Arvomme kaikkien heinäkuussa sisäänkirjautuneiden kesken 2 lippua Weekend festivaleille! Luo tunnus tai kirjaudu sisään! :)

IRC-Galleria

(nämä on nettiradiosta, stationripperillä taltioituja worship-lauluja ~ 128 bit, sen parempaa laatua ei ole, huippulaatu olisi mahdollista saada 320 bittiä, mutta eivät lähetä niin korkea- laatuisina ulos miltään kanavilta.) mp3- suosikkilista

http://heavenheart.hopto.org:443/photogallery/top24.html

NR 1. (4m.40sek/4380kb).

http://heavenheart.hopto.org:443/MP3/Messianic/BEST/Barry%20And%20Batya%20Segal%20-%20Messianic%20-%20Seh%20Haelohim%20-%20John%201-29%20(CD%20-%20Sh'ma%20Yisrael).mp3

Tämä laulu tuo taivas ikävän... ja herkistää sisimmän, tämä on palvontalaulu niin ihanalle Jeshua Majesteetille, aivan valtava.. ihana laulu, harmi että se on hieman vajaa alusta. Mutta ei se haittaa. Voit rakastua uudelleen Jeesukseen, kuuntele tätä toistona, ja eläydy. Palvo Herraa, ja vapaudu kaikista jännitteistä ja taakoistasi. Vastaanota vain Hänen rakkautensa.

Sinä olet ihana taivas sielu, Hänen rakkautensa arvoinen. Hän haluaa sut lähellensä. Hän ikävöitsee sinua. Anna sydämesi vuotaa, Hänen edessään tyhjilleen. Anna Hänen kuulla äänesi, ja vapaudu. Kiitä ja Jumaloi Häntä. Hän haluaa sinut painaa itseänsä vasten. Omaa sydäntään vasten. Niin että sinä tuntisit Hänet syvällisesti. Anna Hänen rakastaa sinua ja vallata sinut. Olet ihana sielu.

Jeshua on ihana, ja sinäkin olet ihana tuoksuava, Hänen edessänsä, kun rakastat ja palvot Häntä Pyhässä Hengessä. Jeesus on sinun lunastajasi. Hän omistaa sinut. Anna Hänen koskettaa sinua. Pyydän - että sinä janoisit Häntä. Oi, pukeudu valkeisiin vaatteisiin, oi, ota pois päältäsi pahat tekosi, ja anna Hänen puhdistaa sinut Golgatan Veressä. Ja saat olla ihanan raikas Hänen pesunsa jäljiltä. Eikä sinussa haise enää homeruoho, vaan Messiaan tuoksuöljy.

Tämä laulu kyllä riisuu ihmisen. Tälläkin hetkellä 14.04 k.01.00 on niin niin ypöyksinäinen olo. Kuten niin niin kauan aikaa on ollut. On niin orpo olo, täällä maailmassa. Niin suunnattoman yksinäistä. Kukaan ei halaa, kukaan ei kuuntele, kukaan ei katso, kukaan ei kosketa. Olen vain minä ja Jumala. Minä kuitenkin välitän, se on minun elämän tehtäväni. Vaikka minua ei huomata, vaikka olisin yksin.

Yksinäisyys... yksinäisyys .... huumm... niinh.. se on vain.. se on niin.. riisuvaa. Se on sitä, ei ole käsiä ympärillä, ei elävää fyysistä muotoa, joka olisi lähellä. Sisimmässä on Jumalan Ihana Henki, mutta minun lihani, värjöttää... se vaan on niin ypöyksin. Jumala on kuitenkin minulle rakas. Minä olen Hänen kasvojensa alla. Vaikka olen yksin, Hän on kanssani. Ja eikö minun elävä sieluni ole enempi, kuin minun lihani ja ja kaipaukseni olla rakkaani oma.

