IRC-Galleria

Funlovin

Funlovin

on Eetu Sylvester Ripatti
Saatanan, saatana sanon minä.

Miten voi olla mahdollista, että nyky-yhteiskunnassa ei reipas ja nuori ihminen
voi saada kesätöitä, mikäli tämä ihminen haluaa vain yksinkertaisesti tienata
rahaa rahapussiinsa, jotta voi toteuttaa kesälomaan liittyviä ostohankintoja
ja mahdollisia matkoja, joihin ei opiskelun aikana ole saatika rahaa, tai sitten aikaa.

Sen lisäksi, että pitäisi olla iloinen ja pirteä, niin pitää myös olla "elämää kiinnostuneempi"
kyseisestä alasta, josta sattuu hakemaan töitä.

Tästä herääkin kysymys: Minkälainen ihminen voisi oikeasti pitää suurena intohimonaan
varsinkin teini-iässä sellaisia aloja kuten: Kaikki mahdolliset paskaduunit, kaupanalan työt,
varastohommat, SIIVOAMINEN ja lista jatkuu ikuisuuksiin.

Kuten edellä mainitsin, niin nykyäänhän ei riitä se, että haluaa vain yksinkertaisesti
tienata rahaa. Vaan jokaisessa työhakuilmoituksessahan lukee että: "Olethan iloinen,
pirteä, reipas ja kiinnostunut tästä työstä". Haluaisin oikeasti joskus tavata tämän ihmisen,
joka omaa kaikki nämä piirteet. "Joo, siis rakastan Ajaxin ja MrMusclen tuoksua, imppaan
niitä äitini kanssa päivittäin, vaikka en siivoaisi". "Moppi ei ole minulle vain työkalu, se on
elämäntapa!" "Ai huonoja puolia itsessäni? Joskus olen vähän liiankin ahkera, hihi".

Joskus ystäväni kanssa mietimme, että voisimme perustaa kauppaketjun, jonne pääsee
töihin vain pelkästään ihmiset, joilla on vähintään rikosrekisteri tai koulukiusaajan tausta.
Myöskin kusipäisestä asenteesta saisi lisäpisteitä. Suorasanaisuuskin huomioidaan
haastattelussa. Kaupankin nimi voisi olla osuvasti: "Haista sinä vittu".

Ideana olisi se, että ihmiset olisivat mahdollisemman omanaitsenään, kun
tekevät työpäiväänsä. Kenenkään ei tarvitsisi heittää mitään idioottimaista roolia päälle,
mikäli eivät koe olevansa iloisia, pirteitä ja reippaita. Jos meidänkin pitää kestää
ikäviä asiakkaita, niin miksi ei heidän tarvitsisi kestää ikäviä työntekijöitä?
Myöskin tässä on se hieno puoli, että edes asiakkaan ei tarvitse koskaan olla mukava
työntekijöille, mikäli ei yksinkertaisesti halua. Kauppaan voi tulla vaikka ihan huvikseen
haistattelemaan ihmisille, jos siltä tuntuu. Kunhan muistaa ostaa jotain samalla, kun sitä tekee.
Ainoa kriteeri jota noudatamme on: Ei fyysistä väkivaltaa.

Asiakaspalvelukin voisi toimia huomattavasti paremmin, kun ei tarvitse mielistellä
jatkuvasti ihmisiä jollain aivan käsittämättömällä asenteella.
Tässä on myöskin se hieno käänteispsykologinen ilmiö, että nämä ikävän asenteen omaavat
ihmiset eivät koskaan ns. "toisi töitä kotiin", saatika vielä joskus kyllästyisivät olemaan ilkeitä.
Myöskin, tällä tavalla vankilasta vapautuneet ja huonon todistuksen omaavat henkilöt,
saavat uuden mahdollisuuden.

Eikö tämä toisaalta, olisi myös melkein parempi vaihtoehto purkaa henkilökohtaisia asioita,
kuin humalassa pistää kumoon hippejä nakkijonossa, yksi kerrallaan?
Väitän myös, että meille olisi aivan käsittämätön tunku töihin.

Taas olemme keksineet tavan tehdä maailmasta paremman.

Olenko kyyninen? En suinkaan.

