IRC-Galleria

olin pari viikkoo sitten monta tuntia kestävässä väittelyssä osapuolena aiheesta "luoko manga ja anime homoja vai toistenpäin" jne.
tää on mielenkiintoinen ja yleistyvä huomio. mun mielestä tietynlainen nippon-kulttuurin vapaa seksuaalinen piiri saattaa aiheuttaa sen että nuoret ihmiset kokee omankin seksuaalisuutensa helpommin käsiteltäväksi ja kokeiltavaksi. mutta ei manga kenestäkään homoa tee ja tää individuaalisuuden kulttuuri mahdollista myöskin sen että on jopa ihailtavaa erottua persoonallisesti. yksi tapa siihen on olla raitis, tai bi-seksuaali tai harrastaa esim. extremelajeja. ihmiset eivät niinkään miellä homoseksuaalisuutta ihmissuhteen muodoksi vaan tavaksi erottua.
mutta kukaan ei varmaan vasten omaa luontoaan lähde mihinkään homo (tai hetero) kokeiluihin tai jos lähtee niin on tyhmä. totuus on, riippumatta mangasta tai mistään, että suurin osa ihmisistä kokee kiinnostusta vastakkaiseen sukupuoleen elämänsä aikana, varsinkin murrosiässä/teininä
joo ja se että teinit liittää niin yhteen ton helvetin anime-kultuurin ja sitten sen että ollaan homoja.
ei siin mitään jos joku ihminen oikeesti (ja enemmissä määrin) käsittelee seksuaalisuutensa rajoja sellaisen vapaan kirjallisuuden kuin mangan parissa (ja huom. koska manga on nyt in. niin jutun muoti-ilmiöyden taakse voi piiloutua jos ei muuten ole kaapista ulkona)
siis itsekkin tietynlaiset sukupuoliset virrat ovat vapautuneet sarjakuvataiteen avulla, ja myös animen, se on ollut kiinteästi mukana siinä elämänvaiheessa kun pohdittiin voiko tytöstä tykätä. mutta olisin nyt tässä tilanteessa ilman japanilaista nuorisokulttuuriakin, ja olen hyvin bride asiasta.

niinpä joo. sitä ollaan niin ernuja että huh.

kun tyypit valaistuis sillein että jopa se tavis on persoonallinen omalla riippumattomalla tavallaan

The literature from last season,(april to june), touched me deeply::,Anja Snellman: Kultasuu ,Thomas Harris: Nuori Hannibal ,Pekka Ervast: Jälleensyntymisen mysteeri ,joku anarkofeministi: Huora ja Madonna , elämänkerta ; Larin Paraske , Kanteletar , Elämänkerta; Janis Joplin , Kaari Utrio: Kauneus , Minna Canth: Annaliisa , Papin tytär, R.Hobb ; Fools errand, Alastonkuvia jne.

Minä kyllä aoin vastustaa yhteiskunnan luomaa puristusmallia ja hyvin luotua harhakuvaa siitä miten täytyy riemuita kun voi yhtyä instituutioihin. Minä kyllä muutan maalle lampaan kanssa ja syön porkkanoita ja elän sossun rahoilla,niin kahdeksantoistavuotiaana nuorena ihmisenä, niin teräväpäinen tyttö jolla oli loistavat ennusteet menestyä "in Ark" .

Carpe Diem se on "tartu hetkeen". Lapset, kuinka sanotaan latinaksi "tartu minuun"?

"Nunc est bibendum" -Sokratés

Tänään on kuudestoista päivä kesäkuuta. Olen ollut töissä puolitoista viikkoa, saanut opiskelupaikan ja minulla on joskus ollut jotain unelmia, ne kasvavat ja muuttuvat jatkuvasti, siirtyvät sellaisista määreistä kuin "sarjisalbumi" sellaiseen kuin "näkisipä revontulet"

Joskus töissä haaveilen että voi, olisipa tämä työhanskan selkäpuoli puhdas että voisin sillä kyhnyttää kutiavaa kohtaa mustuneessa poskessani. Mutta hanska ei ole ikinä puhdas, edes selkäpuolelta. Olemme kaikki elämän pikku metallityöläisiä. :D

Muutan Rovaniemelle.
Rovaniemellä ei ole sukulaisia eikä tyttöystäviä eikä niin paljon kuusia kuin täällä . Rovaniemellä on ainoastaan yksi tatuoija. Rovaniemessä minua kiehtoo että mikä se rova on.
Jyväs on kuitenkin aika selkeä.
Rovaniemellä tanssin joskus orjatanssi capoieraa, yksikseni ja rytmi piiskottaa taas kummasti.

