Nykyään julistetaan vaan pehmosaarnoja, ei enää parannus saarnoja, joissa puhutaan synneistä synteinä. Nykyään julistetaan nukutussaarnoja. Kyllä nimenomaan saarnan pitää olla parannussaarna, joka saa aikaan synnintunnon ja sen mukaisen parannuksen. Ei ole ihmisissä Jumalan pelkoa, jos ihmiset lepopäivinään heti kokouksen jälkeen menevät hesburgereihin tai avaavat television ja riitelevät keskenään? Sellainenko on kulttuuri? Oikea parannuksen saarna, saa aikaan muutoksen. Ihminen ei uskalla Jumalan pelon tähden katsoa televisiota ja mitätöidä sitä sanaa, minkä on juuri syönyt kokouksessa. On todella epäviisasta syödä Jumalan Sanaa, ja heti perään maailman turmiota.
Parannussaarnaa pitää julistaa ensin uskoville, ja sitten uskovat julistavat elämällään, jossa on näkyvä parannus, maailmalle. Ja toisekseen vanhan liiton seremoniat ovat eläinuhreja, pirskotuksia, kaapuja, ympärileikkauksia ym... näillä ei pelastusta uudessa liitossa saada, eikä niistä ole yhtään mitään hyötyä. Tosin taitaa katoliset ja ortodoksit harrastaa seremonioita, samoin taitaa ... empä sanokaan... sillä sellaiset ovat suurimpia sapatin vastustajia. Sapatti on Herran päivä, se on päivä, jolloin pyhität itsesi. Eli et toimita omia asioitasi. Et harrasta syntiä, vaan erottaudut hänelle. Et myy ja osta. Vaan annat ja palvelet. Se on Herran kunnian päivä. Sapatti on karitsan juhlapäivä. Pidät sapattisi minä päivänä tahdotkin, muista että se on Herran päivä. Se on Pyhä. Ja Pyhä on erotettu.
Ja tämä sapatin vietto ei ole vanhan liiton lakiperinteitä ja menoja. Vaan se on Herran tahto ja asetus. Jota Kuningas Daavid noudatti ja rakasti. Kuka rakastaa enää Herran asetuksia? Ne ovat elämäksi ja virvoitukseksi. Pyhä Päivä on siunaus - sapatti on siunaus! Tietenkin laitat ruokaa sapattina perheellesi, mutta jos voit - aina parempi että paastoat. Jos voit, valvo se yö ja rukoile. Ihan kuinka koet sen, ole kuuliainen Pyhälle Hengelle ja Jumalan äänelle. Sapatti ei pelasta ihmistä. Mutta joka rakastaa Herraa, tahtoo omaksua Hänen Sanansa ja olla Hänelle kuuliainen. Siis pyhittäytyä. Pehmokristillisyys saa lakata. Jumalan Sana kunniaan!
Ajatelkaa jos koko maailma olisi Jerusalemista johdettu, ja tämä sapattikin olisi. Siten että koko maailma samaan aikaa viettäisi sitä, kaikilla kolkilla. Tosi kaikkialla ei aurinko laske aikoihinkin ja toisaalta jossakin on aamu ja jossakin ilta. Mutta olispa se mahtavaa, jos koko maailma ... wauuuu... ajatella... No tuhatvuotinen valtakunta on sitten Jerusalemista ohjattu, eikä rooman-valtakunnasta. Jerusalem on maapallon pääkaupunki. Muistaakseni tiettyjen mannerlaattojen jossakin sijaintikohteessa, en paljon tajua asiaa, mutta niin muistelisin.
Pehmosaarnoilla tarkoitan että ei puhuta suoraan televisioista, rumasta puhekielestä, sopimattomista tavoista. En ole kuullut yhtään saarnaa missä olisi puhuttu miten sopimatonta on katsoa televisiota, tai varsinkaan kokouksen jälkeen. Ei puhuta probleemista. Ihmiset menee kotia, ja ovat tyytyväisiä, kuin ennenkin ja saastuttavat mieltään medialla, ahneuksilla ja riidoilla, mutta Jumala ei ole tyytyväinen. Olen lukenut D.Wilkersonin kirjaa, ja taitaa olla ainoa teos ja saarnaaja, joka on tästä saarnannut. Kyllä varmaan synnistä puhutaa, mutta ei määritellä syntiä, ei tökätä sisälle. Johtuukohan se siitä että ei hennota, tai on itsekin suvaitsevainen televisiota kohtaan?
Niin ja että vielä toistan sen että olen sisällisesti Kristukseen liitetty, siis sisällisesti olen juutalainen. Tai haluan olla, olenhan nyt oksastettu jaloon viinipuuhun. Miksi Messiaanisilla ja kristityillä ei voisi yhteyttä toisiinsa? Evankeliumi on juutalaisista lähtöisin. Herrammekin on samaa heimoa. Ja sapattia olen alkanut viettämään marraskuun lopusta asti. Ja tämä halu syntyi halusta olla uskon kuuliainen Jeesukselle (Jeshualle). Haluan omaksua tämän. Minäpä menen Taivaan Jerusalemiin eräänä päivänä, halleluuja... joten parasta vaan tottua jo täällä ajassa!!! Kapinat pois ja uskonkuuliaisuus elämäksi.
Minä ainakin tahdon julistaa evankeliumia ja parannuksen radikaalia sanaa. Herätys on alettava Kristuksen jäsenistä. Kaikki solut on virottava. Jokaisessa on oltava Jeesuksen veren Pyhä ns. dna! Ja jokaisessa on oltava Pyhän Hengen virtaava neste! Tämä on Herran tahto myös. Sapatti kuuluu uskovalle Jeesuksen seuraajalle, aivan yhtä lailla kuin koko muukin Jumalan Sana. Jumalan Sana on yksi. Se ei ole ositeltu. Se ei tue maailman kulturellisuutta. Jumalan Sana ei ole pilkottu - toiselle toista, toiselle toista. On vain yksi ainoa totuus, ja ei muuta. Ei Sapattia saa ylenkatsoa, ja heittää roskiin, se on Jumalan lahja ja tahto meille jokaiselle uskovalle. Jumalan Sanasta ei saa ottaa mitää pois, ekä sinne mitään lisätä. se on vaarallista.
Ei ole olemassa kahta erilaista Raamatullista Pyhä päivää asetettuna. Raamatunaikana ei ollut olemassa vielä sunnuntaipyhää. Ei ollut mitään muuta kuin sapatti. En tiedä miten muu maailma vietti omia pakanallisia lepopäiviään, lienee juhlimalla epäjumaliaan. Mutta Raamattu puhuu hieman pakanallisuudesta uskoonkääntymykseen tulleista ja heidän jostain tavoista, joista paavali viittaa jossakin jakeessa. (saattaa liittyä hiuksiin ja pukeutumiseen?) Mutta siihen en lähde sekaantumaan. Mutta missään tapauksessa, aihe ei voi koskea tätä asiaa, sillä eihän vielä oltu sentään asetettu tätä sunnuntaita ja koko kalenterijärjestelmän myllytystä sekaisin.
mm. joulukin on aiva aivan väärällä paikalla! Israelissa joulu ei suinkaan ole juhlituin juhla, sehän olisi lokakuussa. Vaan vuodenvaihtuminen ja pääsiäinen. Jostain syystä katolisuus on nostanut joulun suureksi. Ja muuten - pakanajoulu on erittäin seremoniallinen (joulupukit, lahjat, ruuat, tontut, laulut, tekokiltteydet). Ja myös pääsiäinenkin on (tiput, noidat, namut,koristeet, virpomiset). Niin ja joillakin on omat pyhäpäivänsäkin sellaisia (sauna & kalja, pubit, elokuvat ym). Siinä muutamia nykyajan modernisen ajan seremonioita. Itse en viettänyt viime joulua, vaan paastosin. Olin jo muutaman edellisenä jouluna kokenut siihen kutsua, mutta nyt se toteutui - kiitos Jeesukselle. Ja en juhlinut uutta vuottakaan ollenkaan. Enkä mitään menettänyt, vaan päinvastoin. Maailman juhlat ja juhla-ajat.. ei kiitos!
Pitää palata alkuperäiseen. Ehdottomasti! Mikäli rakastamme Jumalaa - me tahdomme sitä! Vain yksi. Ja yksi ajankohta sille ja yksi Jumalan Sanan neuvoma viettotapa. Ei siis uhrien ja seremonien kanssa. Vaan sydämen rauhoittumisen ja kaiken oman tavoittelun ym.. sivuun laittamisella. Näin se on aivan selkeästi käsitettävissä. Siinä ei ole mitään kyseenalaistettavaa, se on ristiriidaton totuus. Ihminen on vaan täynnä ristiriitoja ja mutkia. Samoin on vain yksi kaste. Paholainen on aina tuonut ainoan oikean rinnalle jonkun toisen version, joka on eksytystä ja valhetta. Se on osittain sanomaltaan totta, mutta ei ole Jumalan tahtoa. Niin ei ole.
Oletteko huomanneet että aina se on kaiken rinnalle tuonut jonkun uskonnollisen vaihtoehdon, johon voi uskosta osatonkin mukautua, sillä siinä ei tarvitse, tehdä parannusta.Siis Jumalan Sanassa on vain yhdenlainen viettotapa, yhdenlainen ajankohta kaikelle. Vuosi vaihtuu eri ajankohtana kuin kuvittelemme. Joulu on eri ajankohtana kuin kuvittelemme. Kaste ei ole sellainen kuin luterialainen roomalaiskatolinen kirkko sen on saanut sen monet uskovat kuvittelemaan. ym... nämä asiat tapahtuivat vasta muutaman vuosisadan kuluttua Jeesuksen uhrautumisesta ristillä. Miksi ja miten voimme puolustella että Raamattu tukisi näitä asioita, sillä eihän niitä silloin ollut vielä olemassakaan. Tosin - paholainen oli jo silloin, ja odotti vaan aivoitelmiensa otollista aikaa toteuttaakseen ne.
Kun itse tätä asiaa tutkiskelen, tämä on aivan selkeää. Kun monen erillisen asian ottaa mukaan tähän rinnalle, niin syntyy kokonaiskuva. Ja kaikki tämähän on yhdestä ainoasta maailman järjestelmästä alkunsa saanut. Joten tämä paketti on aivan selvä. Ja hyljättävä. Tarkoitan roomalaiskatollisuudesta polveutuvaa eksytystä. Moni uskova menetti henkensä puolustaessaan Raamatun arvoja, ja kuoli marttyyrina ennemmin kuin olisi ottanut päällensä uutta vihollisen muovaamaa uskonnollista järjestystä. Olen joskus lukenut jopa että uskovia poltettiin noitina, kun puhuivat kielillä. Kuljemmeko laput silmillä? Miksi? Jeesus ei todellakaan kumonnut mitään. Mutta antipaavillinen maailman järjestys kumosi kaiken. Siis käänsi kaiken mullin mallin.
On myös erittäin vakava asia tuomita uskovia fariseuksiksi tai lakimielisiksi, kun he ovat kuuliaisia Jumalan Sanalle, vaikka henki riistettäisiin pois. Koska motiivi on Jumalan pelko ja rakkaus. Monen kurituksen kautta on uskova tähänkin päässyt. Ei se ole ainoastaan järjen valinta (aate), vaan nöyrtymisen ja mitättömyyden koulun tulos, sekä tahdon ratkaisu. Jumala suurenee, itse kutistuu. Jumalan rakkaus hamuaa enemmän omistaa, ja saa uskovan asettumaan Hänen Sanansa alle linjakkain. Mutta voi ollakin että oikea määritelmä on lakihenkisyys, sillä Jumala on LAKI, ja Jumalan laki on ainoa oikea perustuslaki. On oikein että liha on alistettu lain alaisuuteen. Laki erottaa.
On oikein että maailma on alistettu lakien alaisuuteen. Jos maailmassa ei olisi lakia, vaan pelkkä armo - niin mitä siitä tulisi?! Sitä käytettäisiin hyväksi, ja paha riistäytyisi käsistä (kurittomuus). LAKI asettaa rajat kaikelle ja se on hyvä! Jos seurakunnassa ei ole Jumalan Sanan arvovaltaa - eli LAKIA, mitä siitä tulisi? Entä jos uskova ei laita itseään Jumalan Sanan läpivalaisemaksi, mitä siitä tulisi? Armo ja laki ovat riippuvaisia toisistaan. Tuomio ja armo ovat toisia tukevia. Armo on ilman tuomiota, on epäoikeudenmukainen - sellainen joka suvaitsee kaiken & päästää kaikki pälkähästä, ilman vastuuta. Mutta laki asettaa ihmisen parannukseen ja myös velvollisuuteen. Laki on myös moraalia. Laki sitoo ja valvoittaa ihmisen olemaan uskollinen.
-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- --
[ Luuk 12:48 Sitä taas, joka ei tiennyt, mutta teki sellaista, mikä lyöntejä ansaitsee, rangaistaan vain muutamilla lyönneillä. Sillä jokaiselta, jolle on paljon annettu, myös paljon vaaditaan — ja jolle on paljon uskottu, siltä sitä enemmän kysytään.]
