IRC-Galleria

Fairy_Epistaxis

Fairy_Epistaxis

"Congratulations. You're Being Rescued."

Selaa blogimerkintöjä

Blogimerkintä

« Uudempi -

Straight edge-elämäKeskiviikko 03.06.2015 10:45

Hieman yli vuosi sitten kirjoitin tänne juomattomuudestani ja siitä että tupakointi on silti pysynyt paheenani, tällä kertaa asia on toisin ja elämänkatsomukseni on muuttunut. Edelleenkään en tuomitse muiden alkoholinkäyttöä tai tupakointia, mutta tuomitsin sen omalla kohdallani.

Suurimmat syyt siihen miksi lopetin juomisen kokonaan, oli se ettei poikaystäväni käytä alkoholia, eikä juominen tehnyt oloani mukavaksi. Myös alkoholin tuoma paino alkoi olla taakka, niin psyykkisesti kuin ehkä fyysisestikin. Mutta jo ennen poikaystävääni olin vähentänyt alkoholin käyttöä rankalla kädellä ja vaikutukset terveyteen huomasi omasta jaksamisesta. Poikaystäväni oli ikään kuin piste i:n päälle ja totesin ettei minun tarvitse juoda. Se siis siitä juomisesta, raittiina kohta 2v.

Tällä kertaa haluan kirjoittaa savuttomuudestani.
Kyllä, olen selättänyt tupakan. Tarkalleen ottaen olen melko alussa, sillä nyt kesäkuun toiseksi viimeisellä viikolla tulee täyteen kaksi kuukautta lopettamisesta. Kaksi kuukautta ei ole sama kuin kaksi vuotta, mutta se on alku sille kahdelle vuodelle. Ja se on hyvä alku täysin uudelle elämälle, ilman tupakkaa ja alkoholia (ja niitä huumeita).

Huhtikuussa tapahtui jotain, olin jo pidemmän aikaa miettinyt lopettamista, ihan tosissani. Tein listoja nähdäkseni minkälaisten syiden takia jatkan tupakointia. Yllätykseksi listaani kertyi läjä päin miinuksia ja todellisia syitä sille miksi minun kannattaisi lopettaa, enkä enää keksinyt tekosyitä tupakoinnilleni.

Yksi listoista, Syyt, joiden takia en tykkää tupakoida, taisi avata solmun aivoistani. Se sisälsi asioita jotka olivat yhteydessä tärkeisiin ihmisiin ympärilläni sekä itseeni.

Esimerkki 1: Minusta tuntuu kamalalta, että näytän huonoa esimerkkiä 1,5-vuotiaalle pikkusiskolleni. Sillä hän on iässä jossa hän tarkastelee ympäristöään ja matkii muita.

Esimerkki 2: Minua hävettää tupakoida poikaystäväni odotellessa vieressäni.

Nämä ja muita vastaavanlaisia syitä oli ainakin tusina kun taas Syyt, joiden takia tykkään tupakoida-lista sisälsi ainoastaan kolme asiaa. Tuijoteltuani näitä listoja muutaman viikon päätin alkaa vähentämään tupakointia, yksikin savuke vähemmän viikossa olisi parempi kuin jatkaa samaa rataa.
Kahtena ensimmäisenä päivänä poltin normaalit 13 savuketta, sillä yritin pakolla pitää itseni aisoissa. Siitä ei tullut mitään, joten piti keksiä jotain muuta.

Lopulta päädyin lykkäämään aamun ensimmäistä niin pitkälle kuin pystyin, se oli helpompaa, sillä enhän kesken yöunienkaan herännyt tupakoimaan. Ajattelin,että savukkeiden määrä vähenee, kun pidän itseni hereillä sen suhteen koska tekisi mieli mennä parvekkeelle. Latasin puhelimeeni sovelluksen, joka tavallaan antoi motivaatiota ja lisää potkua lopettamisyritykseeni.

