IRC-Galleria

Fairy_Epistaxis

Fairy_Epistaxis

"Congratulations. You're Being Rescued."

Selaa blogimerkintöjä

Blogi

« Uudemmat -

Straight edge-elämäKeskiviikko 03.06.2015 10:45

Hieman yli vuosi sitten kirjoitin tänne juomattomuudestani ja siitä että tupakointi on silti pysynyt paheenani, tällä kertaa asia on toisin ja elämänkatsomukseni on muuttunut. Edelleenkään en tuomitse muiden alkoholinkäyttöä tai tupakointia, mutta tuomitsin sen omalla kohdallani.

Suurimmat syyt siihen miksi lopetin juomisen kokonaan, oli se ettei poikaystäväni käytä alkoholia, eikä juominen tehnyt oloani mukavaksi. Myös alkoholin tuoma paino alkoi olla taakka, niin psyykkisesti kuin ehkä fyysisestikin. Mutta jo ennen poikaystävääni olin vähentänyt alkoholin käyttöä rankalla kädellä ja vaikutukset terveyteen huomasi omasta jaksamisesta. Poikaystäväni oli ikään kuin piste i:n päälle ja totesin ettei minun tarvitse juoda. Se siis siitä juomisesta, raittiina kohta 2v.

Tällä kertaa haluan kirjoittaa savuttomuudestani.
Kyllä, olen selättänyt tupakan. Tarkalleen ottaen olen melko alussa, sillä nyt kesäkuun toiseksi viimeisellä viikolla tulee täyteen kaksi kuukautta lopettamisesta. Kaksi kuukautta ei ole sama kuin kaksi vuotta, mutta se on alku sille kahdelle vuodelle. Ja se on hyvä alku täysin uudelle elämälle, ilman tupakkaa ja alkoholia (ja niitä huumeita).

Huhtikuussa tapahtui jotain, olin jo pidemmän aikaa miettinyt lopettamista, ihan tosissani. Tein listoja nähdäkseni minkälaisten syiden takia jatkan tupakointia. Yllätykseksi listaani kertyi läjä päin miinuksia ja todellisia syitä sille miksi minun kannattaisi lopettaa, enkä enää keksinyt tekosyitä tupakoinnilleni.

Yksi listoista, Syyt, joiden takia en tykkää tupakoida, taisi avata solmun aivoistani. Se sisälsi asioita jotka olivat yhteydessä tärkeisiin ihmisiin ympärilläni sekä itseeni.

Esimerkki 1: Minusta tuntuu kamalalta, että näytän huonoa esimerkkiä 1,5-vuotiaalle pikkusiskolleni. Sillä hän on iässä jossa hän tarkastelee ympäristöään ja matkii muita.

Esimerkki 2: Minua hävettää tupakoida poikaystäväni odotellessa vieressäni.

Nämä ja muita vastaavanlaisia syitä oli ainakin tusina kun taas Syyt, joiden takia tykkään tupakoida-lista sisälsi ainoastaan kolme asiaa. Tuijoteltuani näitä listoja muutaman viikon päätin alkaa vähentämään tupakointia, yksikin savuke vähemmän viikossa olisi parempi kuin jatkaa samaa rataa.
Kahtena ensimmäisenä päivänä poltin normaalit 13 savuketta, sillä yritin pakolla pitää itseni aisoissa. Siitä ei tullut mitään, joten piti keksiä jotain muuta.

Lopulta päädyin lykkäämään aamun ensimmäistä niin pitkälle kuin pystyin, se oli helpompaa, sillä enhän kesken yöunienkaan herännyt tupakoimaan. Ajattelin,että savukkeiden määrä vähenee, kun pidän itseni hereillä sen suhteen koska tekisi mieli mennä parvekkeelle. Latasin puhelimeeni sovelluksen, joka tavallaan antoi motivaatiota ja lisää potkua lopettamisyritykseeni.