-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- --
Laki myös kasvattaa uskovaa. Jos ei ole Jumalan Sanan lain alla, jää kasvu tapahtumatta. Mutta Jumalan Sanan kuuliaisuus tuo kasvua. Sen vastuun tajuaminen ja sisäistäminen tuo kasvua. Ilman rakkautta ja Jumalan pelkoa ja kunnioitusta, ei tule kasvua. Armo tulee siitä kun katuu, mutta katumus tapahtuu Jumalan Sanan aikaansaamana. Ja ilman että sen alle asettuisi ja tekisi parannusta, jää jäljelle kurittomuus. Armahduksen jälkee, tulee seurata parannuselämä. Minä ainakin haluan kasvaa uskossa! Enkä jäädä mihinkään tasolle. Kaikki on kiinni ja johtuvaa Pyhän Hengen vaikuttamasta mielenmuutoksesta ja sen mukaisesta omasta tahdon valinnasta olla kuuliainen, valitsemalla Jumalan tahto, eikä oma.
Uudenliiton ajan uudestisyntyneet uskovat noudattivat sapattia ja Jumalan Sanan mukaisia asetuksia pari sata luvulle asti, jolloin kaikki kumottiin. Ja kyse oli uudenliito aikakaudetsa nimeomaan. Eivät ne Jumalan Sanan totuudet ole kumoutuneet. Ne on sille totta, joka kokee niin. Ja joka ei koe.. niin.. niin.. empä sanokaan.. Kun joku tulee totuuden tietoon, ja omaksuu jotakin, niin se ihminen on velvollinen olemaan uskollinen omaksumalleen Jumalan Sanan totuudelle. Koska se on raikasta.
Yleensäkin ihmettelen miksi puhutaan että se kuuluisi vanhaan liittoon, sitä nimenomaan noudatettiin uudessakin liitossa, uudessa merkityksessä. (pääsinpäivä) Ne jotka eivät olleet taas syvällä sanassa, heidät oli helppo nöyryyttää uuden maailman uskonnollisjärjetyksen alaisuuteen (ihmispelko tai uutuudenviehätys). Näin on aina. Tarvitaan silmävoidetta Jumalan Hengeltä. Aivan kuin eu- asiakin. Alussa kaikki oli vastaan, pikkuhiljaa vastarinta murenee, ja lopulta ollaan siinä ja kaikki on tyytyväisiä. Maailmaan on helppo mukaustua, senkun vaan on. Mutta Jumalan sanaa ei ole helppo mukautua.
-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- --
[ Matt 19:24 Ja vielä minä sanon teille: helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.”]
-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- --
Vanhassa liitossa kun joku muun kansan, kuin Isrealiin (juutalaisen) kuuluva ihminen tahtoi olla Juutalainen, se ympärileikattiin, ja siitä tuli orja tai jos oli nainen, puoliso. Uudessa liitossa, myös pätee sääntö, ensin juutalaisille, sitten meille. Ja me olemme sisällisesti sydämeltämme osa Israelia. Ja Jumala ei tee erotusta kenenkään kansallisuuden tai kielen tai ihonvärin välillä. Minusta meidän pitää omaksua Jumalan Sana, ja käskyt. Mutta rikkoessamme niitä vastaan, meillä on Jeesus - uhrimme. Jumalan Sanan alla on ainoastaan mahdollista olla nöyränä. Tarvitsemme myös Jumalan Hengen täyteyttä joka ikinen päivä. Ilman Häntä emme voi rakastaa Jumalaa. Tarvitsemme myös koko aika olemista parannuksen alla.
Tarvitsemme pukeutumista Kristukseen joka ikinen päivä. Ja miten? Kristuksen (Hengen) mielen ja Hänen (Hengen) mieleensä mukautumisen kautta tahdollamme. Pitikö Apostoli Paavali ja muut Jeesuksen (Jeshuan) apostolit sapattia? hhmmm... taisivat pitää..Toisaalta Raamttu antaa sen kuvan että he palvelivat joka päivä, eli eivät eläneet päivääkään itselleen vaan julistivat joka päivä Jumalan Sanaa ja parannusta. Eivät olleet maallisessa työsssä, vaan Jumalan valtakunnantyössä. Voimme jos haluamme ja tahdomme, elää päivittäinkin samalla tavalla ja asenteella. Siis ettemme eläisi lihan himojen mukaan ja itsellemme. Vaan Herralle Jeesukselle. Mutta erotuksena on se että jotkut joutuu käymään töissä tai milloin missäkin asioilla.
Peruslähtökohta tulisi on tämä. Ettemme eläisi itsellemme, vaan Herralle. Koko aikaisessa pyhityksen alaisuudessa. Jotkut ovat sitä mieltä että uudestisyntyneet, eli syntymäperimältään juutalaiset ovat vapaat sapatista ja käskyistä. Eli se tarkoittanee heille sitä, että lepopäivä on yksi lysti. Eli samantekevää, pitääkö sitä ja miten sen pyhittää tai ei pyhitä. Ei Jumalan Sanaa voi pilkkoa ja sen kanssa leikitellä. Miksi sitten messiaaniset sitä pitää? Miksi ei kristityt? Tai pitäväthän he sunnnuntaina. Mutta sanovat kuitenkin olevansa vapaita siitä. No kuinka sen ottaa? Lieneekö se tarkoittaa, että sen päivän voi viettää miten haluaa, kunhan kokouksissa malttaa olla mallikas uskova. Sen jälkeen on taas vapaus olla mitä on, kun pääsee sieltä pois.
Viikon ensimmäinen päivä on sunnuntai, ja viimeinen on launtai. Ainakin se oli niin monen tuhannen vuoden ajan. On se kumma mikäli oikeat messiaaniset viettävät sapattia ja kristityillä on erityisvapaus siitä. On se kumma kun messiaaniset ovat moraalisia ja säädyllisiä, niin kristityilä on erivapaus olla ja pukeutua miten tahtoo. Tämä kaikki on selvää maailmallisuuteen mukautumisen tulosta. Milloin lähtien Jumala on ruvennut antamaan erityisvapauksia - vip-oikeuksia uskoville, toisille ei ja toisille kyllä? Aika aralla tunnolla olen näitä kirjoituksia kirjoitellut. Mutta olen kirjoitellut ne historiallisiin tosiasioihin nojautuen ja perustuen.
Ja niiden tutkiminen saa vakuuttuneeksi että tämä asia on näin. Siinä ei ole mitään epäselvää ja kyseenalaista. Tässä tulee vaan sellainen samanlainen olo, näistä väitellessä, kuin on joutunut lapsi ja uskovien kastekiistoihin. Asiat on itselle aivan tarpeeksi selviä, mutta toisille asiat eivät ole. Tai ei haluat nähdä ja käsittää, näin näen ja koen itse asian. Pitää luodata tarpeeksi syvälle, myös katsoa mikä on aikaan saanut vääristymän. Se pitää todelta, ennen sitä ei voi nähdä ilmaisesti kokonaiskuvaa, mikä on saanut vääristymän aikaan.
Kun olen nyt tutkinut hieman itseäni, niin mikäli minulta kiellettäisiin sapatin vietto ja aivopestäisiin sunnuntain viettäjäksi, se olisi kamaluuden kamaluus. Ihan kuin osa Jumalan Sanasta riistettäisiin minulta pois. Olen tätä asiaa jo niin paljon päässyt sisäistämään kuukausien aikana. Tosin alussa minulle oli myös hyvin epäselvää, miten sitä vietetään. Ajattelin että sen mukana tulee joku perinne. Toiset luultavasti pitävät lippoja, ja kynttilöitään, joka on hieno asia. Myös ottavat ehtoollista, joka olisi minun unelmani täydellisestä sapatista. Mutta sapatti ei edellytä sitä, ei todellakaan. Se on sitä mitä olen jo edellä kirjoittanut, myös viikko sitten launtaina.
Tätä kirjoitusjaksoa sensijaan olen kirjoitellut usean päivän ajan. Myös on asia niin, että joka uskoo, olkoon horjumaton, sillä hän uskoo Jumalan tähden. Ja uskon että Jumalan haluaa salatuimpaan asti kuuliaisuutta. Siinäpä onkin koettelemus, kun on lähes yksin enemmistön mielipidettä vastaan. Mutta Herran Sana on minun kanssani. Voi olla että moni pistää siitä syystä kampoihin lauantai sapatille, koska se on heidän ainoa mahdollinen ostospäivänsä, vapaa-ajanpäivä, pihatöiden suorittamisen päivä. Ja eivät kehtaa sunnuntaina peuhata ja häiritä muita. Ja eihän se olisi sopivaakaan. Mutta kukin tekee oman ratkaisunsa, ja olkoon siinä aivan varma. Jos epäilee, niin silloin kannattaa tutkia asioita, sillä se voipi olla todella kurkotusaskel todelliseen alkuperäiseen totuuteen.
Vielä mainitsen että, mikäli huomaat jonkun opettavan hengellisiä asioita, mutta tämä ihminen viljelee moraalittomuutta ja maailmallisuutta, niin sellaisen sanoja ei kannata upottaa itseensä tuosta vaan. Mutta mikäli et pidä jostakin joka opettaa tai kehoittaa, se on makuasiasi. Jos vaan et pidä kertomisen sävystä, vaikka se olisi persoonallinen, mutta se on Jumalan Sanan mukaista, kannattaa silloin ehdottomasti totutella korvansa kuuntelemaan vahvaa Sanaa. Jumalan Sana on voimallinen ja ihmeellinen. Jotkut väittää että sapatti siirtyi sunnuntaille, Jeesuksen ylösnoustua. Että sapatti olisi mennyttä ja nyt olisi vain pelkkä sunnuntai pyhä ylösnousemuksen kunniaksi.
Olisipa kumma mikäli Jumala olisi kumonnut senkin järjestyksen. Se on taas näitä ihmisten selityksiä ja tulkintoja. Kyllä ihmiset osaavat kaikki asiat kyseenalaistaa ja keksiä ties mitäkin olettamuksia. Mutta kuka oikeasti viitsii ottaa selvää ja tutkia, vaikka se merkitsee luopumista ystävistä? On valittava Jumalan tahto, maksoi mitä maksoi, parempi olla Jeesuksen seuraaja, kuin ihmisten ja perinnäissääntöjen. Nimenomaan tämä aika on täynnä perinnäissääntöjä. Ihmiset ovat täynnä niitä. Ja pitävät niistä kiinni. Mutta Jumala on maksanut sentään erittäin kalliin hinnan, oman poikansa ristiinnaulittuna edestämme Golgatalla.
-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- --
wwBible haku: http://www.wwbible.net/php/biblesearch.php3
RAAMATTU 2005: http://www.nettiseurakunta.net/2005
-- -- -- -- -- --- -- -- ---
---- -- -- -- -- -- -- -- -- - -- -- -- -- -- --- -- -- - -- --- -- --
Uusimmat blogimerkinnät
- Shalom! 20.04.
- Kolmas blogini 12.09.
- Messiaaninen keskustelufoorumi 14.05.
- HeavenHeart blogi 14.05.
- [Ei aihetta] 06.12.
- Nykyinen blogini 22.11.
- [Ei aihetta] 14.10.
- [Ei aihetta] 12.10.
- - INDEX - kausi - 2 11.10.
- Rukous joka on intensiivistä, luovuttamato... 10.10.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2014 (1)
- ▶ 2007 (3)
-
▼
2006 (454)
- ▶ joulukuu 2006 (1)
- ▶ marraskuu 2006 (1)
- ▶ lokakuu 2006 (17)
- ▶ syyskuu 2006 (54)
- ▶ elokuu 2006 (53)
- ▶ heinäkuu 2006 (37)
- ▶ kesäkuu 2006 (35)
- ▶ toukokuu 2006 (97)
- ▶ huhtikuu 2006 (71)
- ▶ maaliskuu 2006 (46)
- ▶ helmikuu 2006 (26)
- ▶ tammikuu 2006 (16)
Blogi
Sapattia ei kumottu ristillä ~ vaan varhaiskatolisena aikakautenaPerjantai 28.04.2006 11:44
[Ei aihetta]Perjantai 28.04.2006 09:25
"Minun askeleeni kulkevat sinua kohti"
[Ei aihetta]Torstai 27.04.2006 19:00
1Kor 10:12 joten se joka luulee seisovansa, katsokoon ettei lankea.
[Ei aihetta]Torstai 27.04.2006 04:08
[ Joh 10:10 Varas (vihollinen, eksyttäjä) ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, jotta heillä olisi elämä ja heillä olisi yltäkylläisyys. ]
- AMEN!
[ 1Joh 4:6 Mutta me olemme Jumalasta: joka tuntee Jumalan, se kuuntelee meitä — mutta joka ei ole Jumalasta, se ei kuuntele meitä. Tästä me tunnemme totuuden Hengen ja eksytyksen hengen. ]
- AMEN!
[ Matt 12:25 Mutta hän tiesi heidän ajatuksensa ja sanoi heille: ”Jokainen valtakunta, joka riitautuu itsensä kanssa, joutuu autioksi, eikä mikään kaupunki tai talo, joka riitautuu itsensä kanssa, pysy pystyssä.]
-AMEN!
- AMEN!
[ 1Joh 4:6 Mutta me olemme Jumalasta: joka tuntee Jumalan, se kuuntelee meitä — mutta joka ei ole Jumalasta, se ei kuuntele meitä. Tästä me tunnemme totuuden Hengen ja eksytyksen hengen. ]
- AMEN!
[ Matt 12:25 Mutta hän tiesi heidän ajatuksensa ja sanoi heille: ”Jokainen valtakunta, joka riitautuu itsensä kanssa, joutuu autioksi, eikä mikään kaupunki tai talo, joka riitautuu itsensä kanssa, pysy pystyssä.]
-AMEN!
