Maailman mahtavin kokemus. Raskas, mutta kaikessa tuskassaan niin palkitseva. Ähinää ja raskaita ponnistuksia, vielä vähän ja olen äiti. Itkettää. Tuntuu että voimat ehtyvät, en jaksa enää. Kipu katoaa. On vain korvissani kaikuvat huudot, mieheni kannustus; vielä vähän. Ja kyllä minä jaksan, ponnistan niin lujaa kun vain voin.
Ja siinä sinä jo olet. Sinertävänä, napanuora löyhästi kaulasi ympärillä. Parku, jota olen niin kovasti odottanut, kaikki hyvin. Häly ympäriltä katoaa kun sinut asetetaan rinnalleni. Laskemme kilvan sormia ja varpaita; helpotus, kaikki tallella. Tuntuu kuin olisin kivunnut vuorelle, jonka huipulla heilutan lippua jossa lukee:äiti. Tunteiden vuoristorataa,mutta päällimäisenä vain yksi tunne: rakkaus.
Uusimmat blogimerkinnät
- Minä osaan jo... 27.04.
- [Ei aihetta] 15.10.
- [Ei aihetta] 13.10.
- Synnytyskertomus 24.09.
- Äippäpolilla käyty 12.08.
- Odotusta... 06.08.
- Hio-o-hoi, syksyä! 21.09.
- Rastia ruutuun, tack :) 01.02.
- [Ei aihetta] 08.01.
- Hauva kasvaa... 16.10.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (1)
-
▼
2008 (5)
- ▶ lokakuu 2008 (2)
- ▶ syyskuu 2008 (1)
- ▶ elokuu 2008 (2)
- ▶ 2007 (3)
- ▶ 2006 (3)