IRC-Galleria

Krapulan tyypillisiä
oireita ovat päänsärky,
pahoinvointi, jano,
väsymys, huimaus ja
ruoansulatushäiriöt.
Pahimmillaan mikään ei
pysy sisässä eikä sänky
lakkaa keinumasta.
Päivänvalo repii silmiä,
ja pienikin ääni kolahtaa
päässä kuin pajavasaran
isku, joku on kertonut
kultakalojenkin yltyneen
meluamaan akvaariossa
juuri krapula-aamuna.

"Kuulehan, nyt kerron sulle, mitä tänään kuuluu mulle.
Aika sairas olen nyt, vanha sekä väsynyt.
Kipeä on mulla tassu, sekä mullin mallin massu.
Pipi on myös pieni poski, jo eilen siihen kovin koski.
Lääkkeet eivät auta enää, nyrpistän nyt niille nenää.
Levätä mä tahdon vain, ja muistella mun muistojain.
Hyvän elämän mä elin, tietä omaa kuljeskelin.
Aina olen ollut vapaa, enkä vaihda sitä tapaa.
Niitylle tein lystit retket, vietin monet hauskat hetket.
Siellä nautin kesäpäivät, muistot parhaat sieltä jäivät.
Sinne tahdon vielä päästä, nauttimaan hetken kesäsäästä.
Jos jaksan, tutun reitin kuljen, ja viimein hiljaa silmät suljen.
Nurmen peittoon pehmeään, peitelkää mut lepäämään.
Uinun siellä unta syvää, kesää ikuista ja hyvää.
Siellä kukkii kissankellot, siniset on niityt, pellot.
Vaikkei voi untani estää, vain ystävyys se yhä kestää."
(kirjoittaja tuntematon)

Eli Renatan tuomioksi tulo 90% varmuudella Wobbler-syndrooma...
C5. Niskanikama liian pystyssä asennossa taivutuskuvissa.
Myös viimenen lannenikama on rakenteeltaan pienempi kuin muut, joiden pitäisi kaikkien olla saman kokoisia...

Leikkaushoitoon ei lähdetä, koska ennusteet on huonot.
Päivä kerrallaan mennään Renan ehdoilla, tulevaisuus ei ole hääppönen.

Me taistellaan, ollaanhan me Saloja ;)

Eipä tullut hyviä uutisia eläinlääkäriltä.......
Nyt on raskaat päätökset edessä.......................

Kun sinä kuolit,
keräsin pois hihnan ja pannan,
pedit ja peitot ja harjat,
tyhjät kupit,
joita et enää koskaan kolistaisi.
En tehnyt sitä siksi,
että haluaisin unohtaa.
En vain halua muistaa
jokaisen päivän jokainen hetki.

Muistan sinut joka aamu,
kun kylmä kuono ei tönikään minua hereille.
Muistan sinut kun avaan verhot katsoakseni,
millaiset vaatteet laitan ylleni aamulenkille.
Kun laitan voileipää, käteni haroo tyhjää paikkaa
missä kuppisi olivat ja muistan,
ettet enää ole jakamassa aamiaista kanssani.
Eteisessä ei enää olekaan tungosta,
hihnasi ei roiku oven vieressä,
ja minä teen kävelyni yksin.

Hetki hetkeltä minä muistan sinut.
Kaikkein eniten ikävöin sinua iltaisin,
kun en enää kuule tuttua kahinaa
etsiessäsi hyvää asentoa pediltäsi.
En enää kuule syvää, tyytyväistä huokausta
kun asetut aloillesi pitkän päivän jälkeen.
Et ole vartioimassa untani.
Käteni ei enää kosketa korviesi silkkiä.

Kyllä minä muistan sinut.

"Jos tulisin joskus sairaaksi,
väsyneeksi ja heikoksi,
jos kipu untani häiritsisi,
tee se silloin, ystäväni.

Älä anna surunkaan estää,
yritä minun vuokseni kestää
ystävyytemme raskain koetus,
jäähän meille rakkaus, luottamus,
joka kesti monta yhteistä kuukautta.
Miksi pelkäämme tulevaa suotta?
Kärsimystä et minulle halua,
autathan pääsemään tuskasta.
Ymmärrän syvän surusi,
tuntuu lopulliselta lähtöni.
Älä silti ole lohduton,
menen sinne, missä hyvä on.
Pysythän luonani, vieressäin,
loppuun asti lähelläin.
Se teko on oikean ystävän,
rakastavan ja ymmärtävän.”

Tuijotti ovea pieni kissa, oli aivan hädissään.
Minä se täällä, avatkaa ovi, onhan jo pimeää.
On nälkä ja jano, unikin jo, minua paleltaa.
Tuo metsäkin huokuu pelottavasti, on jo kuurassa maa.

Ovi aukeni silloin, kun mansikat tuoksui, säteili taivas ja maa.
Ilo kaikui kallion kupeelta, sirkat soitteli viuluaan.
Aurinko hitsasi ahjossaan, lintujen kuoro soi.
Kelli kissa nurmella selällään ja onnen maljasta joi.

Nyt pysyy ovi suljettuna, nukkuu portailla vainaja.
Sillä jäätynyt pisara poskellaan ja silmät suljettuna.
Se pisara hyljätyn kyynel on, se itkunsa itkenyt on.
Vain yksi ovi armahti hyljätyn, pääsi lämpöön ja valohon.

Nyt kissojen taivaassa hyljätty, siellä kyynel on pyyhitty pois.
Saa nukkua helmassa armahtajan, mikä parempi olla vois.
Via dolorosa oli viimeinen polku kesäisen lemmikin.
Muistele lähditkö mökiltä Sinä puhtain sydämin.

-Liisa Aaltonen-


kopioi omaasi!!

Mun Nitro meni tänään käärmeitten taivaaseen...

Igorkissamiu oli hypänny yöllä terran päälle, sen verkko oli irronnu, Nitro karannu ja sit Ikkemiu oli löytäny sen ja antanu osumaa...

Se oli viel elos ku aamul Harrin kans se löydettiin, mut ihan veltto.Sit se piristys,
ni vein sen Raisioon eläinlääkäriin (koska siel on lähin lääkäri ku hoitaa matelijoita), ni ne totes että se tekee kuolemaa, niin syvät on haavat, mitään ei voida tehdä..

Joten ainoo ratkasu toivottomaan tilanteeseen oli antaa sen nukkua ikiuneen......


Miss You Nitro <3

Igor ja Jarno löys Nitron Jarnon huoneen viimesest kulmast tänään illalla :)

Nyt on perhe koossa taas :)


<33

Igor tullut kotiin jo on, mut Nitro ei.......