IRC-Galleria

Tein silleen tyhmästi, että perustin instagram-tilin wanhoja kuvia varten. IRC-Gallerian kautta on virrannu vuosien mittaan melkonen läjä kuvia ja osa painunu täysin unholaan. Uppailen niitä tuonne muutaman päivässä jos jotakuta kiinnostaa. Suurin osahan on aivan järkyttävää paskaa :D

FRYGUY

...taitaa olla vähän död :P

Hehe, photoshoppauksen alotin joskus loppuvuodesta 2004 ja ensimmäistä kertaa oli joku oma tekele Päivän kuvana IRC-Galleriassa 10 vuotta sitten :) Näin se aika rientää.

ja kuvahan oli tämä FryGuy

Nykypäivänä noita ensimmäisiä kuvia ihmettelee, että mitä porukalla on liikkunu päässä kun niitä on äänestäny :D mutta IRC-Gallerian huippuvuosista on jo sen verran aikaa, että viimeisin vilkaisu tämän päivän Päivän kuviin osoitti, että nykytaso on tätäkin alempana.

Osallistuttiin varustelekan valokuvauskilpailuun kavein kanssa, mutta pääpalkintoja ei tullut. Yleisön suosikki on vielä äänestyksessä ja kuvat löytyvät täältä:

FACEBOOK

Meikäläisen kuva on tuo "Little Big Things" :)

Tänne ei olekaan tullut aikoihin mitään lisättyä, mutta yhtä sun toista muutosta on tullut vastaan. Merkittävimpiä muutoksia ovat uusi nettisivu: www.jarmoellila.com sekä kaupparekisteriinkin vihdoin päätyneet muutokset; OUR Visions lakkasi olemasta ja teen nykyisin hommia Jarmo Ellilä Photography nimen alla, joka on "no shit Sherlock" henkilökohtaisempi.

Myös facebook-sivusto on kokenut päivityksiä ja pyrin pitämään toiminnan aktiivisena. Itse en ole mikään innokas tai halukas kerjäämään tykkäyksiä, mutta tässä tapauksessa niitä olisi kiva saada hieman lisää :)

https://www.facebook.com/#!/jarmophoto

Tarkempi blogiteksti on syntymässä, mutta tiivistetään tähän. Tämä on kuva, joka on ollut työn alla jo pitkään. Samoin olivat pari viimeisintäkin ja kaikissa piilee taustalla sama ongelma; motivaatio sekä inspiraatio.

Ala, jolla aina halusin olla ja olenkin, on tässä parin vuoden aikana päässyt tappamaan kaiken hienouden koko "luomisprosessista". Jatkuva stressaaminen, rahanpuute, laskelmointi, laadun määrittely ja kaiken kukkuraksi ne fiilikset, jotka syntyvät kun asiakas tilaa paskaa, jonka päätä seinään hakaten toteutat ja sitten ensimmäisenä kommenttina julkaistulle materiaalille on, että "ihan kiva, mutta olisitte ottaneet ammattilaiset tekemään".

Mielenkiinto ja motivaatio on kuollut pois. Eivät täysin, mutta pelastuksena koko touhulle olen saanut työpaikan nyt muualta. Ehkä tulevien kuukausien aikana nähdään mihin tämä muuttuu, mutta tähän viimeisimpään julkaisuun kiteytyy aika hyvin tämänhetkinen tilanne. Sattumoisin tuli käytettyä Neill Armstrongin kuvaa tässä projektinimeltään "Neighbour" olleessa kuvassa. Kuvan nimi vaihtui ihan viimehetkillä kun väkisin vein projektin loppuun. Taustassa käytin laiskuuttani samaa nebulaa kuin "The Colony"-kuvassa. Alkuperäistä visiota en edes muista, mutta olkoon tämä kuva vaikka edesmenneelle astronautille omistettu...

Toistaiseksi tähän päättyvät meikäläisen osalta myös avaruustaiteilut sun muut.

It's over when it's over.

http://areena.yle.fi/tv/1594821

Ehdottomasti yksi parhaista näkemistäni dokumenteista, joka avaa vallitsevan taloustilanteen koukeroita. Ratkaisut ja lähestymistapa eivät ole ihan niin syvällisiä ja vaikeita kuin Zeitgeistilla, mutta asteen verran realistisempia.

Mielestäni Zeitgeistin suurin ongelma on siinä, että ehdotetut ratkaisut ovat liian radikaaleja eivätkä tulisi käytännössä tapahtumaan "tuosta vaan". Siirtymäprosessin tulisi olla myös pitkä, mutta käytännön tasolla onnistuakseen, sen tulisi tapahtua monella osa-alueella lähes samanaikaisesti. Siirtyminen resurssipohjaiseen talouteen on niin korkealla, että sinne pääseminen vaatii rappuset ja tämän dokumentin pohjalta niitä olisi hyvä rakentaa.

Iso yhteinen piirre tällä dokumentilla ja Zeitgeistilla on kuitenkin se, että suurimman muutoksen tulisi tapahtua ihmisten omassa päässä.

Nostalgia kategoriaan toiseksi viimeisenä putoava OUR Productionin elokuva, joka ei suurta mainetta niittänyt. Tämä on kuitenkin alkuperäisen "Uni"-elokuvan ns. remake ja tarkoittaa tässä tapauksessa vain täydellistä uudelleenleikkausta.

