IRC-Galleria

Fucusa

Fucusa

http://pagesperso-orange.fr/jpdesm/pentagoraen/pages-en/dam-inside.html

Selaa blogimerkintöjä

JUUTALAISET ELI KASAARITKeskiviikko 27.06.2012 11:05



http://en.wikipedia.org/wiki/Khazars

Vain ani harvat tietävät tänä päivänä tosiasioita juuta­laisista eli kasaareista. Tämä johtuu siitä, että juutalaiset ovat maailman parhaiten organisoitunut väestö, eräänlainen jät­ti­läismäinen mafia, joka salaa täydellisesti toimintansa ja vai­noaa järjes­telmällisesti niitä, jotka tuntevat heidän toimin­tansa ja luonteensa. Juutalaisilla on tänään suunnaton kansainvälinen valta. Tämän vallan perusteena on juutalaisten kansainvälinen pank­kitoi­minta, tiedotus­väli­neiden omistus sekä kaikissa maissa toi­mivat hyvin organisoidut järjestöt. Juutalaiset omis­tavat lähes kaikki suuret kansainväliset pankit ja kontrolloivat kaikkia USA:n suuria pankkeja, sano­malehtiä, aika­kaus­julkaisuja, tv- ja radioyhtiöitä, filmi­yhtiöitä, kirjan­kus­tantajia ja uutis­toi­mistoja. Myös USA:n ulko­puolella juutalaiset kontrolloivat päivä päivältä yhä enemmän pankkeja ja tiedo­tus­välineitä.

Näistä asioista vallitsee nykyisin lähes täy­dellinen tie­tämättömyys, sillä juutalaisten mafia on onnistunut aivo­pe­semään mediavallallaan kaikki kansat. Tämän vuoksi, kerron ly­hyesti juutalaisten eli ka­saarien his­toriasta.

Itä-Euroopassa asui 1900-luvun alussa noin yksitoista miljoonaa juutalaista. Mistä he oli­vat tulleet? Heti toi­sen maa­il­mansodan jälkeen juutalaiset perustivat Palestiinaan oman valtionsa Israelin. Tämän oli mahdollistanut YK:n vuoden 1947:n päätös jakaa Pales­tiina juutalais­ten ja arabien kesken. Israelin luomista juutalaiset perustelivat ”paluulla koti­maa­hansa”. Moni – varsinkin kristitty – uskoi tämän ja siitä tuli vuo­sikymmeniksi eräänlainen oppi: natsien vainot kärsinyt kansa pääsi vih­doin palaamaan kotimaahansa. Palestiinassa vuo­sisatoja asunut seemi­läinen kansa – palestiinalaiset – joutui luopumaan kotimaastaan tämän toisen kansan hyväksi. Tähän YK:n pää­tökseen olivat vaikuttaneet eniten USA:n ja Eu­roopan kristityt, jotka mielsivät juutalaiset muinaisten hep­realaisten jälkeläisiksi ja siten tavallaan oi­keutetuiksi muut­tamaan Pales­tiinaan. Ja tätä käsitystä juutalaiset itse voi­makkaasti tiedotusvälineillään tukivat. Onko Pa­lestiina nyky­ajan juutalaisten esi-isien kotimaa? Olivatko Itä-Euroopan juu­ta­laiset roo­malaisten Palestiinasta karkottamien juutalaisten jälke­läisiä?

