Uusimmat blogimerkinnät
- Shalom! 20.04.
- Kolmas blogini 12.09.
- Messiaaninen keskustelufoorumi 14.05.
- HeavenHeart blogi 14.05.
- [Ei aihetta] 06.12.
- Nykyinen blogini 22.11.
- [Ei aihetta] 14.10.
- [Ei aihetta] 12.10.
- - INDEX - kausi - 2 11.10.
- Rukous joka on intensiivistä, luovuttamato... 10.10.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2014 (1)
- ▶ 2007 (3)
-
▼
2006 (454)
- ▶ joulukuu 2006 (1)
- ▶ marraskuu 2006 (1)
- ▶ lokakuu 2006 (17)
- ▶ syyskuu 2006 (54)
- ▶ elokuu 2006 (53)
- ▶ heinäkuu 2006 (37)
- ▶ kesäkuu 2006 (35)
- ▶ toukokuu 2006 (97)
- ▶ huhtikuu 2006 (71)
- ▶ maaliskuu 2006 (46)
- ▶ helmikuu 2006 (26)
- ▶ tammikuu 2006 (16)
Blogi
[Ei aihetta]Maanantai 31.07.2006 05:39
1Joh.2:27. Mutta te — teissä pysyy se voitelu jonka olette saaneet Häneltä, eikä teillä ole tarvetta että kukaan opettaisi teitä, vaan niin kuin se sama voitelu opettaa teitä kaikesta, niin se on myös totta eikä ole valetta, ja niin kuin se on opettanut teitä, niin pysykää Hänessä.
Todellinen rakkaus ei ojentaudu / sitoudu luonnolliseen realismiinSunnuntai 30.07.2006 17:10
Jos rakastat jotakin todella todella paljon, niin millään millään kriteereillä ei ole enää väliä! Ne katoaa, vain rakkaus kestää ja pysyy. Jos tunnen alamittaiseksi itseni luonnollisten, maallisten kriteerien tähden, se on epäuskoa. Ja rakkaudessa ei ole epäuskoa ja pelkoa. Tosi rakkaus kohdistuu ytimeen, ei epäolennaisiin seikkoihin. Tosi rakkaus on kuin aurinko, joka valaisee verhojen läpi. Tosi rakkaus on kuin tuli, joka polttaa epäolennaisuuden oksat edestä. Vain rakkaus kestää, se ei petä. Kaikki luonnollinen saavutus elämässämme, se katoaa. Sen varaan ei voi rakentaa mitään kestävää ja pysyvää. Se on vain sivutuotetta.
Jos joku henkilö on sinun silmissäsi niin maallisesti ja pääomallisesti yli tai alimittainen itseesi nähden, et ole samalla tasolla, et ole ihminen hänelle, lähimmäinen hänelle. Ne luonnolliset asiat on erottavia asioita. Mutta mitään ei perusteta luonnollisen älykkyyden, varakkuuden, köyhyyden, koulutuksen, osaamisen, historian, taustan tms... katoavan ja itse saavutetun luonnollisen parametrin varaan. Vaan rakkauden, joka menee syvimpään. Ihmisen persoonallisuus on ihmisen pääomaa. Ei taito, ei ylpeys, ei riippuvuus, taipumus. Vaan ihminen, sinä ja minä itse.
Mitä ihminen etsii ja kaipaa, mistä ihminen todella on kiinnostunut sitten toisessa ihmisessä? Jos rakastat, kaikki muu menettää voimansa, rakkauden edessä, sillä se on suurin ja vahvin. Rakkaus on kiinnostunut syvimmästä, se ei ole kiinnostunut epäolenaisista asioista. Vaan ihmisestä itsestään - ihmisenä. Rakkaus välittää, arvostaa ja vaan rakastaa aidosti. Rakkaus ei luovuta, vaan sitoutuu. Kaikki muu kalpenee rakkauden rinnalla.
Mikään muu ei voi sytyttää, kuin rakkauden tuli. Mikään muu ei kosketa ja liikuta sydämiä, kuin rakkaus. Vaikka kaikki omaisuutesi ja kaikki tietosi omaksut ja niillä asioit, mutta sinulla ei ole rakkautta, ei se mitään vaikuta ja hyödytä. Vain rakkaus. Joka ei katso pintaan, joka ei luota pintaan, joka ei etsi pintaa, joka ei turvaudu pintaan. Vaan poraa ankkurinsa syvälle, se on rakkautta se. Se ankkuri on toivon ankkuri, ja se kestää ja uskoo kaiken.
Se on uskossa, rakkaudessa ja toivossa kärsivällinen. Se pysyy, ja se ei unohda. Sen voima on rakkaus, sillä Jumala on rakkaus. Kuten Hän rakastaa, eikä Hän oman Poikansa tähden pidä tekemisiämme, olemisiamme ja suorituksiamme rakkauden hintana ja ehtona. Vaan Hän rakastaa meissä olevaa sielua. Sitä mikä on aitoa, todellista ja missä on elämä. Hän ei luovuta, Hän pitää kiinni, vaikka vastustelesimme - koska me emme ole valmiita. Niin kauan kuin emme ole valmiita, Hän pitää kiinni. Ja koska emme voi tulla valmiiksi, Hän varmasti pitää kiinni rakastamalla meitä loppuun asti.
Mutta rakkaus synnyttää tekoja, rakkaus aikaan saa toimintaa, se on tuli, joka levittää ja leviää. Se ei jää paikalle jähmetyksiin ja sammuksiin, vaan se spontaanisesti ja epäitsekkäästi saa aikaai asioita ja tekoja. Se on päättäväinen ja periksi antamaton. Se ei katso luonnollisiin asioihin, vaan katsoo uskosta sitä (luottaa siihen), mitä toivotaan. Rakkaus ei toimi ja toteudu ilman uskoa ja toivoa. Rakkaus on kolminainen. Rakkaus on organisoija ja varustaja, toivo on suuntaavaa energiaa ja usko on vakaa perusta, jolla pysytään siinä suunnassa.
Kun kohtaat rakkauden, myyt itsesi hänelle sellaisena kuin olet. Ja tämä rakkauden lähde, joka on kuin tuli, se sulattaa sinut, se muovailee sinusta uudenlaisen ihmisen. Kun sinä sinä löydät aarteen, myyt kaiken (annat pois) halvan sen tähden. Sinä menetät kiinnostuksesi pitää aurasta kiinni, ja tartut vaan tähän rakkauteen. Rakkaus ei siis tee valintaa luonnollisten asioiden tähden, vaan sen vuoksi mitä olet. Ja kun otat vastaan rakkauden, hyväksyt rakkauden ehdot. Ja kun olet hyväksynyt ne, annat luvan rakkauden polttaa kaiken epäolennaisen pois ja muuttaa sinut uudenlaiseksi.
Rakkaus ei yritä muuttaa sinun persoonaasi, ihmisyyttäsi, vaan se odottaa, ja sinä ja minä, antaudumme sen muovailtavaksi antautumalla rakkaudelle ja rakkaudesta. Jumalan rakkaus on ahne tuli ja se vaatii koko ihmisen elämän ja olemisen itselleen. Mutta Hän ei pakota. Mutta se rakkaus on olemukseltaan magneettinen, se on hyvä ja sitä ei voi vastustaa. Sille voi ainoastaan antautua, sitä ei tarvitse ansaita, sitä ei tarvitse avittaa. Kun antaudumme rakkaudelle, me muutumme ja sulaudumme toisiimme.
Vaikka rakastamme syvästi jotakin, se ei tarkoita että hyväksymme kaiken toisen elämässä. Aivan samoin on Jumalan näkökulma, vaikka Hän rakastaa, sielua ja ihmishenkeä, Hän ei hyväksy syntiä ja tottelemattomuutta. Mutta tämä rakkaus on liikkeelle paneva voima. Joka saa aikaan fuusioita, muutoksia. Jos mitään ei tapahdu, niin ei ole tapahtunut siten, että olisi alettu omaksumaan, vastaanottamaan, syömään ja juomaan rakkautta. Rakkaus aina tekee ja aikaansaa muutoksia.
Mutta Jumala ensin rakastaa, Hän ensin pelastaa, Hän ensin kohtaa ja muuttaa. Sitten vasta, Hänen vuorovaikutuksensa yhteys, saa aikaan luopumista synnistä ja Jumalan Sanalle tottelemista. Kukaan joka on pakosta alistettu, ei voi sydämestään olla kuuliainen ja rakastaa. Kukaan ei voi välittää ihmisestä niin paljon kuin Messias Jeesus. Hän on siksikin meidän esikuvamme täydellisestä rakkaudesta. Hän ei hyväksy syntiä ja tottelemattomuutta. Mutta ensin Hän antaa voiman, rakkauden voiman, joka aikaansaa muutoksen.
Ellei ihminen muutu ja ala toteuttamaan Jumalan rakkauden tekoja, niin ihminen ei ole vastaanottanut Hänen rakkauttansa. Jos aviopuolisot eivät rakasta ja kunnioita toisiaan, he eivät ole omaksuneet rakkautta Jumalalta. Sillä vain ainoastaan Jumalan rakkaus aikaan saa tälläistä sydämellistä rakkautta. Ensin on aina Jumala, siten on vasta me itse. Hän on Luoja ja Lähde. On tärkeää ammentaa Häneltä näitä ominaisuuksia, ja tätä aitoa rakkautta. Tulee olla kuin aloe, joka taivuttaa pysyvästi mehipintansa ylöspäin, ja ottaa sateen huokoisiinsa alttiisti.
Jos vaadimme rakkauden reunaehtoina edellytettäviä ja suoritettavia tekoja ja kriteerejä, ennenkuin annamme itsellemme luvan rakastaa ja ennenkuin olemme rakkauden / rakastamisen arvoisia, olemmeko silloin Messiaan rakkaudessa. Mikä on se luonto joka aikaansaa ehtoja. Mutta kuitenkin rakkaus on se voima, vallankumouksellinen voima joka muuttaa itsekunkin. Ei muuta meitä edellytyksien tähden, vaan rakkauden tähden.
Uskon että Jumalalla on ohjat käsissä, silloin kun olemme Hänessä kiinnittyneitä ja Hänen rakkaudessaan levossa. Uskon että silloin kaikki tuntemuksemme, uskomme ja toivomme ovat Hänen alaisiaan. Isä tietää tarkoin mikä on meille sopivaa ja miellyttävää. Ja Hän antaa rakkauden, kun antaudumme Hänelle. Me itse emme voi muunkaan varaan luottaa. Me itse emme voi aikaansaada fuusioita, kuin tässä rakkaudessa, joka tulee sydämiin ylhäältä.
Jumalan rakkaus siis tarvitsee uskon ja toivon, toteutuakseen ja toimiakseen. Mutta entä tunteet? Mikä on niiden sija? Kuitenkin tunnemme tunteita, intohimoa ja epävarmuutta. Mutta tunteet ovat ilmeisesti harhakuva täydellisestä rakkaudesta. Ne eivät ole rakkaus. Ne saattavat olla aktiiviset rakkaudesta tai itsekkyydestä käsin. Ne ovat sille alaiset mikä on meitä ohjaava voima kulloinkin. Tunteita tarvitaan, ne muistuttavat itseämme vajavaisuudesta ja siitä että tarvitsemme enemmän kuin mitä olemme, koemme tai omistamme ihmisyydessämme.
Jos joku henkilö on sinun silmissäsi niin maallisesti ja pääomallisesti yli tai alimittainen itseesi nähden, et ole samalla tasolla, et ole ihminen hänelle, lähimmäinen hänelle. Ne luonnolliset asiat on erottavia asioita. Mutta mitään ei perusteta luonnollisen älykkyyden, varakkuuden, köyhyyden, koulutuksen, osaamisen, historian, taustan tms... katoavan ja itse saavutetun luonnollisen parametrin varaan. Vaan rakkauden, joka menee syvimpään. Ihmisen persoonallisuus on ihmisen pääomaa. Ei taito, ei ylpeys, ei riippuvuus, taipumus. Vaan ihminen, sinä ja minä itse.
Mitä ihminen etsii ja kaipaa, mistä ihminen todella on kiinnostunut sitten toisessa ihmisessä? Jos rakastat, kaikki muu menettää voimansa, rakkauden edessä, sillä se on suurin ja vahvin. Rakkaus on kiinnostunut syvimmästä, se ei ole kiinnostunut epäolenaisista asioista. Vaan ihmisestä itsestään - ihmisenä. Rakkaus välittää, arvostaa ja vaan rakastaa aidosti. Rakkaus ei luovuta, vaan sitoutuu. Kaikki muu kalpenee rakkauden rinnalla.
Mikään muu ei voi sytyttää, kuin rakkauden tuli. Mikään muu ei kosketa ja liikuta sydämiä, kuin rakkaus. Vaikka kaikki omaisuutesi ja kaikki tietosi omaksut ja niillä asioit, mutta sinulla ei ole rakkautta, ei se mitään vaikuta ja hyödytä. Vain rakkaus. Joka ei katso pintaan, joka ei luota pintaan, joka ei etsi pintaa, joka ei turvaudu pintaan. Vaan poraa ankkurinsa syvälle, se on rakkautta se. Se ankkuri on toivon ankkuri, ja se kestää ja uskoo kaiken.