Click!
Ajattelin lisätä jälleen merkillisen merkinnän.
Tällä kerralla haluankin keskustella aiheesta: "Musiikin ylenpalttinen raiskaaminen"
Eli, sitä että löydät uuden bändin tai löydät vanhan bändin uudestaan, ja tämän
tuloksena ihastut bändiin niin kovasti, että luukutat joko samaa levyä, tai sitten
samoja kappaleita yöstä päivään. Luonnollisesti ihminenhän ei kestä samaa
ruokaakaan joka päivä viikkoa putkeen, joten voidaan päätellä mitä tästä seuraa.

Useimmiten, moinen "raiskaaminen" lähtee siitä että joltain bändiltä, mitä olet pitkään
vältellyt syystä tai toisesta, löytyy muutama hyvä kappale, joista yleensä luodaan
eräänlainen pohja pienelle "kappale tietämykselle". Jotkut ihmiset saattavat jäädä
tähän vaiheeseen muutamaksi kuukaudeksikin ja joillain "kehitys" saattaa olla
huomattavasti ripeämpää. Sitten tuleekin se hetki, että sattuu kuuntelemaan
jonkin levyn kokonaisuudessaan, jolloin kappaleiden tietämys lisääntyy huomattavasti
siinäkin mielessä, että useimmat hyvät levyn kipaleet eivät välttämättä löydy Best of -kokoelmilta.

Tämän jälkeen yleensä siirrytäänkin sitten muihin levyihin ja varsinkin, jos ystäväsi
sattuu kuuntelemaan kyseistä bändiä, hän voi ehdottaa mitkä levyt kuuntelelisit
seuraavaksi. Muutaman viikon päästä yleensä, joko tietokoneelta tai sitten levyhyllystä
löytyykin bändin miltein kokonainen discografia, jolloin joku voisi haukkua sinua kyseisen
bändin faniksi.

Kyllästymisen vaiheessa sitä huomaa melkein ahdistuvansa, kun huomaa että elämässäsi
ei ole ollut mitään muuta bändiä viimeisen vuoden, kuukauden tai viikon aikana. Varsinkin
jos mietit että mitä kuuntelisit seuraavaksi, jolloin seuraa eräänlainen "bändistä irtautuminen".
Joidenkin ihmisten kohdalla tämä "irtautuminen" tapahtuu luonnostaan ja joidenkin
ihmisten ja bändien kohdalla, se saattaa olla myös eräänlainen dilemma.

Hienointa tässä ilmiössä on mielestäni se että "raiskaamisen" ohella tietyt levyt ja kappaleet
saattavat muistuttaa sinua myöhemmin esimerkiksi siitä, että minkälainen ilma oli ulkona tai
sitten mitkä merkittävät olet "jakanut" tuon kyseisen bändin kanssa. Myöskin on aina
tervettä purkaa mielialat kappaleisiin joihin voit samaistua, kuin purkaisit niitä alkoholilla
tai itsetuhoisuudella!

Muutamat raiskauksen uhrini ovat olleet: Metallica, Queens of the Stoneage, Queen,
Manic Street Preachers, Pink Floyd, X-Japan, The Cure ja lista jatkuu..

Kaipa tähän voisin sanoa että en usko, että kukaan tulee koskaan löytämään
bändiä, jota jaksaisi luukuttaa yöstä päivään koko lopun elämänsä.

Ihan helvetin iso viinilasi.Maanantai 14.04.2008 03:51

On yö, ja tunnen itseni taas sormenpääni levottomiksi.

Jäin tässä miettimään, että miten huvittavia yleiset "sukulointireissut" ovat ja sitä
miten kaavamaisia ne ovat.
Tosiaan, vietimme tänään perheeni kanssa isoäitini 78-vuotis synttäreitä.

Kuten tapoihin kuuluu, ensin tulee itse isoäidin kanssa perus halaukset ja muut
muodollisuudet, kuten "hauska nähdä taas" tai kuten tänään, niin "onneksi olkoon!"
Sitten seuraavaksi tuleekin isoäitini miehen, (joka tässä tapauksessa ei ole minulle sukua),
oikein vankka ja miehekäs kädenpuristus. Myöskin vanhana kunnon "stadilaisena kollina" hän
saattaa sanoa jotain tyyliin "kuinkas skulaa?"