Nykyinen historiantutkimus vastaa tähän kysymyk­seen selvästi: Itä-Euroopan juutalaiset ja suurin osa koko maail­man juutalaisista eivät pol­veudu Palestiinan juutalaisista, vaan mahtavasta ka­saarikansasta, joka kään­nytettiin juuta­lai­suuteen noin vuonna 740 j. Kr. (joidenkin tutkijoiden mielestä hieman myöhemmin). Ilman kasaarikansan kään­tymistä juuta­laisuuteen nykyisin tuskin olisi minkäänlaista juuta­lai­suutta tai ainakin juutalaisten määrä olisi kovin vä­häinen. Tätä tosi­asiaa juutalaisten historiasta eivät his­torian oppikirjat eivätkä tieto­sana­kirjat juuri mainitse, paitsi juu­talaisten omat teokset ja jotkut poikkeukset. Mik­si? Jos tämä tieto olisi julkistettu en­nen YK:n yleiskokousta vuoden 1947 lopulla, ei Palestiinaa olisi varmastikaan jaettu eikä Israelin val­tiota olisi syn­tynyt. Mainittakoon, että tätä YK:n päättämää Palestiinan jakoa ei olisi myös­kään syntynyt ilman massiivista lahjonta- ja pai­nostus­kam­panjaa. Vielä viikkoa ennen ratkai­sevaa äänes­tystä Palestiinan jaolle ei löytynyt tarpeeksi puo­lustavia ääniä. Mut­ta viikon sisällä seuraavat val­tiot alis­tuivat muuttamaan kantansa jaon vas­tustajista jaon puolus­tajiksi: Belgia, Ranska, Hollanti, Luxemburg, Uusi Seelanti, Paraguay, Filippiinit ja Hai­ti. Näin saatiin jakoa kannattamaan vaadittu kaksi kol­mas­osaa YK:n edus­tajista (New York Times 26.-30.11.1947).

Otavan suuri ensyklopedia vuodelta 1982 on niitä har­voja suo­menkielisiä tietosanakirjoja, jotka uskaltavat vih­jaista kasaareihin Itä-Euroopan juutalais­ten esi-isinä: ”kasaa­rit, turkk. kansa, jonka luo­maan suurvaltaan keski­ajan alku­puolella kuului suuri osa et. ja it. Venäjää. K:n valta oli mahta­vimmillaan 700- ja 800-luvulla; ve­näläiset hävittivät sen n. 1000. Johtava luokka ja suuri osa kansaa tunnusti juuta­laisuutta 700-luvulta alkaen. Eräi­den käsitysten mu­kaan suuri osa ns. itäjuutalaisista polveutuu k:sta.”

Kasaarien yllättävää häviämistä historian lehdiltä kuvaa Benjamin Freedman (itsekin kasaa­rien jälkeläinen) kirjas­saan ”The Truth About Khazars” (New York, 1954) seuraa­vasti:

”Vuonna 1948 luennoin Pentagonissa Washingtonissa suu­rel­le joukolle korkeita USA:n up­seereita, jotka pää­osin kuuluivat so­tilas­­tiedustelun G 2 osastoon, rä­jäh­dysherkästä geopoliitti­sesta ti­­­­­­­lan­­­teesta Itä-Euroo­passa ja Lähi-idässä. Silloin kuten nytkin tämä alue oli poten­tiaali­nen uhka maailmanrauhalle ja tämän kansan (ame­­­­rikkalaisten, suom. huom.) turvallisuudelle. Selitin heil­le täy­dellisesti kasaarien sekä kasaa­rikuningas­kunnan alkuperän. Tiesin silloin kuten nytkin, että ilman selvää ja laajaa tietoa tästä aiheesta ei ole mahdollista ymmär­tää tai arvioida oikein mitä on tapahtunut maa­ilmassa vuoden 1917 jälkeen eli Venäjän bol­se­vik­ki­kumouksen jälkeen. Se on ’avain’ tähän ongel­maan.

Puheeni johtopäätökseen reagoi eräs hyvin valpas evers­ti­luutnantti, joka kertoi olevansa yh­den USA:n suu­­rimman ja tie­teellisesti arvoste­tuimman korkea­kou­lun his­torian osaston reh­tori. Hän oli opettanut his­toriaa 16 vuotta. Hänet oli juuri kutsuttu Washingtoniin soti­las­tehtä­viin. Häm­mästyksekseni hän kertoi, ettei hän ollut koko his­torian­opettajan uransa aikana kuullut sa­naa ’ka­saari’, ja kuuli sen nyt ensimmäisen kerran.

Tämä antaa jonkinlaisen kuvan - rakas tohtori Goldstein (jolle kirja oli omistettu, suom. huom.) - siitä, kuinka hyvin tä­mä mysteerinen salainen valta oli onnis­tunut juonessaan pyyhkiä pois kasaarien ja kasaari­kuningaskunnan alkuperä ja historia, jotta maailmalta ja etenkin kristityiltä salattaisiin niin sanottujen ’Itä-Eu­roopan juutalaisten’ todellinen alkuperä ja historia.”