Minä olen Herran oma. Minä jaan, Hänen omastaan. On aina niitä, jotka halveksivat. Ja on niitä hiljaisiakin, jotka ovat kaukana ja pitävät sydämensä kiinni. Minä kuitenkin haluan olla jollekin siunaus, oman elämäni kautta. En minä tiedä, paljoakaan. Mutta minun tehtävä on kirjoittaa. Olen tänään todennut oman erheeni ja kuitenkin se saattaa olla siunaus. Mikä minä olen puuttumaan ja mitätöimään, sen mikä mahdollisesti alkoi Herrassa.

Joskus omaksi vahingoksikin tekeminen, on Jumalan voitoksi koituva. Joskus itsensä alttiiksi laittaminen, voi olla kaikessa käsittämättömyydessään, jollekin siunaus, tai itselle johdatus ja siunaus. Itse koin muutama päivä sitten, oman vahingon jälkeen, sen että eräs asia selveni, mitä en ollut edes kysynyt. Se vain tapahtui ja olen siitä kiitollinen Herralle. Tavallaan näinkin, Herra irroittaa omaansa maailmasta. Eikä minun tarvitse kaikkea ymmärtää.

Minä vain rakastan Jeesusta. En minä jaksa kontrolloida ja määrätä. Minä vain haluan olla antautunut Hänelle. Vaikka vahingokseni. Tämä on Jumalan palvelijattaren, sellaisen riisutun minuuden kirjoitusta. Jollakin on taito runoilla tunteensa ulos, toinen tekee romaaneja, joissa voi laittaa tunteensa kansiin. Minä ... niin... niin.. rakastan Jumalaa.. tällä tavalla. Joka hetki on sellanen olo inhimillisesti, että tekisi mieli antaa periksi ja luovuttaa. Mutta minun uusi luomus, ei tahdo ja voi sitä. Minun oma mieli, haluaisi vaan hävitä ja antaa elämälle periksi.

Sensijaan uudestisyntynyt luonto ja mieli, tahtoo olla periksi antamaton. Osa minusta tahtoisi lähteä tästä ajasta jo. Luovuttaa. Mutta uusi luomus, haluaa palvella vaikka viimeiseen pisaraan asti. Osa minusta haluaa lakata kirjoittamasta, ja tekemästä yhtään mitään. Osa on lannistunut koko aika. Mutta uusi luomukseni ei voi olla passiivinen. On kuin olisin merellä, ja pidän pääni väkisin veden yllä, vaikka voisin vajotakin. Sillä tuo vesi voisi tarkoittaa tilaani ja katoavaisuutta. Ja veden yläpuolella on usko ja toivo ja elämä.

Tiedättehän että KUOLLUT meri on suolainen, ja siihen on mahdotonta upota, eikö niin? Siitä tulee mieleeni ajatus, että uskovan tulisi olla niin suolattu Jumalan Sanalla, niin maailma ei voi upottaa ja niellä sitä sielua sisäänsä. Ajatelkaa, KUOLLUT meri. Siis nimenomaan KUOLLUT. Suolattu on kuollut. Jumalan Sanalla suolattu uskova on kuollut omalle itselle. Suolattu uskova ei vajoa ja kuole enää, koska on jo kuollut itselleen, lihallisuudelleen ja maailmalle.

Miten olla suolattu? Jokainen uhri pitää suolalla suolata, suloiseksi uhriksi Jumalalle. Ja Jumalan Sanan pitää silloin tulla lihaksi meissä. Jumalan Sanan pitää olla meissä, ja meidän olla Jumalan Sanalle kuuliaisia. Jumalan Sana pitää omaksua itsellemme. Jumalan Sanalla ja Hengellä kuollettaa vanha syntinen minämme. Tulee elää Jumalan Sanan mukaan, kun kerran olemme kuollettaneet ja suolanneet itsemme Jumalan Sanalla. Voi olla vahvasti tai miedosti suolattu, mitä enempi, sen kuolleempi itselle ja sen helpompi on omaksua usko.

