Työt on loppu. Vikassa vuorossa siivosin oksennuksia ja hoidin potilaita, joilla oli tarttuvia tauteja. Nätti lopetus.
Kanssa sain tietää vikojen norssituntien päivämärät: ihan perseestä. Vika tunti on 8.5. No, 9.5 on loppuryyppäjäiset. Silloin sitten kaikki aivosolut liukenee. Mutta voih miksi vasta silloin. Olisin niin mieluusti juhlinut vappua kepein mielin.
Huomenna mä opponoin. Toivottavasti muistan sanoa paljon hyvää ja korjausehdotuksetkin lempeästi.
Oton pyörä varastettiin. Se oli vaijerilukolla kiinni koulun pihalla. Lukko oli sahattu poikki ja pyörä tiessään. Tää on jo toinen pyörä. Ihan perseestä. Inhaa et on noin vammasia ihmisiä.
Onpas negatiivinen kirjoitus. Harmittaa ne tunnit. Lopuksi kerron hauskan tarinan töistä, joka kertoo siitä miten ihminen osaa pettää itseään viimeiseen asti:
Ukkeli (Minulle): oletpas sinä nuori
Minä: Niin olenkin. Vasta 22. Kuinkas vanha sinä olet?
Ukkeli: oi. minä olen jo vanha.
Minä: kuinkas vanha oikein?
Ukkeli: voi.. minä olen jo melkein 30v. 27 itseasiassa.
Todellisuudessa se ukko on jo varmaan yli 80v.