Se on uskossa, rakkaudessa ja toivossa kärsivällinen. Se pysyy, ja se ei unohda. Sen voima on rakkaus, sillä Jumala on rakkaus. Kuten Hän rakastaa, eikä Hän oman Poikansa tähden pidä tekemisiämme, olemisiamme ja suorituksiamme rakkauden hintana ja ehtona. Vaan Hän rakastaa meissä olevaa sielua. Sitä mikä on aitoa, todellista ja missä on elämä. Hän ei luovuta, Hän pitää kiinni, vaikka vastustelesimme - koska me emme ole valmiita. Niin kauan kuin emme ole valmiita, Hän pitää kiinni. Ja koska emme voi tulla valmiiksi, Hän varmasti pitää kiinni rakastamalla meitä loppuun asti.
Mutta rakkaus synnyttää tekoja, rakkaus aikaan saa toimintaa, se on tuli, joka levittää ja leviää. Se ei jää paikalle jähmetyksiin ja sammuksiin, vaan se spontaanisesti ja epäitsekkäästi saa aikaai asioita ja tekoja. Se on päättäväinen ja periksi antamaton. Se ei katso luonnollisiin asioihin, vaan katsoo uskosta sitä (luottaa siihen), mitä toivotaan. Rakkaus ei toimi ja toteudu ilman uskoa ja toivoa. Rakkaus on kolminainen. Rakkaus on organisoija ja varustaja, toivo on suuntaavaa energiaa ja usko on vakaa perusta, jolla pysytään siinä suunnassa.
Kun kohtaat rakkauden, myyt itsesi hänelle sellaisena kuin olet. Ja tämä rakkauden lähde, joka on kuin tuli, se sulattaa sinut, se muovailee sinusta uudenlaisen ihmisen. Kun sinä sinä löydät aarteen, myyt kaiken (annat pois) halvan sen tähden. Sinä menetät kiinnostuksesi pitää aurasta kiinni, ja tartut vaan tähän rakkauteen. Rakkaus ei siis tee valintaa luonnollisten asioiden tähden, vaan sen vuoksi mitä olet. Ja kun otat vastaan rakkauden, hyväksyt rakkauden ehdot. Ja kun olet hyväksynyt ne, annat luvan rakkauden polttaa kaiken epäolennaisen pois ja muuttaa sinut uudenlaiseksi.
Rakkaus ei yritä muuttaa sinun persoonaasi, ihmisyyttäsi, vaan se odottaa, ja sinä ja minä, antaudumme sen muovailtavaksi antautumalla rakkaudelle ja rakkaudesta. Jumalan rakkaus on ahne tuli ja se vaatii koko ihmisen elämän ja olemisen itselleen. Mutta Hän ei pakota. Mutta se rakkaus on olemukseltaan magneettinen, se on hyvä ja sitä ei voi vastustaa. Sille voi ainoastaan antautua, sitä ei tarvitse ansaita, sitä ei tarvitse avittaa. Kun antaudumme rakkaudelle, me muutumme ja sulaudumme toisiimme.
Vaikka rakastamme syvästi jotakin, se ei tarkoita että hyväksymme kaiken toisen elämässä. Aivan samoin on Jumalan näkökulma, vaikka Hän rakastaa, sielua ja ihmishenkeä, Hän ei hyväksy syntiä ja tottelemattomuutta. Mutta tämä rakkaus on liikkeelle paneva voima. Joka saa aikaan fuusioita, muutoksia. Jos mitään ei tapahdu, niin ei ole tapahtunut siten, että olisi alettu omaksumaan, vastaanottamaan, syömään ja juomaan rakkautta. Rakkaus aina tekee ja aikaansaa muutoksia.
Mutta Jumala ensin rakastaa, Hän ensin pelastaa, Hän ensin kohtaa ja muuttaa. Sitten vasta, Hänen vuorovaikutuksensa yhteys, saa aikaan luopumista synnistä ja Jumalan Sanalle tottelemista. Kukaan joka on pakosta alistettu, ei voi sydämestään olla kuuliainen ja rakastaa. Kukaan ei voi välittää ihmisestä niin paljon kuin Messias Jeesus. Hän on siksikin meidän esikuvamme täydellisestä rakkaudesta. Hän ei hyväksy syntiä ja tottelemattomuutta. Mutta ensin Hän antaa voiman, rakkauden voiman, joka aikaansaa muutoksen.
Ellei ihminen muutu ja ala toteuttamaan Jumalan rakkauden tekoja, niin ihminen ei ole vastaanottanut Hänen rakkauttansa. Jos aviopuolisot eivät rakasta ja kunnioita toisiaan, he eivät ole omaksuneet rakkautta Jumalalta. Sillä vain ainoastaan Jumalan rakkaus aikaan saa tälläistä sydämellistä rakkautta. Ensin on aina Jumala, siten on vasta me itse. Hän on Luoja ja Lähde. On tärkeää ammentaa Häneltä näitä ominaisuuksia, ja tätä aitoa rakkautta. Tulee olla kuin aloe, joka taivuttaa pysyvästi mehipintansa ylöspäin, ja ottaa sateen huokoisiinsa alttiisti.
Jos vaadimme rakkauden reunaehtoina edellytettäviä ja suoritettavia tekoja ja kriteerejä, ennenkuin annamme itsellemme luvan rakastaa ja ennenkuin olemme rakkauden / rakastamisen arvoisia, olemmeko silloin Messiaan rakkaudessa. Mikä on se luonto joka aikaansaa ehtoja. Mutta kuitenkin rakkaus on se voima, vallankumouksellinen voima joka muuttaa itsekunkin. Ei muuta meitä edellytyksien tähden, vaan rakkauden tähden.
Uskon että Jumalalla on ohjat käsissä, silloin kun olemme Hänessä kiinnittyneitä ja Hänen rakkaudessaan levossa. Uskon että silloin kaikki tuntemuksemme, uskomme ja toivomme ovat Hänen alaisiaan. Isä tietää tarkoin mikä on meille sopivaa ja miellyttävää. Ja Hän antaa rakkauden, kun antaudumme Hänelle. Me itse emme voi muunkaan varaan luottaa. Me itse emme voi aikaansaada fuusioita, kuin tässä rakkaudessa, joka tulee sydämiin ylhäältä.
Jumalan rakkaus siis tarvitsee uskon ja toivon, toteutuakseen ja toimiakseen. Mutta entä tunteet? Mikä on niiden sija? Kuitenkin tunnemme tunteita, intohimoa ja epävarmuutta. Mutta tunteet ovat ilmeisesti harhakuva täydellisestä rakkaudesta. Ne eivät ole rakkaus. Ne saattavat olla aktiiviset rakkaudesta tai itsekkyydestä käsin. Ne ovat sille alaiset mikä on meitä ohjaava voima kulloinkin. Tunteita tarvitaan, ne muistuttavat itseämme vajavaisuudesta ja siitä että tarvitsemme enemmän kuin mitä olemme, koemme tai omistamme ihmisyydessämme.
~ Raamattu 2005 ¨Lauantai 29.07.2006 04:56
Raamatun käännösprojekti, jonka tavoitteena on uudistaa vuoden 1938 kirkkoraamatun kieliasu nykyaikaiseksi, ja julkaista alkukielinen Raamattu länsimaisille ihmisille helposti luettavassa muodossa - latinalaisilla aakkosilla.
GO: [ http://deitti.kotisatama.net/suomi/link2.php?id=624&act=go ]
[ http://deitti.kotisatama.net/suomi/link2.php?id=624&pag=1&cat=Me3h ]
Herrassa omaksutut asiat ~ luonnollinen vastaan yliluonnollinenLauantai 29.07.2006 04:54
-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- -- --
1Kor 10:25. Syökää kaikkea mitä lihakaupassa myydään, kyselemättä mitään omantunnon vuoksi.
-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- -- --
Mitenkäs käsitätte, kun Vanhassa Liitossa, sika oli kielletty syötävä. Mutta Uusi Testamentti ei ole sitä kumonnut vieläkään tähän asti, mutta kyllä antoi luvan syödä lihakaupan tuotteita. Pietari sai näyn korista missä oli elämiä, mutta se näky tarkoitti kansaheimoja. Ei eläimiä kirjaimellisesti, vaan rotuja ja heimoja, joille piti julistaa Evankeliumi / Ilosanoma. Joten tätä säädöstä ei liene ole kumottu. Joten olisiko oikein noudattaa sitä periaatetta mikä alusta asti on säädetty?
Minä tosin en vielä noudata (koska en oikein ole varma), mutta tämä asia on minulla prosessin alla... voi olla että eräänä päivänä alan sitä noudattamaan (kun olen varma), jos tarpeeksi siihen tulee vahvistusta, ja koen sen Herran mielen mukaiseksi. Muuten milloinkas määriteltiin Uusi ja Vanha Liitto / Testamentti? Sanooko Raamattu että on olemassa Vanha Testamentti / Liitto? Eikö apostolit ja opetuslapset lukeneet pääosin Vanhaa Testamenttia, koska ei ollut Uutta vielä silloin?
Tietysti Vanhan Testamentin aikakausi oli Lain aikakausi, jolloin tarvittiin Lain mukaan kuuliaisuus. Ja rikkomusten peitoksi, uhrattiin uhrieläimiä. Sinänsä Uudessa Liitossa myös liha on Lain ja kirjaimen alla, ja tarvitaan uhri ja Hän on Messias Jeshua sovittaja. Mielestäni pakanoille ja juutalaisille kuuluu samat Raamatun tosiasiat omaksuttavaksi. Kun sanotaan että pakanoiden ei tarvitse noudattaa samaa kuin juutalaisten? - Niin mitä sitten erilaista on juutalaisten noudatettavaa asiaa - suhteessa pakanoihin. Nimittäin Uuden Testamentin mukaan ei ole erotusta pakanalla ja juutalaisella.
Ei juutalaisten tarvitse noudattaa Vanhan Liiton urimenoja, ei myöskään pakanoiden. Mutta on asioita, joita Uusi Testamentti ei ole kumonnut. Mitäpä niille sanotaan? Koko Raamattu kuitenkin kuuluu jokaiselle uskovalle ohjeeksi ja opetukseksi. Jos joku sanoo että pakanat on armon alla, ja että heidän ei kuulu noudattaa Messiaanisia tapoja, niin mikä sitten on Messiaanista kulttuuria tai käytäntöä? Eikö sen kuulu olla sitä, mikä jokaiselle uudestisyntyneelle kuuluu tulla omaksuttavaksi. Tälläistä ajatusta tässä nyt heitän tutkailtavaksi.
Olisiko kuitenkin Jumala olisi enemmän vielä tyytyväisempi, jos pidättäytyisimme siitä tavasta. Eli mikäli tulee mielessään varmaksi jostakin, niin tulee siinä pysyä. Toinen uskova siis kokee jonkun asian olevan itselle paheksuttavaa, toinen taas toisen. Eli ihmisillä on eri näkökulmia. Esim. paastosta. Joku paastoaa 50 vuorokautta, joku taas ei missään tapauksessa alkaisi siihen, ei voisi kuvitella olla päivääkään syömättä. Joku ei voisi kuvitella valvovansa yhtä yötä rukoillakseen. Joku taas on omaksunut kasvissyöntilinjan, joku ei. Mutta jos se joka on omaksunut jotain uskonsa tähden, niin sen kiusaaminen tahallisesti, saattaen sen ihmisen lankeemukseen, on vakava synti.
Joten esim. mitä itse omaksun, en siitä välttämättä halua riidellä ihmisten kanssa. Esim. sapatti, paastot, muut elämän tavat ja tyylit. Yleensä uskovat nimenomaan alkavat usein syyttämään, että ei Uuteen Liittoon kuulu tuo ja tuo asia ja tapa. Mutta jos on jotain omaksunut uskon tähden, on vain pidettävä suu kiinni. Silloin täytyy miettiä kuka on, se joka ei kunnioita, ja yrittää saada toisen lankeemukseen. Ei tosin omaksunut ihminen helposti lankea, mutta siinä saattaa tulla arvokas asia häpäistyksi, jos sen kanssa alkaa kiistelemään. Herran tähden omaksuessa jotakin, se on yhtä kuin Pyhä ratkaisu, se on kunniallista ja varjeltavaa, herkkää ja aitoa.
Raamattu sanoo että älkää heittäkö helmiä sikojen eteen, jotka tallovat ja sotkevat kaiken. Mitä jos joku uskon ja etiikkansa ja moraalin tajunsa takia, siis karsii jotakin pois, tai omaksuu jotakin, niin eikö me voitaisi sitä kunnioittaa, eikä nuhdella. Sillä ei sapatin vietto, kasvis syönti, siveä käytös ja pukeutuminen ja paastokaan ole syntiä ja saastaista, eikä turhaa, vaan se miellyttää Herraa. Mutta jos omaksuminen on jotakin saastaista ja maailmasta, silloin tulee tietenkin nuhdella vakavasti että ihminen kääntyy pois pahoilta teiltä.
Eläkäämme uskossa ja uskosta. En voi siis sanoa ja luvata mitään, koska mikään ei ole omissa käsissäni ja hallussa,sillä tulevaisuus ei ole minun, vaan Herran. Hän on valmistanut minulle pöydän kasvojensa eteen. Hän johdattaa, kantaa, inspiroi, kasvattaa ja neuvoo. Hänessä ja Hänestä kaikki on kiinni. Mitä omaksun, sekin saatetaan koetella. Herralla on oikeus siihenkin. En voi luvata siis mitään sen enempää kuin on näkökenttää eteenpäin, eli uskoa ja valoa (eli sekin edellyttää uskossa /valossa vaeltamista).
Viime joulua en viettänyt hengellisen etiikkani mukaan (paastosin), ja aikomukseni olisi myös ensi joulu olla viettämättä. Mutta en voi luvata sitä. Eli päätökseni voi avioitumisen vuoksi kumoutua. Mutta niinkauan kuin Herra on yksistään pääni, se päätös pysyy. Ja mitä enemmän omaksun ja mitä pidemmän aikaa pitäydyn siinä, sen pysyvämpi asia siitä tulee ja sen vaikeampi sitä on kumota, sillä se tulee pysyvämmäksi asiaksi ajan ja koettelemuksien kautta, missä ei anna periksi lihallisuudelle, ihmisille ja maailmalle, vaan pysyy Herrassa yksinomaan.