[Ei aihetta]Torstai 27.04.2006 02:16
Jos tätä ns. päiväkirjaani lukee eräs kyseinen henkilö joka on vainonnut minua viime aikoina hirveästi, ja vuosien ajan myös. -
Lopeta se jo. Lopeta se hyvänen aika. Tuhoat itsesi tuolla tavalla, et minua suinkaan. Tuhoat muita osattomia jutuillasi. Kertakaikkiaan, herää ja tajua vastuusi! Et ole enää 13-16 vuotias kakara, vaan aikuinen. Käyttäydy kuin aikuinen! Olet tehnyt järkyttävää vahinkoa jo nyt syyttömille ihmisille. Lopeta, käsken sen. Minua et saa tuhottua ja hallintaasi. Niin että älä ala muita tuhoamaan, itsesi ohessa. Jätä minut rauhaan! Olet saanut monia tolaltaan ja ehkä jonkun tai useamman yöunetkin tuhottua. Tahdotko sitä todella? Mieti sitä! Olet pahojen henkien vallassa, aivan selvästi. Käsken sinua menemään seurakuntaan - ehdottomasti. Et saa tuhota ketään. Se pitää loppua. Minä en halua olla missään tekemisissä kanssasi, usko se jo!
Tämä on siis kertakaikkiaan niin uskomatonta ... ei voi muuta sanoa... kuin olisi reilun 20 vuoden painajainen taas nousemassa hereille. Mutta minuun sillä ei ole enää valtaa. En ole enää syntipukki. Katkeruuden myrkky tuhoaa ihmisen, siitä tulee mm. syövät ja kasvaimet.. Minulle ei sinun kuuluisi olla tippaakaan katkera, ennemmin minulla olisi syytä menneistä. Mutta enhän minä mennyttä elä, vaan tulevaa ja ikuisuutta varten. Mutta Kristuksessa olen vapaa, ja minun ei tarvitse todellakaan olla sellaisen myrkyn kantaja. Mutta kyllä olen todella, erittäin vihainen tälläiselle käytökselle. Se on tavattoman sopimatonta ja typerää.
Herra rakas armahda - auta että kukaan osaton ei joudu tuohon sielunvihollisen runtelelun ja manipuloimisen uhriksi ja tule näin petetyksi. Voi Jeesus! Jeesus Jeesus.. auta ja armahda ja varjele... että vihollinen ei pääse tuhoamaan - sido sen kädet Hrerra ja sen suu. Herra ... kiitos että sinä varjelet minun menemiset ja tulemiset. Mutta olen niin levoton, mitä se saa aikaan toisissa. Sillä tuhoa se saa aikaan, ja sen käyttämä sielu ei näe.. vaan on sokea, täysin pimentynyt. En voi muuta anoa... kuin että varjelet arvokkaita sielujasi tältä pahalta. Jeesus rakas... sitä minä sinulta anon.. olen niin ... vaan... selvitä sinä ja aja paha pois. Valvomattomat uskovat ovat niin ohjailtavissa, että se kauhistuttaa ajatellakin. Ei saa vihollisen terminaatio- suunnitelmat toteutua - ei saa totisesti! Kun ne eivät toteudu... niin käy seuraava jakeen tavoin ikävä kyllä - ja aivan varmasti!
Lopeta se jo. Lopeta se hyvänen aika. Tuhoat itsesi tuolla tavalla, et minua suinkaan. Tuhoat muita osattomia jutuillasi. Kertakaikkiaan, herää ja tajua vastuusi! Et ole enää 13-16 vuotias kakara, vaan aikuinen. Käyttäydy kuin aikuinen! Olet tehnyt järkyttävää vahinkoa jo nyt syyttömille ihmisille. Lopeta, käsken sen. Minua et saa tuhottua ja hallintaasi. Niin että älä ala muita tuhoamaan, itsesi ohessa. Jätä minut rauhaan! Olet saanut monia tolaltaan ja ehkä jonkun tai useamman yöunetkin tuhottua. Tahdotko sitä todella? Mieti sitä! Olet pahojen henkien vallassa, aivan selvästi. Käsken sinua menemään seurakuntaan - ehdottomasti. Et saa tuhota ketään. Se pitää loppua. Minä en halua olla missään tekemisissä kanssasi, usko se jo!
Tämä on siis kertakaikkiaan niin uskomatonta ... ei voi muuta sanoa... kuin olisi reilun 20 vuoden painajainen taas nousemassa hereille. Mutta minuun sillä ei ole enää valtaa. En ole enää syntipukki. Katkeruuden myrkky tuhoaa ihmisen, siitä tulee mm. syövät ja kasvaimet.. Minulle ei sinun kuuluisi olla tippaakaan katkera, ennemmin minulla olisi syytä menneistä. Mutta enhän minä mennyttä elä, vaan tulevaa ja ikuisuutta varten. Mutta Kristuksessa olen vapaa, ja minun ei tarvitse todellakaan olla sellaisen myrkyn kantaja. Mutta kyllä olen todella, erittäin vihainen tälläiselle käytökselle. Se on tavattoman sopimatonta ja typerää.
Herra rakas armahda - auta että kukaan osaton ei joudu tuohon sielunvihollisen runtelelun ja manipuloimisen uhriksi ja tule näin petetyksi. Voi Jeesus! Jeesus Jeesus.. auta ja armahda ja varjele... että vihollinen ei pääse tuhoamaan - sido sen kädet Hrerra ja sen suu. Herra ... kiitos että sinä varjelet minun menemiset ja tulemiset. Mutta olen niin levoton, mitä se saa aikaan toisissa. Sillä tuhoa se saa aikaan, ja sen käyttämä sielu ei näe.. vaan on sokea, täysin pimentynyt. En voi muuta anoa... kuin että varjelet arvokkaita sielujasi tältä pahalta. Jeesus rakas... sitä minä sinulta anon.. olen niin ... vaan... selvitä sinä ja aja paha pois. Valvomattomat uskovat ovat niin ohjailtavissa, että se kauhistuttaa ajatellakin. Ei saa vihollisen terminaatio- suunnitelmat toteutua - ei saa totisesti! Kun ne eivät toteudu... niin käy seuraava jakeen tavoin ikävä kyllä - ja aivan varmasti!
VIATON - VIATTOMUUSTiistai 25.04.2006 07:40
-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- ---
Päivän oivallus: Synonyymit vetävät toisiaan puoleensa, ja myös vastakohdat toisiaan.
-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- ---
[ Matt 10:16 Katso, minä lähetän teidät niin kuin lampaat susien keskelle — olkaa siis älykkäät kuin käärmeet ja viattomat kuin kyyhkyset ]
[ Flp 1:10 tutkiaksenne mikä on parasta, jotta te olisitte viattomia ettekä loukkaukseksi [kenellekään], Messiaan päivään asti ]
[ Flp 2:15 jotta olisitte moitteettomia ja puhtaita, viattomia Jumalan lapsia kieron ja paheellisen sukupolven keskellä, joiden keskuudessa te loistatte niin kuin lamput maailmassa ]
[ Ilm 14:5 eikä heidän suussaan ole havaittu petosta, sillä he ovat viattomia ]
[ Ylis 26:6 Minä pesen käteni viattomuudessa, ja astun kulkueessa sinun alttarisi ympäri, Luoja ]
-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- --
SYNONYYMIT (adjektiivit: ei ole vikaa, ehjä & täydellinen, eheä)
- tietämätön pahuudesta, vilpitön, lapsen kaltainen, synnitön, koskematon, turmeltumaton, Pyhä, puhdassydäminen, syytön, ei ole synnin ja pahuuden tajuinen, herkkä, luonnon lapsi, luonnollinen, ainutlaatuinen, erheetön, kaunis, aito, ikinuori, pilvilinnoissa elävä, hiljainen, sinisilmäinen, jalomielinen, suora, lempeä, nöyrä, luottavainen, sitoutunut, kaunis heleä sielu, särkyvä, kaunokielinen
VASTAKOHDAT (adjektiivit: viallinen, rikki, kelvoton & epäonnistunut)
- pahan alku ja juuri, saastainen, viekas, petollinen, teeskentelijä, ylpeä, säälimätön ja raaka, äänekäs, esillä aina, manipuloija, häväisty, irvokas, räävitön, levoton
[ nämä on omat sanaselitykseni ]
-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- --
YLISTYSLAULUT - LUKU 24
1. Daavidin tekemä laulu. Luojan on maa ja kaikki, mitä siinä on, maanpiiri ja ne, jotka siinä asuvat.
2. Sillä hän on sen perustanut merten päälle, vahvistanut sen virtojen päälle.
3. Kuka saa astua Luojan vuorelle, kuka seisoa hänen pyhässä paikassansa?
4. Se, jolla on viattomat kädet ja puhdas sydän, joka ei vie sieluaan turhuuteen eikä vanno väärin.
5. Hän saa siunauksen Luojalta ja vanhurskauden pelastuksensa Jumalalta.
6. Tämä on se suku, joka Häntä kysyy, joka etsii sinun kasvojasi, — tämä on Jaakob.
7. Nostakaa päänne, te portit, nostakaa päänne, te ikuiset ovet, Kunnian Kuninkaan käydä sisälle!
8. Kuka on se Kunnian Kuningas? Hän on Luoja, vahva ja voimallinen, Luoja, voimallinen sodassa.
9. Nostakaa päänne, te portit, nostakaa päänne, te ikuiset ovet, Kunnian Kuninkaan käydä sisälle!
10. Kuka on se kunnian kuningas? Hän on Taivaan Sotajoukkojen Luoja, hän on Kunnian Kuningas.
RAAMATTU 2005: http://www.nettiseurakunta.net/2005
wwBible hakukone: http://www.wwbible.net/php/biblesearch.php3
(kun asuin Tampereella, minusta sanottiin, että olen lempeä ihminen, se oli ihana kuulla)
-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- --
Haluatko olla viaton? Vai et? Viattomuudesta tulee mieleeni synnittömyys, aivan kuin maailman luomisen alussa oli, ennen lankeemusta. Että ei ollut mitään painoa omalla tunnolla ja syyllisyyttä sillä kaikki aikeet oli viattomia ja puhtaita. Ja että oli mahdotonta ajatella pahaa. Koska ei ollut tietoa pahasta, kaikki oli vain ainoastaan hyvää. Sydän oli Pyhä ja puhdas. Koko mieli oli täyttä kauneutta ja rauhaa, neutraalia rauhaa ja onnellisuutta täynnä. Ei ollut levottomuutta, ei pelkoa, ei myöskään häpeää. Mutta synti toi nämä kaikki elementit ihmiseen. Yhdessä ainoassa hetkessä ensimmäinen ihminen kasvoi aikuiseksi pahuudessa. Miten sitä nimitämmekään?
Kun pieni lapsi kasvaa, niin viimeistään varhaisnuoruudessa, hänellä kehittyy hyvän ja pahan seurauksien erottelukyky ja myös syyllisyyden tunto aktivoituu. Tätä kutsutaan myös itsenäistymisen vaiheeksi, kohti aikuisuuteen kasvua. Se tuo paljon kriisejä mukanaan. Synnin tieto, saa ihmisen hämmennyksiin. Mutta Adamilla se tälli tapahtui yhdessä hetkessä. Tullessamme uskoon saamme synit anteeksi, ja tulee elää parannuselämää jatkuvasti. Mutta uskonelämä johtaa siihen, mikäli tunnemme Jumalaa syvästi ja läheisesti, että tulemme lapsen kaltaiseksi, enemmän ja enemmän.
Sellaista uskovaa nimitetään naiiviksi ja narsistiseksi. Vaikka se ei ole totuus. Maailma vaan ei voi käsittää mitä on olla Kristuksen luonteinen, lapsenkaltainen ja viaton. Minä haluan olla viaton! Haluatko sinä olla? Minä todella haluan olla sitä! Viaton ei saata turmella itseään, ei enää kykene samaistumaan syntiin, ei voi kertakaikkiaan! Ja viaton on sinisilmäinen tutkiessa Sanaa, ja ottaa sen kirjaimellisesti vastaan. Ja on Jumalan pelkoinen, hyvin aito ja puhdassydäminen. Viaton ei osaa paljon puolustella itseään, vaan on hiljainen ja alistuva.
Viattoman käytös on nuhteetonta ja kaikki on tasapainoista. Sanojen ja tekojen välillä ei ole ristiriitaa. Kaikki piirteet hänessä tukee toisiaan. Hän on vakuuttava, ja herättää joissakin paheksuntaa, joissakin sääliä. Hän on helppo uhri, säälimättömälle. Varsinkin jos eo ole uskossa. Monet kehitysvammaiset ovat koko elämäsä viattomia. On todella outoa, miten he saattavat elää täällä. Mutta eläisivätkö he, ilman lääketieteen avuja? En tiedä...??? Mutta he ovat lapsenkaltaisia.
Voitko sinä kuvitella mitä on viattomuus? Voitko sen sanan sinuistaa? Vai eikö se sinusta kuulu aikuiselle. Naurahdatko koko sanalle? Ettäkö aikuinen muka voisi palata viattomuuteen takaisin? Pidät kenties viattomuutta haaveena, illuusiona, tai jonakin aikakautena. Mutta - "ehei, ei eiei se ei voisi minuun upota", - niinkö sinä ajattelet? Mutta Jumalan Sana puhuu monessa kohdassa viattomuudesta. Jeesus (Jeshua) oli viaton maailmassa. Viaton ihminen ei kykene olemaan kaksimielinen, se on mahdotonta!