Hevosen nimi on Lotta. Lotta on mukavan pyöreä ratsu, Lotalla on sopiva ratsastaa, jopa (iik) laukata ruispellossa naapurin vihaista haulikkomiestä karkuun.
Ihmisten pitää kohdata pelkoja elämästään. Minun heppahulluus hiipui pikkugiltsinä vähitellen kun putoilin niin rujosti hepoisten seljistä. Pitää kohdata heppa.
Ruohonleikkureita en ole vielä valmis kohtaamaan. Se on selittämätön pelko, mutta ihan pätevä. Jotkut ihmiset ei ole ehkä saaneet kesätöitä koska eivät suostu kaikenlaisiin ruohonleikkuisiin. Kai yksilö saa vetää omat rajansa tässäkin asiassa?
Olisi helppoa olla ruohonkorsi tai se "kaikkien kukka" joka saa kukkia vaan, missä kuljin ja milloinkin.


Näin unta että olin nunna-asussa helsingin kappelissa, ja joku ruotsalainen bändi soitti akustista kantria lavalla. seurassani oli liikemies jolla oli kolme hiusta päässään, siistissä rivissä.Me nautimme yhdessä kiellettyjä (nunnille kiellettyjä) aineita, kuten ihania katkarapuvoileipiä ja quatemalaista kahvia. Tunsin outoa vetoa tuon liikemiehen nahkaiseen salkkuun, jossa arvelin olevan alkuperäisluonnokset blacksad-sarjiksen hahmoihin.
Aloin vietellä tuota miestä seuraavasti: poltin vuoronperään tupakkaa ja vuoron perään puhalsin saippuakuplan. Saippuakuplat täyttyivät savusta ja poksahtaessaan niiden savu haihtui hienosti ilmaan. Liikemies oli aivan hämillään ja alkoi kertoa minulle tilastotietoutta jostain mikä kuulosti hienolta.

<-- minulla on loistavat edellytykset sarjakuvan alkamiseen.

aim blue aim diidapadai
--

Se, kuinka tietää yrittäneensä, istuu selkä suorassa ja kiittää itseään, niistämällä torvi-äänellä nanänsä, se on jotain vaan niin hienoa.
No Helsinkihän on ihan sekaisin. Euroviisuja.
Olin ainoa suomalainen hotellissa jossa nukuin kaksi yötä.
Kumpanakin yönä naapurihuoneessa harrastettiin villiä marokkolaista seksiä.

Huolimatta näistä koettelemuksista, seksittömistä seksi-öistä, paracetamoolista ja räkätulvasta

olen onnistunut jossain. itselleni olen ottanut sen askeleen. Laukka-askeleen. Iloisen, sellaisen että ihmiset kadulla kääntyvät katsomaan, hymähtävät toinen suupieli hiukan koholla

Näennäisen helpoilta vaikuttavat improvisaatio- ja ohjaustehtävät kääntyivät allekirjoittaneelle rankoiksi teaternhögskolanin 2 vaiheessa.
Luulen pärjänneeni hyvin. Todellakin annoin kaiken fysiikastani ja tämänhetkisestä elämänkokemuksestani ja taidoistani. Kokemus oli mahtava. Isolla torilla, studioiden mustien ovien edessä, tunsin olevani hyvin pieni ja märkäkorvainen. Ryhmän kuopus.
Mutta kokemus oli valtava. Ja jatkon mahdollisuudet on 50-50.
Tässä muutaman tunnin päästä sekin selviää kuinka hyvin toteutin itseni, näkyikö minusta ohjaajan sisäistä valoa loistava itsevarmuus ja onnistuminen... :)

Ja olen nyt kovin onnellinen. Erittäin, erittäin onnellinen.
Äänikin palailee.