Myös joku uskova saattaa olla niin Raamatun alla, että kieltäytyy helpoista maallisista asioista. Vaikkapa kun sairaus iskee, niin ei ryntää lääkäriin, vaan ehdottoman ehdottomasti turvautuu Herraan kokonaan ja sataprosenttisesti. Toinen taas tuomitsisi sen ja sanoisi vaikka että olet murhaaja, jos aiot itsesi tappaa kun et mene lääkäriin, vaikka toinen tekisi sen uskossa ja uskosta Herraan. Mikä traaginen menetys se olisi sille ihmiselle, jos hänet vaikka pakotettaisiin lääkäriin, ja Jumalan yliluonnollinen parantumis-ihme jäisi saavuttamatta. Saatikka mitä arvokasta siinä prosessissa ihminen saisi kokea, kuinka suuren yhteyden Luojaansa.
Ihminen usein mitätöi asioita, ensiksikin itsensä uskomasta Jumalaan. Ja kun on siinä onnistunut, niin seuraavaksi katsotaan, kenen epätavallisen ihmisen vuoro on tulla käännytetyksi, pois uskosta Jumalaan kaikkivaltiaana ja ainoana auttajana, ja saada se luonnollisen järjestelmän pariin. Luonnollinen ihminen aina tahtoo sellaisen ihmisen joka uskoo Jumalaan, ja sitoutuu Häneen radikaalisesti ja ehdottomalla varmuudella, suistaa siitä ja katsomaan luonnollisia asioita, jotka on hänestä realistisia.
Tälläinen ihminen käyttää Jumalan Sanaa sen perusteluna. Eli toinen on syönyt Jumalan Sanaa kuin ruisleipää, ja toinen tulee Sanaa kuin maitoa tarjoamaan. Joku on maksanut hinnan, kalliin hinnan, siitä että seuraa Jeshuaa. Joku on suostunut paljosta luopumaan, että saa elää uskosta ja uskossa. On raakaa, kun joku nirppanokka tulee, sitten eteen ja sanoo, katso luonnollisesti, katso realismia. Aivan kuin kiusaaja tuli Jeshuaa erämaassa kiusaamaan, luonnollisilla maallisilla, lihallisilla visioilla.
Mutta uskova joka elää uskosta ja uskossa, tietää ja tuntee kyllä mikä on aitoa realismia. Se ei ole luotu tai luotu olosuhde, vaan Luoja. Ja uskova joka todella elää uskosta, on niin fanaattinen kuin jeshua, joka sanoi kiusaajalle erämaassa. Kirjoitettu on... Herra sinun Jumalaasi ainoaa, sinun pitää kumartaa ja palvella. Kiusaaja käytti Häntä vastaan siis Jumalan Sanaa, mutta Jeshua ei alkanut kiistelemään. Sanoi vaan yksinkertaisesti kirjoitettu on.
Ja kiusaaja pakeni ja jätti Hänet rauhaan. Mutta entä tämän päivän ihminen, uskova? Antaako uskova toiselle rauhan, Jumalan tähden, uskon tähden pitää oma sitoumuksensa, vaan pakottavatko uskovat nykyään ihmisen luopumaan sellaisesta? Vetoamalla lähimmäisen rakkauteen, Laupiaaseen Samarialaiseen? Ja ottavat vallan omiin käsiinsä (tunkemalla väliin), vastoin Jumalan ja ihmisen yhteistä sopimusta. Mitä silloin uskovan tulee tehdä?
Raamatun aikana uskovat saivat toisinaan paeta joitakin ihmisiä. Toisia yritettiin tappaa, toisia vangita ja toisia viedä tuomiolle. Olisi todella ikävä että uskovien keskuudesta puuttuu kunnioitus ja se että tuetaan ja olla lähellä. Liian paljon on sitä, että yritetään sammuttaa uskoa, saada ihmiset luonnollisiksi. Vaikka luonnollisessa mielessä elävä ei peri taivasten valtakuntaa, vaan se joka on ylhäältä uudestisyntynyt Hengen mieleen.
Usein se ihminen joka on sitoutunut Herraan Jeshuaan Messiaaseen, on todella järkähtämätön vakuudessaan. Se ihminen on joustamaton siinä asiassa, kuin graniitti. Luja kuin kallio. Ja se on hyvä asia. Sillä jos se olisi kuin kiikunkaakun - ollakko vai eikö olla - niin parempi olla vaikka sitten kokonaan luonnollinen. Jos ihminen on epävarma, silloin hän ei kestä koetusta. Mutta jos on varma kuin kallio, niin kyllä kestää. Ja sellaista uskoa Jumala etsii. Sellaista joka KESTÄÄ! Ja se totisesti KESTÄÄ! Ja mikään ja kukaan ei voi sitä luhistaa! Ja mikään ei voi sitä manipuloida ja horjuttaa, muu kuin Herra itse!
Kokemuksesta tiedän mitä on sellainen lujuus. Se on kaikki tai ei mitään - uskoa. Se on rakkautta, mutta se on lujaa kuin mikäkin. Mutta samaan aikaan tiedostettu lihallinen alistettu ihminen ja mieli, pelkää ja ihmettelee vaan. Se ei ole vahvaa, se on heikkoa ja inhimillistä, se on niin alistettua ja väsynyttä. Mutta kuitenkin usko on vahvempi kuin oma luonnollinen mieli. Ja samaan aikaan tiedostaa Jumalan pyhyyden ja rakkauden. Sillä tämä usko on yliluonnollista, ja siinä on Jumalan Pyhyyden elementit.
Ajattele, ihminen kun on pienimmillään ja heikoimmillaan, silloin Jumala on suuri ja vahva ja väkevä. Totisesti näin on! Sen tiedän myös kokemuksesta. Ei vain Jumalan teot ole suuria, van Hän itse minussa on suuri. Mutta kuvittelepa mielessäsi, mitä jos joku uskova viedään väkisin vaikka viikon paaston jälkeen jonkun ns. läheisen toimesta tiputukseen, vaan siksi koska se on epätavallista olla paastossa, ja se on luonnonvastaista. Mitä ajattelit, jos rimpuileva ihminen vietäisiin väkipakolla siihen? Mitä ajattelisit siitä seuraamuksia koituvan.
Tahtoisiko enää ikinä se ihminen nähdä sitä läheistä? Ajattele vielä, että se läheinen uskova kertoisi kaikille, että se oli tiputuksessa, ja kun oli niin ylienerginen mitä olisi käynyt? Miten sairas ja tyhmä se oli, kun vastusti sinne menoa? Tälläisiä hyväntahtoisia uskovia suurin osa on tänä päivänä! Oletko sinä sellainen? Oletko silloin typerä vai viisas? Luonnollinen ihminen on aina yliluonnollisia vastaan. Raamatun aikana, kaikki profeetat, apostolit ja Jumalan palvelijat olivat epätavallisia.
Myivät talonsa ja tilansa, omaisuutensa ja jakoivat sitten rahat keskenään, ottivat vapaa ehtoisesti yllensä ivaa ja pilkkaa. Suostuivat menemään vankiloihin ja eivät hävenneet Jeshuaa, vaan enemminkin menettivät henkensä maan päällä, uskonsa tähden. Johannes Kastaja eli erämaassa, ja söi heinäsirkkoja. Monet paastosivat, pukeutuivat säkkipukuun, itkivät ja istuivat tuhkaläjien päällä. Jeremia makasi noin 100 päivää kyljellään erään kaupungin pielessä, sen kaupungin syntivelkojen tähden ym... aika epätavallisia ihmisiä olivat. Jokainen heistä olisi tänä päivänä laitettu hoitoon ja lääkehuuruihin. Vai mitä?
Siksi on tärkeää että kun sitoudut Jumalan edessä johonkin epäluonnolliseen asiaan, paastoon, tai vietät unettoman rukousyön, niin et julista sitä eteenpäin, vältät kyläilyä, jossa eteesi asetetaan kiusauksia. Vältät vastaamasta ihmisille heidän uteluihinsa. Jos kysyvät, puhu Jumalan Sanaan vedoten varmalla tavalla. Älä puhu miten ja mistä ja kuinka- yksityiskohtia. Koska ihmiset lipsauttelevat ja juoruavat eteenpäin, hyväntahtoisillakin aikeilla. Mutta yhtä kaikki - hyväntahtoiset aikeet eivät aina ole Herrasta, vaan lihallisuudesta, luonnollisuudesta peräisin.
Älä harrasta hyväntahtoista juoruskeluakaan. Kun siis päätät palvella Jumalaa, ja todella totella Häntä ja seurata Häntä, niin pysy Hänessä. Älä luota mihinkään muuhun kuin Häneen. Toivon että puolisot voivat luottaa toisiinsa. Mutta jos tiedät / tunnet yhdenkin ihmisen, joka on luotettava, joka ei ole kertaakaan pettänyt sinua, juorunnut sinusta, manipuloinut sinua, niin olet saanut paremman ystävän, kuin lottovoitto on. Sellainen ihminen on kuva täydellisestä Messiaasta. Olisi ihanaa, että kaikki uskovat olisivat sellaisia, eivätkä luonnollisia mieliltään.
Luonnollinen ihminen aina toimii päinvastoin kuin Jumalan Sana opettaa. Se kyllä tuntee Sanan ja käyttää sitä sovitellen sitä itsellensä. Mutta se ei ole Jumalan Sanan alla, vaan Jumalan Sana on väline sellaiselle. Joka taas elää Jumalan Sanan alla, on kuolettanut luonnollisen ihmisensä. Koska luonnollinen ei voi pyhittyä Jumalan alle. Luonnollinen ihminen ei tiedä mikä on Hengen mieli, uuden luomuksen mieli. Se ei tunne Messiaan mieltä. Se tietää paljon, mutta tunteminen on aivan eri kokemus, kuin tieto.
Jos siis joku tiedon avulla tulee sitä oikaisemaan, jolla on yhteys Jumalan kanssa, niin miten käsität, että se joka tuntee, voisi asettua pois Jumalan alta, ja omaksua sen tiedon, mikä tulee ihmiseltä, asettumalla ihmisen alle? Eikö ihminen joka tuntee Luojan, ole siinä asemassa, kuin pitää silloin ollakin. Ja se jolla on vain tieto, sen tulisi tulla myös siihen asemaan, että tuntisi Jumalan? Eli se jolla on vain tieto, on luonnollinen ihminen, ja ajattelee luonnollisesti järjellään. Mutta se jolla on Jumalan tuntemus, ajattelee sydämellään, tuntee sydämellään, ja harrastaa pyhityselämää tahtonsa ja mielensä kautta.
-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- -- --
RAAMATTU 2005: http://www.nettiseurakunta.net/2005
wwBible haku: http://www.wwbible.net/php/biblesearch.php3
-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- -- --
1Kor 10:25. Syökää kaikkea mitä lihakaupassa myydään, kyselemättä mitään omantunnon vuoksi.
-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- -- --
Mitenkäs käsitätte, kun Vanhassa Liitossa, sika oli kielletty syötävä. Mutta Uusi Testamentti ei ole sitä kumonnut vieläkään tähän asti, mutta kyllä antoi luvan syödä lihakaupan tuotteita. Pietari sai näyn korista missä oli elämiä, mutta se näky tarkoitti kansaheimoja. Ei eläimiä kirjaimellisesti, vaan rotuja ja heimoja, joille piti julistaa Evankeliumi / Ilosanoma. Joten tätä säädöstä ei liene ole kumottu. Joten olisiko oikein noudattaa sitä periaatetta mikä alusta asti on säädetty?
Minä tosin en vielä noudata (koska en oikein ole varma), mutta tämä asia on minulla prosessin alla... voi olla että eräänä päivänä alan sitä noudattamaan (kun olen varma), jos tarpeeksi siihen tulee vahvistusta, ja koen sen Herran mielen mukaiseksi. Muuten milloinkas määriteltiin Uusi ja Vanha Liitto / Testamentti? Sanooko Raamattu että on olemassa Vanha Testamentti / Liitto? Eikö apostolit ja opetuslapset lukeneet pääosin Vanhaa Testamenttia, koska ei ollut Uutta vielä silloin?
Tietysti Vanhan Testamentin aikakausi oli Lain aikakausi, jolloin tarvittiin Lain mukaan kuuliaisuus. Ja rikkomusten peitoksi, uhrattiin uhrieläimiä. Sinänsä Uudessa Liitossa myös liha on Lain ja kirjaimen alla, ja tarvitaan uhri ja Hän on Messias Jeshua sovittaja. Mielestäni pakanoille ja juutalaisille kuuluu samat Raamatun tosiasiat omaksuttavaksi. Kun sanotaan että pakanoiden ei tarvitse noudattaa samaa kuin juutalaisten? - Niin mitä sitten erilaista on juutalaisten noudatettavaa asiaa - suhteessa pakanoihin. Nimittäin Uuden Testamentin mukaan ei ole erotusta pakanalla ja juutalaisella.
