IRC-Galleria

Guttersniper

Guttersniper

https://soundcloud.com/lokkijay

Selaa blogimerkintöjä

Zenin lyhyt oppimääräMaanantai 22.02.2010 05:36

Hänen silmänsä
piileskelevät hehkuvissa kaasupalloissa
ja huulensa kuiskailevat pahaenteistä algebraa
pakkopaitaisten korviin

Ruumiinsa noussut tuulten tupaan
Nimensä lisättynä julistuksiin
painettuna vihreisiin paperilappuihin

Hänen sielunsa on siroteltu tulivuorten uumeniin
Versoaviin kasveihin
ja mystisiin eläimiin
Maaperään, ilmakehään,
vesipisaroihin ja tulipatsaisiin
Taikureiden silmänkääntötemppuihin
ja aavikoiden kangastuksiin
Henkien molekyyleihin
ja rakastavaisten hymyihin

Sanansa kuihtuneet tekojensa varjoon

- Vaeltavat eksyneinä
petettyjen lupausten kaupungissa.

Kooste No Ought From Is-sävellyksistä.Sunnuntai 21.02.2010 22:10

Kuuntele tästä! Kyseessä on vain pieni osa sävellyksistä, mutta lisää on tulossa. Esimakua tulevasta ^^

--

Bändilogo mustalla taustalla. : )

No Ought From Is (2009)

Osoitan sinua sormella.

@ Arx



Törmäsin pari kuukautta sitten hyvään nettisivuun, joka käsitteli havaitsemisen filosofiaa ja antoi tuntumaa aiheesta. Valitettavasti en muista enää sivuston nimeä, mutta yritän hieman purkaa tätä aihetta tuolloin tekemäni pikaisen suomennoksen pohjalta.

Tämän filosofian huomioonottaminen arjessa on mieluisa elämäntapa seikkailua rakastaville ihmisille, joille liian moni asia ei tule täysin selviönä. Katso alla olevaa kuvaa ja koe, miksi näin on.





Mitä kuvassa on? Sotkuinen tiheikkö, jonka tavoin todellisuus esittäytyy tiedonhaluiselle, kriittiselle, skeptiselle ja täsmälliselle mielelle. Filosofiaa onkin kokonaisuudessaan luonnehdittu todellisuuden ja kokemuksen perimmäisen olemuksen järjestämiseksi ja tulkitsemiseksi.

Ylläolevassa kuvassa näkyy kokemuksen monimutkaisuus, tai kuten filosofi William James sanoi, "kukkiva, suriseva hämmennys". Tämän kokemuksen monimutkaisuuden järjestäminen ymmärrettäväksi on erittäin vaikea tehtävä, ja juuri siihen pyrimme.

Katso kuvaa vielä kerran. Missä on kuvan havainnoitsija? Yksi tarkkailija on ottamassa kuvaa. Sinä havaitset kuvan näyttöpäätteeltäsi. Joten, onko kuvassa havainnoijaa? Kyllä ja ei.





Entäpä tässä kuvassa? Ihmisiä työssään. He etsivät ja keräävät informaatiota. Sisältääkö kuva juuri tuota informaatiota? Kyllä ja ei. Ovatko he kuvan havainnoitsijoita, vaiko havaintoja? Molempia.

Tässä vaiheessa olemme astumassa yhteen filosofian monimutkaisimmista ongelmista - Kuinka selvittää kokemuksen muodostama tulkitsijaverkko?

1. Kuinka erottaa tarkkailija tarkkailun kohteesta?

Aluksi olisi hyvä kysyä: Ketä kiinnostaa? Mikä tässä aiheessa on niin tärkeää? Vastaus on yksinkertainen. Ratkaisun löytäminen on hyvin tärkeä osa tutkimuksissa ja mielipiteissä esiintyvän asenteellisuuden ja ennakkoluulojen poistamista, ja näin ollen puolueettoman havainnon tekemistä. Tällainen lähestymistapa on useimmiten hyvin toivottavaa, kun meidän tarvitsee saada todellisuutta ja valheellisuutta koskevia, puolueettomia mielipiteitä.

