IRC-Galleria

Istun tässä ikkunan äärellä illan suussa pöydän ääressä.
Kuuntelen, kuinka humalainen mies huutaa ikäväänsä kadulla.
Mutta se epäpuhdas lapsen laulu ei ole minua varten.
Ei, se on naapurin rouvan, joka salaa pitää salarakastaan salassa.
Toisinaan näen sen naisen käytävässä suuri harakkahattu silmillään.


Minä en saa rakkautta, se ei ole minua varten.
Tuskin vartoo kukaan varattuna minua öisin, kun kuljen toisten kanssa.
Mutta minä kaadan tiskivedet sanojen sekaan ja pistän kattilan tulelle.
Muutama tippa onnen hikkaa saa joutua liemen polttavan joukkoon.
Sillä rakkaus ei ole minua varten mutta kadut ja kirjaimet ovat.


Nyt aamun tullen kuulen, kuinka hiljaa narahtaen aukeaa ovi.
Naisen ääni kuiskaa kutsun, hiljainen mies kulkee kynnyksen yli.
Sinä olit täällä kerran myös, hymyillen tarkistit postiluukkuni lyhyen nimen.
Vaan tulit ja näit ja voitit ja minä taas hävisin kuten käytävään sinäkin.
Kukaan ei jättänyt ilmoitustaululle poissaolotodistusta,
jossa lukee,
että minä olin kolme tuntia hänen.


Ei kuulu usein tapoihini,
mutta poikkeus vahvistaa säännön tälläkin kertaa.
Tämä runo syntyi typerässä aamuyön rypemistilassa, jossa itsesääli ei tunnu säälittävältä.
Nyt tuntuu.
Omistettu yksinäisille eli siis minulle.
Eläköön itseinho.
Ja kello neljän aamupalamurot!

~~~~

Kaipaan sydämenlyöntejäsi viereeni
Tähän hetkeen
Hakkaamaan tahdin elämälleni
Peittämään alleen rytmihäiriöni

~~~

Päivät painavat silmiä kiinni
ja menee viikko(jakuu)kausia tajuta
Merkitysten kokovartalokuolio
Syksyn monotoninen jatkuvuus

Minulla on halpa kirjoituslehtiö
Aivojen ylitoiminta ja
kevyen ajatusliikenteen ketjukolari
Masennukseksi terrorisoitu ahdistus
Sekä muutama viiva paperilla

Näin nuorena näin myöhässä elämästä
Juuri nyt tyhjänä
totalitaarisen täysinäisyyden riittämättömyydestä


~~

On ironista
Herätä yhä uudelleen hengissä
Mutta joka aamu vähemmän elossa

~~~

Välttämättömyyden itsestäänselvyys :

Voi kultapieni,
Ei elämä olekaan helppoa.
Jos se olisi,
ei se olisi niin keskeinen osa
Olemassaoloa

~~~~

Vihaan matalapaineaamuja
Peiton löytämistä rullana jalkopäästä
Hapenpuutetta ja ahdistuskipua rintakehässävatsassa

Vihaan velttoja kädenpuristuksia
Psykiatrin epäolennaisia kysymyksiä
ja katsetta, joka ei löydä sisimpään
Ei edes silmiin

Ja minä vihaan hetkiä,
jotka turruttavat pahan olon
niin että luulee selviävänsä
Vihaan tajuta,
ettei niin käy ilman apua

Siksi vihaan puhumista
Pitkittyneitä lääkereseptejä

Tunteja kylpyhuoneen lattialla
Veri- ja vesivirtoja
Teatterihymyä seurassa
Pitkäjänteistä tuhoutumissotaa


ARGH ! voisko joku viedä mut poooisss ???????

..tai ei tarvitse pois viedä.

Riittäis ehkä se joku/jokin, minkä ohimennen tapasin ... taas..

hitto että voi vaivata pienen ihmisen päätä.

ränkätänkä..

sitten kun on niin vitusti taas tullu nukuttua peräti 1,5h viimeyönä ja sitä edellisestä yöstä tuskin hirmuisesti lepoa tuli...krapula kylläkin..hmm..

...mut ei siitä sen enempää.