Ei juutalaisten tarvitse noudattaa Vanhan Liiton urimenoja, ei myöskään pakanoiden. Mutta on asioita, joita Uusi Testamentti ei ole kumonnut. Mitäpä niille sanotaan? Koko Raamattu kuitenkin kuuluu jokaiselle uskovalle ohjeeksi ja opetukseksi. Jos joku sanoo että pakanat on armon alla, ja että heidän ei kuulu noudattaa Messiaanisia tapoja, niin mikä sitten on Messiaanista kulttuuria tai käytäntöä? Eikö sen kuulu olla sitä, mikä jokaiselle uudestisyntyneelle kuuluu tulla omaksuttavaksi. Tälläistä ajatusta tässä nyt heitän tutkailtavaksi.
Olisiko kuitenkin Jumala olisi enemmän vielä tyytyväisempi, jos pidättäytyisimme siitä tavasta. Eli mikäli tulee mielessään varmaksi jostakin, niin tulee siinä pysyä. Toinen uskova siis kokee jonkun asian olevan itselle paheksuttavaa, toinen taas toisen. Eli ihmisillä on eri näkökulmia. Esim. paastosta. Joku paastoaa 50 vuorokautta, joku taas ei missään tapauksessa alkaisi siihen, ei voisi kuvitella olla päivääkään syömättä. Joku ei voisi kuvitella valvovansa yhtä yötä rukoillakseen. Joku taas on omaksunut kasvissyöntilinjan, joku ei. Mutta jos se joka on omaksunut jotain uskonsa tähden, niin sen kiusaaminen tahallisesti, saattaen sen ihmisen lankeemukseen, on vakava synti.
Joten esim. mitä itse omaksun, en siitä välttämättä halua riidellä ihmisten kanssa. Esim. sapatti, paastot, muut elämän tavat ja tyylit. Yleensä uskovat nimenomaan alkavat usein syyttämään, että ei Uuteen Liittoon kuulu tuo ja tuo asia ja tapa. Mutta jos on jotain omaksunut uskon tähden, on vain pidettävä suu kiinni. Silloin täytyy miettiä kuka on, se joka ei kunnioita, ja yrittää saada toisen lankeemukseen. Ei tosin omaksunut ihminen helposti lankea, mutta siinä saattaa tulla arvokas asia häpäistyksi, jos sen kanssa alkaa kiistelemään. Herran tähden omaksuessa jotakin, se on yhtä kuin Pyhä ratkaisu, se on kunniallista ja varjeltavaa, herkkää ja aitoa.
Raamattu sanoo että älkää heittäkö helmiä sikojen eteen, jotka tallovat ja sotkevat kaiken. Mitä jos joku uskon ja etiikkansa ja moraalin tajunsa takia, siis karsii jotakin pois, tai omaksuu jotakin, niin eikö me voitaisi sitä kunnioittaa, eikä nuhdella. Sillä ei sapatin vietto, kasvis syönti, siveä käytös ja pukeutuminen ja paastokaan ole syntiä ja saastaista, eikä turhaa, vaan se miellyttää Herraa. Mutta jos omaksuminen on jotakin saastaista ja maailmasta, silloin tulee tietenkin nuhdella vakavasti että ihminen kääntyy pois pahoilta teiltä.
Eläkäämme uskossa ja uskosta. En voi siis sanoa ja luvata mitään, koska mikään ei ole omissa käsissäni ja hallussa,sillä tulevaisuus ei ole minun, vaan Herran. Hän on valmistanut minulle pöydän kasvojensa eteen. Hän johdattaa, kantaa, inspiroi, kasvattaa ja neuvoo. Hänessä ja Hänestä kaikki on kiinni. Mitä omaksun, sekin saatetaan koetella. Herralla on oikeus siihenkin. En voi luvata siis mitään sen enempää kuin on näkökenttää eteenpäin, eli uskoa ja valoa (eli sekin edellyttää uskossa /valossa vaeltamista).
Viime joulua en viettänyt hengellisen etiikkani mukaan (paastosin), ja aikomukseni olisi myös ensi joulu olla viettämättä. Mutta en voi luvata sitä. Eli päätökseni voi avioitumisen vuoksi kumoutua. Mutta niinkauan kuin Herra on yksistään pääni, se päätös pysyy. Ja mitä enemmän omaksun ja mitä pidemmän aikaa pitäydyn siinä, sen pysyvämpi asia siitä tulee ja sen vaikeampi sitä on kumota, sillä se tulee pysyvämmäksi asiaksi ajan ja koettelemuksien kautta, missä ei anna periksi lihallisuudelle, ihmisille ja maailmalle, vaan pysyy Herrassa yksinomaan.
Myös joku uskova saattaa olla niin Raamatun alla, että kieltäytyy helpoista maallisista asioista. Vaikkapa kun sairaus iskee, niin ei ryntää lääkäriin, vaan ehdottoman ehdottomasti turvautuu Herraan kokonaan ja sataprosenttisesti. Toinen taas tuomitsisi sen ja sanoisi vaikka että olet murhaaja, jos aiot itsesi tappaa kun et mene lääkäriin, vaikka toinen tekisi sen uskossa ja uskosta Herraan. Mikä traaginen menetys se olisi sille ihmiselle, jos hänet vaikka pakotettaisiin lääkäriin, ja Jumalan yliluonnollinen parantumis-ihme jäisi saavuttamatta. Saatikka mitä arvokasta siinä prosessissa ihminen saisi kokea, kuinka suuren yhteyden Luojaansa.
Ihminen usein mitätöi asioita, ensiksikin itsensä uskomasta Jumalaan. Ja kun on siinä onnistunut, niin seuraavaksi katsotaan, kenen epätavallisen ihmisen vuoro on tulla käännytetyksi, pois uskosta Jumalaan kaikkivaltiaana ja ainoana auttajana, ja saada se luonnollisen järjestelmän pariin. Luonnollinen ihminen aina tahtoo sellaisen ihmisen joka uskoo Jumalaan, ja sitoutuu Häneen radikaalisesti ja ehdottomalla varmuudella, suistaa siitä ja katsomaan luonnollisia asioita, jotka on hänestä realistisia.
Tälläinen ihminen käyttää Jumalan Sanaa sen perusteluna. Eli toinen on syönyt Jumalan Sanaa kuin ruisleipää, ja toinen tulee Sanaa kuin maitoa tarjoamaan. Joku on maksanut hinnan, kalliin hinnan, siitä että seuraa Jeshuaa. Joku on suostunut paljosta luopumaan, että saa elää uskosta ja uskossa. On raakaa, kun joku nirppanokka tulee, sitten eteen ja sanoo, katso luonnollisesti, katso realismia. Aivan kuin kiusaaja tuli Jeshuaa erämaassa kiusaamaan, luonnollisilla maallisilla, lihallisilla visioilla.
Mutta uskova joka elää uskosta ja uskossa, tietää ja tuntee kyllä mikä on aitoa realismia. Se ei ole luotu tai luotu olosuhde, vaan Luoja. Ja uskova joka todella elää uskosta, on niin fanaattinen kuin jeshua, joka sanoi kiusaajalle erämaassa. Kirjoitettu on... Herra sinun Jumalaasi ainoaa, sinun pitää kumartaa ja palvella. Kiusaaja käytti Häntä vastaan siis Jumalan Sanaa, mutta Jeshua ei alkanut kiistelemään. Sanoi vaan yksinkertaisesti kirjoitettu on.
Ja kiusaaja pakeni ja jätti Hänet rauhaan. Mutta entä tämän päivän ihminen, uskova? Antaako uskova toiselle rauhan, Jumalan tähden, uskon tähden pitää oma sitoumuksensa, vaan pakottavatko uskovat nykyään ihmisen luopumaan sellaisesta? Vetoamalla lähimmäisen rakkauteen, Laupiaaseen Samarialaiseen? Ja ottavat vallan omiin käsiinsä (tunkemalla väliin), vastoin Jumalan ja ihmisen yhteistä sopimusta. Mitä silloin uskovan tulee tehdä?
Raamatun aikana uskovat saivat toisinaan paeta joitakin ihmisiä. Toisia yritettiin tappaa, toisia vangita ja toisia viedä tuomiolle. Olisi todella ikävä että uskovien keskuudesta puuttuu kunnioitus ja se että tuetaan ja olla lähellä. Liian paljon on sitä, että yritetään sammuttaa uskoa, saada ihmiset luonnollisiksi. Vaikka luonnollisessa mielessä elävä ei peri taivasten valtakuntaa, vaan se joka on ylhäältä uudestisyntynyt Hengen mieleen.
Usein se ihminen joka on sitoutunut Herraan Jeshuaan Messiaaseen, on todella järkähtämätön vakuudessaan. Se ihminen on joustamaton siinä asiassa, kuin graniitti. Luja kuin kallio. Ja se on hyvä asia. Sillä jos se olisi kuin kiikunkaakun - ollakko vai eikö olla - niin parempi olla vaikka sitten kokonaan luonnollinen. Jos ihminen on epävarma, silloin hän ei kestä koetusta. Mutta jos on varma kuin kallio, niin kyllä kestää. Ja sellaista uskoa Jumala etsii. Sellaista joka KESTÄÄ! Ja se totisesti KESTÄÄ! Ja mikään ja kukaan ei voi sitä luhistaa! Ja mikään ei voi sitä manipuloida ja horjuttaa, muu kuin Herra itse!
Kokemuksesta tiedän mitä on sellainen lujuus. Se on kaikki tai ei mitään - uskoa. Se on rakkautta, mutta se on lujaa kuin mikäkin. Mutta samaan aikaan tiedostettu lihallinen alistettu ihminen ja mieli, pelkää ja ihmettelee vaan. Se ei ole vahvaa, se on heikkoa ja inhimillistä, se on niin alistettua ja väsynyttä. Mutta kuitenkin usko on vahvempi kuin oma luonnollinen mieli. Ja samaan aikaan tiedostaa Jumalan pyhyyden ja rakkauden. Sillä tämä usko on yliluonnollista, ja siinä on Jumalan Pyhyyden elementit.
Ajattele, ihminen kun on pienimmillään ja heikoimmillaan, silloin Jumala on suuri ja vahva ja väkevä. Totisesti näin on! Sen tiedän myös kokemuksesta. Ei vain Jumalan teot ole suuria, van Hän itse minussa on suuri. Mutta kuvittelepa mielessäsi, mitä jos joku uskova viedään väkisin vaikka viikon paaston jälkeen jonkun ns. läheisen toimesta tiputukseen, vaan siksi koska se on epätavallista olla paastossa, ja se on luonnonvastaista. Mitä ajattelit, jos rimpuileva ihminen vietäisiin väkipakolla siihen? Mitä ajattelisit siitä seuraamuksia koituvan.
Tahtoisiko enää ikinä se ihminen nähdä sitä läheistä? Ajattele vielä, että se läheinen uskova kertoisi kaikille, että se oli tiputuksessa, ja kun oli niin ylienerginen mitä olisi käynyt? Miten sairas ja tyhmä se oli, kun vastusti sinne menoa? Tälläisiä hyväntahtoisia uskovia suurin osa on tänä päivänä! Oletko sinä sellainen? Oletko silloin typerä vai viisas? Luonnollinen ihminen on aina yliluonnollisia vastaan. Raamatun aikana, kaikki profeetat, apostolit ja Jumalan palvelijat olivat epätavallisia.
Myivät talonsa ja tilansa, omaisuutensa ja jakoivat sitten rahat keskenään, ottivat vapaa ehtoisesti yllensä ivaa ja pilkkaa. Suostuivat menemään vankiloihin ja eivät hävenneet Jeshuaa, vaan enemminkin menettivät henkensä maan päällä, uskonsa tähden. Johannes Kastaja eli erämaassa, ja söi heinäsirkkoja. Monet paastosivat, pukeutuivat säkkipukuun, itkivät ja istuivat tuhkaläjien päällä. Jeremia makasi noin 100 päivää kyljellään erään kaupungin pielessä, sen kaupungin syntivelkojen tähden ym... aika epätavallisia ihmisiä olivat. Jokainen heistä olisi tänä päivänä laitettu hoitoon ja lääkehuuruihin. Vai mitä?
Siksi on tärkeää että kun sitoudut Jumalan edessä johonkin epäluonnolliseen asiaan, paastoon, tai vietät unettoman rukousyön, niin et julista sitä eteenpäin, vältät kyläilyä, jossa eteesi asetetaan kiusauksia. Vältät vastaamasta ihmisille heidän uteluihinsa. Jos kysyvät, puhu Jumalan Sanaan vedoten varmalla tavalla. Älä puhu miten ja mistä ja kuinka- yksityiskohtia. Koska ihmiset lipsauttelevat ja juoruavat eteenpäin, hyväntahtoisillakin aikeilla. Mutta yhtä kaikki - hyväntahtoiset aikeet eivät aina ole Herrasta, vaan lihallisuudesta, luonnollisuudesta peräisin.
Älä harrasta hyväntahtoista juoruskeluakaan. Kun siis päätät palvella Jumalaa, ja todella totella Häntä ja seurata Häntä, niin pysy Hänessä. Älä luota mihinkään muuhun kuin Häneen. Toivon että puolisot voivat luottaa toisiinsa. Mutta jos tiedät / tunnet yhdenkin ihmisen, joka on luotettava, joka ei ole kertaakaan pettänyt sinua, juorunnut sinusta, manipuloinut sinua, niin olet saanut paremman ystävän, kuin lottovoitto on. Sellainen ihminen on kuva täydellisestä Messiaasta. Olisi ihanaa, että kaikki uskovat olisivat sellaisia, eivätkä luonnollisia mieliltään.
Luonnollinen ihminen aina toimii päinvastoin kuin Jumalan Sana opettaa. Se kyllä tuntee Sanan ja käyttää sitä sovitellen sitä itsellensä. Mutta se ei ole Jumalan Sanan alla, vaan Jumalan Sana on väline sellaiselle. Joka taas elää Jumalan Sanan alla, on kuolettanut luonnollisen ihmisensä. Koska luonnollinen ei voi pyhittyä Jumalan alle. Luonnollinen ihminen ei tiedä mikä on Hengen mieli, uuden luomuksen mieli. Se ei tunne Messiaan mieltä. Se tietää paljon, mutta tunteminen on aivan eri kokemus, kuin tieto.
