IRC-Galleria

Onko Raamatun mukaista että pidetään hauskaa / veljeillään synnintekijän kanssa, että jos hän sillä tavalla tulee uskoon? Mutta entäpä jos siitä tuleekin käännynnäinen, ja ihmisten orja. Onko se Raamatun mukaista? Onko se väärällä mammonalla pelaamista ja taktikoimista? En tiedä... minä en vaan kykenisi.. Pitäisikö uskovien olla ihmisriippuvaisia. Pitääkö uskon olla riippuvaista yleensäkään mistään muusta paitsi Jumalasta? Itse pitkään uskossa olleena olen tämän asian käsittänyt näin että, alussa on ehkä tarpeenkin tukeutua uskoviin. Mutta tarkoitus on kehittyä siihen suuntaan, että vain ainoastaan Jumalan tuki ja yksin usko Häneen riittää. Eli voi päästää irti kaikista kannattimista ja tuista, mitkä alussa on tarpeen. Koska alussa ihminen, näkee rajoitetutsti kuin ihminen konsanaan, eli sen mikä on pintaa.

Mutta syvemmälle mentäessä Jumalan tuntemuksessa, nämä ulkoiset kannattimet tulevat aika lailla turhiksi. En sano että niillä ei olisi mitään arvoa. Joskus tosin voi tarvitakin, tiettyä tukea. Itse enenevästi Jumalaan riippuvaiseksi tultuani, en tiedä miten minä vaan kykenisin olemaan jollekin riippuvaisuuskohde. Vältän kaikenlaista sellaista, joka sitoo ja ahdistaa, se on vain sellainen tunne. Haluan ohjata mieluummin ihmiset pois tyköäni Jumalan luokse, kiinnittämästä minuun henkilönä huomiota, minullahan ei ole mitään erikoiskykyä ja mitään annettavaa itsestäni. Kasvatammeko pitkän linjan ihmisriippuvaisia uskovia toisistamme, vai osoitammeko aina kaiken huomion Jumalaa kohti.

Onko sinulla tapa, kuten minulla alussa oli kun tulin uskoon, että mikäli joku uskova, oli piittaamaton, niin heti masentui ja alkoi katkeroitua. Tätä kesti korkeintaan muutaman vuoden. Se oli lapsellista uhma-aikaa. Kunnes vaan huomasin, että ihminen on ihminen, eikä pelastus ja usko ole ihmisestä kiinni, vaan Kristuksesta ja Jumalasta. Sen jälkeen, sen tajuttuani, en enää katkeroitunut uskoviin, jotka eivät olleet täydellisiä, kuten alussa kuvittelin. Joka on täydellinen, tietää toisen ajatukset ja on aina askeleen edellä. Sellaista ei ole kuin Jeesus. Mutta usko on matkaa kohti täydellisyyttä ja voittopalkintoa. Sellaisiakin on jotka vaellukseltaan ja mieleltään ovat täydellisessä linjassa Jumalan Sanan kanssa. Hebrealaiskirje mainitsee muutaman sellaisen henkilön.

Ajattelin tässä lampaista, niitähän me uskovat olemme, useimmat lienee niitä jotka ovat ovat aina ryppäissä ja joukkueissa, ja harvoin menevät Jeesuksen luokse ja kiinnittävät Häneen huomiota. Mutta joku lammas voi olla sellainen, joka seuraa Jeesusta koko aika, ei halua olla toisten kanssa, ainoastaan Hänen lähellä. Jokainen on rakas Jumalalle. Mutta Raamattu Sanoo, että oli eräs opetuslapsi, jota Jeesus erityisesti rakasti.. ja miksiköhän? Sellainen laumalammas voi sitten vikuroida ja vastustella kun Jeesus ottaa sen eroon laumasta, ja haluaa putsata ja keriä. Mutta saa tietenkin olla sellaisenaan, mikäli tahtoo, aika ajottain tosin Jeesus kutsuu lähelle ja haluaa puhdistaa ja pyhittää. Mutta ei Hän väkisin sitä tee. Jeesus haluaa että hänen lampaansa seuraavat Paimenen ääntä, siis kuulevat Häntä ja että ne myöskin seuraavat Häntä kuuliaisesti.

Mutta se joka on lähellä Jeesusta koko aika, sen villa on jatkuvasti siistiä ja valkeaa, sillä jatkuvasti Jeesus sukii ja nyppii sitä, eikä lammas sotke itseään milloin missäkin pusikossa. Näitä tälläisiä lampaita ylenkatsotaan ja helveksitaan, siksi koska he on hiljaisia ja eristäytyviä, sellaisia lampaita yksinkertaisesti ei vaan kiinnosta leikit ja laumat, niitä kiinnostaa olla lähellä Paimenta kesytettynä, ja oppia tuntemaan Hänet, joka niin varjelee ja hoitaa rakastaen. Ja sellainen lammas joka on lähellä Paimentaan, tuntee Hänet ja puhuu Hänen sanojaan, ei omiansa. Ja jostain syystä vaan sellainen on halveksittu.. minulla ei ole ymmärrystä siihen näkökulmaan. Ymmärrän aina helposti alistetun näkökulmasta kaikki asiat, sellaiseen samaistun todella, vaan en kykene alistajan ja kiusaajan rinnalle asettumaan, parhaimmassakaan ymmärryksessäni. Siksi koska siinä ei ole mitään mieltä ja järkeä.

-- -- -- -- -- --- -- -- ---

---

---- -- -- -- -- -- -- -- -- - -- -- -- -- -- --- -- -- - -- --- -- --

Klo.14.40 alk...

Onko sinulla kukaan henkilö tullut koskaan piikiksi lihaasi? Vaikka menet minne tahansa päin, se seuraa, ja vaikka pääsisit siitä eroon suoranaisella tavalla, se menee ja yrittää tuhota kaiken selän takanakin? Et voi jättää yhtään ainoaa vihjettä, että se tajuaisi seuraavan asemasi, koska se menisi sinnekin, ja tuhoaisi kaiken ennenkuin olet jalkaasi saanut sinne asetetuksi. Ja nimenomaan tälläinen vainooja, kiristää, panettelee, syyttää ja pakottaa. Ja mikäli se ei saa periksi ja lannistetuksi vainoamaansa henkilöä, se pilaa sen maineen, edestä, sivusta ja takaa, myrkyllisillä sanoilla. Missään tapauksessa, ei ikinä saa antaa sellaiselle henkilölle periksi. Ei koskaan! Sellainen henkilö on täysin vihollisen henkivallan vallassa. Ja sitä ohjaa vihollinen - ei Kristus. Minä en tahdo itse sellaisen henkilön kanssa ikinä veljeillä - miksi veljeilisin sielunvihollisen kontrollissa olevan ihmisen kanssa. Totisesti -totisesti, sellainen ei ole lähimmäiseni, vaikka olisi kuka tahansa.