Jos tunnet, että kaikki tietyn kansallisuuden edustajat ovat epärehellisiä, niin tämä ennakkoluulo tekee sinut luonnollisesti ennakkoluuloiseksi tämän kansallisuuden edustajien väitteistä, kirjoituksista ja tulkinnoista. Samalla tavalla mahdollinen uskosi maapallon ulkopuolisesta (älykkäästä) elämästä yrittää kovasti saada sinut ja koko tajuntasi tulkitsemaan omituiset valoilmiöt todisteeksi ja osoitukseksi tästä älykkäästä elämästä. Loogista ja kriittistä ajattelua koskevat tutkimukset ovat painottaneet sitä, kuinka tärkeää on jättää henkilökohtainen puolueellisuus pois havainnoista.

Joten jos vastaus ykköskysymykseen on, että havainnoitsijaa ei voi koskaan erottaa havainnosta, niin silloin kehoitus objektiivisuuteen ja puolueettomuuteen pyrkimisestä on harhaanjohtava. Jokainen on aina puolueellinen.

Tällöin kysymyksen pitäisikin olla: Kuinka pitkälle havainnoitsijan pystyy johtamaan havainnosta? Toisin sanoen: Miten me osallistumme omaan havaintoomme? Entäpä havaitun kohteen rooli havainnossamme?

Monet filosofit ovat tuskastelleet tätä yllättävän monimutkaista aihetta.

1. Lue Immanuel Kantin, 18. vuosisadan filosofin, ajatuksia. Teoksessaan "Puhtaan järjen kritiikki" hän käsittelee ajan ja avaruuden muotoja, ymmärryksen kategorioita ja puhtaan järjen luomia ajatuksia. Kantin näkemys oli, että ihmisen mielellä on tietty muotti, jota sovellamme kaikkeen havaitsemaamme. Lopulta on olemassa kolme ajatusta puhtaasta järjestä, jotka pohjaavat mielemme toimintaan: Sielu (mieli), maailma (havaitsemamme ympäristö) ja Jumala (havaitsematon ympäristö).

2. Lue Werner Heisenbergin, 20. vuosisadan fyysikon, ajatuksia. Teoksessaan "Fysiikka ja filosofia" hän käsittelee kvanttifysiikkaan liittyvää epätarkkuusperiaatetta. Weisenberg osoittaa, että havaitsija on aina vaikuttamassa havaintoon. Karkeasti tiivistettynä: Jos valaisee jotain nähdäkseen paremmin, on jo tuolla toimenpiteellä muuttanut tarkkailtavaa kohdetta ja sen luonnetta.

3. Lue Girbert Rylen, 20. vuosisadan filosofin, ajatuksia. Teoksessaan "Mielen käsite" Ryle väittää, että kaikki pohdinnat ja väitteet mielen mekanismeista ovat toistaiseksi kategoriavirheitä.


No olihan tämä suomennokseni sopivan kattava. Vain muutama tekstinpätkä piti lisätä.

Joonatan kuittaa.

Pikkutuntien löytöjäTiistai 09.02.2010 05:32

Feersum Ennjin

= Toolin ex-basisti Paul D'Amourin uusi proggis. Mukavan raikasta musiikkia. Etenkin tuo Dragon-biisi rullaa mehevästi eteenpäin Incubus-tyylisellä otteella. Kuunnelkaa tuosta jukeboksista, mikäli alternative rock kolahtelee.



Sitten löytyi vielä D'Amourin toinen projekti LUSK, joka jätti erittäin hyvän kuuloisen EP:n julkaisematta jostain täysin tuntemattomasta syystä. Mikäli joku on onnistunut saamaan tämän harvinaisuuden käsiinsä, niin lainatkoon. Tässä nyt kuitenkin klippejä biiseistä.



Vautsi tota tokan biisin äänimaisemaa.

