IRC-Galleria

vähäks moon borink ku en oo avautunu täällä mistään muusta ku koulusta

Voihan **lvetti!

En ole sittenkään ihan varma, että haluanko yo-juhlieni olevan tuossa mamu-&mummokoulussa :D

Vaihdoin Eiran aikuislukioon.. Kolmas lukioni. Toivottavasti vaikka tuolta sitten valmistuisi.

Kesälukio on jotain pseudosairasta. Jos tuosta jotain joku saa irti, niin se on väärässä.

Tulin tänään kotiin. Hassua. Ihan hömelö olo.

Myö lähren tännööön reilille

Ärsyttää ihmiset. Kun ei niinku laisinkaan tilannetajua.

Tulin sit tänään tuolta Vierumäeltä, ja täytyy kyllä sanoa, että teki hyvää olla Vähän erossa näistä ympyröistä täällä. En polttanut koko viikonloppuna yhtään tupakkaa. \o/

Kaikki hyvin kunto kohosi 10astetta 12 tuntia tennistä takana ja olen suoraan sanottuna poikki. Voisin periaatteessa mennä nukkumaan jo nytte. En oikein tajuu, et mikä tota mun vasenta polvea vaivaa. On ollu koko viikonlopun tosi kipiä ja ei kestä olla samassa asennossa puoltatuntia pitempää. No täytyypi näytellä sitä iskällem ehkä pitää sit käyä lääkärissä.

Tää mun teksti on jotain niin hirvittävää, että mun on pakko lopettaa. Ehkä toi urheilu yksinkertaisti mun normaalisti niin sivistyneen pääkopan.

Tämä viikko on nyt sitten ohi. VIhdoin ja viimein minun ei enään tarvitse kävellä joka aamu bösälle, ei tarvitse huolehtia jääkaapista, koirista... Niin monta velvollisuutta nyt pois. Minua vain vähän surettaa jo pelkkä ajatuskin siitä, etten selviytynyt viikon kovimmasta haasteesta. Ja koulun sijaan dokasin viimeviikon perjantaista tähän hetkeen neljänä päivänä. Vastavaa voisi tapahtua vain kesällä.

Yksi asia toki on joka vielä puuttuu. Hissan esitelmä, jonka olen hädin tuskin aloittanut. Jos se olisi huomenna valmis, niin taitaisi muuten olla ensimmäinen työ, jota en palauta tai esitä myöhässä.

Hooh sentään miten mieli jaksaa muuttua. Nyt olen äärimmäisen nuutunut. En ole ollut koulussa pitkään aikaan ja nyt se häiritsee suunnattomasti. Jätän kaikki velvollisuuteni väliin, mitä saattaa olla tuon rakkaan naapurini peruja. Eikä tuo täällä tämän viikon asustava ystäväkään ole ehkä sitä parasta seuraa velvollisuuksille. Ahdistaa.

Miten voi yksi koulupäivä taas jäädä välistä!? Minulla on kymmenen eri työtä palauttamatta. Enkä edes jaksa käydä niihin käsiksi, sillä ahdistaa niin paljon ajatuskin niiden paljoudesta, loppumattomuudesta.

Minua väsyttää. Auttakaa mua!