Yöllä on kiva laittaa nukkumaan. Varsinkin, kun viime yö kului hupaisan sääskijahdin merkeissä. Lysähtäessäni sänkyyn väsymyksestä ja sammutettuani valot kuulin sen, mitä kaikki väsyneet vihaavat. Sen, joka riivaa meitä kaikkia joskus öisin. Sen, joka tekee viisaasta hullun, vahvasta heikon. Sen, joka valvottaa kuin loputon valtatien virta talon vieressä, Ininää. Kiepaisin peiton päältäni ja tutkin katon rajaa kuumeisesti. Ininä oli lakannut, joten ajattelin ``Kaipa se häipyi muualle´´ ja kaaduin sängylle. Suljin valot, ja taas! Taas se s**t*nan ininä alkoi. Nousin jälleen raivoa puhukuen ja iskin valot päälle. Ininä lakkasi välittömästi. Totesin, että tätä eeppistä taistelua ei mikään sittisontiainen voita! Laitoin väijytyksen pystyyn ja useamman tunnin kuluttua sain lopulta polkaistua sen kärsäpäisen vinkujan huoneeni tunkkaiseen nurkaan. Voitto maistui makealta ;D
