Joka päivä
pesen astioita eri kodeissa
yhä ahavoituneemmilla käsillä
kuivilla, kirvelevillä käsillä
Mun on pakko vastaanottaa toinen työpaikka vaikka haluaisin tehdä tätä kevään loppuun. Huomenna työhaastattelu. Alan siivota. Kyllä minä pystyn maksamaan vuokrani.
Minusta tulee siivooja.
17.3.2007
Hei Margareta!
~*~*~*~*~*~*~*~*~*~
Sinä et koskaan kyseenalaistanut sitä, että minusta vielä joskus tulee ¨normaali¨ ja ¨terve¨ etkä välttämättä minua ensisijaisesti sairaaksi mieltänytkään. Puhuit usein siitä kuinka vointini oli luonnollinen reaktio olosuhteisiin. Mä piirrän sulle pieniä kukkasia ja koukeroita.
Pitäisi lukea englannin epäsäännöllisiä verbejä, en muista niitä kaikkia ja maanantaina on ylppärit. Kuuntelut meni ihan hyvin, 81/90. Se on aika hyvä tulos. Ruotsista sain 88/90 eli koulun parhaan. Se oli opettajille yllätys koska oon ollut aika huono ruotsissa, keskiarvokin on joku seiska. Mut mä valmistauduin hyvin kuuntelemalla kurssicd:itä eikä ne vastaukset mitään arvauksia olleet. Olis hienoa olla taas hyvä koulussa...
Olen edelleen Tuomon kanssa vaikka välillä on aika vaikeaa ja tarvitsee hirveästi kärsivällisyyttä. Lopetin e-pillerit. Me ollaan aateltu siskojen ja parin muun kanssa kirjottaa kirja siitä, kuinka vähän nuorille kerrotaan e-pillereiden psyykeeseen liittyvistä sivuvaikutuksista. 15-vuotiaille kerrotaan että e-pillerit voi aiheuttaa turvotusta vaikka niillä on osaan porukasta todella vakaviakin sivuvaikutuksia. Mä söin niitä puoli vuotta ja ne saivat aikaan sen että itkin joka päivä pari kertaa ja sain ikäviä hysteerisiä kohtauksia. Enkä todellakaan ole ainoa jolla ne ovat vaikuttaneet samoin. Itkin ilman syytä ja olin tuskainen enkä osannut hallita purkauksiani. Tämä ei mun kohdalla kuulosta kauhean ennenkuulumattomalta mutta se oli kummallista ja pelottavaa ja ajattelin jopa masentuneeni uudestaan. Nyt olen ollut ilman niitä pari kuukautta ja yllättäen kaikki on paljon helpompaa. Saattaahan se olla pelkkää Placebo-vaikutustakin (<-- kirjoitetaanko se noin?).
-
-
-
-
-
Lopetin nyt sitten kokonaan terapian täällä Helsingin päässä. Siitä ei oikeen tullut mitään. En ole kokenut tarvetta oikein mihinkään. Taidan voida aika hyvin. Eniten mua ahdistaa. Tuomon puolesta. Se kuvittelee että vasta opeskelupaikka arkkitehtiosastolla tekee siitä ihmisen, joka ansaitsee itsensä ja muiden kunnioituksen. Tyhmä poika. Sidon itseni tavallaan muiden ihmisten vointiin, yhteen kerrallaan. Vai miltä kuulostaa:
Isi, äiti, Kirsti, Benjamin.
/o/o/o/o/o/o/o/o/
Tasapainoseksi mua ei millään voi kuvailla.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Mietitkö yhtään, miksi mä sulle kirjoitan?
Minä ainakin mietin. Taitaa olla niin että kaipaan yhä sitä meidän viikottaista juttelua, sitä kun sai jutella loputtomasti. Arkimaailmassa pitäisi pystyä ilmaisemaan spesifisti mikä on milloinkin vialla ja miksi ja miten asian voisi korjata.
Ei voi haahuilla. Eikä siellä Sturenkadun psykiatrisella polillakaan voinut haahuilla. Psykologi halusi määritellä kaiken heti, asettaa oikealle kohdalle palapeliin, värittää kuvaa eikä se ymmärtänyt etten mä toimi niin.
Voi hyvin, ********.
