IRC-Galleria

Nykyaika kasvattaa kuvittelemaan, että pieni ihminen voi hallita. Voi hallita itsensä, ympäristönsä, läheisensä, menneisyytensä, tulevaisuutensa... Miksi pitäisi voida hallita? Mitä sillä saavuttaa? Se ei ole mahdollista. Ei ihminen tarvitse hallintaa, vaan rauhaa, turvallisuutta ja luottavaisuutta itseensä ja läheisiinsä. Silloin pärjää elämän tuulissa ilman, että niitä täytyy erikseen hallita.

Mikä tässä yhteiskunnassa on, että ihmiset kasvatetaan pärjäämään sen ehdoilla, itsestään välittämättä? Yhteiskunnan malli raaimmillaan on, että vain vahvin pärjää ja heikomman kustannuksella. Jo päiväkodista se alkaa: lasten tulee oppia toimimaan ryhmässä, jotta he voivat myöhemmin toimia luontevasti yhteiskunnan jäseninä. Samaa opetellaan sitten peruskoulusta lähtien ja valitettavasti jo ihan ruman mallin mukaisesti: "vahvat" sortavat "heikompia" saadakseen valtaa ja hallintaa.

Suurin osa lapsista ja nuorista kasvaa tiettyihin rooleihin - niihin jotka hakee omaansa muiden kustannuksella, niihin jotka komppailevat johtajaa kaikessa ollakseen hyväksyttäjä, niihin jotka eivät koe olevansa mitään ja alistuvat omalla kustannuksellaan, niihin jotka oppivat luovimaan elämästä olemalla vain hiljaa ja huomaamattomia välttääkseen alistetuiksi joutumisen, sekä niihin jotka tappelee aina väärää valtaa vastaan sitä kuitenkaan voittamatta ja katkeroituvat. Kuitenkaan kukaan näistä ei opi mitä on olla ihminen - mitä on rakastaa ja kunnioittaa itseään ja toisia. Kyseessä on vain selviämistaistelu, jota ei tarvitsisi olla, mikäli ihmiset kasvaisivat tasapainoisuuteen itsensä kanssa. Vähemmistö on niitä yksilöitä, jotka oikeasti kasvavat tasapainoiseksi ja itsevarmaksi itsekseen. Se on VÄÄRIN.

Ainoa tapa saada yhteiskunta toimimaan oikeasti hyvin olisi, että sen jäsenet voisivat hyvin. Siihen tarvittaisiin rakkautta ja hyväksyntää. Tärkeintä ei ole oppia vain toimimaan "hyvänä yhteiskunnan jäsenenä" ja oppia ns. kylmän maailman tavoille ajoissa, vaan oppia kuka olen ja mitä on olla ihminen.

"Mitä susta tulee isona?", kysytään jo hyvin pieniltä lapsilta. Pieni elämän alku kasvaa kuvittelemaan, että pitää tulla joksikin ja se ei lopu koskaan. Miten niin pitäisi TULLA joksikin ollakseen jotain? Meissähän ON jo kaikki! Sanotaan, että koko elämä on itsensä oppimista. Kyllä kai, kun ei sitä alkuelämää käytetä oppimiseen, vaan herätään vasta myöhään siihen, että ollaan ihan hukassa itsemme kanssa.

Kun ihminen on hukassa itsensä ja paikkansa kanssa, on syvällä sisimmässä pelko. Sitä pelkoa vastaan taistellaan vihan voimalla. Kuitenkin ainoa, joka voittaa pelon, on rakkaus. Rakkaus on suurin voima tässä maailmassa. Sitä kuitenkin tuntuu olevan nykyihmisellä liian vähän - etenkin omaa itseä kohtaan. Miten silloin voi oikeasti rakastaa muitakaan? Miten voi silloin tietää, mitä on todellinen rakkaus, hyväksyntä ja lepo? Vanhempien on vaikeaa kasvattaa lapsiaan rakastamaan ja kunnioittamaan sekä itseään että toisia, jos he eivät sitä osaa itsekään. Tämä ei ole syytös huonosta vanhemmuudesta, vaan toteamus ihmisen keskeneräisyydestä. Yleensä jokainen sukupolvi on kuitenkin halunnut lapsilleen parasta.

Tässä maailmassa ja sen arvoissa mättää ja pahasti - arvojärjestyksessä etenkin. Voit sanoa, että vain kärjistän ja provosoin. Ehkä jossain määrin teenkin niin, mutta mieti oikeasti hetki. Onko sinulla hyvä olla? Entä läheisilläsi? Entä muilla ihmisillä, joita näet ympärilläsi? Eikö paha olo ole lisääntynyt? Eikö epävarmuus ja epäusko sekä omaan pärjäämiseen että muihin ihmisiin ole kasvanut? Nousevatko etenkin nuorten itsemurhatilastot muuten vain?

Jos kuulut heihin, jotka tuntevat olevansa onnellisia ja tasapainossa, hyvä niin. Ympärillä on kuitenkin paljon ihmisiä jotka pelkäävät, ovat katkeria, kokevat epävarmuutta, vetäytyvät kuoreensa, tai muuten peittävät ongelmansa naamion taakse. Yhteistä kaikille on kuitenkin syvälle juurtunut ja ehkä piilotettu pelko ja pettymys, joille ei välttämättä tunnu edes löytyvän suoraa selitystä. Olemme pärjääjiä, selviytyjiä ja suorittajia.

Mitä on olla ihminen ihmiselle - se meidän ihmisten pitäisi oikeasti oppia ihan ensimmäiseksi. Ei ihminen ole täällä yhteiskuntaa varten, vaan yhteiskunta ihmistä varten. Meidän pitäisi pitää toisistamme huolta ja vaalia sitä mikä on hyvää. Paras paikka aloittaa on omasta itsestä.