Seuraavaksi onkin sitten vuorossa hetken odottelua, kunnes isoäitini saa ruoan pöytään.
Yleensä myös tämän odottelun aikana, käymme läpi kaikki mahdolliset elämän isommat- ja
pienemmät mullistukset. Hauskaahan tässä on se, että yleensä ammattikoululainen saattaa
jäädä kakkoseksi ns. "hyvissä jutuissa", mikäli isoveli sattuu olemaan yliopistossa.

Päivällisen jälkeen onkin vuorossa kahvin kanssa mustikkapiirakkaa tai pullaa, ja lisää jutustelua normaaleista pöytäkeskusteluaiheista, kuten politiikasta, uutisista, ikävistä naapureista ja lähisukulaisista.
Yleensä tämän jälkeen aletaankin tekemään hiljalleen lähtöä kotiin, koska puheaiheet
saattavat helposti loppua kesken, ja eihän nyt vanhat ihmiset kovin kauan jaksa seurustella ilman päiväunia. Tässä vaiheessa myöskin isoäitini yleensä tyrkkää minulle ja veljelleni rahaa käteen salaa, jotta hänen miehensä ei huomaisi. Huvittavaa on se että sama rumba toistuu joka kerralla!
Tässä vaiheessa olemmekin jo tekemässä lähtöä ja seuraa samat toivotukset, halaukset ja kädenpuristukset, kuin alussa. Myöskin yleensä tässä vaiheessa sanotaan jotain mieltä kohottavaa, kuten "Tsemppiä kouluhommiin!" tai "koita jaksaa vielä!"

Nyt olemmekin jo melkein auton luona ja kärsimme kaikki sokerihumalasta.

Voisinkin nyt tiivistää koko reissun muutamaksi sanaksi: Hei -> Odottelua -> Syömistä -> Ruokalepo -> Kahvia ja jutustelua -> Rahaa kouraan -> Hei, taas!

Olen usein miettinyt, että milloin tulee se päivä kun he imoittavat, että ovat
viimeisen kahden kuukauden aikana opetelleet ihan vain meitä varten n. 30 minuuttia
kestävän sirkusesityksen. Tai edes jonkun muun mielen räjäyttävän performanssin.

En osaa millään muuten päättää, että haluanko uuden kitaran vai vahvistimen synttärilahjaksi.

Vietnam baby.Keskiviikko 02.04.2008 11:43

Huomasin tässä hiuksiani kuivatellessani, että on hauskaa miten voi tuntea myötähäpeää itseään kohtaan. Tietenkin puhun nyt siitä, kun luin vanhoja päiväkirjamerkintöjäni. Aikoinaan kuvittelin olevani niin hauska ja niin asian mukainen, mutta olin todella pahasti väärässä. Ehdin jo ärsyyntyä toisella rivillä, koska välimerkkien puuttuminen aiheutti suunnatonta häpeää siinä mielessä, että millaisen kuvan olen antanut itsestäni.

Mutta! Ajatukseni tuleekin tässä. Minkälaista olisi päästä tästä kaksi vuotta eteenpäin, katsomaan esimerkiksi tätä merkintää? Olisinko tyytyväinen itseeni, vai kaatuisiko maailmani muutamaan kielioppivirheeseen ja tekstin epämääräiseen sommitteluun.
Olen nuoresta asti saanut järkyttyä tasaisin välein, että minkälaisia kielipoliiseja tämä kosmos on täynnä, joten ehkäpä taannoinen "suora ilmaisuni", on ollut eräänlaista kapinointia niitä kaikkia vastaan. Tosin, olenhan luonnollisesti huomannut, että tekstin ulkoasu antaa todella paljon erilaisempia kuvia ihmisistä.

Sekin on oikeastaan hirveän hauskaa, miten ihmiset tuppaavat analysoimaan toisia ihmisiä, heidän kirjoitusasun perusteella. Esimerkiksi: Jos ihminen tykkää kirjoittaa kirjakielellä ja käyttää välimerkkejä internetissä, niin yleensä ihmiset saattavat saada todella kyynisen kuvan tästä henkilöstä. Sitten taas, jos toinen ääripää taas hylkää kaiken tekstin ulkoasuun liittyvän huomion ja käyttää paljon hymiöitä ja lyhenteitä, kuten "ihQ, wtf, btw..." Saadaan ihmisestä todella rempseä ja elämäniloinen kuva.

