IRC-Galleria

Vedit minut syliisi
kynttilän luodessa varjoja seinille
Hyväilit hellästi ihoani
suutelit huuliani

Kiedoin käteni ympärillesi
hautasin kasvoni kaulaasi
Sinun kielesi seurasi kyyneliäni,
jotka tipahtelivat vielä poskilleni

Lämpimät kätesi
minun vartalollani
Sinä minussa kiinni
hitaasti viemässä minua kohti taivasta

Meidän katseet kiinnittyivät toisiimme
silitit hiuksiani kuin olisin ollut sinulle se ainut tässä maailmassa
Hetken uskoinkin niin,
kun olit niin lähellä minua
lähemmäs ei enää voi päästä

Ja kun nukahdin viimein
syliisi, sinun tuoksuusi,
tunsin huulesi vielä otsallani
ja kätesi tiukasti ympärilläni,
tiesin sen olevan viimeinen yö kanssasi...

Kierrä kätesi ympärilleni
vielä kerran,
kuiskaa korvaani sanat
välittämisesi.

Anna käsiesi kulkea,
huuliesi kertoa
mitä minä sinulle olen.

Omista minut.

Olen valmis punomaan hammaslangasta hirttoköyden
ja käyttää sitä siihen pieneen päivänpaisteeseen,
joka yhtenä hammashymynä tulee tanssien kohti toivottaen hyvää huomenta.

Ei sinun tarvitse pelätä,
minä rakastan sielulla ja sydämellä,
en käsillä tai ilkeillä sanoilla.
Minä pitäisin sinusta huolta,
illan tullessa,
aamun noustessa.
Minä otan sinut syliisi,
kun tahdot löytää
piilopaikan.
Minä rakastan sielulla
ja sydämellä,
vaikka minun sydämeni
on pieni,
sinä sinne mahdut,
minä rakastan sinua,
hellästi ja aidosti,
en ilkeillä sanoilla,
en nyrkein puhu.
Minä rakastan sinua,
jotta sinulla olisi aina hyvä
olla,
ettei sinun tarvitsisi
pelätä pimeää,
ottaisin sinua kädestä,
kun olet yksin,
vailla turvaa.

Suojelisin
sinua silloinkin
kun olen poissa. <3

Minä olen...
Katsot minua,
sanot,
että olen muuten hyvä,
mutta...
Ovat vaatteeni liian löysät,
meikkini liian tumma,
olen liian lyhyt,
liian kylmätunteinen,
liian hiljainen,
liian etäinen.

Mutta minä olen,
mikä olen,
enkä siitä
muuksi muutu.

Live with it,
tai lähde menemään

Katselen taas vanhaa
valokuvaa,
voisiko yhtään
enempää taas muistuttaa?
Siihen on painautunut sormenjälki,
ja kyyneleet rakkaudesta.
Taas syksyn tullessa,
minä muistan
meidät sinut,
vaikka yritän olla muistamatta,
kylmä lokakuu tekee tuloaan,
muistot painuvat minuun
taas lujemmin.
Yritän olla vahva.
Sinun hymysi,
minun hymysi.
(=onnellisuus.)
Yritän kääntää katseeni
pois kuvasta,
sinusta.
Joka muistuttaa niin paljon,
sinusta, meistä.
Muistatko sinä?
Vai oletko jo
pyyhkinyt pois
kuvamme mielestäsi,
repinyt heittäen roskikseen,
yhteiset muistot?
kerro minulle!


Mulla on ikävä lokakuu.

~~~~

Olin vain


pieni tyttö,
joka katsoi
sinisilmin kohti
taivasta,
uskoi jokaiseen
valheeseen,
jokaiseen pieneen
unelmaan,
jotka eivät toteudu kuitenkaan.
Olin vain pieni tyttö,
joka uskoi
syvästi rakkauteen,
jota ei
koskaan ollutkaan.
Olin vain pieni tyttö,
jonka arvo oli
olla nukke,
hauras pieni lelu,
joka rikkoutuisi
milloin tahansa.

Minä olin sinun pikku tyttösi,
jolla leikit,
kun tahdoit.


mm. rakkaus on sokeaa.