Jos siis joku tiedon avulla tulee sitä oikaisemaan, jolla on yhteys Jumalan kanssa, niin miten käsität, että se joka tuntee, voisi asettua pois Jumalan alta, ja omaksua sen tiedon, mikä tulee ihmiseltä, asettumalla ihmisen alle? Eikö ihminen joka tuntee Luojan, ole siinä asemassa, kuin pitää silloin ollakin. Ja se jolla on vain tieto, sen tulisi tulla myös siihen asemaan, että tuntisi Jumalan? Eli se jolla on vain tieto, on luonnollinen ihminen, ja ajattelee luonnollisesti järjellään. Mutta se jolla on Jumalan tuntemus, ajattelee sydämellään, tuntee sydämellään, ja harrastaa pyhityselämää tahtonsa ja mielensä kautta.
-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- -- --
RAAMATTU 2005: http://www.nettiseurakunta.net/2005
wwBible haku: http://www.wwbible.net/php/biblesearch.php3
-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- -- --
Torinon käärinliinan aitous todistettuTorstai 27.07.2006 04:08
"Torinon liinat ovat aidot" "Jos liinat sattuisivatkin olemaan väärennös, ne on tehty ennen vuotta 600 ja tekemisessä on käytetty aidon, kidutetun miehen verta."
[ http://users.tkk.fi/~tkangasn/CrossSection/Erikois06/Torinon_liinat_aidot.html ]
Uusi tutkimus: Torinon käärinliina oletettua vanhempi (Julkaistu: 28.1.2005)
[ http://www.hs.fi/uutiset/tuoreet/artikkeli/1101978389934 ]
Torinon käärinliina sittenkin aito?
[ http://www.netikka.net/mpeltonen/liina.htm ]
Torinon käärinliina on ehkä maailman tunnetuin pyhäinjäännös.
[ http://fi.wikipedia.org/wiki/Torinon_käärinliina ]
Torinon käärinliina ja temppeliherrain oikeudenkäynti
[ http://fi.osmth.org/torino.htm ]
Torinon käärinliina, varhaishistoriaa, nykyhistoriaa ym... (tarkka selonteko)
[ http://vastaus.net/luku/page.php?show=26&yksi=y&idkat=135 ]
[ http://avaimia.net/ajassa/shroudtr.htm ]
Mieti...
Mitä ajattelisit jos tuo käärinliina olisi 1000% Jeshuan Messiaan käärin liina, se johon Hänet laitettiin ristinkuoleman jälkeen? Mitä ajatuksia ja tunteita sinussa tulisi esille? Muuttuisiko suhtautumisesi Häneen sen jälkeen? Järkyttyisitkö, liikuttuisitko, pysähtyisikö elämäsi joksikin aikaan paikalle, vai olisit voitonriemuinen, kun todiste löytyi ja esität ja todistat toisille siitä?
Mitä tekisit siis silloin. Miten suhtautuisit asiaan. Mitä tunnet kun katsot sitä kangasta? Ajattele rehellisesti. Se on kuitenkin todellinen kuva kärsivästä kidutetusta ihmisestä. Mitä siis tunnet? Tunnetko eri tavoin, ajatellessasi, sen olevan vaan joku, tai Hänen joka on vapahtajamme, vai sitten et pidä sitä todellisena, vaan lavatuksena. Miten koet tämän asian?
Kun katsot sitä, niin tunnetko lamaantuvasi, tunnetko pelkoa, tunnetko järkytystä? Mutta kuitenkin tiedät että Hän on taivaassa ja Hänen Henkensä on sinun sisimmässäsi todistava, että Hän on ylösnoussut. Tutkitko sitä asiantuntijan elein, vaan miten? Vai käännätkö kasvot pois siitä, sen alastomuuden tähden. vai et halua edes nähdä sitä, koska se on niin raju ja pelottavan näköinen?
Jesajan kirjeestä laitan tähän seuraavan kohdan:
53: 2. Hän kasvoi Luojan edessä niin kuin vesa, niin kuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta — me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet.
3. Hän oli halveksittu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.
4. Mutta varmasti hän kantoi meidän sairautemme, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana,
5. mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme vuoksi, runneltu meidän pahain tekojemme vuoksi. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme parannetut.
-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- --
RAAMATTU 2005: http://www.nettiseurakunta.net/2005
wwBible haku: http://www.wwbible.net/php/biblesearch.php3
-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- --
Tutkimuksen mukaan kuvaa ei olisi voinut tulla kankaalle ilman valotusta. Ja jos se olisi riisuttu / otettu pois yltä, se olisi sotkeentunut. Sen läpi piti tulla, että se kuva jäi siistiksi. Eli muulla tavalla se oli mahdotonta siihen tallentua, kuin sillä tavalla, että tapahtui ruumiin kirkastuminen. Eli Messias muuttui Jumalan kirkkauden avulla uudeksi katoamattomaksi ja poistui aineettomana kankaan läpi.
Mutta tiedehän ei tätä tunnusta ja myönnä, sillä se ei voi yliluonnollisia asioita selittää, vaan kaikki pitää olla ymmärrettävää luonnollisesti, sillä se haluaa kaikelle luonnollisen selityksen ja sitä varten kehittelee erilaisia vaihtoehtoteorioita, miten voi tulla selkeä moniulotteinen kuva. Mutta Jeshuan hauta oli pimeä ja kivi oli suulla. Joten koska tiede ei voi sitä kiistää, niin se keksii muuta. Mutta onneksi on tiedettä, joka huomioi Raamatulliset yliluonnolliset aikaansaannokset yhtenä vaihtoehtona ja tämä teoria perustuu sellaiseen todistusaineistoon.
Näin kyseinen askellehti (heinä-elokuu -06 numero) perustelee ja väittää että muutoin ei olisi ollut mahdollista noin selkeän ja moni ulotteisen kuvan piirtyä kankaaseen. Jos siis sen olisi yli 36 tunnin kuluttua riisunut veriseltä iholta, se olisi tahmaantunut. Mutta se on yksityiskohtaisen siisti. Eikä siihen olisi ollut mahdollista millään luonnollisella systeemillä tulla negatiivista moniulotteista kuvaa, kuin säteilyn tai voimakkaan lömpöenrgian avulla, joka poltti siihen sen muodon negatiivisesti.
Ja kaikki kuvan yksityiskohdat todistavat että tämä ristinkuolema tapahtui kuten Raamatussa se kuvataan. Myös kangas osoittaa paljon raaemmasta kidutuksesta todisteet, kuin mitä Raamattu antaa pelkästään näkökulmaa. Kangas myös todistaa oikeiden naulan lyöntien sijaintikohdat, sekä toisen olkapään sijoiltaan menon ja kantapäässä olevan avohaavan, joka viittasi ylimääräiseen kidutupiikkiin ristissä olevassa jalansijassa. Myös kankaassa on todisteet lyönneistä, ja niiden määristä. Myös puhkaistun kyljen kohta 5-6 kylkiluun välissä.
Siis kankaassa olevat todisteet täsmäävät Raamatun kanssa, sekä myös kankaan tallentuminen yliluonnollisesti (joka ei olisi voinut luonnollisesti tapahtua), josta myös Raamattu todistaa, koska Jeshua nousi kuolleista Jumalan kirkkauden ja yliluonnollisen voiman kautta. Myös käärinliina todistaa sen ajan yrttivoiteista. Sekä tiede todistaa että luonnollisesti ei tälläisen kankaan tallentuminen tähän muotoon olisi mahdollista tapahtua konsanaan, saatikka kolmessa vuorokaudessa. Tälläistä ei siis myöskään voinut silloisen ajan teknologian mukaan väärentää. Kaiken lisäksi siitä on löytynyt todisteet aidosta verestä.
[ http://heavenheart.hopto.org:443/artikkelit/ ]
MIETI:
Voitko kuvitella sen tuskan mitä Isä koki uhratessa AINOAN Poikansa. A-I-N-O-A-N! Voitko kuvitella ISÄN kärsimystä?! Voitko? Hän rakasti Poikaansa - HÄN RAKASTI! Mutta Hän silti salli tämän - KUVITTELE! Oletko ikinä kokenut että joku viaton olisi ollut sinun kädessäsi, kärsivänä, toivottomana, ehkä runneltunakin, ja et pysty tekemään mitään, et pysyt peruuttamaan sitä. Olen jokus nähnyt oravan tien vieressä, mikä sätkytteli. Näin siitä painajaisia. Olen nähnyt paljon kamalempaakin. Jotain joka oli minulle hyvin rakasta ja sen kärsimyksen, voimatta tehdä mitään.
Olen kokenut jotain, mikä saa minut tajuamaan jotakin siitä, mitä Isä koki Poikansa ollessa näin runneltuna, voimatta perua sitä, voimatta sille mitään. Se on ollut hirvittävää. Isä ei ikinä unohda sitä kokemusta. Minunkin muistoni, viiltää ja aiheuttaa kärsivää myötätuntoa ja tuskaa. Miksi? Miksi? Minkä tähden? Ja miten? Isä salli Poikansa kärsiä, sanoin kuvaamattoman rangaistuksen ihan syyttä. Hänessä ei ollut syytä. Hän joutui mielipuoliseen, sadistiseen ja nöyrryyttävään tuomitsemiseen. Hän joutui... niin. Ja Isä muistaa.
Mutta Hänen Poikansa on Herra ja Kuningas. Hän ei ajattele omia kärsimyksiään, vaan meitä. Hänen kärsimykset olivat pieniä, Hänen rakkautensa edssä. Hän antoi kokonaan itsensä, niin täysin kokonaan kuin on mahdollista. Isä rakastaa Poikaansa, ja on asettanut Hänet kuninkaalliseen asemaan. Mutta Vapahtaja, odottaa meitä. Hän rukoilee koko aika puolestamme. Hän odottaa, Hän ei jäänyt taivaaseen nuolemaan haavojaan ja hyvityselämää elämään, vaan Hän jatkaa rukousta maailman tähden. Oi - kuka on Hänen vertaisensa?!
Taivaan Isä rakastaa sinua ja minua niin paljon. Hänen rakkauden käsittäminen on niin murtavaa. Voi jos me tietäisimme ja tuntisimme Hänen rakkauden tähden kärsimänsä tuskan, Hänen muistonsa tuskan. Hänen rakkautensa murtumisen, ja sen kestämättömän haavan ja kivun. Me emme kestäisi sitä... emme. EMME! Hänkään ei voinut... vaan Poika huusi ristillä, Jumalani Jumalani miksi minut hylkäsit... Isää sattui.. sattui... käsitätkö mikä hinta on sinusta maksettu?! KÄSITÄTKÖ! Jumala rakkaus ei ole kesyä, inhimillistä ja hiljaista hyminää... eiiih... ei ole. Vaan se on aivan muuta. Jos olet kokenut kun Hän rakastaa sinua kuin höyhen, olet vasta vauvauskova. Hänen rakkautensa on uhrirakkautta.
Tässä hetkessä voimme muistella ja ajatella millainen tuska ja kärsimys Mestarillamme oli näiden todisteiden perusteella. Tässä hetkessä voimme käydä tätä asiaa erittäin perusteellisesti läpi. Saamme tuntea, itkeä, nöyrtyä ja kokea Pyhän Hengen kautta ilmestystä Herramme kärsimisestä. Voimme ajatella ja kirjoittaa Isästä joka uhrasi Poikansa, Hänen tuskaansa. Vaikka ei olisi 100%:sen varmaa tämä sinusta. Niin kuitenkin ajattele että tämä todiste, korostaa Messiaamme kärsimystä. Älä ajattele Hänen mittojaan ja rakennettaan. Vaan Hänen kärsimyksiään. Mitä sinä ajattelet ja koet tässä ja nyt?
[ http://users.tkk.fi/~tkangasn/CrossSection/Erikois06/Torinon_liinat_aidot.html ]
Uusi tutkimus: Torinon käärinliina oletettua vanhempi (Julkaistu: 28.1.2005)
[ http://www.hs.fi/uutiset/tuoreet/artikkeli/1101978389934 ]
Torinon käärinliina sittenkin aito?
[ http://www.netikka.net/mpeltonen/liina.htm ]
Torinon käärinliina on ehkä maailman tunnetuin pyhäinjäännös.
[ http://fi.wikipedia.org/wiki/Torinon_käärinliina ]
Torinon käärinliina ja temppeliherrain oikeudenkäynti
[ http://fi.osmth.org/torino.htm ]
Torinon käärinliina, varhaishistoriaa, nykyhistoriaa ym... (tarkka selonteko)
[ http://vastaus.net/luku/page.php?show=26&yksi=y&idkat=135 ]
[ http://avaimia.net/ajassa/shroudtr.htm ]
Mieti...
Mitä ajattelisit jos tuo käärinliina olisi 1000% Jeshuan Messiaan käärin liina, se johon Hänet laitettiin ristinkuoleman jälkeen? Mitä ajatuksia ja tunteita sinussa tulisi esille? Muuttuisiko suhtautumisesi Häneen sen jälkeen? Järkyttyisitkö, liikuttuisitko, pysähtyisikö elämäsi joksikin aikaan paikalle, vai olisit voitonriemuinen, kun todiste löytyi ja esität ja todistat toisille siitä?