Sellainen henkilö on vihollisen sitoma, ja jos ei ole itsellä sellaista uskon varmuutta, että voi sen sitoa ja karkoittaa, on turha lähteä sen leikkikaluksi ja manipuloimaksi. Vaikka siinä olisikin ihminen taustalla kysessä. Mutta kun ihmisen pää ei ole Kristus, ja sydän on täynnä kuollettavaa myrkkyä, parasta on jättää se henkilö rauhaan. Ja itse olla sotkematta itseä sellaiseen. Sellaiselle ihmiselle ei saa koskaan kertoa sisäisiä ja yksityiselämää koskevia asioita, mitä ei muillekaan koskaan kertoisi, sillä se käyttää kaikkia niitä aseina uhriaan vastaan. Sille ei saa koskaan kertoa menemisistään ja tulemistaan, sillä sitä se juuri haluaa, tietää kaiken, että voi käyttää tilanteita hyväkseen, tuhoamalla toista. Kun ei voi tuhota ihmisen psyykettä, se voi tuhota, maineen, valehtelemalla ja panettelemalla vääristellen ihmisille haluamissaan paikoissa ja tilanteissa.

Lihallinen, sokea, vailla raitista Kristuksen Henkeä oleva uskova, menee hämmennyksiin, ja siihen uppoaa se valhe. Sillä vainoajan uhri, ei usein tahdo lähteä puolustamaan itseään ja syyttämään toista perustellusti. Sillä paholainen on se, joka haluaa että sen silmätikku, joka on sen kynsissä, innostuu myös syyttelemään, ja pilaamaan maineensa ja uskottavuutensa. Siitäkös se nauttii. Ei koskaan - ei koskaan- ei koskaan, saa antaa sen petollisten juonien saada itseä koukkuun! Vihollinen ei suinkaan väijy ainoastaan kaukana irakissa tai televisiossa. Se väijyy jokaisen lähellä, ja nimenomaan se väijyy uskovien elämän ympärillä. Kenet se saa niellä, ja ketä käyttää? Kuka antaa mielensä täyttyä sen petollisista aivoitelmista? Kuka taas tahtoo antaa mielensä täyttyä Kristuksen nöyryydestä. Keneen pukeudumme? Kuka on päämme ja aivoittelijamme. Menetkö ikuiseen kadotukseen vai taivaaseen? Kumpi ohjaa sinua? Kumpi vie sinua? Kumpaa uskot ja seuraat? - paholaista vai Kristusta?

-- -- -- -- -- --- -- -- ---

---

---- -- -- -- -- -- -- -- -- - -- -- -- -- -- --- -- -- - -- --- -- --

Meidän uskovien on aivan välttämätöntä pyhittyä! Ilman sitä olemme vain lihallisessa näkemyksessä sisällä, siis emme erota pimeyttä ja valkeutta toisistansa eli valhetta ja totuutta. Tarvitsemme Pyhän Hengen lahjaa - Hengen erottelukykyä! Hengessä voimme erotella valheelliset henget sekä Jumalan Hengen vaikuttamat henkilöt ja asiat toisistaan. Ja näin pysymme erossa pahasta! Ja me jotka tiedämme tämän, olemme edesvastuussa siitä, että kehoitamme niitäkin välttämään valhetta, jotka eivät sitä kykene erottamaan Hengessä. Tässä ajassa, jos missä on erittäin olennaisen tärkeää olla täynnä Pyhää Henkeä. Ja anoa Häneltä sitä, että saisi henkien erottelulahjan. Profetoimisen lahja on suurin. Mutta se on seurakuntaa rakentava lahja. Henkien erottelulahja, on taas koko elämää käsittelevä lahja.

Se ei ole vain hetki jolloin se toimii, se on aktiivinen koko aika, kun olet täynnä Pyhää Henkeä. Ja olet Pyhässä Hengessä koko aika askeleen edellä vihollista, tiedät sen aivoitukset hengessä, aavistuksen omaisesti ja erehtymättämän varmasti. Ja pysyt erossa sen tieltä, ellet saa Jumalalta sysäyskehoitusta, paljastaa sitä seurakunnan ja uskovien keskellä. Näenkin että se armolahja on tämän ajan seurakunnan silmävoide. Pyhässä Hengessä on kaikki armo ja lahjat. Hän jakaa niitä suvereenisesti. Ei miten haluamme itse, vaan oman tahtonsa mukaan. Hän ei anna mitään kiittämättömille ja niille jotka eivät ole nöyriä ja kunnioita Jumalaa. Myös Pyhä Henki rakastaa, sitä kun rakastamme Häntä. Minä ainakin tahdon rakastaa Häntä. Rakastatko sinä Häntä? Mitä Hän merkitsee sinulle? Tunnetko Hänet henkilökohtaisesti?

Jumalan Henki on Jumalan alainen ja Jumalasta riippuvainen persoonaa. Kuten Kristuskin on Jumalan yhteydessä ja Hänessä. He ovat Yhtä. Jumala kokonansa ansaistee kiitoksemme ja arvostuksemme, sekä kunnioituksemme Häntä kohtaan. Jos ylenkatsot Pyhää Henkeä, etkä rakasta ja huomioi Häntä, olet sitten kuiva uskova - niin olet!!! On oltava Hänen kanssa yhteistyössä, jos aiot anoa Häneltä lahjoja ja voitelua. Et voi ohittaa ja sivuuttaa Häntä, Hän ei ole vähäpätöinen! Pyhä Henki on suvereeni ja erittäin arvollinen ja Pyhä Persoona. Hän puolustaa, täyttää,valitsee, opettaa, kasvattaa, parantaa jne... Hän on hyvin nöyrä ja herkkä. Hyvin - hyvin - hyvin herkkä, kuin kyyhkynen! Häntä voit todella loukata piittaamattomuudellasi.

Hän on myös erittäin Pyhä! Hän on erittäin suunnattoman vahva! Hän on lähde. Hän ei todellakaan ole vain keino ja hätäturva. Hän ei ole vain voima ja sana, sanojen joukossa. Hän on Pyhä ja peljättävä persoona. Hän on Jumalan Voima. Hän on Kristuksen Henki. Hän toteuttaa Isän tahtoa. Hän toteuttaa! Hän on Pyhä! Tässä oli vastaus seuraaviin kysymyksiin; - "miksi olet niin kuiva? - miksi et saa armolahjoja? - miksi olet niin voimaton uskova?". - Voitko nyt jo sanoa, että rakastat Häntä? Haluatko sinä olla nöyrä, kuten Hän on? Haluatko tarvittaessa olla erittäin radikaali ja rohkea, kun Hän lataa sinut? Haluatko olla yhteistyössä Hänen kanssaan? Haluatko että Hän ammentaa sinulle Sanasta ravintoa, ja että Hän saa täyttää sinua, ja varustaa sinua armolahjoillaan ja avuillaan.