~~~~

Olen
talven ensimmäinen hiutale..

Suutelen
sua viileydelläni..

Sulan
pisaraksi kaulallesi..

Hyväilen kulkeissani..

Olen
lämmin henkäys pakkassäässä..

puhun
korvaasi helliä sanoja

kauniita muistoja rakkauden,

lämpimiä ajatuksia luoden..

Olen
se alaston puu

johon kuura
ripustaa timanttinsa näytille..

toivottaen talven tervetulleeksi,
valkeaa huntua ootellen..

Kaikkea tätä olen..
ja enemmänkin

ja toivon,
että huomaisit minut

ennen kuin taas kevät saa..

~~~~

EN USKO !

En usko kliinisiin lauseisiin,
en kyyneliin,
tai unelmiin,
jotka murskautuu kuitenkin.
En usko helvettiin,
tai saatanaan.
En näihin kliinisiin lauseisiin,
joita niin usein lausuttiin,
tarkoittamatta kuitenkaan.
Tuskin edes silmiin katsottiin,
kun unelmoitiin,
kun tätä maailmaa rakastettiin,
lupauksia vannottiin.

Enää en usko, vaikka haluisin niin..

minullapa on maailman paras isi <3

mä muistan ku olin pieni, olit mulle sankari
ja isi
sä olit se joka musta huolta piti
iltasin peittelit mut lämpimään ja aamulla hoputit kouluun heräämään

maailman paras isi eilen ja tänään

ekan hymyni mä olin sulle antanu,
ku olit mua sairaalassa sylissäs kantanu
opetit mulle kuinka rusetin kenkii solmitaan,
ja aina kun kaaduin pyörällä,
laitoit laastarit polviin
sanoit että aina se elämä vähän kolhii

sä opetit miten hyvä voittaa pahan,
kuinka rakkaus voittaa rahan
kuinka pitää vastuu omista teoista kantaa
ja aina parhaansa elämälle antaa,
ettei puoli tiehen saanut jättää mitään, että asiat loppuun asti viedä pitää.

kohta 20 vuotta sä oot neuvonu ja auttanut mua,
mut tiesitkö et monet neuvot sun mun elämää ohjaa,
eli niin sä et tuu häviämään koskaan
nyt asiat nämä mä päähäni asetan,

ja niin
sua isi nyt ja aina mä rakastan

maailman paras isi nyt ja aina<33

Ei terve mikä rapula.. huhhuuh..

tulipahan oltua.. ja tuli vissiin tapeltua..

heh , en muista, en myönnä mitään mitä on tapahtunu ;:D

Sen todentotta kertoa voin
miten olen oppinut rakastamaan
hyväksymään
pitämään sinusta juuri
sellaisena kuin olet

mutta itseni kanssa
aivan hukassa olen

olen ollut jo
pitemmän aikaa

toivon niin lujaa ettei
tämä aiheuttaisi
välillemme mitään pahaa
en tarkoittaisi sitä niin

paljon on vielä koettavaa
ja näettävää ja toivottavasti
sen yhdessä teemme

minä niin tästä
elämän mittaista
yhdessä oloa toivoisin

toivottavasti se vielä
tänä päivänä
mahdollista on

Huomenta huomenta !

Tännään sitten herrmolomalle, kiitosnam.

Karttulaan.

Heh :D

Fiksu veto, saa olla ihan rauhassa..

Jepjep..

Sunnuntaina tulen sitten varmaankin pois..

Jos vaikka yhden yön sais nukuttua kunnolla.

Hmm.

Kunhan nyt ensin pääsis töistä..

*hohhoijjaaa*

Väsyttäiskin..

Pitäsköhän sittenkin jäädä vaan kottiin nukkumaan...

En tiijä.

Pittää sumplia..

Mitäköhän sitä sitten..

Emmietiijä.