Mitä tekisit siis silloin. Miten suhtautuisit asiaan. Mitä tunnet kun katsot sitä kangasta? Ajattele rehellisesti. Se on kuitenkin todellinen kuva kärsivästä kidutetusta ihmisestä. Mitä siis tunnet? Tunnetko eri tavoin, ajatellessasi, sen olevan vaan joku, tai Hänen joka on vapahtajamme, vai sitten et pidä sitä todellisena, vaan lavatuksena. Miten koet tämän asian?
Kun katsot sitä, niin tunnetko lamaantuvasi, tunnetko pelkoa, tunnetko järkytystä? Mutta kuitenkin tiedät että Hän on taivaassa ja Hänen Henkensä on sinun sisimmässäsi todistava, että Hän on ylösnoussut. Tutkitko sitä asiantuntijan elein, vaan miten? Vai käännätkö kasvot pois siitä, sen alastomuuden tähden. vai et halua edes nähdä sitä, koska se on niin raju ja pelottavan näköinen?
Jesajan kirjeestä laitan tähän seuraavan kohdan:
53: 2. Hän kasvoi Luojan edessä niin kuin vesa, niin kuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta — me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet.
3. Hän oli halveksittu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.
4. Mutta varmasti hän kantoi meidän sairautemme, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana,
5. mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme vuoksi, runneltu meidän pahain tekojemme vuoksi. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme parannetut.
-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- --
RAAMATTU 2005: http://www.nettiseurakunta.net/2005
wwBible haku: http://www.wwbible.net/php/biblesearch.php3
-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- --
Tutkimuksen mukaan kuvaa ei olisi voinut tulla kankaalle ilman valotusta. Ja jos se olisi riisuttu / otettu pois yltä, se olisi sotkeentunut. Sen läpi piti tulla, että se kuva jäi siistiksi. Eli muulla tavalla se oli mahdotonta siihen tallentua, kuin sillä tavalla, että tapahtui ruumiin kirkastuminen. Eli Messias muuttui Jumalan kirkkauden avulla uudeksi katoamattomaksi ja poistui aineettomana kankaan läpi.
Mutta tiedehän ei tätä tunnusta ja myönnä, sillä se ei voi yliluonnollisia asioita selittää, vaan kaikki pitää olla ymmärrettävää luonnollisesti, sillä se haluaa kaikelle luonnollisen selityksen ja sitä varten kehittelee erilaisia vaihtoehtoteorioita, miten voi tulla selkeä moniulotteinen kuva. Mutta Jeshuan hauta oli pimeä ja kivi oli suulla. Joten koska tiede ei voi sitä kiistää, niin se keksii muuta. Mutta onneksi on tiedettä, joka huomioi Raamatulliset yliluonnolliset aikaansaannokset yhtenä vaihtoehtona ja tämä teoria perustuu sellaiseen todistusaineistoon.
Näin kyseinen askellehti (heinä-elokuu -06 numero) perustelee ja väittää että muutoin ei olisi ollut mahdollista noin selkeän ja moni ulotteisen kuvan piirtyä kankaaseen. Jos siis sen olisi yli 36 tunnin kuluttua riisunut veriseltä iholta, se olisi tahmaantunut. Mutta se on yksityiskohtaisen siisti. Eikä siihen olisi ollut mahdollista millään luonnollisella systeemillä tulla negatiivista moniulotteista kuvaa, kuin säteilyn tai voimakkaan lömpöenrgian avulla, joka poltti siihen sen muodon negatiivisesti.
Ja kaikki kuvan yksityiskohdat todistavat että tämä ristinkuolema tapahtui kuten Raamatussa se kuvataan. Myös kangas osoittaa paljon raaemmasta kidutuksesta todisteet, kuin mitä Raamattu antaa pelkästään näkökulmaa. Kangas myös todistaa oikeiden naulan lyöntien sijaintikohdat, sekä toisen olkapään sijoiltaan menon ja kantapäässä olevan avohaavan, joka viittasi ylimääräiseen kidutupiikkiin ristissä olevassa jalansijassa. Myös kankaassa on todisteet lyönneistä, ja niiden määristä. Myös puhkaistun kyljen kohta 5-6 kylkiluun välissä.
Siis kankaassa olevat todisteet täsmäävät Raamatun kanssa, sekä myös kankaan tallentuminen yliluonnollisesti (joka ei olisi voinut luonnollisesti tapahtua), josta myös Raamattu todistaa, koska Jeshua nousi kuolleista Jumalan kirkkauden ja yliluonnollisen voiman kautta. Myös käärinliina todistaa sen ajan yrttivoiteista. Sekä tiede todistaa että luonnollisesti ei tälläisen kankaan tallentuminen tähän muotoon olisi mahdollista tapahtua konsanaan, saatikka kolmessa vuorokaudessa. Tälläistä ei siis myöskään voinut silloisen ajan teknologian mukaan väärentää. Kaiken lisäksi siitä on löytynyt todisteet aidosta verestä.
[ http://heavenheart.hopto.org:443/artikkelit/ ]
MIETI:
Voitko kuvitella sen tuskan mitä Isä koki uhratessa AINOAN Poikansa. A-I-N-O-A-N! Voitko kuvitella ISÄN kärsimystä?! Voitko? Hän rakasti Poikaansa - HÄN RAKASTI! Mutta Hän silti salli tämän - KUVITTELE! Oletko ikinä kokenut että joku viaton olisi ollut sinun kädessäsi, kärsivänä, toivottomana, ehkä runneltunakin, ja et pysty tekemään mitään, et pysyt peruuttamaan sitä. Olen jokus nähnyt oravan tien vieressä, mikä sätkytteli. Näin siitä painajaisia. Olen nähnyt paljon kamalempaakin. Jotain joka oli minulle hyvin rakasta ja sen kärsimyksen, voimatta tehdä mitään.
Olen kokenut jotain, mikä saa minut tajuamaan jotakin siitä, mitä Isä koki Poikansa ollessa näin runneltuna, voimatta perua sitä, voimatta sille mitään. Se on ollut hirvittävää. Isä ei ikinä unohda sitä kokemusta. Minunkin muistoni, viiltää ja aiheuttaa kärsivää myötätuntoa ja tuskaa. Miksi? Miksi? Minkä tähden? Ja miten? Isä salli Poikansa kärsiä, sanoin kuvaamattoman rangaistuksen ihan syyttä. Hänessä ei ollut syytä. Hän joutui mielipuoliseen, sadistiseen ja nöyrryyttävään tuomitsemiseen. Hän joutui... niin. Ja Isä muistaa.
Mutta Hänen Poikansa on Herra ja Kuningas. Hän ei ajattele omia kärsimyksiään, vaan meitä. Hänen kärsimykset olivat pieniä, Hänen rakkautensa edssä. Hän antoi kokonaan itsensä, niin täysin kokonaan kuin on mahdollista. Isä rakastaa Poikaansa, ja on asettanut Hänet kuninkaalliseen asemaan. Mutta Vapahtaja, odottaa meitä. Hän rukoilee koko aika puolestamme. Hän odottaa, Hän ei jäänyt taivaaseen nuolemaan haavojaan ja hyvityselämää elämään, vaan Hän jatkaa rukousta maailman tähden. Oi - kuka on Hänen vertaisensa?!
Taivaan Isä rakastaa sinua ja minua niin paljon. Hänen rakkauden käsittäminen on niin murtavaa. Voi jos me tietäisimme ja tuntisimme Hänen rakkauden tähden kärsimänsä tuskan, Hänen muistonsa tuskan. Hänen rakkautensa murtumisen, ja sen kestämättömän haavan ja kivun. Me emme kestäisi sitä... emme. EMME! Hänkään ei voinut... vaan Poika huusi ristillä, Jumalani Jumalani miksi minut hylkäsit... Isää sattui.. sattui... käsitätkö mikä hinta on sinusta maksettu?! KÄSITÄTKÖ! Jumala rakkaus ei ole kesyä, inhimillistä ja hiljaista hyminää... eiiih... ei ole. Vaan se on aivan muuta. Jos olet kokenut kun Hän rakastaa sinua kuin höyhen, olet vasta vauvauskova. Hänen rakkautensa on uhrirakkautta.
Tässä hetkessä voimme muistella ja ajatella millainen tuska ja kärsimys Mestarillamme oli näiden todisteiden perusteella. Tässä hetkessä voimme käydä tätä asiaa erittäin perusteellisesti läpi. Saamme tuntea, itkeä, nöyrtyä ja kokea Pyhän Hengen kautta ilmestystä Herramme kärsimisestä. Voimme ajatella ja kirjoittaa Isästä joka uhrasi Poikansa, Hänen tuskaansa. Vaikka ei olisi 100%:sen varmaa tämä sinusta. Niin kuitenkin ajattele että tämä todiste, korostaa Messiaamme kärsimystä. Älä ajattele Hänen mittojaan ja rakennettaan. Vaan Hänen kärsimyksiään. Mitä sinä ajattelet ja koet tässä ja nyt?
Uskavan elämän täytyy olla raja-aidattu Jumalan SanallaKeskiviikko 26.07.2006 11:47
Jos uskova ei laita rajoja itsensä elämään niin paholainen pääsee vapaasti uskovan elämään vaikuttamaan. Uskovan on siis laitettava itsensä Jumalan Sanan alle, ja muurattava kaikki aukot Hänessä. On asetuttava Jumalan Sanan suojaan ja turvaan. Uskovan on oltava radikaali, ja pitäydyttävä Jumalan Sanan ohjeessa ja neuvossa. Jos ihminen ei asetu sen alle, ja määritä tarkasti itselle rajoja, on aivan selvä että varas pääsee alueelle, sillä sille on annettu vapaa pääsy.
Uskovan on laitettva moraaliset rajat. On tarkasti myös varjeltava rajoja. On pidettävä niistä huolta, että ne eivät hajoa. Että ne eivät ole epävakaat. Jos ne on, vihollinen pääsee tunkeutumaan läpi linjan ja tärvelemään, tappamaan ja tuhoamaan. Ihmisen omat filosofiset tai aatteelliset rajat on nekin hyviä, mutta ne saattavat olla vääriä raja-aitoja, joissa paimentaa sekapaimenet.
Uskova joka seuraa Jeshuaa, tulee noudattaa Hänen esimerkkiään. Tulee olla ehdoton ja radikaali. Tulee noudattaa kastemääräystä. Tulee pitää kiinni ainoasta Jumalan säätämästä intiimistä kanssakäymis-suhteesta, joka on avioliitto. Tulee elää siveästi, pukeutua siveästi, ei juoda, ei puhua siivottomasti, ei hekumoida ja himoita. Jos näissä ei noudateta Jumalan Sanaa, niin on selvä että niissä on pahoja aukkoja, joita vihollinen pitää omana reviirinään.
Uskovan ihmisen tulee elää Jumalan Sanan mukaan. Vain sillä tavalla pysyy Hyvän Paimenen laitumella. Vain Hänessä on turva. Ei muualla. Hän on turvamme. On oltava ehdoton uskova. Jos haluaa löysätä Raamatun periaatteista, niin se on sama kuin purkaisi aitaa, ja sanoisi paholaiselle, "coming- tervetuloa sisään". Ja toki se tulee kutsumattakin, jos näkee tilaisuuden.
Myös Jumalan seurakunnissa, täytyy olla rajat. jos jokin kirkkokunta ei noudata tarkasti ja primäärisesti näitä rajoja, on tulos se että siellä on paholainen keskellä täysillä vaikuttamassa. Miten sitten lampaat erottavat totuuden valheesta, kun se on sekoittunut keskenään. On susia lampaiden vaatteissa, jotka osaavat näytellä mallikelpoista, mutta sydämeltään ovat turmeltuneita, ja kauas pois poikenneet Jumalasta ja eivät kunnioita sydämellään, mielellään ja tahdollaan Jumalan Sanaa, että eläisivät ja opettaisivat oikein.Heidän saarnoistaan puuttuu Jumalan voima, Jumalan Henki, ne ovat vain viisaita ja kiehtovia saarnoja. Mutta niissä ei ole Jumalan Hengen voitelua ja Jumalan ajankohtaista puhetta itsekullekin uskovalle.
Nykyään paljon saa kuulla uskovien suusta sanoja ja lauseita..." ei se niin tarkkaa ole, ihmisiä ja syntisiä vaan ollaan", "Samalla viivalla ollaan", "armo kattaa", "Ei tarvita tekoja, Jeesus täytti teot", "Hän teki ja täytti kaiken, meidän ei tarvitse tehdä mitään", "seksuaalisia olentoja ollaan, mitä pahaa on puhua siitä julkisesti?", "älä ole niin tiukkapipo, ei usko ole tekoja ja lakia", " astu alas sieltä pylväästä, ja ole kuin tavalliset ihmiset", "maailmassa ollaan, ja saadaan nauttia maailmasta, saadaan nauttia lihallisesta ominaisuudestamme, kun se kerran on olemassa, kaikkihan on sallittua", uskova on vapaa Kristuksessa, meillä on vapaus armon vuoksi olla lankeavia ja syntisiä".
Nämä ihmiset ei edes erota sitä mikä on pyhää ja mikä ei ole. He eivät käsitä sitä että Pyhän asian voi häpäistä. He luulevat että Pyhä asia pysyy saastumattomana, ja sitä voi käsitellä miten tahtoo. He eivät käsitä pyhyyttä. He eivät käsitä kunniallisuutta. He eivät varjele suutaan ja sydäntään. He puhuvat lihansa halussa, ja häpäisevät Jumalan pyhät asetukset. Ihminen voi turmella oman ruumiinsa temppelin, joka on Pyhäksi tarkoitettu olemaan, sillä tavalla että avaa rajat maailmalle, ja lihallisuudelle, eli paholaiselle.. He eivät tunne Jumalan Hengen näkökulmaa. He eivät ole Hengessä.