Nykyhetki on menneisyyden ja tulevaisuuden summa.
Menneisyys, lapsuus, nuoruus, kouluvuodet, harrastukset ja kehitys.
Tulevaisuus, toiveet, haaveet, pettymysten välttely, kaikki mitä NYT teemme muodostaaksemme sitä.
Takana on vahva pohja toisia märkäkorvia joiden kanssa soviteltiin rohkeita teinivaatteita diskoon, kärsittiin sydänsuruista, lainailtiin vanhempien röökejä puolin ja toisin, oltiin melekin rikki ja unohdettiin silti kuolevaisuutemme.
Ja edessä on tuntematon.
Tuntematon, mutta ei silti synkkä ja tyhjä aavikko johon tulisi hiellä ja verellä muovata omat tulevat asuintalot, ammatit paperit joissa on sairaskertomukset ja pankkikirjat.

Edessä on aina osa menneisyyttä, tuttua ja turvallista.
Miksi päästäisin teidät karkaamaan ajatuksistani, sydämestäni...?

Mennäänkö Blazeen?
joo, en mä hirveesti baareista tykkää, mut tanssiminen on kivaa.
Tanssiminen on niin kivaa, että sitä voisi vain heitellä ruumistaan hullusti koko elämänsä läpi.
"siinä missä ruumiin rajat tulevat vastaan, astuu esiin mielikuvitus."

Ihmiset, mennään kahville, mennään ulos, jutellaan, ei itketä niin että ei osaittais enää hyppiä vaatteet päällä järveen, ihan äkisti, kakskymppisinä.

Heräsin kapteeni Haddockina. Tuhannen tulimmaisen päänsärky ja sätkivät sintit.
Onneksi Wolverinemainen raivo pakotti minut nousemaan panadoolien ja muiden troppien tykö ja ottamaan parantavaa. Tänään ei sovi sairastaa.
Tänään otan askeleita tai putoan.

Viikonlopusta on jäljellä vain kivoja fiiliksiä.
Lahtelaiset on mahtavii tyyppejä, ja niitten tyyppien näytelmä oli paras tulkinta pikku pietarin pihasta minkä oon nähnyt. Oisin mä maksanu vaik sen kahdeksan euroo.
Ja me laulettiin niin että sain etsiä ääntäni seuraavana päivänä mattojen alta.

Nainen, jonka kanssa seurustelen, on parasta mitä minulle on sattunut.
Voin rimpuilla ja tiuskia ja olla täydellinen ääliö ja silti se halii ja sietää mua. käsittämätöntä.
Voin olla tuskaisen rakastunut ja yltiöromanttinen lirkuttelija, ja se säilöö mun kaikki kirjeet.
yllätyksellistä.
Voin olla laajempi raunio kuin koskaan aiemmin, ja silti se jaksaa kilkuttaa mun hajonneisiin oviin uusia saranoita pajassa.
Oi taivas, oi maa.

Ainiin, pipopää-narkkarilla kävi mäihä elikkä lykästi elikkä flaksi hivelsi.
Kohta se lähtee mon capitaliin, eikä totellakaan euroviisujen takia.
Se menee siihen suurensuureen laitokseen jota teatterikorkeakouluksi kutsutaan, ja se vetää shown paremmin kuin koskaan. ja ehkä, sitä lykästää uudemman kerran.

Kiitos kaikki rakkaat jotka olette tukeneet.
Railakkaita iltoja teidän kanssa taas odotellen ---<3

Joku apulannan alainen kuulutti joskus angstisen nuoruuteni vuosina että
ikuisuus on helppo saada hetkeen mahtumaan.

Kun mä seisoin kuusvuotiaana meidän rivitalorivistön leikkipaikalla, hiekalaatikolla
ja tuijotin itkuisin, mitäännäkemättömin silmin mun Esmeralda- barbia jonka pojat rikkoi, irroitti pään, riisui nuken alasti ja työnsi sen märkään hiekkaan, mä luulen, että ikuisuus nakersi silloin mua.
Lapsenaivoista ei kehittynyt mitään muuta kuin nuoren aikuisen aivot tähän päivään mennessä, ja yhä pojista miehiksi kasvaneet rikkovat naisen, irroittavat ajatukset naisruumiista, ja työntävät torson hiekkalaatikkoon häpeämään omaa olemistaan.
Sittemmin aloin leikkiä giljotiineilla, legoilla, pyssyillä ja miekoilla.
Sittemmin opin että huoria ei ole, on vain naisia jotka käyttäytyvät sukupuolikulttuuristaan poikkeavasti, ja on ihmisiä joiden ammattinimike on prostituoitu.