Käsikirjoitus kertoi alunperin kirjaston siivoojasta, joka synkissä unissaan haaveili olevansa työhönsä vannoutunut palkkatappaja. Tämän lyhyen teoksen oli tarkoitus antaa katsojalle mielikuva miehestä, joka oikeasti olisi palkkatappaja ja matkalla kohteeseensa, mutta viimeisillä metreillä joutuisi palaamaan todellisuuteen ja ottamaan harjan käteen. Tämä opiskeluajan teos kuitenkin kaatui kuvauspäivien puutteeseen ja aikataulujen hankaluuteen, mutta... kuvatusta materiaalista syntyi jotain aivan muuta. Mahdottomalta tuntuvasta materiaalista saatiin kasaan "Dreamy", joka sai nimensä Nokian saman nimisestä soittoäänestä. Elokuva kertoo puhtaasti unesta.

Ohjaus: Timo Vuorensola
Vuosi: 2012

Tätä on odotettu ja kauan. Star Wreck oli jo mahtava ravistus koko findie scenelle, että jos tahtoa ja kiinnostusta löytyy niin mikä tahansa on mahdollista. Aikansa se ottaa, mutta antaa vieläkin enemmän. Iron Sky ei ole enää findie-elokuva, mutta alan tekijöille tämä on mitä paras esimerkki siitä mihin kovalla työllä ja tahdonvoimalla voi yltää.

"Findie goes pro"

Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tuli lähdettyä teatterista sellaisella fiiliksellä, että tuli koettua jotain virkistävää. Varoitus jo tässä vaiheessa siitä, että teksti saattaa sisältää joitakin spoilereita. Tämä elokuva kannattaa todellakin käydä yleissivistyksen vuoksi katsomassa, koska tämmöistä elokuvaa ei ole muutenkaan suomalaisvoimin tehty. Auttavia tekijöitä ja rahoittajia elokuvalla on toki ollut kaikkialta maailmasta, joten täysin puhdasverisestä suomalaiselokuvasta ei voida puhua. Elokuvan parhain puoli kuitenkin tuntui olevan se, että pinnan alla sykkii voimakkaasti findie-sydän, mutta ulkokuori on raudanlujaa ammattilaistyötä.

Ensimmäistä kertaa myös nauroin samoille vitseille muun yleisön kanssa ja vaikka kyse ei enää ensi-illasta ollutkaan niin yleisö antoi aplodit elokuvan päätteeksi. Ensimmäistä kertaa myös katselin lopputekstit aivan loppuun, bongaten sieltä ihan mielenkiintoisen ajatuspierun, joka meni monelta hätäiseltä lähtijältä ohitse. Seurailin Iron Skyn kehitystä vuosien varrella ja monen muun ikuisuusprojektilta tuntuvan joukossa sen valmistumista ei voinut kovin realistisesti edes kuvitella ennen kuin 2012 koitti. Hype oli kova ja odotuksia vain nostatettiin ensimmäisten trailerien myötä. Youtube päiväkirjaa ja tuotannon edesottamuksista lukeneena annoin jo koko projektille täydet viisi tähteä kun kuulin, että elokuva on valmistunut. Star Wreckin kaltainen teos oli kunnianhimoinen, talkoovoimin ja pitkällä työllä loppuun saatettu elokuva, mutta siinä oli paljon findien perusheikkouksia, joihin lukeutuu näyttelyn taso, käsikirjoitus sekä tehosteet (ensimmäinen versio). Siitä huolimatta se meni heittämällä findien aatelistoon ja suuren suosionsa avulla tarjosi mahdollisuuden tehdä jotain, mitä kukaan muu ei ollut aikaisemmin tehnyt. Hyppy findiestä sekä ilmaislevityksestä suoraan suureen maailmaan ja elokuvateattereihin tuntui ehkä ennen monen mielestä utopialta, mutta Iron Sky onnistui siinä.

Eikä onnistunut ollenkaan huonosti. Elokuva alkaa jenkkien täysin turhasta kuulennosta, jossa ideana on ollut lähettää ensimmäinen musta mies kuuhun ja taata tällä tapahtumalla vaalivoitto Sarah Palinia parodioivalle USA:n presidentille. Lento päätyy kuun pimeälle puolelle, jossa lentue törmää välittömästi kuunatsien kaivokseen ja lennon päätähti joutuu vangiksi. Musta mies (James Washington) kuunatsien tukikohdassa tarjoaa jo monta rasistista rohkeaa vitsiä, joista valkaisuhoito on yksi. Jamesin omistama älypuhelin osoittautuu natseille lottovoitoksi, sillä se tarjoaa suuren sota-aluksen käynnistykseen vaadittavat tehot. Akku kuitenkin loppuu ja tulevan Führerin Klaus Adlerin pitää vierailla maassa ja noutaa lisää älypuhelimia...

Findien olemassolo sykkii rohkeuden muodossa viedä tarinaa vauhdilla eteenpäin ja tuoda oikeasti vakavaan aiheeseen huumoria sekä puhdasta älyttömyyttä. Elokuvassa on paljon vitsejä, joita en voisi kuvitella kenenkään vakavasti otettavan ennestään tunnetun "mainstream" ohjaajan käyttävän elokuvissaan. Osa vitseistä tosin tuntuu turhilta ja itseltäni meni täysin ohi se kannabispelto-vitsi. Yksinkertaisesti elokuva on tapahtumiltaan todella värikäs ja huumori elää paikoin ajan hermolla. Vitsiä väännetään maailman nykytilanteesta, USA:n ahneudesta, rasismista, arjalaisuudesta ja elokuvan lopetus on kaiken huumoripommituksen jälkeen melko pysäyttävä vaikka vitsi on sekin.

Toivon kovasti, että tämä persoonallinen ote jatkuu ja vastaavalla tavalla toteutettua elokuvaa nähdään isoilta screeneiltä enemmänkin, sillä Iron Sky on kerrankin erilainen kaikin puolin rohkea elokuva. Tämä oli juuri sitä, mitä toivoin vielä joskus teatterissa näkeväni ja kokevani.


* * * * ½