Ensimmänen tällainen päivä oli maanantai, sain lykättyä aamun ensimmäistä yli puoleenpäivään ja päivän saldosta tiputin pois neljä savuketta.
Tiistaina sama juttu, lykkäsin ja lykkäsin aamun ensimmäistä. Tällä kertaa menin parvekkeelle, pistin savukkeen huulille, sitä kuitenkaan sytyttämättä. Otin sitä pois ja pyörittelin sormissani, samalla mietin että "Ei tässä ole mitään järkeä", "Kukaan ei pakota mua sytyttämään tätä" ja noin röökin verran siinä seisoin, ennen kuin suuntasin takaisin sisälle, savuke edelleen kädessäni. Myöhemmin kuitenkin menin ja poltin. Se kuitenkin kirpaisi sillä jouduin saavutukseni jälkeen nollaamaan lataamani sovelluksen laskurin, olin "retkahtanut". Tiistain saldoksi tuli 8 savuketta.
Keskiviikko meni samalla kaavalla, menin parvekkeelle tarpeeksi sitä lykättyäni, kävin läpi ajatuksiani ja syitä miksi edes ylipäätään aloitin tupakoinnin, päivän päätteeksi sain vähennettyä jälleen yhden savukkeen. Jokaisen savukkeen sytyttämisen yhteydessä jouduin kuitenkin nollaamaan laskurin ja tämä sai minussa aikaan katumusta, "Olisin pystynyt parempaan", "Miksi tein sen, kun ei minun oikeasti tehnyt edes mieli?".
Torstai tuntui jotenkin erilaiselta, olo tuntui kevyemmältä. Olin edellisenä iltana päättänyt pitää katumuksen tunteet mielessäni, jos ja kun "mieleni" teki mennä tupakoimaan. Päivän aikana kävin parvekeella kääntymässä kolme kertaa, sytyttämättä.
Tupakointini loppui tähän.

Nyt kun kaksi kuukautta savutonta kurkkii oven takana, oloni on helpottunut. Minun ei erityisemmin tee mieli tupakoida, mutta kun se olo tulee, se myös menee ohi parissa sekunnissa. Pystyn olemaan tupakoitsevien läheisyydessä, ilman että himoitsen savuja.

Omalla kohdallani tupakointi tuntui enemmänkin olevan riippuvuus tavasta kuin nikotiinin tuomasta mielihyvästä, jota en edes saanut.
Tämäkin oli suuri apu lopettamiselle, tupakointi ei tuottanut minulle minkäänlaista mielihyvää ja se maistui pahalta, mutta koska olin itselleni opettanut että ruokailun jälkeen mennään savuille, mieleni teki mennä savuille vaikka tupruttelinkin naama väärinpäin.
Kun keksin jotain muuta tekemistä, se savukkeelle meneminen unohtui ja myöhemmin ei sitten enää tehnytkään mieli.
Omalla kohdallani myös se että en kieltänyt itseäni polttamasta, jos oikein, todella paljon tekee mieli, helpotti. Totaalikieltäytyminen tässä tapauksessa olisi vain pahentanut tilannetta. Tämän takia säästin askin sisältöineen (6 kpl), sillä en halunnut raivoten juosta kauppaan ostamaan uutta askia. Aski on edelleen eteisen laatikossa, jos oikein, todella paljon tekisi mieli, voisin sieltä ottaa savukkeen ja mennä polttamaan sen, mutta minä luotan itseeni ja siihen, että mieleni on vahvempi kuin mielitekoni. Minulle sovelluksesta puhelimessa ja sen laskureista oli ja on apua, myös säästöön kertyvät rahat pitävät motivaatiota vielä ylempänä.

Loppujen lopuksi se on vain omasta mielestä ja tahdonvoimasta kiinni. Se että tuntee itsensä ja tekee päätökset itsensä takia, auttaa saavuttamaan tavoitteet. Mutta myös läheisten, kuten perheen ja ystävien antama tuki ja kannustus auttaa ja on erittäin tärkeää.
Todennäköisesti polttaisin edelleen, jos kukaan läheisistäni tai kavereistani ei olisi tukenut päätöstäni lopettaa.

En kaipaa tupakkaa takaisin elämääni ja olen erittäin onnellinen että pääsin siitä eroon. Kahteen savuttomaan vuoteen on vielä matkaa, mutta tiedän että pystyn saavuttamaan sen.

PS. En ole tylsä, eikä ole elämänikään vaikka en juo tai polta. Tarvitseeko huumeista edes sanoa mitään?

Alkoholiton elämäLauantai 17.05.2014 01:41

Tajusin juuri että heinäkuussa tulee täyteen 1 vuosi siitä, kun olen viimeksi kaatanut alkoholia kurkustani alas. Viimeinen kerta oli yksi shotti Baileysiä Michiganin Ann Arborissa, klubilla jonka nimeä en muista. Sen jälkeen en ole juonut tippaakaan.

Ehkä kaikista suurin syy siihen etten enää käytä alkoholia on se, että poikaystäväni ei juo, eikä ole koskaan juonutkaan. Arvostan häntä erittäin suuresti tämän takia, sillä mielestäni se että päättää olla juomatta, kun kaikki muut ympärillä juovat, kertoo hyvin siitä että ihminen pystyy pitämään päänsä ja pystyy seisomaan oman päätöksensä takana horjumatta.

