi huone pimennettiin ja soimaan laitettiin itämaista huilumusiikkia rentouttamiseksi. Mieluiten olisin kuunnellut Frederikiä, sillä se on mun ja Emmin lempimusaa, mutta fiiliksen vuoksi myös huilut kävivät.

Kasvohoidon jälkeen naama punoitti noin vuorokauden mekaanisen puhdistuksen jäljiltä. Hiljalleen punoitus laski ja uskalsin seuraavana päivänä pistää jo tavaraakin taas naamaan.

Emmi ei suostunut hienoon kosmetologiposeeraukseen tätä juttua varten, vaikka pyysin hartaasti. Emmi on kuitenkin tästä huolimatta sangen mahtava tyyppi! Joskus (humalassa?) sanoin sille, että se on paras asia mitä minulle on tapahtunut, heti Rihannan tissien jälkeen. Emmistä on täysin normaalia ajaa autoa avattu maitopurkki kädessä. Kävimme katsomassa Frederikiä Kuopiossa marraskuussa.

Takaisin asiaan eli kosmetologijuttuihin. Kokonaisuudessaan jalka- ja kasvohoidoista koostunut sessiomme oli erittäin rentouttava. Kasvohoitoa olin jo aiemmin miettinyt, sillä kasvoilleni on viime aikoina ilmaantunut silloin tällöin finnejä, joten oli jo aikakin hoitaa ihoa ammattilaisella. Pidin eniten kuitenkin jalkahoidosta, jonka jälkeen kävely tuntui eri lailla kevyeltä. Vaikkei jaloissani paljoa kovettumaa ollutkaan, sen vähänkin ottaminen teki jalkapohjista paljon mukavamman tuntuiset. Sileät kuin vauvan peppu! Kokemuksia nämäkin kauneudenhoitojutut: jos tällainen ronskimpi äijäkin uskaltaa kokeilla, kannattaa muidenkin!

http://erkkipekka.blogspot.fi/2014/12/kosmetologilla.html

Tallinnan-risteilylläTorstai 04.12.2014 23:43

Vuoden suunnittelun, jankkaamisen ja epäonnistumisten sarjan se vaati, mutta viimein, oi viimein, pääsin toteuttamaan elämässäni pitkään vallinneen ykköstavoitteen: hakemaan viinaa Virosta, halvan juoman maasta.

Teimme Petran kanssa dramaattisen päätöksen maanantaina 17. marraskuuta. Varasimme risteilyn Tallinnaan, sillä aika kävi meille kummallekin. Mukaan lähtivät Riko ja Markus. Meillähän oli siis huipputiimi koossa! Hytille hintaa tuli vain 54 euroa, eli 13,50 per nuppi. Ei paha. Toki automatka toi lisäkustannuksia.

Starttasimme Petran Nissan Sunnyn kello yhdentoista maissa – aluksi suunnitelmissa oli ollut lähteä jo puoli kymmeneltä, mutta Petra jäi meikkaamaan luomivärejään paremmiksi (idiootti). Onneksi aikaa Stadiin matkaamiseen oli varattu reilusti, joten pieni luomivärimyöhästyminen ei tuhonnut koko matkasuunnitelmaa.



Ehdimme Stadiin sopivasti iltapäiväneljän ruuhkaan. Markus napattiin mukaan joltakin teatterilta, ja ennätimme perille juuri sopivaksi kuudeksi. M/S Baltic Queen irrotti ankkurinsa ja riensimme matkaan Suomenlahden toiselle puolelle. Taxfree-myymälän auettua kävimme nappaamassa matkarasitusten helpottamiseksi evästä eli alkoholia.

Taxfree-myymälässä koin itseni kuin lapseksi karkkikaupassa. Viinaa, viinaa, niin paljon enemmän tarjontaa ja halvemmalla kuin Suomessa! Olin aiemmin kotona koonnut listan kaikista tuotteista, joita halusin ostaa. Osa laivan puteleista oli jopa Viron hintatasoa halvempia, joten jo ensimmäisenä matkapäivänä pääsin alko-shoppailun makuun.

Olimme suunnitelleet Petran kanssa, että reissusta tulisi tyylikkään ammattilaismainen: "juodaan vain pari-kolme silloin illalla niin jaksetaan sitten herätä ajoissa aamulla shoppailemaan". Suunnitelma ei ihan toteutunut, sillä intouduimme pelaamaan juomapelejä (kyllä tabletit sitten ovat käteviä vehkeitä!), ja lopulta aamukahdeksalta ainoa hereillä ollut olin minä. Minä sen takia, että olin ensimmäinen, joka oksensi ja sammui. Tätä se laivaan liitettävä glamour kai on.