Sitten vielä tällainen uusi artisti kuin Fair to Midland. Pitkästä aikaa kuulee niin upeaa jälkeä, että kyseenalaistaa koko oman sävellystaitonsa. Voi morjens!



Kaunista. Sanoinkuvaamatonta, mahtipontista.
Tärkeän kuuloista musiikkia. Rakastan jo nyt.

Nyt nukkumaan!

Progelegenda Kaamoksen keikalle!Perjantai 29.01.2010 11:31



Vuonna 1977 ilmestynyt Kaamos –yhtyeen ”Deeds and talks” -albumi on hieno osa turkulaista musiikin historiaa, joka monen muun aikalaisensa tavoin on jäänyt ns. suurelta yleisöltä löytämättä. Osittain tämä johtuu siitä, että tätä yhtyeen ainoaa levytystä ei ole ollut saatavilla CD-versiona ja vinyylikin on melkoinen keräilyharvinaisuus. Vihdoin tämäkin musiikinystävien toive toteutuu, sillä tammikuun 27 päivä 2010 Rocket Records julkaisee rajoitetun painoksen kyseistä levystä.

Osta levy tästä.

Kaamos tekee tänään paluukeikan jousisektiolla varustettuna Vimmassa (Aurakatu 16, Turku). Koska isäni soittaa kyseisessä pumpussa, niin minuakin pyydettiin mukaan yhteen biisiin pimputtelemaan kiippareita.

Jännitys alkaa nousemaan. Keikka on loppuunmyyty ja alkaa kuudelta, toivottakaa onnea matkaan!

Vammaisuuden multihuipentumaTorstai 28.01.2010 17:27

Jahas, tulipa sitten nähtyä sellainen uni että alta pois.

Kuvitelkaa mut kuljettamassa jotain törkeän kallista mestariteos-tason taulua törkeän hintavalla sporttiautolla Singaporen törkeän ruuhkaisessa keskustassa.

+
+


Voi vittujen vittu mitkä paineet.

Meininki starttaa nopeasti: Armotonta kämmäilyä vastaantulijoiden kaistaa ajaessa, josta sitten käännyin jalkakäytävälle ja pysähdyin hetkeksi miettimään: Minneköhän helvettiin mun piti ylipäätään mennä?

Näin jalkakäytävällä jotain tuttuja, jotka eivät sitten pätkääkään jeesineet mua tehtäväni kanssa. Räkäisesti nauroivat ohikulkiessaan, mokomat molopäät.

Noh, sitten löytyikin moottoritielle vievä autohissi, johon ymmärsin söheltää itseni.



Hississä oli useita parkkipaikoille ja sivuteille vieviä tasoja, joista motari oli kaikista korkeimmalla, viidennessä kerroksessa.
Tätä kerrosta odotellessani astuin jostain kumman syystä ulos autosta ja pysähdyin juttelemaan kahden suomalaisen (häh?) tyypin kanssa, jotka sattuivat olemaan hississä ilman autoa. Siinä sitten jauhettiin kaikkea maan ja taivaan väliltä, kunnes he poistuivat johonkin jalankulkukerrokseen.

Vilkuillessani heidän peräänsä huomasinkin, että tuo toinen tyyppihän kantaa jotain taulua mukanaan. Rupesin miettimään, että ei sitä nyt ihan joka päivä näe jengiä kulkemassa taulu kourassa. Sitten tajusinkin, että sehän on kaikella todennäköisyydellä meikäläisen vastuulle uskottu taulu!


Juoksin hissistä kavereiden perään ja pyysin taulua takaisin vedoten huonoon päivääni, jota en halunnut enempää pilata. Sitten häiskä vilautti tauluaan, eikä se edes ollut sama taulu.

Hölmistyneenä pahoittelin, käännyin ympäri ja lähdin kohti hissiä, jonka ovet sulkeutuivat nenäni edestä. Siellä se Aston Martin jökötti avaimet virtalukossa ja taulu pelkääjän paikalla, matkalla ties mihin kerrokseen. Voi vittu ja morjenstapäivää. En voinut oikein mitään muuta sitten tehdä kuin tilata hissin kerrokseeni ja toivoa parasta. Mitä muutakaan mä olisin voinut tehdä? Soittaa poliisille (numero ei ollut tiedossa), kertoa olinpaikkani (ei myöskään tiedossa) ja tilanne (paniikissa ja helvetin nopeasti)?