He eivät ole täyttyneitä Pyhästä Hengestä. Jos he olisivat, he tuntisivat vastenmielisyyttä sitä kohtaan, että Jumalan asettamia Pyhiä asioita väärällä tavalla ja väärässä hengessä toitotellaan ja esille tuodaan. Lihamme pitää olla alistettu Jumalan Sanan alle. Sen ei saa hallita uskovaa, sillä lihallinen luonto on kauttaaltaan paha. Kun joku uskova kuulee että toinen uskova tuntee suurta vastenmielisyyttä, seksuaalisten asioiden väärällä ja häpäisevällä tavalla esille tuomista vastaan, se ihminen ajattelee että tuolla henkilöllä, on seksuaalinen identiteetti pahoin hukassa ja rikkinäinen.
Mutta ei se tällä tavalla ole. Vaan se ihminen joka ei erota mustaa valkeasta, pahaa hyvästä, se on itse eksyksissä sillä alueella. Voiko sellainen toteuttaa sitä asiaa Jumalan sanan mukaan siinä intressissä mihin Jumala on sen asettanut. Luonnollinen (vanha) luontomme sotii hengellistä (uutta) luontoamme vastaan. Jumalan säätämässä avioliitossa seksuaalinen asia on pyhää ja puhdasta, sopivaa ja ainutlaatuista toteutettuna. Sen ulkopuolella kaikki sellainen on sopimatonta, tämä asia myös käsittää siitä keskustelun. Ihminen ei ole esine, Jumalan säätämät asiat ei ole esineellisiä.
Tulee turvata Herraan. Ei maailmallisiin asioihin, ja käsityksiin. Vaan niihin asioihin, jotka ei sodi Jumalan Sanaa vastaan. Esim. väkivalta ja tappaminen on syntiä, jos sellaista katsotaan televisiosta, niin siinä on raja rikki ja tehty syntiä. Kun taas Raamattu sanoo että kaikki avioliiton ulkopuolinen intiimi elämä on kielletty, niin sitten jos katsotaan sitä televisiosta, tai muuta sellaista, siinä on raja rikottu ja tehty syntiä. Kun Raamattu puhuu että juopot ja siivottomia puhuvat eivät peri Jumalan valtakuntaa, niin sitten katsotaan televisiosta tälläistä tai ollaan jollakin muulla tavalla osallisia tai suvainnollisia siihen, silloin on tas rikottu Jumalan Sanaa vastaan ja tehty syntiä.
Raamattu sanoo että jos katsot jotakin himoiten olet jo tehnyt syntiä / huorin sen kanssa. Jos siis katsot jotakin mikä on Jumalan Sanan vastaista ja hyväksyt sen elämässäsi (etkä laita sitä pois), olet tehnyt syntiä. Ja olet silloin rikkonut Jumalan Sanaa vastaan. Ei sinun tarvitse olla juonut, tehnyt aviorikosta ruumiissasi, kiroillut suullasi. Riittää kun katsot ja hyväksyt sen, riippumalla siinä kiinni vanhassa ihmisessäsi, joka pitäisi olla poispantu. Älkäämme siis ravitko vanhaa luontoa, joka on kukistettu Golgatan ristillä ja haudattu kasteen hautaan. Jos tämä televisio on sinun langettajasi, jos katsot sieltä moraalittomia asioita, joita kohtaan tunnet magneettista vetoa, juonia ym... joihin jäät kiinni. Jos et tunne ja koe vastenmielisyyttä siellä olevia asioita kohtaan, ehkäpä sinun kannattaa hävittää se laitos.
Jos haluaa olla Jumalan valtakunnan työntekijä ja otollinen Herralle, tulee vaeltaa nuhteettomasti. Raamattu sanoo, että seurakunnan kaitsijan ja vanhemman tulee olla nuhteeton. Eikä vain heidän, vaan heidän vaimojensa, ja kaikkien uskovien tulee olla nuhteettomia Jumalan Sanan edessä. Tälläiset synnilliset harrastukset ovat poispantavia. Ihmisluonto ja liha on niin heikkoa, että mahdotonta sen on hyvä ja suodattaa pahaa pois. Mahdotonta sen on olle pyhä. Ja jos taas uskova ei elä vanhan luonnon mukaan, vaan uuden, niin en usko että sellainen edes tahtoo katsoa televisiota, sillä sieltä ei tule ravintoa sielulle, vana ainoastaan vanhalle synnin luonnolle. Jos ihminen ei ole Jumalan Sanan alla, hän on altis lihassa.
Siksi Raamattu sanoo pukekaa päällenne uusi ihminen. Ja silloin katsokaa, vanha on mennyt ja kadonnut. Uuteen täytyy pukeutua joka aamu. Joka päivä on pukeuduttava Jeshuaan Messiaaseen. Kun olet Hänessä, niin et ole vanhassa luonnossa. Anna siis Hänen hallita sinua, valitse että tahdot sitä ja päätä niin ja toimi niin. Mutta rakkaus ja armo on asioita, joihin ei voi vedota siitä syystä että voi harrastaa kapinaa Jumalan Sanaa vastaan, tekemällä ja omaksumalla sitä mikä on ristiriidassa sen Raamatun kanssa. Jumalan Sana on kokonaan rakkaus, mutta siinä on myös mukana viha. Ja Jumalan Sanan rajat ovat Jumalan rakkautta.
Jumala joka ei asettaisi rajoja, sellainen ei voisi olla rakkauden Jumala. Jumala rajojen rikkominen ei ole rakkautta ja sen osoittamista. Hänessä pysyminen taas on. Tässä on nyt kyse siitä että elämme synnissä, suvaitsemme syntiä, olemalla siihen osallinen. Tämä kysymyksesi taas ei koske sitä aluetta. Vaan sitä että meissä on olemassa kaksi luonnetta. Uusi ja vanha. Aihe on sitä koskevaa, että elämme vanhan luonnon mukaan, systemaattisesti ravitsemme ja ruokimme sitä, nautimme siitä. Ei sitä että joskus meistä tulee pelkureita jonkun tilanteen tai painostuksen vuoksi, unohdamme katsoa Jeshuaan, ja hätäännymme ja menemme tolalalta tms...Se ei ole taas harkittua, vaan vahinkoa. Tämä asia on taas aivan eri asia.
Synnin harrastaminen siis on syntiä, josta tulee tehdä parannus, se on kapinaa Jumalaa vastaan. Periaatteemme tulee olla Jumalan Sanan mukaisia. Ei niin että olemme lojaalisia maailmallisille asioille. Lojaalisuus on myös sitä että on aita rikottu. Meillä ei ole siihen varaa. Meillä on vain turva Jumalassa, ei itsessämme. Maailmassa meillä on ahdistus, jotka elämme uuden luonnon mukaan, mutta ne jotka elävät vanhan, heillä on nautinto. Uuden luonnon omaavan täytyy kieltää itsensä, eli se vanha luonto. Ihmisen täytyy tulla Jumalan lapseksi ja perilliseksi. Luopua omasta johtajuudestaan ja antaa Jumalan kasvattaa omanlaisensa seuraaja. Joka ei toteuta omaa tahtoaan, vaan lähettäjänsä tahtoa.
Ihmisen täytyy tulla pieneksi Jumalan edessä. Ja antaa Jumalan peittää koko elämä omalla läsnäolollaan ja suvereenisuudellaan. Ei ole silloin siis enää varaa pois poiketa Hänen tahdostaan ja johdatuksestaan. Tämä siis ei ole pakkoa, vaan se on kasvatuksen ja pyhityksen tulos. Pyhitys merkitsee Jumalalle erottautumista. Ja se ihminen joka Jumalaa rakastaa, tahtoo toteuttaa Hänen tahtoaan. Mikään muu ei ole niin tärkeätä. Oma elämä ei ole niin tärkeää. Vain Jumalan tahto, vain Jumalan suunnitelma. Jumala ja Jumalan Henki on se (Hän) joka vaikuttaa uskovassa halun erottautua Hänelle. Jumalan Henki vaikuttaa sitä, että ihminen alkaa haluta lähempään suhteeseen ja kanssakäymiseen Jumalan kanssa.
Jumalan Henki vaikuttaa sen että epäpyhistä ja saastaisista asioista tulee hyljeksittäviä. Eli niille tulee allergiseksi ja ne tuntuvat järkyttäviltä. Jumalan Henki on kuluttava tuli, joka aina ja aina ja aina paljastaa lisää puhdistettavaa. Kun kuvittelee olevansa jo puhdas, kun on synnin teot riisunut elämässä, niin Hän menee syvemmälle ja paljastaa oman ihmisyytemme kehnouden. Ei niin että toteuttaisimme sitä, vaan sitä että olemme sitä. Ja se että itsessämme olemme kehnoja ja huonoja, saa meidät turvaamaan Jumalaan. Sillä Hän on täydellinen. Ja kaikki riippuu meissä, mitä valintoja teemme, mitä tahdomme, mitä ratkaisemme, mihin uskomme.
Uskovan on laitettva moraaliset rajat. On tarkasti myös varjeltava rajoja. On pidettävä niistä huolta, että ne eivät hajoa. Että ne eivät ole epävakaat. Jos ne on, vihollinen pääsee tunkeutumaan läpi linjan ja tärvelemään, tappamaan ja tuhoamaan. Ihmisen omat filosofiset tai aatteelliset rajat on nekin hyviä, mutta ne saattavat olla vääriä raja-aitoja, joissa paimentaa sekapaimenet.
Uskova joka seuraa Jeshuaa, tulee noudattaa Hänen esimerkkiään. Tulee olla ehdoton ja radikaali. Tulee noudattaa kastemääräystä. Tulee pitää kiinni ainoasta Jumalan säätämästä intiimistä kanssakäymis-suhteesta, joka on avioliitto. Tulee elää siveästi, pukeutua siveästi, ei juoda, ei puhua siivottomasti, ei hekumoida ja himoita. Jos näissä ei noudateta Jumalan Sanaa, niin on selvä että niissä on pahoja aukkoja, joita vihollinen pitää omana reviirinään.
Uskovan ihmisen tulee elää Jumalan Sanan mukaan. Vain sillä tavalla pysyy Hyvän Paimenen laitumella. Vain Hänessä on turva. Ei muualla. Hän on turvamme. On oltava ehdoton uskova. Jos haluaa löysätä Raamatun periaatteista, niin se on sama kuin purkaisi aitaa, ja sanoisi paholaiselle, "coming- tervetuloa sisään". Ja toki se tulee kutsumattakin, jos näkee tilaisuuden.
Myös Jumalan seurakunnissa, täytyy olla rajat. jos jokin kirkkokunta ei noudata tarkasti ja primäärisesti näitä rajoja, on tulos se että siellä on paholainen keskellä täysillä vaikuttamassa. Miten sitten lampaat erottavat totuuden valheesta, kun se on sekoittunut keskenään. On susia lampaiden vaatteissa, jotka osaavat näytellä mallikelpoista, mutta sydämeltään ovat turmeltuneita, ja kauas pois poikenneet Jumalasta ja eivät kunnioita sydämellään, mielellään ja tahdollaan Jumalan Sanaa, että eläisivät ja opettaisivat oikein.Heidän saarnoistaan puuttuu Jumalan voima, Jumalan Henki, ne ovat vain viisaita ja kiehtovia saarnoja. Mutta niissä ei ole Jumalan Hengen voitelua ja Jumalan ajankohtaista puhetta itsekullekin uskovalle.
Nykyään paljon saa kuulla uskovien suusta sanoja ja lauseita..." ei se niin tarkkaa ole, ihmisiä ja syntisiä vaan ollaan", "Samalla viivalla ollaan", "armo kattaa", "Ei tarvita tekoja, Jeesus täytti teot", "Hän teki ja täytti kaiken, meidän ei tarvitse tehdä mitään", "seksuaalisia olentoja ollaan, mitä pahaa on puhua siitä julkisesti?", "älä ole niin tiukkapipo, ei usko ole tekoja ja lakia", " astu alas sieltä pylväästä, ja ole kuin tavalliset ihmiset", "maailmassa ollaan, ja saadaan nauttia maailmasta, saadaan nauttia lihallisesta ominaisuudestamme, kun se kerran on olemassa, kaikkihan on sallittua", uskova on vapaa Kristuksessa, meillä on vapaus armon vuoksi olla lankeavia ja syntisiä".
Nämä ihmiset ei edes erota sitä mikä on pyhää ja mikä ei ole. He eivät käsitä sitä että Pyhän asian voi häpäistä. He luulevat että Pyhä asia pysyy saastumattomana, ja sitä voi käsitellä miten tahtoo. He eivät käsitä pyhyyttä. He eivät käsitä kunniallisuutta. He eivät varjele suutaan ja sydäntään. He puhuvat lihansa halussa, ja häpäisevät Jumalan pyhät asetukset. Ihminen voi turmella oman ruumiinsa temppelin, joka on Pyhäksi tarkoitettu olemaan, sillä tavalla että avaa rajat maailmalle, ja lihallisuudelle, eli paholaiselle.. He eivät tunne Jumalan Hengen näkökulmaa. He eivät ole Hengessä.
He eivät ole täyttyneitä Pyhästä Hengestä. Jos he olisivat, he tuntisivat vastenmielisyyttä sitä kohtaan, että Jumalan asettamia Pyhiä asioita väärällä tavalla ja väärässä hengessä toitotellaan ja esille tuodaan. Lihamme pitää olla alistettu Jumalan Sanan alle. Sen ei saa hallita uskovaa, sillä lihallinen luonto on kauttaaltaan paha. Kun joku uskova kuulee että toinen uskova tuntee suurta vastenmielisyyttä, seksuaalisten asioiden väärällä ja häpäisevällä tavalla esille tuomista vastaan, se ihminen ajattelee että tuolla henkilöllä, on seksuaalinen identiteetti pahoin hukassa ja rikkinäinen.