Arvosta silloin Häntä, tiedosta Hänet, ole Hänelle kiitollinen. Raamattu sen sijaan kieltää enkelien palvonnan, sekä ihmisten, että himojen että kaiken näkyväisen materian palvonnan, että pimeyden henkivaltojen palvonnan. Mutta Raamttu ei kiellä Jumalan Hengen arvostamista, ja kunnioittamista. Vaan Paavalin sekä apostolien tekojen kirjoitukset suorastaan koroittavat Pyhän Hengen arvollisuutta. Kuten Jeesuksenkin Sanat olivat Hänestä hyvin kunnioittavia. Mutta Häntä ei kehoiteta palvomaan, vaan Jumala on palvonnan kohde, Hänessä tosin palvomme Jumalaa, Hän on palvonnan ilmapiiri ja palvonnan tuoksu, hän on niin suunnattoman - valtavan rikas Persoona.

-- -- -- -- -- --- -- -- ---

---

---- -- -- -- -- -- -- -- -- - -- -- -- -- -- --- -- -- - -- --- -- --

Pyhä henki on annettu meille:

- Palvelua varten, Hän armoittaa ja varustaa ja kouluttaa
- Pyhitystä varten, Hän muuttaa mieltämme ja erottaa maailmallisuudesta mielemme pois.
- Jumalan tuntemusta varten, sanan kautta, rukouksen kautta
- Yhteyden pidoksi itsemme ja Jumalan välillä rukouksessa ja palvonnassa
- Kristuksen seurakunnan kokoamiseksi ja rakennukseksi
- Voimaksi, joka todistaa että Jumala on elävä ja todellinen, ihmeet ja merkit
- Palastuksemme sinetiksi, pelastusvarmuus sydämissämme todistaa siitä!

-- -- -- -- -- --- -- -- ---

---

---- -- -- -- -- -- -- -- -- - -- -- -- -- -- --- -- -- - -- --- -- --

Pyhä Henki on ennenkaikkea toteuttava Jumalan ja Kristuksen tahtoa, ei meidän. Huomaa että kaiken tarkoitus on tuoda Jumalalle pisteet kotia. Ja Pyhä Henki nimenomaan haluaa varustaa meidät ja pukea meidät Kristuksen ominaisuuksilla, mutta ennen sitä, on riisuttava oma tahtomme ja mielemme. Elämän tehtävämme lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna on - palvella sekä palvoa Jumalaa - Pyhässä Hengessä. Palvella ja palvoa ei voi ilman Jumalan pelkoa ja Pyhitystä. Tunnetko sinä Pyhän Hengen? Oletko koskaan kokenut, että kun olet testannut jotain samaistumista - pelkoa? Kun Raamatussa puhutaan Pyhän Hengen pilkasta, niin oletko yrittänyt koskaan kuvitella miltä se voisi Hänestä tuntua? Ja kun kosketat tikulla tuntoasi, tulee pelko. Ei - et voisi ikinä tehdä sellaista! Et voisi, kuvitellakaan sellaista! Kun hiemankin tutkii itseään, tulee vain sellainen - STOP.

Pyhä Henki ei halua että mielikuvituksemme ihan kaikkea samaistaa. Tuo on Raamatun pelottavin jae, minulle se on. Koen hengessä että Hänelle se on myös. Alussa vasta uskoontulleena, pelkäsin sitä että se voisi tapahtua ihan vain asenteellakin tai unohtamisella. Mutta se tapahtuu sydämen paatumisen kautta. Ja se on kauhistus sille jolle niin tapahtuu. On vaarallista nykyajan uskovan pilkata ja panetella ketään. Jos on helppo ketään uskovaa panetella, eikö siitäkin tule Pyhä henki murheelliseksi. Hän tuntee senkin sydämen jota pilkataan, koska se on Hänen omansa ja ympärileikkaamansa. Mutta se mitä ihminen pidättää, sen ihminen pidättää itseltään. Joka pilkkaa, pysyy rutikuivana. Joka rakastaa, saa rakkautta. Kiittämättömät ja panettelijat eivät saa uutta elämän lähteestä.

-- -- -- -- -- --- -- -- ---

---

---- -- -- -- -- -- -- -- -- - -- -- -- -- -- --- -- -- - -- --- -- --

-- -- -- -- -- --- -- -- ---

---

---- -- -- -- -- -- -- -- -- - -- -- -- -- -- --- -- -- - -- --- -- --

Vihollinen on tullut tuhoamaan ja kylvämään lustetta, iankaikkisen kuoleman leipää.
Jumala on lähettänyt Sanansa maailmaan, joka on iankaikkisen elämän leipää.

"Elämä on minulle Kristus ja Sana on ravintoni ja Henki on virvoittajani"

Kaikki ihmisen hankkeet on turhia, ellei ne ole Jumalan mielen mukaisia.
Mitä ihminen turhuudella tekee, turhuus on ja väistyy, se ei pysy ainiaan.

-- -- -- -- -- --- -- -- ---

---

---- -- -- -- -- -- -- -- -- - -- -- -- -- -- --- -- -- - -- --- -- --

Ei voi tehdä Jumalan mielen mukaisia ratkaisuja, jos ei ole Jumalan mieltä itsessään. Sillä Jumalan mieli on oltava lähtökohta, siis Jumalan mielen täytyy olla osa ihmistä. Jumalan mielisiä asioita ei voi tehdä, ilman että Hänen mielensä on saanut sinussa muodon. Muutoin ihminen on kaltevalla tasolla, eli epävakaa päätöksissään. Jumala on täysin vakaa, ja ehdoton. Joka on Hänessä, ei anna periksi, ja pysyy Hänessä, sillä millainen on Kristus, sellainen on ihminenkin joka on vain Hänessä kiinni. Varma ja koetuksen kestäväkin. Sellainen joka ei uskossaan horju. Vaikka muu horjuu - niin usko, toivo ja rakkaus eivät horju ja katoa. Nämä kolme pysyy.

Onko sinulla ollut tilanteita, että olet joutunut todella uskosi tähden kriisiin tai sellaisiin arvosteluihin, että jalat on alta pois. Ja olet aivan ymmälläsi, kuin pieni lapsi. Onko? Mietit itseäsi ja tutkit, onko joku tuomio oikea, tai oletko oma itsesi, antanut väärän vaikutelma tms.. Ja ehkäpä olet sitten ollut muutamia päivä todella masentunut inhimillisesti. Mutta sitten tulee hetki, jolloin kohoat. Ikäänkuin tulee usko joka nostaa sinut. Se usko sisällä, mikä on sinussa kehittynyt, Jumalan kasvojen edessä ollessa ja viipyessä, se tulee ja kasvaa dynaamisesti, kuin malmin lailla ja se nostaa sinut. Ja olet varma ja luja sen jälkeen. Uskosi on vahvempi kuin ennen. Olet päättäväisempi ja ehdottomampi kuin ennen. Olet radikaalisempi.