Mutta viattomuus ei tarkoita sitä että, ei tietäisi synnistä mitään. Vaan että on allerginen sille kaikella tavalla! Miltä sinusta tuntuu tämä ajatus, onko se mahdtonta henkilökohtaistaa? Onko sinusta kenties mahdotonta että kukaan voisi olla viaton, kukaan muu kuin Jeesus? Tai sanokaamme vaikka Pyhä? Onko niin, että on turha edes pyrkiäkään siihen, koska se tuntuisi mahdollisesti naurettavalta ajatukselta? Oletko tullut ajatelleeksi mitä on täysi aikuisuus Kristuksessa?
Ei suinkaan se tarkoita, ylpeyttä, paatumusta, karskiutta, elämänkokemusta, katkeruutta, pessimistisyyttä, omaa tilannearviota elämästä & sydämen kovuutta! Se on tämän maailman aikuisuutta. Mutta Kristuksen näkökulmasta se on .... se oN... sE ON - SYNTIÄ! Iankaikkisuudessa emme vanhene, vaan opimme. Tulemme Taivaan Isällemme kuuliaisiksi ja hyödyllisiksi, kaikilla tavoilla. Koska opimme, voimme olla Hänen lähettejään ja palvelijoitaan, kuten Kristuskin oli.
Viattomalla on hyvin herkkä omatunto. Viaton ei ole itseluottavainen, vaan luottaa Taivaan Isän auktoriteettiin, eli Hänen Sanaansa. Viaton ei kerskaa itsestään, vaan Herrasta. Tämä on rankkaa tekstiä, vaikka ei tunnu siltä, se on niin. Viaton aikuinen on siis pitkälle Pyhän Hengen kouluttama. Ja muistuttaa Kristusta, ja toteuttaa Jumalan tahtoa kuuliaisesti. Viaton ihminen on aikeiltaan aito. Hän iloitsee aidosti, silloin kun kokee iloa, ja murhetta, kun siltä hänestä tuntuu.
Viatonta sanotaan teeskentelijäksi, sillä viaton toimii toisin kuin maailmallinen, ei siis taktikoiden ja näytellen. Vaan suoraan ja rehellisesti. Kun viaton imartelee, se on kaunista ja aitoa. Tämän maailman silmissä, sellainen ihminen on jotenkin jäänyt jonnekin vaiheeseen kiinni. Ja syitä kaivellaan lapsuudesta lähtien. Mutta se on niin että Pyhä Henki on viattomuuden Henki, ja on todella todella hyvä asia, että saa olla Hänessä kokonaan. Mieleltään, hengeltään ja sydämeltään.
Viattomalla ei ole kunnianhimoa. Jotenkin kaikki itseensä kohdistuvat halut ja himot, ne on kuolleita ja pysyvät kuolleina haluina. Vaikka ne olisi jossakin olemassa, niitä ei halua vetää esille ja aktivoida. Minussakin ne on olemassa, mutta en halua niitä aktivoida, eli ottaa niitä käyttöön. Siis tämäkin riippuu valinnasta loppujen lopuksi. Mutta ei sitä myöskään panna pois, ja seuraavan hetkenä takaisin. Se on tai ei ole. Jos se vaihtelee, henkilö on kaksimielinen.
Olisi ihanaa, mikäli olisi jokainen uskova saanut elää lapsuudestaan asti uskossa, joutumatta maailmallisuuteen ja sen karuun muottiin. Mutta silti - voimme asettua Jumalan valamaan muottiin ja tulla Hänen kaltaisikseen. Huomaa se asia, että meidän TULEE LAITTAA POIS WANHA ihmisemme, jonka mukaan ennen vaelsimme, toteuttaen lihan himoja. Ei ainoastaan vuosia sitten, vaan eilen. Aina tulee uudistua. Aina tulee laittaa pois itseämme, ja ottaa yllemme Kristus ja sydämeemme Jumalan Pyhä Sana. Sillä sydämestä lähtevät kaikki ajatuksemme. Ja pää tarvitsee ravintoa.
Lähellä Paimenta ~ Pyhä Henki ~ Maanantai 24.04.2006 14:25
Onko Raamatun mukaista että pidetään hauskaa / veljeillään synnintekijän kanssa, että jos hän sillä tavalla tulee uskoon? Mutta entäpä jos siitä tuleekin käännynnäinen, ja ihmisten orja. Onko se Raamatun mukaista? Onko se väärällä mammonalla pelaamista ja taktikoimista? En tiedä... minä en vaan kykenisi.. Pitäisikö uskovien olla ihmisriippuvaisia. Pitääkö uskon olla riippuvaista yleensäkään mistään muusta paitsi Jumalasta? Itse pitkään uskossa olleena olen tämän asian käsittänyt näin että, alussa on ehkä tarpeenkin tukeutua uskoviin. Mutta tarkoitus on kehittyä siihen suuntaan, että vain ainoastaan Jumalan tuki ja yksin usko Häneen riittää. Eli voi päästää irti kaikista kannattimista ja tuista, mitkä alussa on tarpeen. Koska alussa ihminen, näkee rajoitetutsti kuin ihminen konsanaan, eli sen mikä on pintaa.
Mutta syvemmälle mentäessä Jumalan tuntemuksessa, nämä ulkoiset kannattimet tulevat aika lailla turhiksi. En sano että niillä ei olisi mitään arvoa. Joskus tosin voi tarvitakin, tiettyä tukea. Itse enenevästi Jumalaan riippuvaiseksi tultuani, en tiedä miten minä vaan kykenisin olemaan jollekin riippuvaisuuskohde. Vältän kaikenlaista sellaista, joka sitoo ja ahdistaa, se on vain sellainen tunne. Haluan ohjata mieluummin ihmiset pois tyköäni Jumalan luokse, kiinnittämästä minuun henkilönä huomiota, minullahan ei ole mitään erikoiskykyä ja mitään annettavaa itsestäni. Kasvatammeko pitkän linjan ihmisriippuvaisia uskovia toisistamme, vai osoitammeko aina kaiken huomion Jumalaa kohti.
Onko sinulla tapa, kuten minulla alussa oli kun tulin uskoon, että mikäli joku uskova, oli piittaamaton, niin heti masentui ja alkoi katkeroitua. Tätä kesti korkeintaan muutaman vuoden. Se oli lapsellista uhma-aikaa. Kunnes vaan huomasin, että ihminen on ihminen, eikä pelastus ja usko ole ihmisestä kiinni, vaan Kristuksesta ja Jumalasta. Sen jälkeen, sen tajuttuani, en enää katkeroitunut uskoviin, jotka eivät olleet täydellisiä, kuten alussa kuvittelin. Joka on täydellinen, tietää toisen ajatukset ja on aina askeleen edellä. Sellaista ei ole kuin Jeesus. Mutta usko on matkaa kohti täydellisyyttä ja voittopalkintoa. Sellaisiakin on jotka vaellukseltaan ja mieleltään ovat täydellisessä linjassa Jumalan Sanan kanssa. Hebrealaiskirje mainitsee muutaman sellaisen henkilön.
Ajattelin tässä lampaista, niitähän me uskovat olemme, useimmat lienee niitä jotka ovat ovat aina ryppäissä ja joukkueissa, ja harvoin menevät Jeesuksen luokse ja kiinnittävät Häneen huomiota. Mutta joku lammas voi olla sellainen, joka seuraa Jeesusta koko aika, ei halua olla toisten kanssa, ainoastaan Hänen lähellä. Jokainen on rakas Jumalalle. Mutta Raamattu Sanoo, että oli eräs opetuslapsi, jota Jeesus erityisesti rakasti.. ja miksiköhän? Sellainen laumalammas voi sitten vikuroida ja vastustella kun Jeesus ottaa sen eroon laumasta, ja haluaa putsata ja keriä. Mutta saa tietenkin olla sellaisenaan, mikäli tahtoo, aika ajottain tosin Jeesus kutsuu lähelle ja haluaa puhdistaa ja pyhittää. Mutta ei Hän väkisin sitä tee. Jeesus haluaa että hänen lampaansa seuraavat Paimenen ääntä, siis kuulevat Häntä ja että ne myöskin seuraavat Häntä kuuliaisesti.
Mutta se joka on lähellä Jeesusta koko aika, sen villa on jatkuvasti siistiä ja valkeaa, sillä jatkuvasti Jeesus sukii ja nyppii sitä, eikä lammas sotke itseään milloin missäkin pusikossa. Näitä tälläisiä lampaita ylenkatsotaan ja helveksitaan, siksi koska he on hiljaisia ja eristäytyviä, sellaisia lampaita yksinkertaisesti ei vaan kiinnosta leikit ja laumat, niitä kiinnostaa olla lähellä Paimenta kesytettynä, ja oppia tuntemaan Hänet, joka niin varjelee ja hoitaa rakastaen. Ja sellainen lammas joka on lähellä Paimentaan, tuntee Hänet ja puhuu Hänen sanojaan, ei omiansa. Ja jostain syystä vaan sellainen on halveksittu.. minulla ei ole ymmärrystä siihen näkökulmaan. Ymmärrän aina helposti alistetun näkökulmasta kaikki asiat, sellaiseen samaistun todella, vaan en kykene alistajan ja kiusaajan rinnalle asettumaan, parhaimmassakaan ymmärryksessäni. Siksi koska siinä ei ole mitään mieltä ja järkeä.
-- -- -- -- -- --- -- -- ---
---- -- -- -- -- -- -- -- -- - -- -- -- -- -- --- -- -- - -- --- -- --
Klo.14.40 alk...
Onko sinulla kukaan henkilö tullut koskaan piikiksi lihaasi? Vaikka menet minne tahansa päin, se seuraa, ja vaikka pääsisit siitä eroon suoranaisella tavalla, se menee ja yrittää tuhota kaiken selän takanakin? Et voi jättää yhtään ainoaa vihjettä, että se tajuaisi seuraavan asemasi, koska se menisi sinnekin, ja tuhoaisi kaiken ennenkuin olet jalkaasi saanut sinne asetetuksi. Ja nimenomaan tälläinen vainooja, kiristää, panettelee, syyttää ja pakottaa. Ja mikäli se ei saa periksi ja lannistetuksi vainoamaansa henkilöä, se pilaa sen maineen, edestä, sivusta ja takaa, myrkyllisillä sanoilla. Missään tapauksessa, ei ikinä saa antaa sellaiselle henkilölle periksi. Ei koskaan! Sellainen henkilö on täysin vihollisen henkivallan vallassa. Ja sitä ohjaa vihollinen - ei Kristus. Minä en tahdo itse sellaisen henkilön kanssa ikinä veljeillä - miksi veljeilisin sielunvihollisen kontrollissa olevan ihmisen kanssa. Totisesti -totisesti, sellainen ei ole lähimmäiseni, vaikka olisi kuka tahansa.
Sellainen henkilö on vihollisen sitoma, ja jos ei ole itsellä sellaista uskon varmuutta, että voi sen sitoa ja karkoittaa, on turha lähteä sen leikkikaluksi ja manipuloimaksi. Vaikka siinä olisikin ihminen taustalla kysessä. Mutta kun ihmisen pää ei ole Kristus, ja sydän on täynnä kuollettavaa myrkkyä, parasta on jättää se henkilö rauhaan. Ja itse olla sotkematta itseä sellaiseen. Sellaiselle ihmiselle ei saa koskaan kertoa sisäisiä ja yksityiselämää koskevia asioita, mitä ei muillekaan koskaan kertoisi, sillä se käyttää kaikkia niitä aseina uhriaan vastaan. Sille ei saa koskaan kertoa menemisistään ja tulemistaan, sillä sitä se juuri haluaa, tietää kaiken, että voi käyttää tilanteita hyväkseen, tuhoamalla toista. Kun ei voi tuhota ihmisen psyykettä, se voi tuhota, maineen, valehtelemalla ja panettelemalla vääristellen ihmisille haluamissaan paikoissa ja tilanteissa.
Lihallinen, sokea, vailla raitista Kristuksen Henkeä oleva uskova, menee hämmennyksiin, ja siihen uppoaa se valhe. Sillä vainoajan uhri, ei usein tahdo lähteä puolustamaan itseään ja syyttämään toista perustellusti. Sillä paholainen on se, joka haluaa että sen silmätikku, joka on sen kynsissä, innostuu myös syyttelemään, ja pilaamaan maineensa ja uskottavuutensa. Siitäkös se nauttii. Ei koskaan - ei koskaan- ei koskaan, saa antaa sen petollisten juonien saada itseä koukkuun! Vihollinen ei suinkaan väijy ainoastaan kaukana irakissa tai televisiossa. Se väijyy jokaisen lähellä, ja nimenomaan se väijyy uskovien elämän ympärillä. Kenet se saa niellä, ja ketä käyttää? Kuka antaa mielensä täyttyä sen petollisista aivoitelmista? Kuka taas tahtoo antaa mielensä täyttyä Kristuksen nöyryydestä. Keneen pukeudumme? Kuka on päämme ja aivoittelijamme. Menetkö ikuiseen kadotukseen vai taivaaseen? Kumpi ohjaa sinua? Kumpi vie sinua? Kumpaa uskot ja seuraat? - paholaista vai Kristusta?