Mutta ei se tällä tavalla ole. Vaan se ihminen joka ei erota mustaa valkeasta, pahaa hyvästä, se on itse eksyksissä sillä alueella. Voiko sellainen toteuttaa sitä asiaa Jumalan sanan mukaan siinä intressissä mihin Jumala on sen asettanut. Luonnollinen (vanha) luontomme sotii hengellistä (uutta) luontoamme vastaan. Jumalan säätämässä avioliitossa seksuaalinen asia on pyhää ja puhdasta, sopivaa ja ainutlaatuista toteutettuna. Sen ulkopuolella kaikki sellainen on sopimatonta, tämä asia myös käsittää siitä keskustelun. Ihminen ei ole esine, Jumalan säätämät asiat ei ole esineellisiä.
Tulee turvata Herraan. Ei maailmallisiin asioihin, ja käsityksiin. Vaan niihin asioihin, jotka ei sodi Jumalan Sanaa vastaan. Esim. väkivalta ja tappaminen on syntiä, jos sellaista katsotaan televisiosta, niin siinä on raja rikki ja tehty syntiä. Kun taas Raamattu sanoo että kaikki avioliiton ulkopuolinen intiimi elämä on kielletty, niin sitten jos katsotaan sitä televisiosta, tai muuta sellaista, siinä on raja rikottu ja tehty syntiä. Kun Raamattu puhuu että juopot ja siivottomia puhuvat eivät peri Jumalan valtakuntaa, niin sitten katsotaan televisiosta tälläistä tai ollaan jollakin muulla tavalla osallisia tai suvainnollisia siihen, silloin on tas rikottu Jumalan Sanaa vastaan ja tehty syntiä.
Raamattu sanoo että jos katsot jotakin himoiten olet jo tehnyt syntiä / huorin sen kanssa. Jos siis katsot jotakin mikä on Jumalan Sanan vastaista ja hyväksyt sen elämässäsi (etkä laita sitä pois), olet tehnyt syntiä. Ja olet silloin rikkonut Jumalan Sanaa vastaan. Ei sinun tarvitse olla juonut, tehnyt aviorikosta ruumiissasi, kiroillut suullasi. Riittää kun katsot ja hyväksyt sen, riippumalla siinä kiinni vanhassa ihmisessäsi, joka pitäisi olla poispantu. Älkäämme siis ravitko vanhaa luontoa, joka on kukistettu Golgatan ristillä ja haudattu kasteen hautaan. Jos tämä televisio on sinun langettajasi, jos katsot sieltä moraalittomia asioita, joita kohtaan tunnet magneettista vetoa, juonia ym... joihin jäät kiinni. Jos et tunne ja koe vastenmielisyyttä siellä olevia asioita kohtaan, ehkäpä sinun kannattaa hävittää se laitos.
Jos haluaa olla Jumalan valtakunnan työntekijä ja otollinen Herralle, tulee vaeltaa nuhteettomasti. Raamattu sanoo, että seurakunnan kaitsijan ja vanhemman tulee olla nuhteeton. Eikä vain heidän, vaan heidän vaimojensa, ja kaikkien uskovien tulee olla nuhteettomia Jumalan Sanan edessä. Tälläiset synnilliset harrastukset ovat poispantavia. Ihmisluonto ja liha on niin heikkoa, että mahdotonta sen on hyvä ja suodattaa pahaa pois. Mahdotonta sen on olle pyhä. Ja jos taas uskova ei elä vanhan luonnon mukaan, vaan uuden, niin en usko että sellainen edes tahtoo katsoa televisiota, sillä sieltä ei tule ravintoa sielulle, vana ainoastaan vanhalle synnin luonnolle. Jos ihminen ei ole Jumalan Sanan alla, hän on altis lihassa.
Siksi Raamattu sanoo pukekaa päällenne uusi ihminen. Ja silloin katsokaa, vanha on mennyt ja kadonnut. Uuteen täytyy pukeutua joka aamu. Joka päivä on pukeuduttava Jeshuaan Messiaaseen. Kun olet Hänessä, niin et ole vanhassa luonnossa. Anna siis Hänen hallita sinua, valitse että tahdot sitä ja päätä niin ja toimi niin. Mutta rakkaus ja armo on asioita, joihin ei voi vedota siitä syystä että voi harrastaa kapinaa Jumalan Sanaa vastaan, tekemällä ja omaksumalla sitä mikä on ristiriidassa sen Raamatun kanssa. Jumalan Sana on kokonaan rakkaus, mutta siinä on myös mukana viha. Ja Jumalan Sanan rajat ovat Jumalan rakkautta.
Jumala joka ei asettaisi rajoja, sellainen ei voisi olla rakkauden Jumala. Jumala rajojen rikkominen ei ole rakkautta ja sen osoittamista. Hänessä pysyminen taas on. Tässä on nyt kyse siitä että elämme synnissä, suvaitsemme syntiä, olemalla siihen osallinen. Tämä kysymyksesi taas ei koske sitä aluetta. Vaan sitä että meissä on olemassa kaksi luonnetta. Uusi ja vanha. Aihe on sitä koskevaa, että elämme vanhan luonnon mukaan, systemaattisesti ravitsemme ja ruokimme sitä, nautimme siitä. Ei sitä että joskus meistä tulee pelkureita jonkun tilanteen tai painostuksen vuoksi, unohdamme katsoa Jeshuaan, ja hätäännymme ja menemme tolalalta tms...Se ei ole taas harkittua, vaan vahinkoa. Tämä asia on taas aivan eri asia.
Synnin harrastaminen siis on syntiä, josta tulee tehdä parannus, se on kapinaa Jumalaa vastaan. Periaatteemme tulee olla Jumalan Sanan mukaisia. Ei niin että olemme lojaalisia maailmallisille asioille. Lojaalisuus on myös sitä että on aita rikottu. Meillä ei ole siihen varaa. Meillä on vain turva Jumalassa, ei itsessämme. Maailmassa meillä on ahdistus, jotka elämme uuden luonnon mukaan, mutta ne jotka elävät vanhan, heillä on nautinto. Uuden luonnon omaavan täytyy kieltää itsensä, eli se vanha luonto. Ihmisen täytyy tulla Jumalan lapseksi ja perilliseksi. Luopua omasta johtajuudestaan ja antaa Jumalan kasvattaa omanlaisensa seuraaja. Joka ei toteuta omaa tahtoaan, vaan lähettäjänsä tahtoa.
Ihmisen täytyy tulla pieneksi Jumalan edessä. Ja antaa Jumalan peittää koko elämä omalla läsnäolollaan ja suvereenisuudellaan. Ei ole silloin siis enää varaa pois poiketa Hänen tahdostaan ja johdatuksestaan. Tämä siis ei ole pakkoa, vaan se on kasvatuksen ja pyhityksen tulos. Pyhitys merkitsee Jumalalle erottautumista. Ja se ihminen joka Jumalaa rakastaa, tahtoo toteuttaa Hänen tahtoaan. Mikään muu ei ole niin tärkeätä. Oma elämä ei ole niin tärkeää. Vain Jumalan tahto, vain Jumalan suunnitelma. Jumala ja Jumalan Henki on se (Hän) joka vaikuttaa uskovassa halun erottautua Hänelle. Jumalan Henki vaikuttaa sitä, että ihminen alkaa haluta lähempään suhteeseen ja kanssakäymiseen Jumalan kanssa.
Jumalan Henki vaikuttaa sen että epäpyhistä ja saastaisista asioista tulee hyljeksittäviä. Eli niille tulee allergiseksi ja ne tuntuvat järkyttäviltä. Jumalan Henki on kuluttava tuli, joka aina ja aina ja aina paljastaa lisää puhdistettavaa. Kun kuvittelee olevansa jo puhdas, kun on synnin teot riisunut elämässä, niin Hän menee syvemmälle ja paljastaa oman ihmisyytemme kehnouden. Ei niin että toteuttaisimme sitä, vaan sitä että olemme sitä. Ja se että itsessämme olemme kehnoja ja huonoja, saa meidät turvaamaan Jumalaan. Sillä Hän on täydellinen. Ja kaikki riippuu meissä, mitä valintoja teemme, mitä tahdomme, mitä ratkaisemme, mihin uskomme.
~ Raamattu2005 ~ Keskiviikko 26.07.2006 02:45
Raamatun käännösprojekti, jonka tavoitteena on uudistaa vuoden 1938 kirkkoraamatun kieliasu nykyaikaiseksi, ja julkaista alkukielinen Raamattu länsimaisille ihmisille helposti luettavassa muodossa - latinalaisilla aakkosilla.
GO: [ http://deitti.kotisatama.net/suomi/link2.php?id=624&act=go ]
( http://deitti.kotisatama.net/suomi/link2.php?id=624&p... )
[Ei aihetta]Keskiviikko 26.07.2006 01:05
John 5: 9
Tämä ihminen tuli heti terveeksi, ja otti vuoteensa mukaan ja lähti kävelemään. Mutta sinä päivänä oli sapatti.
Tämä ihminen tuli heti terveeksi, ja otti vuoteensa mukaan ja lähti kävelemään. Mutta sinä päivänä oli sapatti.
[Ei aihetta]Tiistai 25.07.2006 21:54
1Kor7: 6. Mutta tämän minä sanon myönnytyksenä, en käskynä. 7. Toivoisin kaikkien ihmisten olevan niin kuin minäkin, mutta jokaisella on oma armolahjansa Jumalalta, yhdellä tällä tavoin, jollakin taas toisella tavoin. 8. Naimattomille ja leskille minä kuitenkin sanon: heille olisi hyvä, jos pysyisivät sellaisina kuin minäkin. 9. Mutta jos he eivät halua hillitä itseään, niin menkööt naimisiin — sillä on parempi solmia avioliitto kuin palaa [himossa]. 10. Mutta naimisissa oleville minä julistan — en minä, vaan Herra — että vaimo älköön erotko miehestään. 11. Jos hän kuitenkin eroaa, niin pysyköön naimattomana, tai tehköön sovinnon aviomiehensä kanssa — ja mies älköön hylätkö vaimoaan.
Neitsyt = kreikaksi parthenos, joka on täysin koskematon ja näin ollen ei ole ollut koskaan naimisissa
Naimaton = kreikaksi agamois, joilla tarkoitetaan henkilöitä, jotka ovat olleet naimisissa mutta ovat eronneet puolisostaan ja elävät yksin
Naimisissa oleva = kreikaksi gegamekosin, jotka parhaillaan elää avioliitossa
Lesket = kreikaksi kherais, joiden puoliso on kuollut ja jotka elävät nyt yksin
Neitsyt = kreikaksi parthenos, joka on täysin koskematon ja näin ollen ei ole ollut koskaan naimisissa
Naimaton = kreikaksi agamois, joilla tarkoitetaan henkilöitä, jotka ovat olleet naimisissa mutta ovat eronneet puolisostaan ja elävät yksin
Naimisissa oleva = kreikaksi gegamekosin, jotka parhaillaan elää avioliitossa
Lesket = kreikaksi kherais, joiden puoliso on kuollut ja jotka elävät nyt yksin
[Ei aihetta]Tiistai 25.07.2006 20:58
2 Kor 5:
9. Tämän vuoksi me tahdomme elää kunniallisesti, asuimmepa täällä tai lähdimmepä pois, jotta olisimme Hänelle otollisia.
10. Sillä kaikkien meidän pitää ilmestyä Messiaan valtaistuimen eteen, jotta kukin saisi sen mukaan kuin hän on ruumiinsa kautta tehnyt, joko hyvää tai pahaa.
11. Kun me siis tiedämme mitä Herran pelko on, niin haluamme saada ihmiset vakuuttuneiksi. Mutta Jumalan edessä meidän asiamme ovat tiedossa, ja toivon meidän asioidemme olevan tiedossa myös teidän omissatunnoissanne.
15. ja Hän on kuollut kaikkien puolesta, jotta ne jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan Hänelle joka heidän puolestaan on kuollut ja ylösnoussut.
16. Sen vuoksi me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan, tai jos olemmekin tunteneet Messiaan lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne —
17. sillä jos joku on Messiaassa, hän on uusi luomus. Se mikä on vanhaa on kadonnut: katso, kaikesta on tullut uutta.
9. Tämän vuoksi me tahdomme elää kunniallisesti, asuimmepa täällä tai lähdimmepä pois, jotta olisimme Hänelle otollisia.
10. Sillä kaikkien meidän pitää ilmestyä Messiaan valtaistuimen eteen, jotta kukin saisi sen mukaan kuin hän on ruumiinsa kautta tehnyt, joko hyvää tai pahaa.
11. Kun me siis tiedämme mitä Herran pelko on, niin haluamme saada ihmiset vakuuttuneiksi. Mutta Jumalan edessä meidän asiamme ovat tiedossa, ja toivon meidän asioidemme olevan tiedossa myös teidän omissatunnoissanne.
15. ja Hän on kuollut kaikkien puolesta, jotta ne jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan Hänelle joka heidän puolestaan on kuollut ja ylösnoussut.
16. Sen vuoksi me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan, tai jos olemmekin tunteneet Messiaan lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne —
17. sillä jos joku on Messiaassa, hän on uusi luomus. Se mikä on vanhaa on kadonnut: katso, kaikesta on tullut uutta.