Arvomme kaikkien heinäkuussa sisäänkirjautuneiden kesken 2 lippua Weekend festivaleille! Luo tunnus tai kirjaudu sisään! :)

IRC-Galleria

Funebre

Funebre

sso electrocute

brave sir Robin... Maanantai 05.12.2005 17:14

Tajusin tänään mistä on kyse.
Mulla ei olekkaan tylsää. Minä itse olen se tylsä.

Stevenin joululahja postauksineen maksaa 42€. Pelottavaa että mä olen valmis laittamaan niin paljon rahaa muihin ihmisiin. Yleensä olen varannut jonkun lahjaan n.20€, ostanut 7€ lahjan ja käyttänyt loput itseeni.
Mutta nytkin Jompan lahjakin on vähän yli 20€ (luulin että olisi halvempi) mutta se on hyvä. Tai siis, siinä on juju, tavallaan. Sannan lahja on kans 15-20€. Maaritin ja Antin lahja(t) saattaa olla myös 20-40€ ! Riinasta en tiedä, en tie mitä sille... Pinjallekkaan en tiedä mitä, vaikka sille on aika helppo sinällään ostaa. Pitäsköhän Aksullekkin? Varmaa pitäisi.

Tomi tuli vastaan kun lähettiin A:lta. Sanoi saavansa lakin. Tokihan myö se tiiettiin. Se tuli niin yllättäin ettei osannut onnitella edes. Jotakuinkin typerä hymy ja joku säälittävä tokaisu. Varmaan että "aha, kiva". Reilua! Mutta ihan sama itseasiassa.

Näin ihan sairasta unta viimeyönä. Lensin jonkun pellon yläpuolella. Siihen peltoon oli niitetty valtava risti. Laskeuduttuani sen ristin keskelle näin että se ei ollut pelto vaan laaja aavikko täynnä suorissa riveissä kasvavia kaktuksia. Tuon vielä hyväksyn, mutta se että Jeesus käveli mua kohti sylissään pieni lapsi, oli jo aivan liikaa.
Se antoi lapsen minulle sanomatta mitään. Sitten se katosi. Siitä jäi jäljelle vaan valo, joka sekin haihtui hiljakseen. Mä jäin kaktuksien keskelle vauva sylissäni, sellanen nukkuva pieni viaton otus se oli. Semmonen sylivauva joka on niin avuton kuin ihminen vaan voi olla. Nimesin sen Ishmaeliksi.
Paikka vaihtui joksikin jenkki-sairaalaksi jossa mä seisoin rähjäsissä vaatteissa ja verta vuotavana se lapsi sylissäni yhä nukkuen.
Sitten uneen liittyi jotenkin Peter Steele, joka antoi vuoronsa mulle ja tuli mukaani, sanoi löytäneensä meidät kadulta. Syystä tai toisesta se tiesi mitä oli tapahtunut, muttei sanonut mitään lääkärille joka totesi lapsen olevan kunnossa.



Mä alan vähitellen pelkäämään itseäni, ja jos en itseäni niin uskonnon/uskontojen vaikutusta muhun.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.