-- -- -- -- -- --- -- -- ---
---- -- -- -- -- -- -- -- -- - -- -- -- -- -- --- -- -- - -- --- -- --
Meidän uskovien on aivan välttämätöntä pyhittyä! Ilman sitä olemme vain lihallisessa näkemyksessä sisällä, siis emme erota pimeyttä ja valkeutta toisistansa eli valhetta ja totuutta. Tarvitsemme Pyhän Hengen lahjaa - Hengen erottelukykyä! Hengessä voimme erotella valheelliset henget sekä Jumalan Hengen vaikuttamat henkilöt ja asiat toisistaan. Ja näin pysymme erossa pahasta! Ja me jotka tiedämme tämän, olemme edesvastuussa siitä, että kehoitamme niitäkin välttämään valhetta, jotka eivät sitä kykene erottamaan Hengessä. Tässä ajassa, jos missä on erittäin olennaisen tärkeää olla täynnä Pyhää Henkeä. Ja anoa Häneltä sitä, että saisi henkien erottelulahjan. Profetoimisen lahja on suurin. Mutta se on seurakuntaa rakentava lahja. Henkien erottelulahja, on taas koko elämää käsittelevä lahja.
Se ei ole vain hetki jolloin se toimii, se on aktiivinen koko aika, kun olet täynnä Pyhää Henkeä. Ja olet Pyhässä Hengessä koko aika askeleen edellä vihollista, tiedät sen aivoitukset hengessä, aavistuksen omaisesti ja erehtymättämän varmasti. Ja pysyt erossa sen tieltä, ellet saa Jumalalta sysäyskehoitusta, paljastaa sitä seurakunnan ja uskovien keskellä. Näenkin että se armolahja on tämän ajan seurakunnan silmävoide. Pyhässä Hengessä on kaikki armo ja lahjat. Hän jakaa niitä suvereenisesti. Ei miten haluamme itse, vaan oman tahtonsa mukaan. Hän ei anna mitään kiittämättömille ja niille jotka eivät ole nöyriä ja kunnioita Jumalaa. Myös Pyhä Henki rakastaa, sitä kun rakastamme Häntä. Minä ainakin tahdon rakastaa Häntä. Rakastatko sinä Häntä? Mitä Hän merkitsee sinulle? Tunnetko Hänet henkilökohtaisesti?
Jumalan Henki on Jumalan alainen ja Jumalasta riippuvainen persoonaa. Kuten Kristuskin on Jumalan yhteydessä ja Hänessä. He ovat Yhtä. Jumala kokonansa ansaistee kiitoksemme ja arvostuksemme, sekä kunnioituksemme Häntä kohtaan. Jos ylenkatsot Pyhää Henkeä, etkä rakasta ja huomioi Häntä, olet sitten kuiva uskova - niin olet!!! On oltava Hänen kanssa yhteistyössä, jos aiot anoa Häneltä lahjoja ja voitelua. Et voi ohittaa ja sivuuttaa Häntä, Hän ei ole vähäpätöinen! Pyhä Henki on suvereeni ja erittäin arvollinen ja Pyhä Persoona. Hän puolustaa, täyttää,valitsee, opettaa, kasvattaa, parantaa jne... Hän on hyvin nöyrä ja herkkä. Hyvin - hyvin - hyvin herkkä, kuin kyyhkynen! Häntä voit todella loukata piittaamattomuudellasi.
Hän on myös erittäin Pyhä! Hän on erittäin suunnattoman vahva! Hän on lähde. Hän ei todellakaan ole vain keino ja hätäturva. Hän ei ole vain voima ja sana, sanojen joukossa. Hän on Pyhä ja peljättävä persoona. Hän on Jumalan Voima. Hän on Kristuksen Henki. Hän toteuttaa Isän tahtoa. Hän toteuttaa! Hän on Pyhä! Tässä oli vastaus seuraaviin kysymyksiin; - "miksi olet niin kuiva? - miksi et saa armolahjoja? - miksi olet niin voimaton uskova?". - Voitko nyt jo sanoa, että rakastat Häntä? Haluatko sinä olla nöyrä, kuten Hän on? Haluatko tarvittaessa olla erittäin radikaali ja rohkea, kun Hän lataa sinut? Haluatko olla yhteistyössä Hänen kanssaan? Haluatko että Hän ammentaa sinulle Sanasta ravintoa, ja että Hän saa täyttää sinua, ja varustaa sinua armolahjoillaan ja avuillaan.
Arvosta silloin Häntä, tiedosta Hänet, ole Hänelle kiitollinen. Raamattu sen sijaan kieltää enkelien palvonnan, sekä ihmisten, että himojen että kaiken näkyväisen materian palvonnan, että pimeyden henkivaltojen palvonnan. Mutta Raamttu ei kiellä Jumalan Hengen arvostamista, ja kunnioittamista. Vaan Paavalin sekä apostolien tekojen kirjoitukset suorastaan koroittavat Pyhän Hengen arvollisuutta. Kuten Jeesuksenkin Sanat olivat Hänestä hyvin kunnioittavia. Mutta Häntä ei kehoiteta palvomaan, vaan Jumala on palvonnan kohde, Hänessä tosin palvomme Jumalaa, Hän on palvonnan ilmapiiri ja palvonnan tuoksu, hän on niin suunnattoman - valtavan rikas Persoona.
-- -- -- -- -- --- -- -- ---
---- -- -- -- -- -- -- -- -- - -- -- -- -- -- --- -- -- - -- --- -- --
Pyhä henki on annettu meille:
- Palvelua varten, Hän armoittaa ja varustaa ja kouluttaa
- Pyhitystä varten, Hän muuttaa mieltämme ja erottaa maailmallisuudesta mielemme pois.
- Jumalan tuntemusta varten, sanan kautta, rukouksen kautta
- Yhteyden pidoksi itsemme ja Jumalan välillä rukouksessa ja palvonnassa
- Kristuksen seurakunnan kokoamiseksi ja rakennukseksi
- Voimaksi, joka todistaa että Jumala on elävä ja todellinen, ihmeet ja merkit
- Palastuksemme sinetiksi, pelastusvarmuus sydämissämme todistaa siitä!
-- -- -- -- -- --- -- -- ---
---- -- -- -- -- -- -- -- -- - -- -- -- -- -- --- -- -- - -- --- -- --
Pyhä Henki on ennenkaikkea toteuttava Jumalan ja Kristuksen tahtoa, ei meidän. Huomaa että kaiken tarkoitus on tuoda Jumalalle pisteet kotia. Ja Pyhä Henki nimenomaan haluaa varustaa meidät ja pukea meidät Kristuksen ominaisuuksilla, mutta ennen sitä, on riisuttava oma tahtomme ja mielemme. Elämän tehtävämme lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna on - palvella sekä palvoa Jumalaa - Pyhässä Hengessä. Palvella ja palvoa ei voi ilman Jumalan pelkoa ja Pyhitystä. Tunnetko sinä Pyhän Hengen? Oletko koskaan kokenut, että kun olet testannut jotain samaistumista - pelkoa? Kun Raamatussa puhutaan Pyhän Hengen pilkasta, niin oletko yrittänyt koskaan kuvitella miltä se voisi Hänestä tuntua? Ja kun kosketat tikulla tuntoasi, tulee pelko. Ei - et voisi ikinä tehdä sellaista! Et voisi, kuvitellakaan sellaista! Kun hiemankin tutkii itseään, tulee vain sellainen - STOP.
Pyhä Henki ei halua että mielikuvituksemme ihan kaikkea samaistaa. Tuo on Raamatun pelottavin jae, minulle se on. Koen hengessä että Hänelle se on myös. Alussa vasta uskoontulleena, pelkäsin sitä että se voisi tapahtua ihan vain asenteellakin tai unohtamisella. Mutta se tapahtuu sydämen paatumisen kautta. Ja se on kauhistus sille jolle niin tapahtuu. On vaarallista nykyajan uskovan pilkata ja panetella ketään. Jos on helppo ketään uskovaa panetella, eikö siitäkin tule Pyhä henki murheelliseksi. Hän tuntee senkin sydämen jota pilkataan, koska se on Hänen omansa ja ympärileikkaamansa. Mutta se mitä ihminen pidättää, sen ihminen pidättää itseltään. Joka pilkkaa, pysyy rutikuivana. Joka rakastaa, saa rakkautta. Kiittämättömät ja panettelijat eivät saa uutta elämän lähteestä.
-- -- -- -- -- --- -- -- ---
---- -- -- -- -- -- -- -- -- - -- -- -- -- -- --- -- -- - -- --- -- --
Turhuuden turhuudet ~ vai hengellinen Herätys?Sunnuntai 23.04.2006 22:16
-- -- -- -- -- --- -- -- ---
---- -- -- -- -- -- -- -- -- - -- -- -- -- -- --- -- -- - -- --- -- --
Vihollinen on tullut tuhoamaan ja kylvämään lustetta, iankaikkisen kuoleman leipää.
Jumala on lähettänyt Sanansa maailmaan, joka on iankaikkisen elämän leipää.
"Elämä on minulle Kristus ja Sana on ravintoni ja Henki on virvoittajani"
Kaikki ihmisen hankkeet on turhia, ellei ne ole Jumalan mielen mukaisia.
Mitä ihminen turhuudella tekee, turhuus on ja väistyy, se ei pysy ainiaan.
-- -- -- -- -- --- -- -- ---
---- -- -- -- -- -- -- -- -- - -- -- -- -- -- --- -- -- - -- --- -- --
Ei voi tehdä Jumalan mielen mukaisia ratkaisuja, jos ei ole Jumalan mieltä itsessään. Sillä Jumalan mieli on oltava lähtökohta, siis Jumalan mielen täytyy olla osa ihmistä. Jumalan mielisiä asioita ei voi tehdä, ilman että Hänen mielensä on saanut sinussa muodon. Muutoin ihminen on kaltevalla tasolla, eli epävakaa päätöksissään. Jumala on täysin vakaa, ja ehdoton. Joka on Hänessä, ei anna periksi, ja pysyy Hänessä, sillä millainen on Kristus, sellainen on ihminenkin joka on vain Hänessä kiinni. Varma ja koetuksen kestäväkin. Sellainen joka ei uskossaan horju. Vaikka muu horjuu - niin usko, toivo ja rakkaus eivät horju ja katoa. Nämä kolme pysyy.
Onko sinulla ollut tilanteita, että olet joutunut todella uskosi tähden kriisiin tai sellaisiin arvosteluihin, että jalat on alta pois. Ja olet aivan ymmälläsi, kuin pieni lapsi. Onko? Mietit itseäsi ja tutkit, onko joku tuomio oikea, tai oletko oma itsesi, antanut väärän vaikutelma tms.. Ja ehkäpä olet sitten ollut muutamia päivä todella masentunut inhimillisesti. Mutta sitten tulee hetki, jolloin kohoat. Ikäänkuin tulee usko joka nostaa sinut. Se usko sisällä, mikä on sinussa kehittynyt, Jumalan kasvojen edessä ollessa ja viipyessä, se tulee ja kasvaa dynaamisesti, kuin malmin lailla ja se nostaa sinut. Ja olet varma ja luja sen jälkeen. Uskosi on vahvempi kuin ennen. Olet päättäväisempi ja ehdottomampi kuin ennen. Olet radikaalisempi.
Vaikka jalat on alta pois, uskoasi et ole menettänyt, niin et ole. Mutta se on koetus, kuinka selviät siitä. Ei se ole varsinainen koetus, että kestät kaiken mitätöinnin ja pilkan, ja olet vaan. Tuleekin haavoittua, jos on haavoittuakseen, mutta se on koetus, miten siitä nouset. Nöyränä - vai minäpäs näytän asenteella. Siinä tilassa tulee paljon prosessoitua asioita. Kun joudut kovaan puolustukseen, uskosi tähden se verottaa paljon inhimillisiä voimia. Sen jälkeen on välttämätöntä olla Jumalan parannettavana ja eheytettävänä. Tosin moni ei halua joutua ristituleen, vaan menee pois. Onko se viisautta vai pelkoa? Tätä olen itse kokenut viime kuukausina monet monet toistuvat kerrat.
Tuntuu kuin olen vuorokauden ympäriinsä ollut Herran yksityisopetus koulussa, monien viimeksi kuluneiden kuukausien aikana, seitsemänä päivänä viikossa. Jokunen lannistuksen vuorokausi on ollut silloin tällöin, jolloin kaikki on pysähtynyt. Mutta silloin kun ei niin ole, olen suurinpiirtein koko aika ollut miettien Hänen sanojaan, ja työstäen niitä. Ja niitä sanoja olen sitten kirjoittanut tännekin. Kaikki kirjoitukseni siis ei ole omia aivoitelmia, vaan Herran opetustekstiä. Ja Hän on todella vienyt eteenpäin minua. Ja myös Hän on opettanut minua kirjoittamaan, ja lähestymään oikein asioita ja myös oikealla tavalla suorasti. Hän on opettanut ja kouluttanut minua, Hän on kaiken aikaan saanut.
Ajatelkaapa - Vain kolme vuotta Jeesus opetti opetuslapsiaan, ja se riitti siihen että heistä tuli alkuseurakunnan perustajia. Se riitti, tarvittiin vain lisäksi voitelu, Pyhältä Hengeltä. Vain kolmen vuoden pätevyys koulutus Jeesukselta riitti. Nyt on Pyhä Henki opettajamme. Jeesus sanoi, että Hän lähettää Pyhän Hengen mm. opettamaan, puolustamaan ja nuhtelemaan meitä. Voimme todella olla Jeesuksen yksityiskoulussa tässäkin ajassa Pyhässä Hengessä. Ihan vaikka kellon ympäri. Mitä enemmän, sen parempi. Myös mitä useammin - sen henkilökohtaisemmin opit tuntemaan Jeesusta, sekä rakastamaan Häntä. Ja sen otollisempi olet Hänelle, niillä avuilla mitä sinussa on, voit todella alkaa palvelemaan Häntä.
