IRC-Galleria

HarleyQuinn

HarleyQuinn

time for new age.

Uusimmat blogimerkinnät

Taas se nähtiinTiistai 12.02.2008 18:45

Elimäellä viime kesäkuussa kahden nuoren naisen ja yhden miehen kuoleman liikenneonnettomuudessa aiheuttanut elimäkeläinen 20-vuotias mies tuomittiin Kouvolan käräjäoikeudessa 1 vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Miehen syyksi käräjäoikeus katsoi törkeän liikenneturvallisuuden vaarantamisen, kolme törkeää kuolemantuottamusta, kolme vammantuottamusta ja yhden törkeän vammantuottamuksen.

Elimäkeläisen ohjaama auto törmäsi vastaantulevaan autoon Hongistotiellä kohtalokkain seurauksin. Käräjäoikeuden mukaan mies oli kuljettanut autoaan suurella ylinopeudella lähes kokonaan vastaantulevan liikenteen kaistalla. Onnettomuuspaikassa näkyvyys oli lisäksi ollut rajoitettu.

Kolmen ihmisen kuoleman lisäksi onnettomuudessa loukkaantui neljä nuorta, jotka saivat vakavia vammoja. Myös elimäkeläinen itse loukkaantui.

Käräjäoikeus totesi, että kuolemat ja vammautumiset olivat seurausta miehen tuottamuksellisesta menettelystä, kun tämä oli tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta rikkonut tieliikennelakia.

TuomiopäiväTiistai 12.02.2008 10:53

Jo Seeprakin kysyi aamulla "Onko Tuomiopäivän jälkeen elämää?".
Tänään siis testataan jälleen kerran suomalaisen oikeuslaitoksen toimivuus.

Jännitystä elämäänTorstai 07.02.2008 19:32

Pitäisi aina mennä nukkumaan silloin, kun ensimmäisen kerran ajattelee nukkumaan menemistä.

Näin elämä olisi huomattavasti tasapaksumpaa, tylsempää ja ennalta-arvattavampaa.

Olen huomannut, että yleensä kaikki ylimääräinen jännitys tapahtuu sen jälkeen, kun olisi jo pitänyt olla nukkumassa. Poikkeukset tietysti vahvistavat säännön.

Hoh, meinas käydä mokaMaanantai 04.02.2008 17:38

Kävin Kymen Wienerillä tekemässä pullajuttua, kun sieltä lähtiessä kattelin, et pari tutunnäköistä parrakasta pitkätukkaa oli siin vieres ottamassa lounasta.
Melkein jo morjestin samalla kuin mietin, et onkohan ne jonku frendin tuttuja tai miten ne on niin tutun.... EIKU...Jouni Hynynen ja Jone Nikulahan siinä.

Olis ehkä ollu parasta seistä siinä typerännäköisenä vilkuttamassa, ja sönkätä päälle "eiku luulin teitä joksikin toisiksi" xD

OhjeitaPerjantai 01.02.2008 00:50

Älä lamaannu,
jatka eteenpäin.
Älä pysähdy,
älä romahda.

Rakenna kestävä muuri,
joka ei kolhuista kaadu.
Rakenna itsesi ulospäin,
varo oikeaa totuutta.

Älä katso peiliin,
tuijota kaukaisuuteen.
Älä itseäsi inhoa,
älä takiasi voi pahoin.

Peitä kyyneleet naurulla,
häpeä pahaa oloa.
Sillä sinulla on kaikki hyvin.

JACK!Torstai 31.01.2008 15:15

KäräjilläKeskiviikko 30.01.2008 23:59

Kymmenen tuntia käräjillä tänään.
Syyttäjä oli enemmän puolustaja kuin syyttäjä, ja vastaaja+puolsutus sai valehdella niin paljon kuin lystäsi.

Minne katosi vanhat kunnon lynkkaustuomiot ja häpeäpaalu?

Tuomiokin luetaan vasta kahden viikon päästä.
Que?
No Quesätyö!
Si!!

Eli olen taas kesän kosarilla duunissa. \o/

Eino Leino - Ne veivät multa mun iloniMaanantai 28.01.2008 01:30

Ne veivät multa mun iloni,
nyt tahtovat surunkin viedä:
"Sull' ei ole oikeutta surra, ei,
ja nuori sa oot, se tiedä!"

Ne syöksevät puukon sydämeen,
ne pistävät silmähän okaan,
ja sanovat: "Et sinä sortua saa
ja et saa vaipua lokaan!"

Ei, elkää peljätkö! Murru ma en.
Se onni ois liian suuri.
Eikä se lokahan vaivu se,
joka loasta nousevi juuri.

