IRC-Galleria

Selaa blogimerkintöjä

Kirjoittelen itseni kyyneliinSunnuntai 09.12.2007 02:54

Rinteen juurella Laura istui pienessä kahvilassa. Hän oli kaatunut rinteessä väistäessään eteensä laskenutta lasta. Laura oli vetänyt pari kärrynpyörää ja saanut lunta niskaansa, minkä seurauksena hän oli päättänyt siirtyä kahvilaan juomaan kaakaota. Hän katseli ikkunasta ulos. Ilma oli aivan mahtava. Aurinko paistoi ja pakkastakin oli vain pari astetta. Hyvä ilma oli saanut paljon ihmisiä paikalle. Hän näki pienten lasten harjoittelevan lastenmäessä ja nuorten laskevan kilpaa eturinnettä alas. Laura siemaisi pohjat kaakaostaan, vei kupin pois ja lähti ulos. Hän kiristi kenkänsä ja otti suksensa telineestä. Laura ei ollut halunnut ottaa sauvoja, koska hän oli pienenä melkein katkaissut sormensa niiden kanssa. Laura sai vihdoin mustat suksensa jalkaan ja alkoi laittamaan laseja päähän kun yhtäkkiä kuuli kauhistuneen huudon. Laura kääntyi katsomaan äänen suuntaan ja seuraava asia minkä hän tiesi oli, että hän makasi selällään maassa jonkun jalat hänen päällään. Laura nousi istumaan nähdäkseen mikä häneen oli osunut. Hänen päällään makasi lautailija toinen side irti jalasta. Hänen lautansa oli tummanpunainen pohjasta ja päältä valkoinen punaisin japanilaisin kirjaimin koristeltu. Samassa lautailija nousi itsekkin istumaan. Hänellä oli laskettelulasit päässään, joten Laura ei nähnyt hänen kasvojaan kunnolla. Mutta sen hän huomasi, että lautailija oli poika, jolla oli niiskaan asti ulottuvat mustat hiukset. "Voi anteeks!! Eihän suhun sattunut?? Anteeks, mut mun kaverit tönäs mut menemään, vaikka mulla oli vielä siteet irti, enkä mä sitten pystyny yhtään ohjaamaan.. Mut oothan kunossa??" poika sopersi ja siirsi jalkansa pois Lauran päältä. "Ei, oon mä ihan kunnossa.. Mulla vaan tuli pieni haava poskeen näistä mun laseista.." Poika ojensi kätensä Lauralle ja veti hänet ylös. Lautailija otti lasinsa pois päästään katsoakseen Lauran poskeen tullutta haavaa tarkemmin ja tytön sydän hypähti. Hän ei ollut koskaan aiemmin nähnyt niin vihreitä silmiä. Poika oli komeampi kuin hän oli odottanut. Laura hätkähti, kun poika kosketti hänen poskeaan. Hänellä oli niin lämmin käsi. "Se on vain pieni naarmu, mutta laitetaan siihen kuitenkin laastari." Poika keskeytti Lauran ajatukset. "J-joo.." Laura sopersi ja punastui hieman. Poika otti pienen laastarin takataskustaan ja painoi sen hellästi Lauran poskelle. "Anteeksi vielä kerran." poika sanoi ja lähti paikalta. Laura seurasi katseellaan tuota mustapukeista nuorukaista jääden seisomaan käsi poskellaan, hiukset lumessa.


Lol.. Heh.. Mulla tylsää.. :]

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.