( 3Ms 2:13, 4Ms 18:19, 2Kun 2:21, Matt 5:13, Mark 9:49, Mark 9:50, Kol 4:6, Jaak 3:12 )

Voisin myös helmen tähän yhdistää mukaan. Sekin tarvitsee ajan ja hiukkasen (jyvän), joka alkaa muodostumaan helmeksi elävän simpukan sisällä. Itse elävä simpukka kärsii, kun se helmi hiertää ja hankaa sitä. Mutta se helmi ei kuole, vaan se kerätään talteen. Se simpukka elää elämänsä meressä, mutta se helmi otetaan sieltä kuoren sisältä pois laitetaan kunniaan. Oi Jumala rakas..

Myös voisi rinnastaa tähän kirjoitukseen seuraavankin, nimittäin toisissa uskovissa on vahvempaa viiniä, toisissa miedompaa. Kaikessahan on omaksumisesta kyse. Mehu väkevöityy viiniksi paineessa ja ajan kuluessa, kun puhutaan luonnollisesta happamasta marjasta (ilman lisähiivaa), esim. pihlaja. Toisin sanoen kärsimys ja kärsivällisyys tuottavat meissä Kristuksen nöyrän mielen. Mitä väkevämpää on omaksuttu, sen velvoittavampaa on olla kuuliainen.

Pidän oman mieleni tahallani hyvin nöyränä. Minussa oleva Jumalan Hengessä vaikuttunut mieli ei halua sitä hemmotella - vaan kaipaa Jumalaa. En halua itseäni innostaa turhamaisuuksiin, vaikka ne ei syntejä olisikaan. Sillä ne vaan vie minun ajatuksiani kauemmaksi Jumalasta ja haluan antautua / keskittyä etsimään Jumalan valtakuntaa. Tarkoituksella, puen haluttomuuden ylleni maailmallisia asioita kohtaan, sekä tahallani masennan lihaani.

Huomaan että vain se tehoaa, siihen että pysyn nöyränä. Olen erittäin helposti innostuva kaikenlaisista asioista, ja ne vie mieleni mukanaan. Mutta näin toimin. Sillä tähän olen päätynyt ja sen kokenut Jumalan mielen mukaiseksi asiaksi. Ja se alkaa olemaan jo minulle aika normaalia. Luonnollinen ihminen käskisi minun piristää itseäni maallisilla asioilla. Mutta uudesti syntynyt mieleni / minäni ei halua maallisia piristyksiä, vaikka luonnollinen minä niistä nauttisinkin. Niihin on mennyt mielenkiinto, iankaikkisuus kiinnostaa monin verroin enempi. Raamattu puhuu tästä asiasta erittäin paljon.

Tämä käytäntö on Jumalan mielen mukaista. Jumalan rakastama sielu toki saa valita. Mutta itse kaipaan paljon enempi Häntä, kuin sitä mikä on maailmassa. Ruoka on minun iso heikkous sekä tunnemaailmani joka haluaa oman rakkaan rinnalle. Mutta toisen niistä voi panna pois ja elää ilman sitä. Toista tarvetta ilman ei voi elää pitkään... niin... elämä on vain elämää...koko sydämellä ja tahdolla... ja palvellen Herraa. On olemassa Jumalan rakkaus ja puolison rakkaus, jotka vaativat ja velvoittavat, sillä rakkaus vaatii, se on nälkäinen ja tulviva, siihen tulee riippuvaiseksi.

Kun ei ole puolison rakkautta, joka velvottaisi, niin jää jäljelle vain Jumalan rakkaus. Ja Hänen kohteena olemisensa. Hän saa koko huomioni ja olemiseni. Tällästä taas tuli mieleeni. Ehkä piilotan koko tämän tekstin, päivän kuluessa. Aika uskaliastahan tämä on. Kaikki kirjoitukseni on tosi uskaliaita. Mutta ne ovatkin uskoa, ei luonnollisuutta, ja usko ei ole käsin kosketeltavaa, vaan näkymätöntä ja kätkettyä, luonnolliselle ihmiselle.

