IRC-Galleria

Kaupungin itälaidalla James Turjake tapasi "ystävänsä" Torben Homopoulosin. Miehet oikeastaan vihasivat toisiaan, mutta olosuhteiden pakosta joutuivat työskentelemään yhdessä melko usein. James tunsi samanaikaisesti suurta luottamusta ja valtavaa epäluuloa Torbenia kohtaan ja paljolti juuri tämän takia hänellä nyt oli revolveri mukanaan. Eipä hän sitä kyllä olisi kotiin jättänyt, vaikkei olisi ollut Torbenia tapaamassa, sillä mitä vaan voi sattua, kuten hän hyvin tiesi.

"Kuulitko uutiset?" kysyi Torben.
-"Jaa siitä kidnappauksesta?" kysyi James muistellen aamuista uutislähetystä, jossa kerrottiin siepatusta varatuomarista.
-"Juuri siitä. Minulla on sisäpiirin tietoa ja ylemmät tahot ovat käsittäneet, että sinut laitetaan asialle."
James oli tyrmistynyt, "Miten vitussa te aina tiedätte julkisen sektorin liikkeet etukäteen? Tai niin no, enpä vielä itsekään tiedä ottavatko ne yhteyttä."
Samassa Jamesin matkapuhelin soi. Hän vastasi ja hetken puhuttuaan tokaisi Torbenille, "Olit oikeassa, sain toimeksiannon. Siitä sisäpiirin tiedosta..."
-"Ok, et sitten kuullut tätä minulta, en tahdo ylimääräisiä reikiä nahkaani. Mitä helvettiä sinä naurat?"
Jamesia nauratti se, että Torben oli ainakin kasvojen alueelta keskimääräistä lävistetympi mies.
Torben jatkoi, "Tässä on puhelinnumero. Soita siihen ja sano olevasi koodinimi Epikuros. He antavat sinulle lisäohjeita. On ehdottoman tärkeää, että annat heidän ymmärtää että olet ymmärtänyt kaiken. Älä siis pyydä toistamaan tai kysy tarkennuksia ohjeisiin. Ja sitten kun lähdet näyttäytymään, kuten epäilemättä jossain vaiheessa joudut tekemään, AJA NUO SAATANAN VIIKSET POIS!" Torben sylkäisi maahan, otti povitaskustaan savukkeen, sytytti sen ja poistui paikalta. James jäi hetkeksi paikalleen pohtimaan mutta siirtyi sitten pian läheiseen kapakkaan nauttimaan viskisoodan ja valmistautumaan henkisesti tuleviin koettelemuksiin.