Se seisovi vaan kuin korvenpuu
ja se hiljaa puuksi puutuu,
sen kuori hiljaa kivettyy
ja sydän luuksi luutuu.

Eino Leino - Hornan hoviMaanantai 28.01.2008 01:14


Luo viedään hän Hornan valtiaan,
tää tytärtänsä kiittää:
"Jo tuonut mont' olet lasta maan,
mi täällä nyt sukua siittää,
mut tuonut sa konsana tämän et moista,
niin uljasta, armasta, aurinkoista.

Vähän meitä hän vielä kuin vierastaa:
lie outoa hälle lika!
Mut viikon kun täällä hän viettää saa,
pian sielultaan hän on sika;
hänet syötämme, heitämme sikojen seuraan,
hyvän hänestä juotamme juhlateuraan.

Kai ensin hälle sa karkeloit,
jos armaakses hänet aiot,
hänet sitten hulluksi haltioit,
alakärsäksi käännät ja taiot,
ja varmaan hän röhkivä meille on monta
häävirttä ja kuoroa kuolematonta.

Mut orhinsa korskuvan, ylpeän
panen lantakuormien vetoon,
siks kuin on vanha ja vaivainen hän
ja kepertyy Manan ketoon,
näin heistä kun hyötyä, huvia saamme,
alamaisia olkoot he mainion maamme."

Hän viittaa sankarin lähestymään;
tään katse ympäri kiitää,
Khimairan on vain sulot silmissään,
mi permannon palkkeja liitää
kuin liehuva liekki, kuin lempivä liha,
kuin alaston, armoton, viiltävä viha ...

Hänen lanteensa läikkyy ja lainehtii,
hänen rintansa nousee ja vaipuu,
hänen varpaansa väijyy ja vaaneksii,
hänen vartensa kaarena taipuu,
kuin korsi se keinuu, kuin korvessa palmu,
sen latvassa huultensa hehkuva valmu.

Uros enää ei paikkaa, sen kansaa nää,
hän näkee yksin Khimairan,
mi Phrynen hahmossa viehättää
hänet teille nyt tenhon ja hairan,
mut juuri kun silmänsä tulena tuiskii,
hän kuulee, kuink' korvaansa kuningas kuiskii:

"Mitä arvelet? Eiköhän kannattais
tuo kauneus laulua uutta,
joka varjohon virtemme vanhat sais,
sois aistien kuolottomuutta,
ja kiittäen auvoa kiitävän hetken,
ihannois ikirientoa ihmisen retken?"

Uros päätänsä nyökkää. Hän kitaran saa,
sen koskee kielihin soipiin,
sävel outo Hornassa ouruaa,
käy miesten mieliin ja koipiin,
soi naisten naurussa, kantapäissä;
pian kaikki he hyppii Khimairan häissä.

Hänet saavansa jos ivasaaliikseen
oli luullut Hornan vki,
heti huomas he herransa erehtyneen:
runoniekan he hänessä näki,
mi soittanut, laulanut lailla ei sian,
vaan kasvoi ja korkeni keskeltä lian.

Hän lauloi, kuink' elon armaus
kuin virta vierivä haipuu,
jää jälkeen vaan kukan kuihtumus
ja murhe ja muisto ja kaipuu,
mut sentään on elänyt, laulanut iki,
ketä kerran Khimaira on liikkunut liki.

Hän lauloi, kuink' ilot ihmisten
ovat laatua, muotoa monta,
yks niistä on yksin taivainen,
sukukuntaa kuolematonta,
on lempi, mi sankarin loihtii ja liehtoo,
kun häntä Khimairan kauneus kiehtoo.

Hän lauloi, kuink' ovat onnelliset,
jotk' onnensa omaksi saavat,
ei sentään hukkahan huoannehet
joille lemmestä jää vain haavat;
kas, ruusuja poimii, jos vuotaakin verta,
kenen kättä Khimaira on koskenut kerta.

Hän lauloi - laulusta kiihtyen
Khimairan kimma nyt laukee,
hän heittää huntunsa viimeisen,
hänen sylinsä sykkivä aukee,
ja kuumemman kuin aron polttava tuuli,
saa suudelman hältä nyt sankarin huuli.

Huus huohottaen nyt valtias:
"On syntynyt Orpheus uusi!
Jos tahdot mun tappaa laulullas,
tuki suusi ja korjaa luusi!
Mut jos sävelsurmalta säästänet minut,
hovirunoilijakseni nimitän sinut."

Tuo tuumi sankari tuokion, kaks,
hänen silmnsä siirtyi Khimairaan:
"Ma Hornan jään hovirunoilijaks,
teen terveeksi sieluni sairaan,
elon entisen toivot ja muistotkin epään,
Khimairan kun lempeän vierellä lepään!