Eräs asia on myös mielessäni tässä mainita. Nimittäin se että on joku uskovien yhteisö, jossa on joukossa luopioita ja uskonnollisia ihmisiä. Niin suurimpia älömölön julistajia on juuri nämä mainitsemani henkilöt. Tuntuu että ei todellakaan ole mitään Jumalan pelkoa ja kunnioitusta olemassa. On todella outoa, että uskovat eivät puutu asioihin, ja laita sellaisia ojennukseen. Ihan kuin millään ei olisi väliä, vieläpä osoittavat hyväksyntää. Todella paha asia! Uskovien jos kenkä vastuulla on laittaa kuri ja rajat asioille. Nykyään ei ole kuria misssään muodossa. En puhu fyysisestä toimenpiteestä, vaan radikaalisesta linjasta, jolla sidotaan jonkun suu.
Sellaista Jumalan pelkoa tarvitaan tähän maahan, että kukaan ei uskaltaisi olla uskonnollinen! Että kukaan ei uskaltaisi leikkiä uskonasioilla, vitsailla niillä. Että kukaan ei uskaltaisi tulla vesittämään Jumalan Sanaa. Että kukaan ei uskaltaisi pelleillä ikuisilla ja Pyhillä asioilla! Että kukaan, jolla on ruokoton kieli ei pääsisi Pyhien yhteyteen, ei leivän murtoonkaan. Että yksikään joka on jumalaton ei uskaltaisi lausua mitään poikkeavaa mielipidettään uskovien seurakunnan kokoustilanteissa. Vaan olisi nöyrä ja hiljainen. Tarvitaan elävä usko. Kaikki kaapukristillisyys saa kadota! Aito esille!
Aito Jumalan vesittämätön Sana kunniaan. Aito Jumalan Sanan nälkä takaisin ja kunniaan. Armolahjat kunniaan. Paasto on välttämätöntä, se kunniaan myös. Vähemmän turhia kampanjoita. Enemmän rukousta ja paastokampanjoita. Enemmän itkua ja parannusta. Enemmän radikaalisuutta. Vähemmän naurua ja turhamaisuutta. Vähemmän korvikkeita ja harrastuksia ja ilonpitoa. On paljon tarjontaa maailma täynnä. Huvia ja ruokaa ja kehon asioita. Mutta nekin on paljolti turhia! Kun pääsee todella Jumalan tuntoon, niillä ei ole paljoakaan väliä. Ne ovat turhuus-gategoriaa. Eikö sielu ole enemmän kuin ruumis ja sen rakentuminen hengellisesti?!
Aito Pyhitys elämä kunniaan. Veren evankeliumi kunniaan. Naiseus ja miehuus ja avioliitto kunniaan. Ilot ja huvit on maailmasta ja maailmassa. Mutta sensijaan ihminen ei tarvitse paljon melua ja iloa. Vaan Jumalan läsnäolon. Hänessä on rauha, tarkoitus, Pyhyys, ilo, usko, toivo, rakkaus, terveys ja elämä. Uskovan ei tulisi seurustella maailman kanssa, vaan Jumalan kanssa. Uskovan tulisi olla lähetetty pimeään maailmaan valoksi, ei ollakseen pimeys - pimeydelle. Maailmaan mukautuvaisuus ei ole Herran tahto. Ajatelkaapa - ei Jeesus pelannut ja huvitellut maailman hömpötyksillä, kuten ei apostolitkaan, eikä Herran opetuslapsetkaan. Kuten ei vanhan liiton Pyhätkään. Pidä hauskaa jos haluat - mutta turhuutta se on.
Tarvitaan uudistusta! Jokainen uskova tarvitsee sitä, kukaan ei ole koskaan täysin oppinut ja pyhittynyt tässä ajassa. Kaikki teeskentely ja mielistely pitää lakata. Kaikki juoruaminen ja uteleminen pitää lakata. Kaikki korvike-elämä pitää laittaa pois. Kaiken tekemisen pitää olla Herran hyväksymää, ei mitään sellaista, jota Hän ei hyväksy. Kaikki pitää tehdä ja toimittaa Herran kunniaksi. Kaikki panettelu ja arvostelu, karismaattisia Jumalan palvelijoita kohtaan pitää laittaa pois. Tulee julistaa synnit synneiksi, eikä kutsua niitä heikkouksiksi - vaan synti on synti! Tulee laittaa ahneus ja himot ja hillittömyys pois. Mutta miten se onnistuu? - Ala himoitsemaan ja tavoittelemaan sen sijaan elävää Jumalaa ja Pyhää Sanaa. Tuossa on ainoa vastaus ja vain se on oikea resepti.
Tämä maailma kyllä ei paljon tue tätä asiaa. Jos menet kauppaan, himot syttyvät heti. Jos avaat telkkarin, se nielee mielesi heti paikalla. Jos katsot mainoksia, himosi syttyvät heti. Jos menet ulos, silmäsi näkevät heti pahaa, ja se vaikuttaa. Jos menet eriseuraan, jotain aina tarttuu. On oltava Jeesukseen kätketty, että voi hillitä itseään. Pitäisi olla sellainen aika, jolloin ei ollut tälläistä monitarjontaa mitä nykyään. Ei riitä yksi imuri, auto, tai muu teknillinen väline, vaan niitä kehitetään joka vuosi pari uutta mallistoa kutakin merkkiä kohti vähintään ja uusia tulee koko aika. Mikä tätä kehittää?, - ahneus! Pitäisi olla yli-ihminen että voi olla näistä vaikutuksista täysin vapaa. Monille rahattomuus on siunaus ja useille raha on kirous.
Paljon on turhaa.. paljon on turhaa.... oletko sinä osallinen siihen? Kehitätkö sinä turhaa työksesi? Missä on mielesi, missä on sinun sydämesi? Mitä ajattelet ja mitä puhut, sitä täynnä on sydämesi. Onko suusi täynnä Jumalan maustamia sanoja? Onko suusi täynnä vain levotonta puhumista, juoruja, tai tämän maailman turhamaisuutta ja juonia? Missä onkaan sydämesi todellisesti? Mitä puhut, siellä on sydämesi. Puhdas sydämiset ovat ainoastaan otollisia Herralle, sellainen jolla ei ole pimittynyt maailmallinen mieli ja kaksimieliset huulet, jotka puhuvat vilppiä. Ainoastaan puhdassydämiset saavat periä Jumalan valtakunnan. Herra käyttää vain kelvollisia palvelijoita, kunniansa tähden.
-- -- -- -- -- --- -- -- ---
---- -- -- -- -- -- -- -- -- - -- -- -- -- -- --- -- -- - -- --- -- --
Seuraava ylistyslaulu alkoi virrata mielessäni juuri äsken:
"Maksettu on velkani mun. Ylistys olkoon Ristiinnaulitun.
Henkesi on voimani mun.Ylistys olkoon Ristiinnaulitun.
Luonasi on kotini mun. Ylistys olkoon Ristiinnaulitun."
-- -- -- -- -- --- -- -- ---
---- -- -- -- -- -- -- -- -- - -- -- -- -- -- --- -- -- - -- --- -- --
---- -- -- -- -- -- -- -- -- - -- -- -- -- -- --- -- -- - -- --- -- --
Vihollinen on tullut tuhoamaan ja kylvämään lustetta, iankaikkisen kuoleman leipää.
Jumala on lähettänyt Sanansa maailmaan, joka on iankaikkisen elämän leipää.
"Elämä on minulle Kristus ja Sana on ravintoni ja Henki on virvoittajani"
Kaikki ihmisen hankkeet on turhia, ellei ne ole Jumalan mielen mukaisia.
Mitä ihminen turhuudella tekee, turhuus on ja väistyy, se ei pysy ainiaan.
-- -- -- -- -- --- -- -- ---
---- -- -- -- -- -- -- -- -- - -- -- -- -- -- --- -- -- - -- --- -- --
Ei voi tehdä Jumalan mielen mukaisia ratkaisuja, jos ei ole Jumalan mieltä itsessään. Sillä Jumalan mieli on oltava lähtökohta, siis Jumalan mielen täytyy olla osa ihmistä. Jumalan mielisiä asioita ei voi tehdä, ilman että Hänen mielensä on saanut sinussa muodon. Muutoin ihminen on kaltevalla tasolla, eli epävakaa päätöksissään. Jumala on täysin vakaa, ja ehdoton. Joka on Hänessä, ei anna periksi, ja pysyy Hänessä, sillä millainen on Kristus, sellainen on ihminenkin joka on vain Hänessä kiinni. Varma ja koetuksen kestäväkin. Sellainen joka ei uskossaan horju. Vaikka muu horjuu - niin usko, toivo ja rakkaus eivät horju ja katoa. Nämä kolme pysyy.
Onko sinulla ollut tilanteita, että olet joutunut todella uskosi tähden kriisiin tai sellaisiin arvosteluihin, että jalat on alta pois. Ja olet aivan ymmälläsi, kuin pieni lapsi. Onko? Mietit itseäsi ja tutkit, onko joku tuomio oikea, tai oletko oma itsesi, antanut väärän vaikutelma tms.. Ja ehkäpä olet sitten ollut muutamia päivä todella masentunut inhimillisesti. Mutta sitten tulee hetki, jolloin kohoat. Ikäänkuin tulee usko joka nostaa sinut. Se usko sisällä, mikä on sinussa kehittynyt, Jumalan kasvojen edessä ollessa ja viipyessä, se tulee ja kasvaa dynaamisesti, kuin malmin lailla ja se nostaa sinut. Ja olet varma ja luja sen jälkeen. Uskosi on vahvempi kuin ennen. Olet päättäväisempi ja ehdottomampi kuin ennen. Olet radikaalisempi.
Vaikka jalat on alta pois, uskoasi et ole menettänyt, niin et ole. Mutta se on koetus, kuinka selviät siitä. Ei se ole varsinainen koetus, että kestät kaiken mitätöinnin ja pilkan, ja olet vaan. Tuleekin haavoittua, jos on haavoittuakseen, mutta se on koetus, miten siitä nouset. Nöyränä - vai minäpäs näytän asenteella. Siinä tilassa tulee paljon prosessoitua asioita. Kun joudut kovaan puolustukseen, uskosi tähden se verottaa paljon inhimillisiä voimia. Sen jälkeen on välttämätöntä olla Jumalan parannettavana ja eheytettävänä. Tosin moni ei halua joutua ristituleen, vaan menee pois. Onko se viisautta vai pelkoa? Tätä olen itse kokenut viime kuukausina monet monet toistuvat kerrat.
Tuntuu kuin olen vuorokauden ympäriinsä ollut Herran yksityisopetus koulussa, monien viimeksi kuluneiden kuukausien aikana, seitsemänä päivänä viikossa. Jokunen lannistuksen vuorokausi on ollut silloin tällöin, jolloin kaikki on pysähtynyt. Mutta silloin kun ei niin ole, olen suurinpiirtein koko aika ollut miettien Hänen sanojaan, ja työstäen niitä. Ja niitä sanoja olen sitten kirjoittanut tännekin. Kaikki kirjoitukseni siis ei ole omia aivoitelmia, vaan Herran opetustekstiä. Ja Hän on todella vienyt eteenpäin minua. Ja myös Hän on opettanut minua kirjoittamaan, ja lähestymään oikein asioita ja myös oikealla tavalla suorasti. Hän on opettanut ja kouluttanut minua, Hän on kaiken aikaan saanut.
Ajatelkaapa - Vain kolme vuotta Jeesus opetti opetuslapsiaan, ja se riitti siihen että heistä tuli alkuseurakunnan perustajia. Se riitti, tarvittiin vain lisäksi voitelu, Pyhältä Hengeltä. Vain kolmen vuoden pätevyys koulutus Jeesukselta riitti. Nyt on Pyhä Henki opettajamme. Jeesus sanoi, että Hän lähettää Pyhän Hengen mm. opettamaan, puolustamaan ja nuhtelemaan meitä. Voimme todella olla Jeesuksen yksityiskoulussa tässäkin ajassa Pyhässä Hengessä. Ihan vaikka kellon ympäri. Mitä enemmän, sen parempi. Myös mitä useammin - sen henkilökohtaisemmin opit tuntemaan Jeesusta, sekä rakastamaan Häntä. Ja sen otollisempi olet Hänelle, niillä avuilla mitä sinussa on, voit todella alkaa palvelemaan Häntä.
Eräs asia on myös mielessäni tässä mainita. Nimittäin se että on joku uskovien yhteisö, jossa on joukossa luopioita ja uskonnollisia ihmisiä. Niin suurimpia älömölön julistajia on juuri nämä mainitsemani henkilöt. Tuntuu että ei todellakaan ole mitään Jumalan pelkoa ja kunnioitusta olemassa. On todella outoa, että uskovat eivät puutu asioihin, ja laita sellaisia ojennukseen. Ihan kuin millään ei olisi väliä, vieläpä osoittavat hyväksyntää. Todella paha asia! Uskovien jos kenkä vastuulla on laittaa kuri ja rajat asioille. Nykyään ei ole kuria misssään muodossa. En puhu fyysisestä toimenpiteestä, vaan radikaalisesta linjasta, jolla sidotaan jonkun suu.