Vaikka jalat on alta pois, uskoasi et ole menettänyt, niin et ole. Mutta se on koetus, kuinka selviät siitä. Ei se ole varsinainen koetus, että kestät kaiken mitätöinnin ja pilkan, ja olet vaan. Tuleekin haavoittua, jos on haavoittuakseen, mutta se on koetus, miten siitä nouset. Nöyränä - vai minäpäs näytän asenteella. Siinä tilassa tulee paljon prosessoitua asioita. Kun joudut kovaan puolustukseen, uskosi tähden se verottaa paljon inhimillisiä voimia. Sen jälkeen on välttämätöntä olla Jumalan parannettavana ja eheytettävänä. Tosin moni ei halua joutua ristituleen, vaan menee pois. Onko se viisautta vai pelkoa? Tätä olen itse kokenut viime kuukausina monet monet toistuvat kerrat.

Tuntuu kuin olen vuorokauden ympäriinsä ollut Herran yksityisopetus koulussa, monien viimeksi kuluneiden kuukausien aikana, seitsemänä päivänä viikossa. Jokunen lannistuksen vuorokausi on ollut silloin tällöin, jolloin kaikki on pysähtynyt. Mutta silloin kun ei niin ole, olen suurinpiirtein koko aika ollut miettien Hänen sanojaan, ja työstäen niitä. Ja niitä sanoja olen sitten kirjoittanut tännekin. Kaikki kirjoitukseni siis ei ole omia aivoitelmia, vaan Herran opetustekstiä. Ja Hän on todella vienyt eteenpäin minua. Ja myös Hän on opettanut minua kirjoittamaan, ja lähestymään oikein asioita ja myös oikealla tavalla suorasti. Hän on opettanut ja kouluttanut minua, Hän on kaiken aikaan saanut.

Ajatelkaapa - Vain kolme vuotta Jeesus opetti opetuslapsiaan, ja se riitti siihen että heistä tuli alkuseurakunnan perustajia. Se riitti, tarvittiin vain lisäksi voitelu, Pyhältä Hengeltä. Vain kolmen vuoden pätevyys koulutus Jeesukselta riitti. Nyt on Pyhä Henki opettajamme. Jeesus sanoi, että Hän lähettää Pyhän Hengen mm. opettamaan, puolustamaan ja nuhtelemaan meitä. Voimme todella olla Jeesuksen yksityiskoulussa tässäkin ajassa Pyhässä Hengessä. Ihan vaikka kellon ympäri. Mitä enemmän, sen parempi. Myös mitä useammin - sen henkilökohtaisemmin opit tuntemaan Jeesusta, sekä rakastamaan Häntä. Ja sen otollisempi olet Hänelle, niillä avuilla mitä sinussa on, voit todella alkaa palvelemaan Häntä.

Eräs asia on myös mielessäni tässä mainita. Nimittäin se että on joku uskovien yhteisö, jossa on joukossa luopioita ja uskonnollisia ihmisiä. Niin suurimpia älömölön julistajia on juuri nämä mainitsemani henkilöt. Tuntuu että ei todellakaan ole mitään Jumalan pelkoa ja kunnioitusta olemassa. On todella outoa, että uskovat eivät puutu asioihin, ja laita sellaisia ojennukseen. Ihan kuin millään ei olisi väliä, vieläpä osoittavat hyväksyntää. Todella paha asia! Uskovien jos kenkä vastuulla on laittaa kuri ja rajat asioille. Nykyään ei ole kuria misssään muodossa. En puhu fyysisestä toimenpiteestä, vaan radikaalisesta linjasta, jolla sidotaan jonkun suu.

Sellaista Jumalan pelkoa tarvitaan tähän maahan, että kukaan ei uskaltaisi olla uskonnollinen! Että kukaan ei uskaltaisi leikkiä uskonasioilla, vitsailla niillä. Että kukaan ei uskaltaisi tulla vesittämään Jumalan Sanaa. Että kukaan ei uskaltaisi pelleillä ikuisilla ja Pyhillä asioilla! Että kukaan, jolla on ruokoton kieli ei pääsisi Pyhien yhteyteen, ei leivän murtoonkaan. Että yksikään joka on jumalaton ei uskaltaisi lausua mitään poikkeavaa mielipidettään uskovien seurakunnan kokoustilanteissa. Vaan olisi nöyrä ja hiljainen. Tarvitaan elävä usko. Kaikki kaapukristillisyys saa kadota! Aito esille!

Aito Jumalan vesittämätön Sana kunniaan. Aito Jumalan Sanan nälkä takaisin ja kunniaan. Armolahjat kunniaan. Paasto on välttämätöntä, se kunniaan myös. Vähemmän turhia kampanjoita. Enemmän rukousta ja paastokampanjoita. Enemmän itkua ja parannusta. Enemmän radikaalisuutta. Vähemmän naurua ja turhamaisuutta. Vähemmän korvikkeita ja harrastuksia ja ilonpitoa. On paljon tarjontaa maailma täynnä. Huvia ja ruokaa ja kehon asioita. Mutta nekin on paljolti turhia! Kun pääsee todella Jumalan tuntoon, niillä ei ole paljoakaan väliä. Ne ovat turhuus-gategoriaa. Eikö sielu ole enemmän kuin ruumis ja sen rakentuminen hengellisesti?!

Aito Pyhitys elämä kunniaan. Veren evankeliumi kunniaan. Naiseus ja miehuus ja avioliitto kunniaan. Ilot ja huvit on maailmasta ja maailmassa. Mutta sensijaan ihminen ei tarvitse paljon melua ja iloa. Vaan Jumalan läsnäolon. Hänessä on rauha, tarkoitus, Pyhyys, ilo, usko, toivo, rakkaus, terveys ja elämä. Uskovan ei tulisi seurustella maailman kanssa, vaan Jumalan kanssa. Uskovan tulisi olla lähetetty pimeään maailmaan valoksi, ei ollakseen pimeys - pimeydelle. Maailmaan mukautuvaisuus ei ole Herran tahto. Ajatelkaapa - ei Jeesus pelannut ja huvitellut maailman hömpötyksillä, kuten ei apostolitkaan, eikä Herran opetuslapsetkaan. Kuten ei vanhan liiton Pyhätkään. Pidä hauskaa jos haluat - mutta turhuutta se on.