Benjamin Freedman syyttää siis kirjassaan heimoveljiään ka­saa­rialkuperänsä tahalli­sesta salaamisesta, jotta nämä sai­sivat kristi­tyt us­komaan, että heidän alkuperäinen kotimaansa olisi Pales­tiina, vaikka se todellisuudessa onkin jossain Keski-Aa­siassa. Benjamin Freedman kään­tyi heimoveljiään vastaan ja käytti suuren osan omaisuudestaan tie­dot­tamiseen juu­ta­laisten ka­saa­rialkuperästä. Hän ei hyväksynyt, että ka­saarit käyttivät itsestään nimitystä ”juutalainen”, vaan nimitti heitä ”itse-nimitetyiksi juutalaisiksi” (”self-styled Jews”). Freedman piti Israelin perus­ta­mista kaikkien aikojen pahimpana kansain­välisenä rikoksena ja väitti sen johtavan vääjäämättömästi kolmanteen maailmansotaan.

Kasaarit olivat turkkilais-mongolidinen kansa, joka oli su­kua hun­neille. Kasaarit olivat ko­vasti mieltyneitä sotimiseen ja sen seu­rauksena Aasian muut kansat ajoivat kasaarit län­teen. Kasaarit valtasivat ajan­las­kumme ensimmäisinä vuosi­satoina suuren alueen Mustanmeren ja Kas­pian meren poh­joispuolelta eli Etelä-Venäjältä. Sinne he perustivat suur­vallan alistettuaan alueen 25 maanviljelystä harrastavaa kansaa. Val­ta­kunta oli mahta­vimmillaan 700- ja 800-lu­vuilla, jolloin se oli kiistatta Eu­roopan mahtavin valtio. Noin 1000 j. Kr. venäläiset voittivat kasaarit, jol­loin osa kasaariylimystöstä pakeni Eu­roop­paan, lähinnä Unkariin ja Es­pan­jaan. Mutta varsinainen monimiljoonainen kansa jäi paikalleen ja tästä muodostui Itä-Euroopan ja Etelä-Venäjän kasaariväestö, joka käsitti 1900-luvun alussa noin yksitoista miljoonaa ih­mistä.

Juutalaisen tietosanakirjan mukaan kasaarit olivat ryös­telyyn tai­puvainen ja hyvin kostonhimoinen kansa. Juu­talainen tietosanakirja myön­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­tää myös ns. itäjuutalaisten (aske­nasim) pol­veutuvan kasaareista. Juutalaisen historiantutkijan Arthur Koest­lerin mukaan kasaarit olivat raakoja ja likaisia, eivätkä esim. puhdistautuneet ulostamisen ja vir­t­saamisen jälkeen, eivätkä koskaan vaihtaneet alusvaatteita, vaan an­toivat niiden mädäntyä riekaleiksi. Kasaarien us­kontona oli fallos-kultti eli siittimen palvonta. Noin vuonna 740 j. Kr. (joidenkin tut­ki­joiden mielestä hieman myöhemmin) kasaarikuningas Bulan kyl­lästyi kansansa barbaareihin ta­poihin ja kutsui maahan edustajia kolmesta sen ajan pääus­konnosta eli isla­mista, kris­tinuskosta ja talmudismista, jota viimeksi mainittua on myö­hem­min alettu kutsua juuta­laisuudeksi.

Vallanhimoinen kuningas Bulan mieltyi talmudismiin, jonka har­joittajat saisivat Messiaan tullessa haltuunsa kaikkien kansojen rikkaudet ja kaikki kansat orjikseen. Talmudismista teh­tiin kasaari­val­takunnan vi­rallinen uskonto. Babyloniasta kut­suttiin rabbiineja, jotka perustivat kou­luja Talmud-opetusta var­ten. Koko kasaarikansa mukaan luettuna jään­nökset kasaa­reihin sulautuneista kansoista käännytettiin tal­mu­dis­miin, ja fallos-kultti kiellettiin.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.