Arvomme kaikkien heinäkuussa sisäänkirjautuneiden kesken 2 lippua Weekend festivaleille! Luo tunnus tai kirjaudu sisään! :)

IRC-Galleria

Gee2o2

Gee2o2

vaimoni pisti sormensa ovenrakoon

ensimmäinen minä itseMaanantai 07.11.2005 16:06

Kävelinpä yksin ajatuksissani tuiran silloilla tuossa tunti sitten. Katselin hajamielisesti niitä vanhoja, pastellivärisiä kerrostaloja ja yhtäkkiä muistin millaista oli olla vauva. Ne tuntemukset, kuva maailmasta ja sen valkean tuntemattomasta olemuksesta siihen aikaan vaan aukesi yhtäkkiä, tosin en muista silloin aikaa olleen lainkaan!

Tietyissä mielentilassa oon huomannu, ja yrittäny selittääkin läsnäoleville miten pystyn kuvittelemaan pöydällä olevat esineet suuremmiksi mitä ne on, kuin jotain unista ja puhdasta taulua katsois, ja kerran tajusin että näen ja tunnen asioita samalla lailla kuin ihan ihan pienenä näkemissäni unissa.. Mutta ei ne olleet unta! Uskomatonta!

Tältäkö siis tuntuu löytää itsensä? En ikinä osaa selittää tästä kaikesta mitään niin että sen joku ymmärtäisi, mutta ymmärrän sentään itse taas enemmän kuin koskaan.

Miten oonkin voinu unohtaa miten kaunista kaikki on kun sitä katsoo lapsen näkökulmasta, miten paljon mystiikkaa maailmasta löytää! Voi miten ihanaa on päästä kosketuksiin sen ihan ensimmäisen itsensä kanssa, huomata jossain syvällä sen puhtaan ja valkeaa rakkautta hehkuvan lapsen!

Minä rakastan kreikkaa! Rakastan valkoisia pylväitä ja kylpylöitä, vaaleanpunaisia turbiineja ja utuisia silmiä, koruja otsalla, maalauksellisia kissaeläimiä ja kaikenmuotoisia lintuja! Helmenvalkoista hiekkaa ja suuria maljakoita, suuria sulkia ja pehmeitä tyynyjä taivaallisen kauniissa sängyissä! Rakastan harpusta ja huilusta lähteviä sointuja, unieni pastellisävyisiä pilviä ja elefantteja, itämaisia sulavia kissoja pitkine häntineen!

Muistan tuon kaiken!

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.