Sellaista Jumalan pelkoa tarvitaan tähän maahan, että kukaan ei uskaltaisi olla uskonnollinen! Että kukaan ei uskaltaisi leikkiä uskonasioilla, vitsailla niillä. Että kukaan ei uskaltaisi tulla vesittämään Jumalan Sanaa. Että kukaan ei uskaltaisi pelleillä ikuisilla ja Pyhillä asioilla! Että kukaan, jolla on ruokoton kieli ei pääsisi Pyhien yhteyteen, ei leivän murtoonkaan. Että yksikään joka on jumalaton ei uskaltaisi lausua mitään poikkeavaa mielipidettään uskovien seurakunnan kokoustilanteissa. Vaan olisi nöyrä ja hiljainen. Tarvitaan elävä usko. Kaikki kaapukristillisyys saa kadota! Aito esille!
Aito Jumalan vesittämätön Sana kunniaan. Aito Jumalan Sanan nälkä takaisin ja kunniaan. Armolahjat kunniaan. Paasto on välttämätöntä, se kunniaan myös. Vähemmän turhia kampanjoita. Enemmän rukousta ja paastokampanjoita. Enemmän itkua ja parannusta. Enemmän radikaalisuutta. Vähemmän naurua ja turhamaisuutta. Vähemmän korvikkeita ja harrastuksia ja ilonpitoa. On paljon tarjontaa maailma täynnä. Huvia ja ruokaa ja kehon asioita. Mutta nekin on paljolti turhia! Kun pääsee todella Jumalan tuntoon, niillä ei ole paljoakaan väliä. Ne ovat turhuus-gategoriaa. Eikö sielu ole enemmän kuin ruumis ja sen rakentuminen hengellisesti?!
Aito Pyhitys elämä kunniaan. Veren evankeliumi kunniaan. Naiseus ja miehuus ja avioliitto kunniaan. Ilot ja huvit on maailmasta ja maailmassa. Mutta sensijaan ihminen ei tarvitse paljon melua ja iloa. Vaan Jumalan läsnäolon. Hänessä on rauha, tarkoitus, Pyhyys, ilo, usko, toivo, rakkaus, terveys ja elämä. Uskovan ei tulisi seurustella maailman kanssa, vaan Jumalan kanssa. Uskovan tulisi olla lähetetty pimeään maailmaan valoksi, ei ollakseen pimeys - pimeydelle. Maailmaan mukautuvaisuus ei ole Herran tahto. Ajatelkaapa - ei Jeesus pelannut ja huvitellut maailman hömpötyksillä, kuten ei apostolitkaan, eikä Herran opetuslapsetkaan. Kuten ei vanhan liiton Pyhätkään. Pidä hauskaa jos haluat - mutta turhuutta se on.
Tarvitaan uudistusta! Jokainen uskova tarvitsee sitä, kukaan ei ole koskaan täysin oppinut ja pyhittynyt tässä ajassa. Kaikki teeskentely ja mielistely pitää lakata. Kaikki juoruaminen ja uteleminen pitää lakata. Kaikki korvike-elämä pitää laittaa pois. Kaiken tekemisen pitää olla Herran hyväksymää, ei mitään sellaista, jota Hän ei hyväksy. Kaikki pitää tehdä ja toimittaa Herran kunniaksi. Kaikki panettelu ja arvostelu, karismaattisia Jumalan palvelijoita kohtaan pitää laittaa pois. Tulee julistaa synnit synneiksi, eikä kutsua niitä heikkouksiksi - vaan synti on synti! Tulee laittaa ahneus ja himot ja hillittömyys pois. Mutta miten se onnistuu? - Ala himoitsemaan ja tavoittelemaan sen sijaan elävää Jumalaa ja Pyhää Sanaa. Tuossa on ainoa vastaus ja vain se on oikea resepti.
Tämä maailma kyllä ei paljon tue tätä asiaa. Jos menet kauppaan, himot syttyvät heti. Jos avaat telkkarin, se nielee mielesi heti paikalla. Jos katsot mainoksia, himosi syttyvät heti. Jos menet ulos, silmäsi näkevät heti pahaa, ja se vaikuttaa. Jos menet eriseuraan, jotain aina tarttuu. On oltava Jeesukseen kätketty, että voi hillitä itseään. Pitäisi olla sellainen aika, jolloin ei ollut tälläistä monitarjontaa mitä nykyään. Ei riitä yksi imuri, auto, tai muu teknillinen väline, vaan niitä kehitetään joka vuosi pari uutta mallistoa kutakin merkkiä kohti vähintään ja uusia tulee koko aika. Mikä tätä kehittää?, - ahneus! Pitäisi olla yli-ihminen että voi olla näistä vaikutuksista täysin vapaa. Monille rahattomuus on siunaus ja useille raha on kirous.
Paljon on turhaa.. paljon on turhaa.... oletko sinä osallinen siihen? Kehitätkö sinä turhaa työksesi? Missä on mielesi, missä on sinun sydämesi? Mitä ajattelet ja mitä puhut, sitä täynnä on sydämesi. Onko suusi täynnä Jumalan maustamia sanoja? Onko suusi täynnä vain levotonta puhumista, juoruja, tai tämän maailman turhamaisuutta ja juonia? Missä onkaan sydämesi todellisesti? Mitä puhut, siellä on sydämesi. Puhdas sydämiset ovat ainoastaan otollisia Herralle, sellainen jolla ei ole pimittynyt maailmallinen mieli ja kaksimieliset huulet, jotka puhuvat vilppiä. Ainoastaan puhdassydämiset saavat periä Jumalan valtakunnan. Herra käyttää vain kelvollisia palvelijoita, kunniansa tähden.
-- -- -- -- -- --- -- -- ---
---- -- -- -- -- -- -- -- -- - -- -- -- -- -- --- -- -- - -- --- -- --
Seuraava ylistyslaulu alkoi virrata mielessäni juuri äsken:
"Maksettu on velkani mun. Ylistys olkoon Ristiinnaulitun.
Henkesi on voimani mun.Ylistys olkoon Ristiinnaulitun.
Luonasi on kotini mun. Ylistys olkoon Ristiinnaulitun."
-- -- -- -- -- --- -- -- ---
---- -- -- -- -- -- -- -- -- - -- -- -- -- -- --- -- -- - -- --- -- --
Messiaan ruumis ~ kuka on todella tämän ajan seurakunnan pää?Sunnuntai 23.04.2006 17:01
23.4.2006 klo.11:38 alk...
Kykenetkö erottamaan väärässä ja epäraittiissa hengessä olevan uskovan, sekä aiheet ja motiivit, jotka eivät ole nöyriä ja Jumalasta viljeltyjä? Eikö vain, että meidän tulee olla valvovia ja Pyhällä Hengellä täyttyneitä uskovia? Mikäli on täyttymätön, on todellakin aivan turha sanoa yhtään sanaa ketään vastaan, sillä silloin se on aivan varma että silloin se tulee itsestä. Mutta on niinkin, että puhuessamme, julistaessa , ja kirjoittaessamme Jumalasta ja Kristuksestamme (nöyrällä ja Jumalan Sanaa koroittavalla sävyllä), sekä rukoillessammekin /palvoessa Häntä, me koko ajan täytymme Hänestä - todella. Mutta mikäli puhumme väärässä Hengessä (ylpeä, panetteleva, pätevä), eli siis asenteessa, joka on lihaa, niin se ei rakenna, vaan karkoittaa Hengen täyteyden, parannus on myös edellytys jatkuvalle Hengen täyteydelle.
Ilman Hengen täyteyttä on mahdotonta olla otollinen ja valvova Kristitty, sekä todella Jumalan raittiille Sanalle kuuliainen. Kuuliaisuus kehittyy Jumalan pelosta ja Häneen rakastumisestaan. Ilman nöyryyttä se on mahdotonta. Meidän ja niiden jotka olemme vahvempia uskossa (syvemmällä Jumalan Sanassa ja sen omaksumisessa) tulee rohkaista heikompia, ja tukea heitä kannustamalla. Mutta myös oikaista ja moittia niitä jotka ovat kurittomia ja väärämielisiä. Sekä ne jotka eivät osoita nöyrtymistä Jumalan Sanalle, monenkaan osoituksen jälkeen, erottaa joukosta tai olla kuten sellaista ei olisikaan. Tämäkin rakkaudessa, ja sen ihmisen parhaaksi, mutta sekin rakkaudella ja ankaruudella selvitettäköön sille, ennen sen tapahtumista. Parhaassa tapauksessa henkilö saattaa havahtua siinä silmänräpäksessä.
Moni tietenkin ajattelee Kristuksen ruumiista /seurakunnasta siten, että antaa kaikkien kukkien kukkia, Herra karsii. Mutta apostolisen ajan seurakunnan ollessa kysessä, Pyhä henki puhui ja valitsi ja yhdisti, ja silloin toimittiin niin, että pysyi järjestys, ja niitä mahdollisia tuhon siemenen kylväjiä ei ollut joukossa. Ne erotettiin. Onko se sitten ihmispelkoa, kun ei uskalleta olla radikaaleja, pelkästään Jumalalle kuuliaisia? Kaikenlainen suvaitsevuus aate on nyt muotia ja sulautunut kristilisyyteen. Mutta Jumala on suvereeni, ei suinkaan suvaitsevainen. Ja meidän pitää pukea yllemme Kristus ja Hänen mieli. Eikä olla suvaitsevaisia ja katsoa syntiä läpi. Armo ei ole suvaitsevaisuutta!
Tulin ajatelleeksi että seurakunnissa olisi hyvä pitää jäsenistöstä tietynlainen katselmus, eli jokainen kutsutaan haastetteluun jossa hieman selviää mikä on uskonlaita. On monia jotka luultavasti on vain pelkästään kirjoilla, ja elää luopioina ja langenneina. Mutta mitäpä jos ei mitään yhteyttä saa? Onko jäsen sitten kitkettävä pois. Kristuksen ruumiin tulisi olla koostunut aktiivisista soluista, ei kuolleista ja passivisista. En nyt tarkoita että kaikki työskentelevät seurakunnan tehtävissä, jonkun lähetyskenttä on seurakunna ulkopuolella, esim. nettievankeliointi, solut tms... Nykyään tosin enää harvat seurakunnat ovat itsenäisiä, vaan kaikki on liittyneet osaksi isoa päätävää organisaatiota. En tiedä onko sen tavoite että Kristus ohjaa, vai että ihminen. Epäilen jälkimmäistä vaihtoehtoa. Voisin väittää että seurakunnat ovat organisoitumassa, aivan kuten euroopan maatkin, yhdistyivät ja sulautuivat yhteen. Menettivät oman äänensä ja politiikkansa.
Voiko enää mikään seurakunta tehdä omia päätöksiä, vaan onko niin että suurempi organisaatio on tässäkin kyseessä ja ratkaisemassa asioita. Siis kaikki pitää mennä isomman, hidastavamman ja monimutkaisemman tahon kautta. Mihin iso organisaatio pyrkii? Ymmärtääkseni jonkinlaiseen kontrolliin ja jonkinlaisen hyödyn tai helppouden tavoittelemiseen. Onko Kristus todellakaan seurakunnan pää, vai mikä sitten? Kenen puoleen seurakunta kääntyy? Jumalan puoleen vai...? Apostolisella ajalla jos oli ratkaisemattomia asioita, seurakunta paastosi ja rukoili. Se avasi tien Jumalan viisaisiin ratkaisuihin. Keneen nykyään turvaudutaan ja tukeudutaan? Mistä sellainen johtuu? Mitkä on nykyään seurakunnan arvossa pitämät kriteerit? Mihin uskotaan ja mihin kaikki perustuu. Jumalan Sanahan on hyvin yksikertainen. Hyvin suora.
Joka uskoo Jumalan Sanaan sellaisena kuin se kirjoitettu, sille se on hyvin suora ja selkeä. Se ei tarvitse uusia moderneja käännöksiä, vaan ymmärtää Jumalan Sanan ilmoituksen sellaisenaan. Sille Jumalan Sana ei ole pykäläviidakko. Mutta tosin on niin, että Sanaa saa ja voi ja pitääkin tarjota monipuolisesti esille. Koska monilla on erilainen ruokahalu ja sietokyky. Mikäli jollakin seurakunnalla on oma näky ja visio, jonka Jumalan Henki on sille osoittanut, voiko enää uskovien yhteisö olla sille uskollinen, vaan tarvitaanko siihen isomman organisaation hyväksyntä? Eikö Jumalan Henki ole jo riittävän suvereeni? Minusta ollaan eksytty pahasti, jos seurakuntaperheellä ei voi olla enää omaa Jumalan antamaa näkyä, ja seurakuntaan asetettujen vanhemmiston jäsenten päätösvaltaa, Kristuksen alamaisuudessa.
Itse en pidä Raamattu 1992 -väännöksestä, jossa on jo poikettu alkuperäisestä dynaamisen suorasta ja raikkaasta ydinsanomasta. Myöskään en pidä seurakuntien rekisteröitymisestä valtiollisesti virallisiksi yhdyskunniksi. Vierastan todella kaikkea sellaista, mikä on ihmisen aikaansaannosta ja asettamaa. En halua olla osallinen sellaiseen. Jos tilanne vaatii, siirryn vaikka babtisteiden riveihin. (babtistismi on upotuskastetta) En halua kuulua mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan. En halua kulkea plakaatti pään päällä, missä lukee "uskonnollisuus". En myöskään halua kulkea plakaatti pään päällä, missä lukisi "luterilaisuus". Vaan ennemmin nasaretilaisen Jeshuan kyltti. Jeesus on tie, totuus ja elämä etsivälle ja sille joka uskoo.