Tämä kirjoitukseni oli työ. Tälläinen nyt tuli tällä kertaa. Tämäkin oli prosessi. Se syntyy sitä mukaa kuin sitä kirjoittaa. Ja sitä samalla sulattaa ja tutkii. Se myös todistaa vahvasti uskosta. Se myös viitoittaa ja valmistaa eteenpäin tietä. Kirjoitus on koulutusta. Pyhä Henki on haastaja ja innoittaja. Hän ohjaa minua kirjoittamaan totuutta. Rakastan kirjoittaa, enempi kuin puhua. Sillä kirjoitetut sanat ovat konkretiaa, niissä on elämä tai kuolema. Ne sulkee sisäänsä menneisyyden ja tulevaisuuden ja kaiken siltä väliltä.

Kun olen kirjoittanut ja kyllästyttänyt itseäni tällä tavalla kirjoittamalla, unessakin jatkan samaa prosessointia. En ole nähnyt oikeastaan unia pitkiin aikoihin, tosin olen monia sisäisiä asioita punninnut ja kamppaillut niistä nukkuessakin. Kun en ravitse itseäni maallisilla asioilla, unenikaan eivät ole maallisia. En ole kuukausiin nähnyt kunnon unia. Olen uneksinut tietoisesti joskus, mutta uneksinta on eri asia kuin uni. Sillä uneksinta on tahdon alaista ja ohjattavissa.

Jotka on lihan vallassa, näkee lihallisia mielikuvitus unia. Mutta hengelllinen uskova ilmeisesti työskentelee unissakin. Huomaan että joskus nukkuminen on väsyttänyt minua mieleltäni. Kun tunne maailma kaipaa ja näännyttää minua, saamatta juurta aikaan mihin tarrata, sillä ei ole sillä konkretiaa maanpäällä. En ole enää pikkuvauva uskova, joka näen vain lampaista ja pilvistä unia.

Elämäni on todella ollut vahvaa sisäistä vallankumousta tähän asti, ja vasta aavistan hieman, mitä sen kuuluisi todella olla. Kiiltokuva uskovaisuus hajoaa. Uskon elämä on uskoa. Uskova voi omaksua loputtoman määrän uskoa ja rakkautta. Siinä ei ole rajaa, Jumalassa ei ole muuta kuin äärettömyyttä. Uskova voi omaksua Hengen Hedelmät ja Hengen sota-aseen ja varusteet, hengellisiä asioita varten. Ja tarvitaan rankka koulunkäynti, että voi olla valmis palvemaan Jumalaa, että voi olla kestävä ja varma.

Tiedän rakkauden, tiedän Pyhyyden, tiedän monia Jumalan asioita. Mutta vaikka tiedän, tulee ne kyetä omaksumaankin. Ja siksi kun saa tiedon, voi laittaa tavoitteen, ja kun on tavoite, silloin sitä on kärsivällinen, ja se saa aikaan kärsivällisyyden tuloksen, joka on Jumalalle oleva otollisuus. - amen! Ei ole aikaa lomailla ja huilata, sellainen väljähdyttää. Vaan on intensiivinen koulutus. En tiedä mitä minusta tulee, toivon että sellainen kuin Jumala voi tehdä.

Haluan että Jumala voisi mahdollisimman maksimaalisen tuloksen saada minusta aikaiseksi. Minusta on mielenkiintoista tämä Hänessä eläminen ja mitä on ollut ja mennyt. Taas aloin kirjoitella arvoituksia. Minä vajoan tälläisiin unelmiin, nämä on minun hengellisiä unelmia. Mutta kiitos rakas Jeesus tästä hetkestä, ja siitä mitä olet puhunut ja mitä olen taas saanut omaksua. Kiitos ja ylistys sinulle. Rakas Jeesus, siunaa lukijoita. Kosketa ja siunaa heitä itse kutakin. Välitä näiden sanojen kautta jotakin sydämeltäsi näille sinun omillesi. Kiitos Herra rakas - amen!

halleluja...

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.