Tarvitaan uudistusta! Jokainen uskova tarvitsee sitä, kukaan ei ole koskaan täysin oppinut ja pyhittynyt tässä ajassa. Kaikki teeskentely ja mielistely pitää lakata. Kaikki juoruaminen ja uteleminen pitää lakata. Kaikki korvike-elämä pitää laittaa pois. Kaiken tekemisen pitää olla Herran hyväksymää, ei mitään sellaista, jota Hän ei hyväksy. Kaikki pitää tehdä ja toimittaa Herran kunniaksi. Kaikki panettelu ja arvostelu, karismaattisia Jumalan palvelijoita kohtaan pitää laittaa pois. Tulee julistaa synnit synneiksi, eikä kutsua niitä heikkouksiksi - vaan synti on synti! Tulee laittaa ahneus ja himot ja hillittömyys pois. Mutta miten se onnistuu? - Ala himoitsemaan ja tavoittelemaan sen sijaan elävää Jumalaa ja Pyhää Sanaa. Tuossa on ainoa vastaus ja vain se on oikea resepti.

Tämä maailma kyllä ei paljon tue tätä asiaa. Jos menet kauppaan, himot syttyvät heti. Jos avaat telkkarin, se nielee mielesi heti paikalla. Jos katsot mainoksia, himosi syttyvät heti. Jos menet ulos, silmäsi näkevät heti pahaa, ja se vaikuttaa. Jos menet eriseuraan, jotain aina tarttuu. On oltava Jeesukseen kätketty, että voi hillitä itseään. Pitäisi olla sellainen aika, jolloin ei ollut tälläistä monitarjontaa mitä nykyään. Ei riitä yksi imuri, auto, tai muu teknillinen väline, vaan niitä kehitetään joka vuosi pari uutta mallistoa kutakin merkkiä kohti vähintään ja uusia tulee koko aika. Mikä tätä kehittää?, - ahneus! Pitäisi olla yli-ihminen että voi olla näistä vaikutuksista täysin vapaa. Monille rahattomuus on siunaus ja useille raha on kirous.

Paljon on turhaa.. paljon on turhaa.... oletko sinä osallinen siihen? Kehitätkö sinä turhaa työksesi? Missä on mielesi, missä on sinun sydämesi? Mitä ajattelet ja mitä puhut, sitä täynnä on sydämesi. Onko suusi täynnä Jumalan maustamia sanoja? Onko suusi täynnä vain levotonta puhumista, juoruja, tai tämän maailman turhamaisuutta ja juonia? Missä onkaan sydämesi todellisesti? Mitä puhut, siellä on sydämesi. Puhdas sydämiset ovat ainoastaan otollisia Herralle, sellainen jolla ei ole pimittynyt maailmallinen mieli ja kaksimieliset huulet, jotka puhuvat vilppiä. Ainoastaan puhdassydämiset saavat periä Jumalan valtakunnan. Herra käyttää vain kelvollisia palvelijoita, kunniansa tähden.

-- -- -- -- -- --- -- -- ---

---

---- -- -- -- -- -- -- -- -- - -- -- -- -- -- --- -- -- - -- --- -- --

Seuraava ylistyslaulu alkoi virrata mielessäni juuri äsken:

"Maksettu on velkani mun. Ylistys olkoon Ristiinnaulitun.
Henkesi on voimani mun.Ylistys olkoon Ristiinnaulitun.
Luonasi on kotini mun. Ylistys olkoon Ristiinnaulitun."

-- -- -- -- -- --- -- -- ---

---

---- -- -- -- -- -- -- -- -- - -- -- -- -- -- --- -- -- - -- --- -- --

23.4.2006 klo.11:38 alk...

Kykenetkö erottamaan väärässä ja epäraittiissa hengessä olevan uskovan, sekä aiheet ja motiivit, jotka eivät ole nöyriä ja Jumalasta viljeltyjä? Eikö vain, että meidän tulee olla valvovia ja Pyhällä Hengellä täyttyneitä uskovia? Mikäli on täyttymätön, on todellakin aivan turha sanoa yhtään sanaa ketään vastaan, sillä silloin se on aivan varma että silloin se tulee itsestä. Mutta on niinkin, että puhuessamme, julistaessa , ja kirjoittaessamme Jumalasta ja Kristuksestamme (nöyrällä ja Jumalan Sanaa koroittavalla sävyllä), sekä rukoillessammekin /palvoessa Häntä, me koko ajan täytymme Hänestä - todella. Mutta mikäli puhumme väärässä Hengessä (ylpeä, panetteleva, pätevä), eli siis asenteessa, joka on lihaa, niin se ei rakenna, vaan karkoittaa Hengen täyteyden, parannus on myös edellytys jatkuvalle Hengen täyteydelle.

Ilman Hengen täyteyttä on mahdotonta olla otollinen ja valvova Kristitty, sekä todella Jumalan raittiille Sanalle kuuliainen. Kuuliaisuus kehittyy Jumalan pelosta ja Häneen rakastumisestaan. Ilman nöyryyttä se on mahdotonta. Meidän ja niiden jotka olemme vahvempia uskossa (syvemmällä Jumalan Sanassa ja sen omaksumisessa) tulee rohkaista heikompia, ja tukea heitä kannustamalla. Mutta myös oikaista ja moittia niitä jotka ovat kurittomia ja väärämielisiä. Sekä ne jotka eivät osoita nöyrtymistä Jumalan Sanalle, monenkaan osoituksen jälkeen, erottaa joukosta tai olla kuten sellaista ei olisikaan. Tämäkin rakkaudessa, ja sen ihmisen parhaaksi, mutta sekin rakkaudella ja ankaruudella selvitettäköön sille, ennen sen tapahtumista. Parhaassa tapauksessa henkilö saattaa havahtua siinä silmänräpäksessä.

Moni tietenkin ajattelee Kristuksen ruumiista /seurakunnasta siten, että antaa kaikkien kukkien kukkia, Herra karsii. Mutta apostolisen ajan seurakunnan ollessa kysessä, Pyhä henki puhui ja valitsi ja yhdisti, ja silloin toimittiin niin, että pysyi järjestys, ja niitä mahdollisia tuhon siemenen kylväjiä ei ollut joukossa. Ne erotettiin. Onko se sitten ihmispelkoa, kun ei uskalleta olla radikaaleja, pelkästään Jumalalle kuuliaisia? Kaikenlainen suvaitsevuus aate on nyt muotia ja sulautunut kristilisyyteen. Mutta Jumala on suvereeni, ei suinkaan suvaitsevainen. Ja meidän pitää pukea yllemme Kristus ja Hänen mieli. Eikä olla suvaitsevaisia ja katsoa syntiä läpi. Armo ei ole suvaitsevaisuutta!