Uskonnollisuus on Jumalan vihollinen, se on vaate tai aate. Se ei ole elävää uskoa, vaan ainoastaan aate. Se on vain aatteellinen liike. Se hyväksyy jumalattomat ja uskovat, kunhan heillä on sama aate. Uskonnollisuus on muotomenoja ja hyvinkin mukautumista maailman aikaan ja kulturismiin. Kun joku uskosta tietämätön mainitsee kommenttinsa tai kysymyksensä minulle muotoon - että sinä (siis minä) uskonnollisena ihmisenä olevana.. - niin joudun aina korjaamaan että en ole sellainen, vaan elävästi uskossa. Sillä uskonnollisuus on kuollutta ja Jumalan vihollinen, sellainen en tahdo todellakaan olla, ja kulkea sellainen kyltti pään päällä. Vaan Kristus, elävän Jumalan poika on minun Herrani ja minun pääni ja aivoittelijani.
Sitä ihmettelen miksi Helluntaikansa on ottanut uuden raamatun käännöksen itselleen opastajaksi ja opuksekseen? Miksi aina tahdotaan mukautua maailmaan? Ottaa joku kyltti päälle ja ottaa sellainen Sana vastaan, minkä on sellainen ryhmä koostanut, missä on ties minkäkinlaisia ihmisiä. Raamattua ei kelpaa kukaan muokkaamaan, jonka sydän ei ole oikeassa asenteessa Jumalaan nähden ja kunniota Jumalaa ja ole nöyrä, sekä korosta sen alkuperäistä arvokasta sanomaa. Jumalan Sana on syntynyt Pyhän Hengen vaikuttamana, niin sitä tuleekin tutkia Pyhässä Hengessä, muutoin sitä ei voi sisäistää. Jos lähdetään omassa tietävyydessä, ilman elävää uskoa, Jumalan Sanaa modernoimaan, tuleekin Jumalan Sana teholtaan vähennetyksi.
Kykenetkö erottamaan väärässä ja epäraittiissa hengessä olevan uskovan, sekä aiheet ja motiivit, jotka eivät ole nöyriä ja Jumalasta viljeltyjä? Eikö vain, että meidän tulee olla valvovia ja Pyhällä Hengellä täyttyneitä uskovia? Mikäli on täyttymätön, on todellakin aivan turha sanoa yhtään sanaa ketään vastaan, sillä silloin se on aivan varma että silloin se tulee itsestä. Mutta on niinkin, että puhuessamme, julistaessa , ja kirjoittaessamme Jumalasta ja Kristuksestamme (nöyrällä ja Jumalan Sanaa koroittavalla sävyllä), sekä rukoillessammekin /palvoessa Häntä, me koko ajan täytymme Hänestä - todella. Mutta mikäli puhumme väärässä Hengessä (ylpeä, panetteleva, pätevä), eli siis asenteessa, joka on lihaa, niin se ei rakenna, vaan karkoittaa Hengen täyteyden, parannus on myös edellytys jatkuvalle Hengen täyteydelle.
Ilman Hengen täyteyttä on mahdotonta olla otollinen ja valvova Kristitty, sekä todella Jumalan raittiille Sanalle kuuliainen. Kuuliaisuus kehittyy Jumalan pelosta ja Häneen rakastumisestaan. Ilman nöyryyttä se on mahdotonta. Meidän ja niiden jotka olemme vahvempia uskossa (syvemmällä Jumalan Sanassa ja sen omaksumisessa) tulee rohkaista heikompia, ja tukea heitä kannustamalla. Mutta myös oikaista ja moittia niitä jotka ovat kurittomia ja väärämielisiä. Sekä ne jotka eivät osoita nöyrtymistä Jumalan Sanalle, monenkaan osoituksen jälkeen, erottaa joukosta tai olla kuten sellaista ei olisikaan. Tämäkin rakkaudessa, ja sen ihmisen parhaaksi, mutta sekin rakkaudella ja ankaruudella selvitettäköön sille, ennen sen tapahtumista. Parhaassa tapauksessa henkilö saattaa havahtua siinä silmänräpäksessä.
Moni tietenkin ajattelee Kristuksen ruumiista /seurakunnasta siten, että antaa kaikkien kukkien kukkia, Herra karsii. Mutta apostolisen ajan seurakunnan ollessa kysessä, Pyhä henki puhui ja valitsi ja yhdisti, ja silloin toimittiin niin, että pysyi järjestys, ja niitä mahdollisia tuhon siemenen kylväjiä ei ollut joukossa. Ne erotettiin. Onko se sitten ihmispelkoa, kun ei uskalleta olla radikaaleja, pelkästään Jumalalle kuuliaisia? Kaikenlainen suvaitsevuus aate on nyt muotia ja sulautunut kristilisyyteen. Mutta Jumala on suvereeni, ei suinkaan suvaitsevainen. Ja meidän pitää pukea yllemme Kristus ja Hänen mieli. Eikä olla suvaitsevaisia ja katsoa syntiä läpi. Armo ei ole suvaitsevaisuutta!
Tulin ajatelleeksi että seurakunnissa olisi hyvä pitää jäsenistöstä tietynlainen katselmus, eli jokainen kutsutaan haastetteluun jossa hieman selviää mikä on uskonlaita. On monia jotka luultavasti on vain pelkästään kirjoilla, ja elää luopioina ja langenneina. Mutta mitäpä jos ei mitään yhteyttä saa? Onko jäsen sitten kitkettävä pois. Kristuksen ruumiin tulisi olla koostunut aktiivisista soluista, ei kuolleista ja passivisista. En nyt tarkoita että kaikki työskentelevät seurakunnan tehtävissä, jonkun lähetyskenttä on seurakunna ulkopuolella, esim. nettievankeliointi, solut tms... Nykyään tosin enää harvat seurakunnat ovat itsenäisiä, vaan kaikki on liittyneet osaksi isoa päätävää organisaatiota. En tiedä onko sen tavoite että Kristus ohjaa, vai että ihminen. Epäilen jälkimmäistä vaihtoehtoa. Voisin väittää että seurakunnat ovat organisoitumassa, aivan kuten euroopan maatkin, yhdistyivät ja sulautuivat yhteen. Menettivät oman äänensä ja politiikkansa.
Voiko enää mikään seurakunta tehdä omia päätöksiä, vaan onko niin että suurempi organisaatio on tässäkin kyseessä ja ratkaisemassa asioita. Siis kaikki pitää mennä isomman, hidastavamman ja monimutkaisemman tahon kautta. Mihin iso organisaatio pyrkii? Ymmärtääkseni jonkinlaiseen kontrolliin ja jonkinlaisen hyödyn tai helppouden tavoittelemiseen. Onko Kristus todellakaan seurakunnan pää, vai mikä sitten? Kenen puoleen seurakunta kääntyy? Jumalan puoleen vai...? Apostolisella ajalla jos oli ratkaisemattomia asioita, seurakunta paastosi ja rukoili. Se avasi tien Jumalan viisaisiin ratkaisuihin. Keneen nykyään turvaudutaan ja tukeudutaan? Mistä sellainen johtuu? Mitkä on nykyään seurakunnan arvossa pitämät kriteerit? Mihin uskotaan ja mihin kaikki perustuu. Jumalan Sanahan on hyvin yksikertainen. Hyvin suora.
Joka uskoo Jumalan Sanaan sellaisena kuin se kirjoitettu, sille se on hyvin suora ja selkeä. Se ei tarvitse uusia moderneja käännöksiä, vaan ymmärtää Jumalan Sanan ilmoituksen sellaisenaan. Sille Jumalan Sana ei ole pykäläviidakko. Mutta tosin on niin, että Sanaa saa ja voi ja pitääkin tarjota monipuolisesti esille. Koska monilla on erilainen ruokahalu ja sietokyky. Mikäli jollakin seurakunnalla on oma näky ja visio, jonka Jumalan Henki on sille osoittanut, voiko enää uskovien yhteisö olla sille uskollinen, vaan tarvitaanko siihen isomman organisaation hyväksyntä? Eikö Jumalan Henki ole jo riittävän suvereeni? Minusta ollaan eksytty pahasti, jos seurakuntaperheellä ei voi olla enää omaa Jumalan antamaa näkyä, ja seurakuntaan asetettujen vanhemmiston jäsenten päätösvaltaa, Kristuksen alamaisuudessa.
Itse en pidä Raamattu 1992 -väännöksestä, jossa on jo poikettu alkuperäisestä dynaamisen suorasta ja raikkaasta ydinsanomasta. Myöskään en pidä seurakuntien rekisteröitymisestä valtiollisesti virallisiksi yhdyskunniksi. Vierastan todella kaikkea sellaista, mikä on ihmisen aikaansaannosta ja asettamaa. En halua olla osallinen sellaiseen. Jos tilanne vaatii, siirryn vaikka babtisteiden riveihin. (babtistismi on upotuskastetta) En halua kuulua mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan. En halua kulkea plakaatti pään päällä, missä lukee "uskonnollisuus". En myöskään halua kulkea plakaatti pään päällä, missä lukisi "luterilaisuus". Vaan ennemmin nasaretilaisen Jeshuan kyltti. Jeesus on tie, totuus ja elämä etsivälle ja sille joka uskoo.
Uskonnollisuus on Jumalan vihollinen, se on vaate tai aate. Se ei ole elävää uskoa, vaan ainoastaan aate. Se on vain aatteellinen liike. Se hyväksyy jumalattomat ja uskovat, kunhan heillä on sama aate. Uskonnollisuus on muotomenoja ja hyvinkin mukautumista maailman aikaan ja kulturismiin. Kun joku uskosta tietämätön mainitsee kommenttinsa tai kysymyksensä minulle muotoon - että sinä (siis minä) uskonnollisena ihmisenä olevana.. - niin joudun aina korjaamaan että en ole sellainen, vaan elävästi uskossa. Sillä uskonnollisuus on kuollutta ja Jumalan vihollinen, sellainen en tahdo todellakaan olla, ja kulkea sellainen kyltti pään päällä. Vaan Kristus, elävän Jumalan poika on minun Herrani ja minun pääni ja aivoittelijani.
Sitä ihmettelen miksi Helluntaikansa on ottanut uuden raamatun käännöksen itselleen opastajaksi ja opuksekseen? Miksi aina tahdotaan mukautua maailmaan? Ottaa joku kyltti päälle ja ottaa sellainen Sana vastaan, minkä on sellainen ryhmä koostanut, missä on ties minkäkinlaisia ihmisiä. Raamattua ei kelpaa kukaan muokkaamaan, jonka sydän ei ole oikeassa asenteessa Jumalaan nähden ja kunniota Jumalaa ja ole nöyrä, sekä korosta sen alkuperäistä arvokasta sanomaa. Jumalan Sana on syntynyt Pyhän Hengen vaikuttamana, niin sitä tuleekin tutkia Pyhässä Hengessä, muutoin sitä ei voi sisäistää. Jos lähdetään omassa tietävyydessä, ilman elävää uskoa, Jumalan Sanaa modernoimaan, tuleekin Jumalan Sana teholtaan vähennetyksi.
Jeesus vastasi; "Seuraa Minua" - niin perit iankaikkisen elämänSunnuntai 23.04.2006 13:35
Lk 10:25-27 Ja katso, eräs lainoppinut nousi ja kysyi kiusaten häntä: "Opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?" 26 Niin hän sanoi hänelle: "Mitä laissa on kirjoitettuna? Kuinkas luet?" 27 Hän vastasi ja sanoi: "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi".
* * *
Mt 19:16-21 Ja katso, eräs mies tuli ja sanoi hänelle: "Opettaja, mitä hyvää minun pitää tekemän, että minä saisin iankaikkisen elämän?" 17 Niin hän sanoi hänelle: "Miksi kysyt minulta, mikä on hyvää? On ainoastaan yksi, joka on hyvä. Mutta jos tahdot päästä elämään sisälle, niin pidä käskyt." 18 Hän sanoi hänelle: "Mitkä?" Jeesus sanoi: "Nämä: 'Älä tapa', 'Älä tee huorin', 'Älä varasta', 'Älä sano väärää todistusta', 19 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi', ja: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'". 20 Nuorukainen sanoi hänelle: "Kaikkia niitä minä olen noudattanut; mitä minulta vielä puuttuu?" 21 Jeesus sanoi hänelle: "Jos tahdot olla täydellinen, niin mene, myy, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa; ja tule ja seuraa minua".
* * *
Mt 19:27-30 Silloin Pietari vastasi ja sanoi hänelle: "Katso, me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua; mitä me siitä saamme?" 28 Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: siinä uudestisyntymisessä, jolloin Ihmisen Poika istuu kirkkautensa valtaistuimella, saatte tekin, jotka olette minua seuranneet, istua kahdellatoista valtaistuimella ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa. 29 Ja jokainen, joka on luopunut taloista tai veljistä tai sisarista tai isästä tai äidistä tai lapsista tai pelloista minun nimeni tähden, on saava monin verroin takaisin ja perivä iankaikkisen elämän. 30 Mutta monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi, ja monet viimeiset ensimmäisiksi."
-- -- -- -- -- --- -- -- ---
---- -- -- -- -- -- -- -- -- - -- -- -- -- -- --- -- -- - -- --- -- --
Siteeraamani raamattuversiot:
wwBible haku: http://www.wwbible.net/php/biblesearch.php3
RAAMATTU 2005: http://www.nettiseurakunta.net/2005