Tietenkään en millään tavalla tässä yritä leikkiä kielipoliisia, ja katsoa alaspäin niitä ihmisiä, jotka eivät kiinnitä huomiota kirjoituksensa ulkoasuun. Ensinnäkin, koska sellainen on dorkaa ja toiseksi, eihän kenelläkään ole varaa/oikeutta, arvostella toisen ihmisen puhetapaa. Metaforaksi aiheesta voisin antaa, että se olisi sama kuin nauraisi sille miten kehitysvammainen kirjoittaa, mikäli he kirjoittaisivat kuten puhuvat.

Joten, mitä tästä opimme lapset?

Ensi kerralla, jos joku ihminen vastaa rempseän oloiseen kommenttiisi kirjakielellä, niin se ei välttämättä tarkoita, että vastapuolenpeluri halveksii kaikkea mitä edustat. Niin sanotut "kirjakielelliset" vaikuttavat omalta undergroung alalajiltaan, mutta ovat ihan leppoisia mikäli sattuvat käymään ulkona!

Sitten taas toisaalta, ei se ole niin vitun vakavaa.

Kiitos.

Muksun mullistavaa.Lauantai 09.02.2008 17:54

On hirvittävän hauskaa kokea isoveli paradoksi.

-Perjantai 16.02.2007 18:43

Saatanan saatana kun ei mene kuudes-osa nuotit yli 100bpm.

Martti SyrjäMaanantai 27.02.2006 17:44

"Vastaan seuraaviin kysymyksiin laulujen sanoilla/nimillä. Vastattuani haastan myös muutaman ystäväni mukaan. Tässä on niin paljon mietittävää että voin hyvin laittaa vahingon kiertämään. Listaan haastamani ihmiset omien vastausteni perään. "

1. Sukupuoli?
2. Mikä on suurin unelmasi?
3. Mitä inhoat?
4. Millanen fiilis sinulla on nyt?
5. Miten elämäsi sujuu ylipäätään?
6. Mistä asioista pidät?
7. Minne haluaisit matkustaa?
8. Mitä haluaisit sanoa ihastuksellesi/poika-/tyttöystävällesi?

1. Metallica - Prince Charming
2. Neil Young - Rockin' In the Free World
3. Ultra Bra - Ero
4. R.E.M - Day Sleeper
5. Metallica - Carpe Diem Baby
6. AC/DC - Can I Sit Next to You Girl?
7. Carlos Santana - Europa
8. Metallica - Sad But True

JA MINÄHÄN EN TÄTÄ LAITA KIERTÄMÄÄN HAH! IN YOUR FACE!

The Batchellor!Torstai 02.02.2006 21:58

Tähän ajattelin jatkaa alunperun Naxuzin tekemää päiväkirja merkintää
viidestä oudosta tavasta.

1. Kokiksen juonnista on tullut minulle aika samanlaista kuin joillekkin kahvin juonnista
eli mä tärvitsen aina mun aamu-kokiksen tai muuten tulee tosi kärttynen päivä.
Myöskään en voi syödä ranskalaisia, pyttipannua tai sipsejä ilman kokista koska sillon
aina tuntuu siltä että jokin tärkeä elementti puuttuisi kokonaan ja kyllä olen addikti.

2. Mulla on suorastaan pakkomielle mun rastoja kohtaan. Mä en ole koskaan tyytyväinen
niihin ja aina joku niistä on huonosti ja niitä pitäisi korjailla. Mulla on muutenkin varmaan kerran päivässä hirveä ulkonäkökriisi joka kestää sen 20 minuuttia. Mä saatan seisoa peilin edessä
jopa 10 minuuttiakin välillä ja katsomassa mitkä kohdat ei ole mun mieleen ja mitä niille pitäisi
tehdä. Samaan kategoriaan kuuluu myös se että välillä kokeilen vaatteita että mitkä olis tosi
"Rock." Tosin julkisesti en koskaan niitä sitten pitäisi.

3. Minulla on yleensä tapana istua vessassa ulostamassa n. 30 minuuttiakin välillä. Tosin
se johtuu siitä että luen yleensä lehteä samalla ja kun nojaan reisiini sen 30 minuuttia,
jalkani puutuvat niin että en pysty nousemaan ylös pariin minuuttiin, joka on ihan hauskaa.
Lehdet joita luen vessassa ovat yleensä joko vanhoja Kitara-lehtiä tai sitten Skeitti-lehtiä.