Tulin ajatelleeksi että seurakunnissa olisi hyvä pitää jäsenistöstä tietynlainen katselmus, eli jokainen kutsutaan haastetteluun jossa hieman selviää mikä on uskonlaita. On monia jotka luultavasti on vain pelkästään kirjoilla, ja elää luopioina ja langenneina. Mutta mitäpä jos ei mitään yhteyttä saa? Onko jäsen sitten kitkettävä pois. Kristuksen ruumiin tulisi olla koostunut aktiivisista soluista, ei kuolleista ja passivisista. En nyt tarkoita että kaikki työskentelevät seurakunnan tehtävissä, jonkun lähetyskenttä on seurakunna ulkopuolella, esim. nettievankeliointi, solut tms... Nykyään tosin enää harvat seurakunnat ovat itsenäisiä, vaan kaikki on liittyneet osaksi isoa päätävää organisaatiota. En tiedä onko sen tavoite että Kristus ohjaa, vai että ihminen. Epäilen jälkimmäistä vaihtoehtoa. Voisin väittää että seurakunnat ovat organisoitumassa, aivan kuten euroopan maatkin, yhdistyivät ja sulautuivat yhteen. Menettivät oman äänensä ja politiikkansa.

Voiko enää mikään seurakunta tehdä omia päätöksiä, vaan onko niin että suurempi organisaatio on tässäkin kyseessä ja ratkaisemassa asioita. Siis kaikki pitää mennä isomman, hidastavamman ja monimutkaisemman tahon kautta. Mihin iso organisaatio pyrkii? Ymmärtääkseni jonkinlaiseen kontrolliin ja jonkinlaisen hyödyn tai helppouden tavoittelemiseen. Onko Kristus todellakaan seurakunnan pää, vai mikä sitten? Kenen puoleen seurakunta kääntyy? Jumalan puoleen vai...? Apostolisella ajalla jos oli ratkaisemattomia asioita, seurakunta paastosi ja rukoili. Se avasi tien Jumalan viisaisiin ratkaisuihin. Keneen nykyään turvaudutaan ja tukeudutaan? Mistä sellainen johtuu? Mitkä on nykyään seurakunnan arvossa pitämät kriteerit? Mihin uskotaan ja mihin kaikki perustuu. Jumalan Sanahan on hyvin yksikertainen. Hyvin suora.

Joka uskoo Jumalan Sanaan sellaisena kuin se kirjoitettu, sille se on hyvin suora ja selkeä. Se ei tarvitse uusia moderneja käännöksiä, vaan ymmärtää Jumalan Sanan ilmoituksen sellaisenaan. Sille Jumalan Sana ei ole pykäläviidakko. Mutta tosin on niin, että Sanaa saa ja voi ja pitääkin tarjota monipuolisesti esille. Koska monilla on erilainen ruokahalu ja sietokyky. Mikäli jollakin seurakunnalla on oma näky ja visio, jonka Jumalan Henki on sille osoittanut, voiko enää uskovien yhteisö olla sille uskollinen, vaan tarvitaanko siihen isomman organisaation hyväksyntä? Eikö Jumalan Henki ole jo riittävän suvereeni? Minusta ollaan eksytty pahasti, jos seurakuntaperheellä ei voi olla enää omaa Jumalan antamaa näkyä, ja seurakuntaan asetettujen vanhemmiston jäsenten päätösvaltaa, Kristuksen alamaisuudessa.

Itse en pidä Raamattu 1992 -väännöksestä, jossa on jo poikettu alkuperäisestä dynaamisen suorasta ja raikkaasta ydinsanomasta. Myöskään en pidä seurakuntien rekisteröitymisestä valtiollisesti virallisiksi yhdyskunniksi. Vierastan todella kaikkea sellaista, mikä on ihmisen aikaansaannosta ja asettamaa. En halua olla osallinen sellaiseen. Jos tilanne vaatii, siirryn vaikka babtisteiden riveihin. (babtistismi on upotuskastetta) En halua kuulua mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan. En halua kulkea plakaatti pään päällä, missä lukee "uskonnollisuus". En myöskään halua kulkea plakaatti pään päällä, missä lukisi "luterilaisuus". Vaan ennemmin nasaretilaisen Jeshuan kyltti. Jeesus on tie, totuus ja elämä etsivälle ja sille joka uskoo.

Uskonnollisuus on Jumalan vihollinen, se on vaate tai aate. Se ei ole elävää uskoa, vaan ainoastaan aate. Se on vain aatteellinen liike. Se hyväksyy jumalattomat ja uskovat, kunhan heillä on sama aate. Uskonnollisuus on muotomenoja ja hyvinkin mukautumista maailman aikaan ja kulturismiin. Kun joku uskosta tietämätön mainitsee kommenttinsa tai kysymyksensä minulle muotoon - että sinä (siis minä) uskonnollisena ihmisenä olevana.. - niin joudun aina korjaamaan että en ole sellainen, vaan elävästi uskossa. Sillä uskonnollisuus on kuollutta ja Jumalan vihollinen, sellainen en tahdo todellakaan olla, ja kulkea sellainen kyltti pään päällä. Vaan Kristus, elävän Jumalan poika on minun Herrani ja minun pääni ja aivoittelijani.

Sitä ihmettelen miksi Helluntaikansa on ottanut uuden raamatun käännöksen itselleen opastajaksi ja opuksekseen? Miksi aina tahdotaan mukautua maailmaan? Ottaa joku kyltti päälle ja ottaa sellainen Sana vastaan, minkä on sellainen ryhmä koostanut, missä on ties minkäkinlaisia ihmisiä. Raamattua ei kelpaa kukaan muokkaamaan, jonka sydän ei ole oikeassa asenteessa Jumalaan nähden ja kunniota Jumalaa ja ole nöyrä, sekä korosta sen alkuperäistä arvokasta sanomaa. Jumalan Sana on syntynyt Pyhän Hengen vaikuttamana, niin sitä tuleekin tutkia Pyhässä Hengessä, muutoin sitä ei voi sisäistää. Jos lähdetään omassa tietävyydessä, ilman elävää uskoa, Jumalan Sanaa modernoimaan, tuleekin Jumalan Sana teholtaan vähennetyksi.

Lk 10:25-27 Ja katso, eräs lainoppinut nousi ja kysyi kiusaten häntä: "Opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?" 26 Niin hän sanoi hänelle: "Mitä laissa on kirjoitettuna? Kuinkas luet?" 27 Hän vastasi ja sanoi: "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi".

* * *

Mt 19:16-21 Ja katso, eräs mies tuli ja sanoi hänelle: "Opettaja, mitä hyvää minun pitää tekemän, että minä saisin iankaikkisen elämän?" 17 Niin hän sanoi hänelle: "Miksi kysyt minulta, mikä on hyvää? On ainoastaan yksi, joka on hyvä. Mutta jos tahdot päästä elämään sisälle, niin pidä käskyt." 18 Hän sanoi hänelle: "Mitkä?" Jeesus sanoi: "Nämä: 'Älä tapa', 'Älä tee huorin', 'Älä varasta', 'Älä sano väärää todistusta', 19 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi', ja: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'". 20 Nuorukainen sanoi hänelle: "Kaikkia niitä minä olen noudattanut; mitä minulta vielä puuttuu?" 21 Jeesus sanoi hänelle: "Jos tahdot olla täydellinen, niin mene, myy, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa; ja tule ja seuraa minua".