Ensimmänen tällainen päivä oli maanantai, sain lykättyä aamun ensimmäistä yli puoleenpäivään ja päivän saldosta tiputin pois neljä savuketta.
Tiistaina sama juttu, lykkäsin ja lykkäsin aamun ensimmäistä. Tällä kertaa menin parvekkeelle, pistin savukkeen huulille, sitä kuitenkaan sytyttämättä. Otin sitä pois ja pyörittelin sormissani, samalla mietin että "Ei tässä ole mitään järkeä", "Kukaan ei pakota mua sytyttämään tätä" ja noin röökin verran siinä seisoin, ennen kuin suuntasin takaisin sisälle, savuke edelleen kädessäni. Myöhemmin kuitenkin menin ja poltin. Se kuitenkin kirpaisi sillä jouduin saavutukseni jälkeen nollaamaan lataamani sovelluksen laskurin, olin "retkahtanut". Tiistain saldoksi tuli 8 savuketta.
Keskiviikko meni samalla kaavalla, menin parvekkeelle tarpeeksi sitä lykättyäni, kävin läpi ajatuksiani ja syitä miksi edes ylipäätään aloitin tupakoinnin, päivän päätteeksi sain vähennettyä jälleen yhden savukkeen. Jokaisen savukkeen sytyttämisen yhteydessä jouduin kuitenkin nollaamaan laskurin ja tämä sai minussa aikaan katumusta, "Olisin pystynyt parempaan", "Miksi tein sen, kun ei minun oikeasti tehnyt edes mieli?".
Torstai tuntui jotenkin erilaiselta, olo tuntui kevyemmältä. Olin edellisenä iltana päättänyt pitää katumuksen tunteet mielessäni, jos ja kun "mieleni" teki mennä tupakoimaan. Päivän aikana kävin parvekeella kääntymässä kolme kertaa, sytyttämättä.
Tupakointini loppui tähän.

Nyt kun kaksi kuukautta savutonta kurkkii oven takana, oloni on helpottunut. Minun ei erityisemmin tee mieli tupakoida, mutta kun se olo tulee, se myös menee ohi parissa sekunnissa. Pystyn olemaan tupakoitsevien läheisyydessä, ilman että himoitsen savuja.

Omalla kohdallani tupakointi tuntui enemmänkin olevan riippuvuus tavasta kuin nikotiinin tuomasta mielihyvästä, jota en edes saanut.
Tämäkin oli suuri apu lopettamiselle, tupakointi ei tuottanut minulle minkäänlaista mielihyvää ja se maistui pahalta, mutta koska olin itselleni opettanut että ruokailun jälkeen mennään savuille, mieleni teki mennä savuille vaikka tupruttelinkin naama väärinpäin.
Kun keksin jotain muuta tekemistä, se savukkeelle meneminen unohtui ja myöhemmin ei sitten enää tehnytkään mieli.
Omalla kohdallani myös se että en kieltänyt itseäni polttamasta, jos oikein, todella paljon tekee mieli, helpotti. Totaalikieltäytyminen tässä tapauksessa olisi vain pahentanut tilannetta. Tämän takia säästin askin sisältöineen (6 kpl), sillä en halunnut raivoten juosta kauppaan ostamaan uutta askia. Aski on edelleen eteisen laatikossa, jos oikein, todella paljon tekisi mieli, voisin sieltä ottaa savukkeen ja mennä polttamaan sen, mutta minä luotan itseeni ja siihen, että mieleni on vahvempi kuin mielitekoni. Minulle sovelluksesta puhelimessa ja sen laskureista oli ja on apua, myös säästöön kertyvät rahat pitävät motivaatiota vielä ylempänä.

Loppujen lopuksi se on vain omasta mielestä ja tahdonvoimasta kiinni. Se että tuntee itsensä ja tekee päätökset itsensä takia, auttaa saavuttamaan tavoitteet. Mutta myös läheisten, kuten perheen ja ystävien antama tuki ja kannustus auttaa ja on erittäin tärkeää.
Todennäköisesti polttaisin edelleen, jos kukaan läheisistäni tai kavereistani ei olisi tukenut päätöstäni lopettaa.

En kaipaa tupakkaa takaisin elämääni ja olen erittäin onnellinen että pääsin siitä eroon. Kahteen savuttomaan vuoteen on vielä matkaa, mutta tiedän että pystyn saavuttamaan sen.

PS. En ole tylsä, eikä ole elämänikään vaikka en juo tai polta. Tarvitseeko huumeista edes sanoa mitään?

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.