4. Aina kun lähden kauppaan tai muuten ulos niin mulla on pakko soida musiikkia niin kuin
monilla muillakin varmasti. Hauskaa on vaan se että aina kun lähden ovesta ulos mulla on
pakko soida Ennio Morriconen - Ecstasy of Gold.

5. Suihkussa käymisestä on tullut minulle suorastaan harrastus. Ennen nukun siellä välillä jopa parikin tuntia, se on ihanan rentouttavaa. Nykyään se on tosin vähentynyt koska se ei tehnyt hirveän hyvää iholle ajan kanssa. Toinen fetissini on myös se että tykkään pureskella varpaiden kynsiä suihkussa. Se venyttää mukavasti vanhaa ihmistä.

Kylläpäs helpotti saada noi asiat ulos!

tOsikkoMaanantai 16.01.2006 05:23

Jou!

Hauskaa huomata, kun lukee noita entisiä merkintöjä tänne, niin mä vaan valitan niissä miten meiän bändi kusee. :D Tällä kerralla mä voisin kertoa vaikka jotain muuta hei!

Noh mä olin perjantaina Helsingissä, sen verran sain jopa aikaseks ja sitten mä maksoin puolet mun uudesta kitarasta ja ostin pari leffaa ja nyt vaan pitää odottaa ens kuun 11:sta päivään niin pääsen leikkimään mun uudella lelulla. \o/ Sitten vielä pitäis saada toi vanha eclipse laitettua huuto nettiin kunhan jaksan ottaa kuvan siitä. :O Ai joo ja sit kävin Jeren kans salilla bodaamas, se oli aika hauskaa perjaatteessa. :D On vaan vieläki vatsalihakset ja nivuset kipeet siitä suorittamisesta. :D

Oli hienoa huomata että meiän kilpikonnat on piristyny ilmeisesti jostain kumman syystä.
Ne nykyään syö paljon enemmän kuin normaalisti ja sitten ne muutenki tepastelee täällä ympäri kämppää niin ku tosi vauhdilla. :D Tänäänki toi Otto, eli pienempi, söi jopa kädestä ituja kun mä syötin sille niitä. :>

Sitten järkyttävää oli se, että Otto joka on mun isoveli tällä keralla, leikkas sen rastat pois ja olin ihan "wtflol?" ja se näytti ihan pikkupojalta. Ne oli vielä ihan saatanan pitkät ja se piti niitä 8 vuotta että ei mikään ihme välttämättä jos se niihin kyllästy. :o Tuntuu että mäki olen ihan kyllästyny näihin ja haluun mun blondin suoran tukan takas, tosin musta on kivaa olla tosi "erinlainen." Ehkä mä en vaan tyydy mihinkään. :<<

Hmm tosi harmillista on se, että nyt on ollu muutamia kevät säitä. niin nyt tulee oikein kunnon pakkasia. :< Siks mun pitää nyt kuunnella himmeetä "ranteet auki musaa." : <<
Joo vittu "Razorblade Romance" Haha ei saatana.

Äääh mä en kestä tätä, mun on pakko tilittää tänne jotain! No mä olin viime harkoissa lievästi humalassa ja ne tuntu ihan kivoilta, saa nähä oonko mä huomenna taas. Ai joo ja sit oltiin naksun kyydissä! Hitto se oli hienoa, me käytiin kellokoskella asti ja sit mentiin ABC:lle syömään ranskiksia ja ne oli helvetin hyviä. :D

Aijoo ja sitten kävin äänestämässä ekan kerran pressan vaaleissa. En kerro tosin ketä äänestin koska sillon mua alettais arvostelemaan sen mukaan ja sehän ei olisi reilua! Tosin mä voin sanoa että se pääs toiselle kierrokselle. :D

Bonne nuit.

Otsikko hei!Maanantai 09.01.2006 04:34

Ärgh heräsin tuossa noin tunnin yöunien jälkeen hirveään päänsärkyyn, joten ihan TEIDÄN iloksenne voisin kertaa tänne jotain kivaa.