* * *

Mt 19:27-30 Silloin Pietari vastasi ja sanoi hänelle: "Katso, me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua; mitä me siitä saamme?" 28 Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: siinä uudestisyntymisessä, jolloin Ihmisen Poika istuu kirkkautensa valtaistuimella, saatte tekin, jotka olette minua seuranneet, istua kahdellatoista valtaistuimella ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa. 29 Ja jokainen, joka on luopunut taloista tai veljistä tai sisarista tai isästä tai äidistä tai lapsista tai pelloista minun nimeni tähden, on saava monin verroin takaisin ja perivä iankaikkisen elämän. 30 Mutta monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi, ja monet viimeiset ensimmäisiksi."

-- -- -- -- -- --- -- -- ---

---

---- -- -- -- -- -- -- -- -- - -- -- -- -- -- --- -- -- - -- --- -- --

Siteeraamani raamattuversiot:

wwBible haku: http://www.wwbible.net/php/biblesearch.php3
RAAMATTU 2005: http://www.nettiseurakunta.net/2005

[ Hb 11:27. Uskon kautta hän jätti Egyptin, pelkäämättä kuninkaan vihaa — hän aivan kuin näki sen joka on näkymätöntä, ja siksi hän kesti. ]

[ 2Kr 4:18. kun me emme katso näkyviä asioita, vaan näkymättömiä — sillä näkyvät ovat väliaikaisia, mutta näkymättömät ikuisia. ]

[ Kl 1:15. ja Hän on näkymättömän Jumalan kuva, kaiken luomakunnan esikoinen. 16. Hänessä nimittäin luotiin kaikki mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä, näkyvät ja näkymättömät, niin valtaistuimet kuin valtasuuruudetkin, niin hallitukset kuin vallatkin — kaikki on luotu Hänen kauttaan ja Häneen. ]

* * *

Mt 6:21 Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi.

Ps 84:3 Minun sieluni ikävöitsee ja halajaa Herran esikartanoihin, minun sydämeni ja ruumiini pyrkii riemuiten elävää Jumalaa kohti.

Ps 119:20 Minun sieluni hiukeaa ikävöidessäni alati sinun oikeuksiasi.

Ps 119:40 Katso, minä ikävöitsen sinun asetuksiasi; virvoita minua vanhurskaudellasi.

Ps 119:81 Sinun apuasi minun sieluni ikävöitsee, sinun sanaasi minä panen toivoni.

Ps 119:82 Minun silmäni ikävöitsevät sinun sanaasi; minä kysyn: "Milloin lohdutat minua?"

Ps 119:174Minä ikävöitsen pelastusta sinulta, Herra, ja sinun lakisi on minun iloni.

Jes 26:9 Minun sieluni ikävöitsee sinua yöllä, minun henkeni sisimmässäni etsii sinua varhain..

* * *

[ 2Kr 5:1-4 Me nimittäin tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen asumuksemme hajotetaankin, meillä on asuinpaikka Jumalalta, ikuinen asumus taivaissa, jota ei ole tehty käsin. 2. Sen vuoksi me huokailemmekin tätä asiaa, kaivaten pukeutua taivaasta tulevaan asumukseemme — 3. ja kun me olemme pukeutuneet, meitä ei enää havaita alastomiksi. 4. Sillä me jotka olemme tässä asumuksessa, huokaamme raskautettuina, koska emme tahdo riisuutua vaan pukeutua, jotta elämä nielisi sen mikä on kuolevaista. ]

-- -- -- -- -- --- -- -- ---

---

---- -- -- -- -- -- -- -- -- - -- -- -- -- -- --- -- -- - -- --- -- --

Siteeraamani raamattuversiot:

wwBible haku: http://www.wwbible.net/php/biblesearch.php3
RAAMATTU 2005: http://www.nettiseurakunta.net/2005

[ Luuk. 6:5 & Matt. 12:8 Ja hän sanoi heille: - Ihmisen Poika on sapatin herra."]

[ Jes. 58:13 Jos sinä pidätät jalkasi sapattia rikkomasta, niin ettet toimita omia asioitasi Minun Pyhäpäivänäni, vaan kutsut sapatin ilopäiväksi, Luojan Pyhäpäivän kunnioitettavaksi ja kunnioitat sitä, niin ettet toimita omia toimiasi, et aja omia asioitasi etkä puhu joutavia, silloin on ilosi oleva Luojassa. ]

21.04.06 alk...

Sapattina saa olla epäitsekäs ja tehdä hyviä tekoja. Mutta ei tehdä pahaa, ei olla työssä jossa motiivina on raha tai itsekkyys. Kaikki mikä on itsekästä pitää laittaa silloin bannaan. Sapatti on Herran päivä. Jumala lepäsi seitsemäntenä luomispäivänään ja Pyhitti sen. Meidän tulee myös Pyhittää sapatti ja olla itsekin Pyhitettyjä silloin Hänelle. Jeshua on Sapatin Herra.Sapattina pitää kaikki tehdä Herran nimen tähden. Se ei ole päivä itseä varten, vaan Herralle pyhitetty päivä. Jolloin Herrassa voi tehdä hyvää, auttaa ja palvella. Ilman omaa hyödyn tavoitetta, vain ainoastaan Herran tähden. Se ei ole ihmisen päivä, vaan Herran päivä. Ihminen voi pitää toisen päivän itselleen, mutta Sapatti on Herran päivä. Sapatti on lauantai, ei sunnuntai.Toki voit pitää lisäksi sunnuntain omana lepopäivänäsi,. Mutta Herran päivä on lauantai.

Sapatti alkaaperjantaina auringon laskiessa ja päättyy lauantaina auringonlaskiessa. Ja tämä on Israelin vyöhykkeen mukaan noudatettavissa, koska kaikki alkaa Israelista. Eli siellä aurinko laskee 19.00. Näin minä ymmärtäisin tämä asian. Juutalaiskalenterissa vuorokausi alkaa aina illalla. Israel on päiväntasaajan seutua, joten siellä auringonlaskut pysyvät toistuvat kuukaudesta toiseen suunnilleen rytmissään. Eivät kahdeksan tunnin haitarilla kuten täällä pohjoisessa. Mutta tässä yhteiskunnassa vallitsee maailma, mutta me uskovat Pyhät, me emme ole maailman alaisia, vaan Jumalan Sanan. Mikäli pakana viettää lauantaita - lepopäivänään, se on silloin yhtä hyödytön kuin sunnuntai, koska silloin kiroillaan, himoitaan ja ollaan Jumalan kieltäjä. Sinä uskova Pyhä, puhdista suusi, ajatuksesi, ja olkoon motiivisi Herran mielen mukaisia, muuten Sapattisi on turmeltunut ja turha, kuin pakanoillakin.