Aivoini kasvoivat taas, niihin kasvoi enkeli.
Nyt yritän etsiä totuutta niiden tunteiden kautta
että vihaan miehiä. vihaan myös naisia. kumpaakin sukupuolta niinkuin ne on meille opetettu.
mutta rakastan ihmisiä. janoan ihmisiä.
kasvoja voi piirtää loputtomiin.

sittemmin minusta tuli pasifisti ja aloitin itsepuolustuslajit.
menen sekaisin luodeista ja ihmettelen miekkojen kauneutta.
eikä niissä ole mitään fallosmaista.

pippeli on pippeli ja miekka on miekka, pimppi on pimppi ja malja on ihan vaan malja.

unohdetaan uskonnot, muistetaan hengittää.

jooko?

Vastailkaa, ystäviksi myöntyvät.
(tiiän, on noloo myöntää jotain sellaista)

01. Kuka olet?
02. Olemmeko ystäviä?
03. Koska ja miten tapasimme?
04. Oletko ihastunut minuun?
05. Pussaisitko minua?
06. Anna minulle lempinimi, ja kerro miksi valitsit juuri sen?
07. Kuvaile minua yhdellä sanalla
08. Mikä oli ensivaikutelmasi minusta?
09. Oletko edelleen samaa mieltä?
10. Mikä muistuttaa sinua minusta?
11. Jos voisit antaa minulle mitä tahansa, mitä se olisi?
12. Miten hyvin tunnet minut?
13. Koska näimme viimeksi?
14. Halusitko joskus kertoa minulle jotain, mitä et ole pystynyt kertomaan?
15. Aioitko pistää tämän blogiisi ja katsoa, mitä minä kertoisin sinusta?

No nousin ylös kun tukasta kiskottiin, vaikka unessa olin vielä rikos-etsivä Clarice Starling ja jahtasin rietasta huumepomoa sirkuksessa. Oli jännää. Huumepomo näytti Nupulta, (meinasin just ampua sitä jalkaan ennenkuin mut herätettiin) ja riettaat narkkarinuoret olivat lähipiiristäni. Suvi ei ollut imarreltu, kun kerroin että unessa hän oli uskollinen beagleni.
Noniin.
No maalaan sitä pelko-ahdistus-taulua, ja sujuu yllättävän hyvin. olen ihan samassa iskussa kun joskus nuorempana teini-angstinakin.
Ja leivoin daim-pullia. Onnistuivat hyvin.
Tosi hyvin.-
Tänään on, hyvä päivä elää.
Ja töitäkin sain. Kolmeakin. Tänään meen tekeen haastattelun paikallislehteen ja kesällä olen virallinen naulatehtaan napinpainaja. Kyllä nyt massia tippuu taskuun.
Ja saanukkin oon.
Appellssiinia. Appelsiinimehua ja appelsiinikarkkeja ja jörttiä ja kaikkee.
Ja koko elämä on pikkulintu ja vauva mahassa.

"Ok i don't really care what you think you fuckin hippy, if you think thats its cool to go around blowin up your own civilians with car bombs everyday, then move to Iraq, were there helping the Iraqi people something they never had, freedom, if like living under a dictator who controls what you say and do all the time be my guest, but in all honesty the Iraqi people want us there, the only people who don't want us there is Al Quida supporters, so unless your were there i don't care for your opinion"

says the U.S soldier.
Olipas antoisa keskustelu. kesti noin kolme viestiä puolin toisin ja nyt jo lopetettiin.
Mitä tohon vois sanoo, kaik oli sanottu.
Ja hän sivuutti kysymyksen että miksi pohjoisamerikan asukkaat eivät keskity oman valtion epäkohtiin, suuriin elintaso-eroihin, siihen että lapset kantavat aseita, kaikkea oman osavaltion ulkopuolista pelätään, ja että yleissivistys on niin huono että yli puolet koulutetuista nuorista luulee Vietnamin olevan etelä-amerikassa.

huoh. En voi käydä sotaa sanoilla koska ei ole tietoa.
On vain uskomus että hyvää ei saavuteta pahalla.
Koettakaa päästä jenkkisotilaan päähän, ja kertokaa minulle mitä näitte.
Kiinnostaa.