IRC-Galleria

ahdistaa.

harvinaislaatuinen tunne aikoihin. ei tässä sen kummempaa...
parit pääsykokeet edessä. en ole lukenut (ainakaan tarpeeksi, jotta itseluottamukseni olisi kohdallaan)
kela haluaa periä multa tonnin, ja mistä helvetistä mä sen revin?!?
pyörä on työpaikalla, pitäis hakea sekin poissa - muttei jaksa.
syyte smash asemista, ja vittu ku en ole juurikaan mitään tehnyt.
ja sit sen idiootti ämmän haastattelu ja pitänee keksiä "mitä onnellisuus on?" ja valmistautua henkisesti täyttämään se samainen kaavake ehkäpä jo 8. kerran (voi argh)

....ja tää kämppä! pitää siivota.

ai niin! ja sit tää risto juttu. mutta kun ei uskalla soittaa.

juu-u. such a good day for dying.................................................................................................

ei helvitti tää mun elämä. jos se jatkuu tällaisena paskana, niin mitä vittua mä enää täällä teen. kun ei jaksa niin ei jaksa. ikuinen stressi, ikuinen paine. koska mä saan viimein levätä? koska vaan unohtaa ja olla???

mä haluan pois täältä, en mä enää pysty repeämään. oon täysin lukossa ja pakko vaan yrittää. toinen jalka jo haudassa ja mä vaan en anna olla. koska mä itse voisin tajuta sen, ettei yksi ihminen pysty kaikkeen ja mun ei tarvitse aina onnistua kaikessa ja mä...


tappakaa mut. pelastakaa mun elämä.