No tuossahan tuo joulu meni, sain uuden hienon vahvistimen jollä pääsen rääkkäämään yläkerrassa asuvia ihmisiä ja sitten sellasen pinen mp3-soittimen jota edes pyytänyt, mutta sain sen silti. Eikä se oikeestaan haittaa vaan pelkästään hyödyttää mua. :D Kiitos Äiti.
Jouluateria oli taas herkkua ihan niin, kuin edellisinä vuosinakin ja kinkku oli taas niin hyvää että söin sitä sen kolme päivää kilokaupalla kunnes se ei enään mennyt alas. :D Joulukuusestakin tuli tosi hieno, tosin me dumpattiin se roskikseen tossa eilen niin oli vähän hölmön näköinen toi olkkari ilman sitä. :O

Mitäs vielä.. Ainiin ja sitten tuli rentouduttua oikein kunnolla tässä loman aikana ja sitten tulikin uusivuosi. Noh uutenavuotena hauskaa oli se, että mä join itseni ihan saatanan humalaan, koska se #lair_of_chaos porukka oli mulle sillon liikaa vielä selvänä, mutta kyll niiden vähän enemmän kuin muutaman lonkeron jälkeen ne oli hienoimpia ihmisiä joita mä olen koskaan tavannut. :D
Enkä mä mitenkään pahalla tarkota, koska ne oli ihan perseet jo ennen kuin päästiin sinne ja me oltiin ihan selviä niin varmaan huomaatte julman yhtälön. :D

Niin mitäs viime viikolla. Lähinnä ollu aikamoista tehokorjaamista mun rastojen suhteen päivittäin jotta ne olisivat täydelliset ja mua on alkanu vituttamaan se että mä haluan mun blondit suorat hiukset takaisin. :D :.< Voipi olla että kesää ennen olisin kalju ja sehän olisi näky. :D Muuten taas nukuin varmaan viime viikon huonommin kuin koskaan.

Hieman nykyään harmittaa toi meiän meininki ton bändin kanssa kun kaikki on aina harkoissa ihan "vittu" fiiliksellä ja meillä on, lievästi sanottuna, pikkasen liikaa erimielisyyksiä naksun kanssa meiän suunnasta. Hihi ollaan vähän ku Lennon ja McCartney, tosin Naksu saa olla Lennon, koska se tarkottaa sittä että se kuolee jossain vaiheessa myöhemmin. :D
SIT SE VITUN YOKO ONO VOI HELVETTI. Tietty mä kerran sen treenikämpän järkkään aina niin voin kivana yllärinä sanoo niille että "Joo kaverit mulla olis tällänen hieno punk-projecti kuin Peniskateus että me tarvitaan nää tilat, ei sitten kanneta kaunaa? Ei tietenkään"

Sit on kanssa sekin hienoa että mun tilunopeus on taas nopeutunu ja mua ei voi melkein pysäyttää! Uutta kitaraa tässä aloinkin jo himoitsemaan ja helmikuussa se pitäisi makaa tuossa mun telineessä. Pitäisi vaan saa toi vanha punainen Eclipse myytyä jollekkin, joskus, jonkun kautta, ihan miten vaan mutta myytyä. Huomenna pitäis olla treenit ELLEI JOLLAIN OLE TAAS MENOA, että saa nähä mitä me tehdään tän jutun kanssa. Siinä mielessä että tullaanko me pois harkoista, "kuin pikkulapset jotka on käyny vajan takana salaa kesämökillä naimassa."
vai sitten tosi surullisina. :D

Viime viikolla sain kyllä aikaiseksi pari biisiä, tosin lyriikoita mä en edes kokeile kirjoittaa, koska mä tiedän miten hirveetä jälkeä siitä tulee, (:D) mutta että pitäis noihin saada lyriikat.
Olis muutenkin mukavaa jos me yritettäis tosissamme sovittaa noita vitun biisejä eikä aina olla silleen "ei mä en tykkää tästä" tosin nyt kun mä en ole enään Hevi-Herra niin mä olen taas valmis tekemään taiteellista-paskaa! Tosin jokin progressiivisempi suuntaus kuulostaa nykyään paljon kivemmalta. :D Pelottavaa on kanssa se että Oasis tuntuu nykyään maailman hienoimmalta musiikilta. Get on your knees and pray, panic is on the way!

Sit oli tietty yks juttu mistä mä en tänne kerrokkaan. ;>

Mutta joo hyvät jatkot ihmisille ja eläimille! Hyvää yötä.