Dagen efter -kuva laivalta.

Vietin ensimmäiset tunnit Tallinnan kaduilla eri kauppoihin tutustuen. Kaupunki yllätti pienuudellaan: jo muutaman sadan metrin päässä satamasta oltiin ydinkeskustassa. Kaupat olivat pienoinen pettymys: paikallisia putiikkeja oli tuskin nimeksikään, pääasiassa liikkeet olivat samoja kuin koto-Suomessakin: homoa et ämmää, newyorkereita ja seppälöitä. Kommunismin perujako sitten lienee, ettei paikallisia yrityksiä hirveästi keskustassa näkynyt.

Matkailu avartaa aina. Kiinnitin huomiota esimerkiksi joihinkin liikennekulttuurin kiinnostaviin eroihin: tallinnalaiset loikkivat paljon rohkeammin autojen alle suojateille kuin porukka Suomessa. Suomessa puhutaan monesti huonosta taloustilanteesta ja huomautellaan, kuinka asiat Virossa ovat yrittäjille niin paljon paremmin. Moisista väitteistä huolimatta kaupungilla oli paljon tyhjää liiketilaa.

Super-Alko oli kierrokseni viimeinen osio. Uus-Sadaman Kadun jättiläiskokoinen viinakauppa oli hauskan varastomainen. Tuotteiden esillepano oli hieman kiinnostavaa (lue: hankalaa), mutta ajan kanssa kaikki nettikaupastakin tutut tuotteet ehti etsiä. Ja ne hinnat, ne hinnat! Olin päättänyt jo ennakkoon ostaa tavaraa kunnolla, tänne asti kun oli kerran tultu.


Riko ja Petra iloisina ja pirteinä laivaan tullessa...


...ja laivalta lähtiessä. Idiootti Petra. Mukana myös Markuksen jalat.

Palatessani Baltic Queenille sain huomata, ettei mikään ollut muuttunut. Siellä ne muut makasivat edelleen. Riko havahtui:

"Ai sä tulit jo! Me voitais kohta lähteä maihin!"
"No jos te haluatte käydä maissa nii teillä on kymmenen minuuttia aikaa pistäytyä siellä."

Matka kotiin sujui joutuisasti. Oli hieman kuumottavaa ajaa Helsingin keskustan iltapäiväruuhkassa krapulassa täydellä viinalastilla (idiootti Petra ei suostunut), mutta me selvisimme. Puoleenyöhön mennessä kaikki olivat päässeet koteihinsa. Oh my G, reissu onnistui!



Olen tavannut pitää joka vuosi kaksi tipatonta kuukautta putkeen. Yksi tipaton kuukausi on kuulemma turhaa, se voi olla jopa haitallista terveydelle, joten olen ollut alkoholitta joulu- ja tammikuun. Kun kotona on nyt lähes tulkoon täydellinen, miltei 50 pulloa käsittävä kokoelma, jolla voi tehdä miltei minkä tahansa klassikkodrinkin ja jotain erikoisempaakin, koskaan aiemmin tipattoman aloittaminen ei ole vituttanut yhtä paljon. Yhy.

Onneksi rakkaani odottavat minut helmikuuhun. Silloin räjähtää jälleen! <3

// blogistani http://erkkipekka.blogspot.fi/2014/12/tallinnan-risteilylla.html

MarrasMaanantai 01.12.2014 14:20

Keltaisia lehtiä puissa, sadepisaroita ikkunassa
Synkkä syksy luokseni on jälleen saapumassa
Keltaiset katuvalot kiiltää kujien märässä asfaltissa
Niitä pitkin kuljen yksinäisten sydänten kaupungissa

Turvaa tuomassa kotona palaa kynttilöitä
Keltaiset liekit lepattaen valaisevat mun öitä
Ei kultaa vierel muttei kans yhtään häiriköitä
Vain minä, pohdin ratkaisemattomia yhtälöitä



Ei puistot, ei metsät eikä niityt mulle enää huminoi
Ne kuolleen keltaisina vain talven tuloo oottaa voi
Pyörivät puunlehdet tuulessa hiljaa kahisee, luonto musisoi
Ehkä yksinäisyyden, mut myös vapauden tää marras mulle toi



// http://erkkipekka.blogspot.fi/2014/12/marras.html

Marraskuun ihQutusbiisiSunnuntai 30.11.2014 21:28

Suattaapi olla ihQ tai olla olematta.

Marraskuun ihQuinta on Jari Sillanpää - Tanssii kuin John Travolta. Eihän tätä edes perustella tarvitse.



Baila baila baila, Siltsu bitch!