Hissin ovet avautuivat, enkä ollut uskoa silmiäni. Auto oli tuurilla saapunut oikeaan kerrokseen, mutta voi vitun perse niitä fiiliksiä kun huomasin että joku perkeleen läski istuu siinä Aston Martinissa ja on mällännyt sen hissin seinään varmaankin niin kovalla vauhdilla kuin siellä pienessä tilassa ylipäätään pystyy kiihdyttämään. Nokka oli ihan lytyssä ja hissi oli pikimustaa savua täynnä. Rupesin sitten raivoamaan kyseiselle valopäälle:

- Tajuatko ja tiedostatko sä ollenkaan,
että tää ei tosiaankaan oo sun autosi?
- Joo ei olekaan, toi tossa vieressä on mun. *osoittaa jotain törkeän rumaa ja vanhaa ruostekasaa, joka oli autoni vieressä*


Kyseinen äijä poistui autosta ja lähtikin kävelemään samaan suuntaan, jonne kaksi muuta suomalaismiestä kävelivät. Siinä vaiheessa otti nuppiin niin paljon, että se vitutus potkaisi mut ylös sängystä.

Herättyäni en loppujen lopuksi edes voinut ymmärtää, miten olisin voinut sössiä jotain vielä pahemmin. Jee!

DivisionääriPerjantai 22.01.2010 19:12

Tervetuloa avaruusalukseemme
- filosofien slummiin

Humen giljotiini lojuu
ruostuneena syrjäkujalla
Occamin parta rehottaa
kuin Langsethilla konsanaan

Tunsin kuinka Popperin maailmojen sodat
pinttyivät elinvoimaisiin soluihini ajatuksina:
Kuinka saatanan poeettinen
jokainen meistä voikaan olla,
kun se sisäinen neromme leimahtaa valkeaksi!

Mutta me - jopa ruokkiessamme ajatusten pyromaniaa
kannattelemme kaikkea rakkauttamme,
eikä meidän olisi pakko pelätä mitään

Täten ristin itseni uudeksi Quijoteksi
sillä hulluja jättiläisiä jokaisessa muodossaan
on tämä kotimme täynnä

Kootkaamme koko tietoisuutemme
pirstoutuneeksi, yleväksi Jumalaksi;
yksin olemme näkymättömiä hulluja,
yhdessä taas visionäärien divisioona

Raivokkaat kartoittajat,
taistelkaa rinnallani.

Waltz With BashirTorstai 21.01.2010 23:14



Pikainen arvostelu:
Koin tämän animaatiodokkarin hyvin väkevänä, pisti miettimään syviä asioita. Tykästyin kovasti, suosittelen ihan kaikille.

Tässä vielä lisätietoa.

Vau...Keskiviikko 13.01.2010 03:27

Jumalan pirstaleetMaanantai 11.01.2010 17:29

Suosittelen jokaista mielensä nyrjäyttämisestä pitävää lukemaan Scott Adamsin (kyllä, se Dilbert-sarjista tekevä jäbä) teoksen "God's Debris". Voit lukea sen tästä.



Guttersniper's quick, capsule review: Mikäli osaa englannin kielen perusteet, niin kirja on helppolukuinen, asiapitoisuudeltaan selkeä, provosoiva, informatiivinen ja - mikä tärkeintä - mielenkiintoisesti kirjoitettu. En viitsi spoilata, joten sanonpahan vaan, että nautin suuresti tämän lukemisesta. Kuten Adams itse sanoo:

"You might love this thought experiment wrapped in a story. Or you might hate it. But you won’t easily get it out of your mind. For maximum enjoyment, share God’s Debris with a smart friend and then discuss it while enjoying a tasty beverage."