Tosin jo ennen hänen ilmaantumista elämääni olin vähentänyt alkoholinkäyttöä rankalla kädellä. Lähes viikottainen juominen vaihtui satunnaiseen juomiseen, tölkki tai kaksi lauantain saunajuomaksi. Lopulta havahduin siihen että ne pari tölkkiä on ollut jääkapissani kuukausia.

En enää kaivannut juomista elämääni ja syy oli se, etten pitänyt siitä miltä humalassa oleminen tuntui, en halunnut yrittää nukahtaa umpitunnelissa kun kaikki ympärillä pyöri, en halunnut krapulaa enkä enää halunnut tuhlata muutenkin vähäisiä rahojani alkoholiin. Jos kuitenkin ostin sen satunnaisenkin tölkin, hetken päästä vitutti, sillä olisin voinut silläkin rahalla ostaa pussillisen leipää.

Jo alkoholin vähentäminen paransi oloani, varsinkin kun huomasin että ennen sopivat housut eivät enää pysyneet jalassa. 155 cm:n pituiseksi koon 40 housut kertovat mielestäni hyvin siitä, kuinka paljon sitä massaa oli. En tiedä montako kiloa olen pudottanut sen jälkeen kun haluni juoda katosi, sillä en koskaan käynyt vaa'alla.
Nykyään housut on kokoa 36 ja olen paljon itsevarmempi, tähän on tietysti päädytty muunkin liikunnan lisäämisellä elämään, kuin vain koiraa lenkittämällä ja juomattomuudella.

En kaipaa alkoholia, sillä minun on parempi näin. Paheenani on edelleen tupakointi, jonka lopettamista olen mietiskellyt, mutta sitten kun sekin alkaa aiheuttaa kunnon morkkiksen, tiedän että aika lopettaa on oikea.

En yritä käännyttää ketään, tai mitenkään dissata niitä jotka alkoholia käyttävät. Se on jokaisen oma asia juoko vai päättääkö olla juomatta.

The ways how he show itLauantai 15.02.2014 02:48

He is just so amazing and cute! Ugh and all mine.
I'm so happyhappyhappy!

10 syvällistä kysymystäTorstai 23.01.2014 02:58

1. Jos opimme virheistä, miksi pelkäämme tehdä niitä?
- Mistä ylipäätään tietää onko tehnyt virheen, ennen kuin sitä on edes tehnyt. Ainut virhe jonka olen elämässäni tehnyt ja ymmärrtänyt sen vasta jälkeenpäin, oli se etten panostanut aikaisempiin opintoihini kohtaamieni kolauksien jälkeen. Itsetuntoni poljettiin syvimpiin pohjamutiin ja kuvittelin olevani vahva käyttäessäni "hällä väliä"-asennetta tulevaisuuteni kannalta tärkeisiin asioihin.

2. Mitä tekisit toisin, jos kukaan ei tuomitsisi sinua?
- Elän itseäni varten en muita, joten miksi antaisin muiden mielipiteiden vaikuttaa elämääni negatiivisesti. Ulkonäkööni liittyen olen mm. tuomittu kuolemaan 10 vuoden sisään. Minua on arvosteltu erittäin radikaalisti omien henkilökohtaisten päätöksieni vuoksi usein, mutta jos ne päätökset haittaavat jonkun muun elämää, se on heidän ongelmansa, ei minun. Pääasia on, että itse nautin elämästäni, mitä ikinä päätänkään sille tehdä.

3. Toimitko useimmiten tunteiden vai järjen mukaan?
- Riippuu tilanteesta, usein kuitenkin järkeilen tunteiden mukaan. Jos jossain on järkeä mutta ei tunnetta, jätän asian sikseen tai teen sen vastahakoisesti.

4. Jos työpaikkoja ei olisi, mitä tekisit?
- Eläisin stressitöntä mutta puuduttavaa elämää, jokainen päivä tuntuisi loputtoaman pitkältä toistaessaan samaa kaavaa. Työpaikat tarjoavat erilaisia haasteita arkeen ja stressin laukaisee oman kodin rauha. Ilman työtä kodista voi tulla vankila ja paikka jossa ei haluaisi viettää aikaa, se alkaa pidemmän päälle ahdistaa.

5. Mistä olet kiitollisin?
- Poikaystävästäni ja siitä mitä meillä on. Olen kiitollinen myös 23 vuotta nuoremmasta pikkusiskostani, sillä tämän ikäisenä sitä katsoo erilaisesta näkökulmasta. Ja äiti!

6. Minkä yhden asian muuttaisit maailmassa?
- En muuttaisi maailmaa vaan sen ihmisiä. Ihmiset ovat muuttuneet teknologian myötä epäsosiaalisemmiksi, itsekeskeisimmiksi ja typerimmiksi. Ihmisten täytyisi opetella katsomaan ympärilleen uudelleen ja vähän hellittää otettaan älypuhelimien maailmasta.

7. Mikä on suurin unelmasi?
- Olla kykenevä rakastamaan kuolemaani asti.

8. Mitkä kolme asiaa elämässäsi haluaisit muuttaa?
- En mitään, sillä silloinhan en olisi se ihminen joksi olen elämäni aikana kasvanut.

9. Milloin viimeksi kokeilit jotain uutta?
- Kesällä, kun lähdin yksin Yhdysvaltoihin. Lisäksi taivuin tiukassa päätöksessäni, etten ikinä matkustaisi kyseiseen maahan. Onneksi taivuin, sillä se muutti elämäni kulkua ratkaisevasti ja erittäin positiivisesti.

10. Mikä inspiroi sinua?
- Hiljaisuus, elokuvat, musiikki, taide, pienet asiat elämässä, joilla on positiivinen vaikutus mieleen.

Rottavauvakuume tulee taasMaanantai 13.01.2014 20:04

Tietoisena, mutta surullisena siitä, että täytyy taas luopua noista elämäni valopilkuista on toisaalta positiivinenkin juttu. Tulee tilaa uusille pikkupiipertäjille! <3

Ollessani toisella Jenkkilän reissullani äidiltä tuli viesti, että yksi vanhuksistani on nukkunut pois. Harmittihan tuo kun en ollut itse paikalla, mutta olin huojentunut siitä että Boris sai olla viimeiseen asti terve ja veljiensä ympäröimänä.

7. päivä oli Nelkun aika päästä paremmille juustomaille, mamman riesaksi oli tullut kasvain. Kerroin asiasta kasvattajalle, heti kun kasvaimen, kuukausia sitten löysin.
Tämä tapaus harmitti suunnattomasti, sillä kasvain ei ollut kipeä eikä muutenkaan vaikuttanut rotan mielialoihin. Kasvaimen ongelma kun vain on se että, sitä on oikeastaan turha lähteä leikkamaan ja leikkaamattomana kasvaa jatkuvasti.
Samalla kertaa vein myös Conanin, sillä papparainen oli ollut hitaana ja laihtuneena tovin. Tämä papan kanssa olin jo käynyt läpi useamman silmätulehduskierteen, joten parempi oli päästää se mahdollisista kivuistaan.

Herrasmiesliigassa elelee vielä Spock, Judas ja Pablo, mutta kaikilla on jo ikää ihan kunnioitettavasti. Tässä joka päivä saa olla sydän syrjällään, että kuka seuraavaksi, sillä pojat ovat suhteellisen saman ikäsiä.

Neideistä kaikki porskuttavat entiseen tapaansa, vaikka mammaa ei enää olekaan. Lilith menetti myös äitinsä, mutta Zelda ja Jeni ovat pitäneet pikkuneidille seuraa.

Vaikka luopuminen on aina jollain tasolla kauheaa, siihen on jo kymmenen vuoden aikana tottunut ja sitä osaa aina ruveta odottamaan.

Vastineena luopumiselle on mahdollisuus hankkia taas uusia pienen pieniä käpäliä ja väpättäviä viiksiä talouteen, mikä on aina positiivinen asia!
Rottavauvakuume pistää jo miettimään minkälaisia siimahäntäisiä haluan seuraavaksi, ehkä lisää rexiä, ehdottomasti siamese, martenia! Toisaalta rotan ulkonäöllä ei ole minulle väliä, rakastan jokaista ja jokainen on aina yhtä suloinen. <3

Olis aika kova juttuPerjantai 31.05.2013 16:25

...jos omistaisin polkupyörän.

Uhoh ja herran jestasTorstai 11.04.2013 00:06

NO HEISSULIVEITiistai 26.03.2013 16:42

Näyttö on ohi!
Luojan kiitos ja sitä rataa, kiskoin ne K3:set kahdesta arvioinnista.

Tänään vähän viiniä sen kunniaksi.
Yksin ja kotona.

Woop woop.

Rahaa on ku Kroisos PennosellaPerjantai 22.03.2013 15:22

Mutta en pääse vielä tuhlaamaan niitä.
Oh fuck.

Laskut pitää ensin maksaa ja sitten shoppailla. :D

MULLA ON BATMAN-PYJAMA!Lauantai 16.03.2013 00:37

« Uudemmat -