* * *

[ Joh. 14:15 Jos te rakastatte Minua, niin te noudatatte Minun käskyjäni. ]

[ Joh. 14:15 Jolla on Minun käskyni ja joka noudattaa niitä, hän on se joka rakastaa Minua. Ja joka rakastaa Minua, hän tulee Minun Isäni rakastamaksi, ja myös Minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle." ]

-- -- -- -- -- --- -- -- ---

---

---- -- -- -- -- -- -- -- -- - -- -- -- -- -- --- -- -- - -- --- -- --

Ajatelkaa pitkäperjantaita, oli alkamassa sapatti ja ristiinnaulitut piti ottaa alas risteiltä, sillä sapattina ei saanut tehdä työtä ja rangaista kuolemalla. Ja tämä piti tehdä ennen auringon laskua. Siis kun Jeshua (Jeesus) oli ristillä ja tuli pimeys, ja esirippu halkesi. Hän oli ja on Sapatin Herraa, joka uhrasi Henkensä, lihansa ja verensä puolestamme. Siirrytään nyky-aikaan: Sapattina heti pitkäperjantain jälkeen ihmiset kulkevat asioilleen, kauppoihin, pubeihin, porttoloihin, television ääreen, riettauksiin ja sotiin ja tappeluihin. Menevät kauppoihin himoiten ruokaa, ja ahmivat minkä ehtivät. Näin on ikävä kyllä. Minäkin söin, ja olen siitä surullinen.

Siirrytään pitkäperjantain jälkeiseen päivään takaisin: Koko Jerusalem hiljentyy. Ihmiset itkee Jeesusta, ja kokoontuvat peloissaan yhteisiin tiloihin. Että heitä ei Jeesuksen seuraajina myös tapeta mestarinsa tavoin. Ulkokullatut hierovat kämmeniään ja menevät pyhäkköihinsä, harjoittamaan riuaalejaan. Ja esirippu on koko sen ajan revenneenä ylhäältä alas asti sapatin kulissina. Kunnioitetaanko Jumalaa tänä aikana todellisesti? Vai sanotaanko ainoastaan niin huulillamme, mutta sydän on täynnä petosta ja valhetta. Sillä jos joku totuuden tekisi, se henkilö olisi kuuliainen Hänen sanoilleen sydämestään, eikä vain huuliltaan ja teoiltaan.

Jumala ei kumonnut sapattia, Jeshuan ristiin naulitsemis-vuorokautena. Eihän sitä tehnyt, ei Hän muutu, Hän pitäytyy Sanaansa uskollisesti. Ja kuten Hän toimii, tulee meidän Pyhienkin toimia, olla Hänelle uskollisia ja samanmielisiä kuin Hänkin on. Jumalan kaikkeinpyhin lähti Pyhäköstä, maanpäältä - Jumalan uhratessa Kristuksen, karitsansa ristillä, jolloin sijaisuhrit lakkasivat, koska Kristus tuli ainoksi sovitukseksi ihmisen ja Jumalan välille. Toiseksi fyysinen alttari tuli muinaisesineeksi, sillä nyt sydämemme on uhrialttari Herralle, joilla palaa Pyhän Hengen tuli ja suitsutus. Vanhan liiton aikana uhrattiin synti, katumus ja kiitos uhreja ym..

Sydämemme alttari on Jumalan alttari. Ajatelkaapa Eliaa, tilanteessa jossa oli vääriä pappeja, jotka viiltelivät itseään, saadakseen Jumalan tulen lankeamaan alttareilleen. Mutta Elia kaatoi vettä alttarillensa, ja Jumalan tuli lankesi ja kulutti veden. Ajatelkaa, Sydämemme alttari voi todella erittää Jumalan suitsutusta, tuoksua, me voimme tuoda Jumalan ihania Sanoja. Voimme olla Hänessä kastuneita, syttyneitä, öljyttyjä ja Hänessä tuoksuavia. Voimme uhrata syntimme Hänelle, tunnustaa ne Hänelle. Voimme uhrata oman lihan mielemme ennen Hänen eteen tuloansa kaikkeinpyhimpään. Ajatelkaapa, vanhan liiton aikana kukaan saastainen ei saanut koskea Pyhiin esineisiin, sen ylitse kävi kuoleman tuomio. Kukaan muu kuin Pyhittynyt ei kelvannut.

Tänäkään hetkenä, et pääse kaikkeinpyhimpäään, kirkkauden Luojan eteen, ilman Pyhitystä, ilman Kristusta, ilman uhria. Ilman veren pesua - et pääse kaikkeinpyhimpään. Moni ajattelee Taivaan Isää, että Hän on niin suppea, ja että saastaisena voisi olla Hänelle otollinen ja että Hän vastaisi ja katsoisi suoraan. Ei niin - Hän on niin Pyhä, että Hänen eteensä ei pääse ilman olemista kristuksessa. Hänen muotonsa pitää olla täyttä meissä, että voimme todella viipyä kaikkeinpyhimmässä, missä ei ole aikaa ja rajaa. Jesajan profetiat ovat tänä päivänä voimassa, ne ovat tulevia ja nykyisiä ennustuksia. Vanha testamentti ei ole haudattu, Jumalaa ei ole haudattu, Kristus nousi haudasta. Hän on tänä päivänä sama Herra kuin aina on ollut - Hän on Sana ja hän on Sama.

Sapatissa ja paastossa on aivan samankaltaiset neuvot Jumalan Sanassa. Siksi koska ne ovat kummatkin Herralle erotettuja ja Pyhiä asioita. Kaikki mikä on erotettua ja Pyhää, niihin pätee samat säännöt. Jos sapattina tahallasi alat tekemään pahaa Herran silmissä, sapattisi on pilalla. Samoin paastosi päivä. Kun paastoat Pyhästi, niin et ole katso televisioita, himoitse ruokaa, puhu typeryyksiä. Vaan erotat itsesi maailmallisuudesta. Silloin paastosi ja sapattisi ovat otollisia Herralle. Mutta tee parannusta, vaikka olisit epäonnistunut. Miksi et voi katsoa televisiota? - siksi koska se on korvike. Unohdat heti Jumalan kun alat sitä katsoa. Se on tällöin tullut erottamaan sinun ja Jumalan sopimuksen, Hän ei pura sitä, vaan sinä voit sen purata.

- et toimita monia asioitasi
- et puhu ja kuuntele joutavia
- annat omastasi
- teet hyvää ja uhraat
- et tee siitä julkista showta
- et turmele sisintäsi
- et katso telkkaria
- et etsi omaa etuasi
- pyhität itsesi ja asiasi

-- -- -- -- -- --- -- -- ---

---

---- -- -- -- -- -- -- -- -- - -- -- -- -- -- --- -- -- - -- --- -- --

Onko sitten meille uskoville Pyhille niin vaikeaa olla uskollisa Jumalan Sanoille ja niitä noudattaa? Kun olemme tulleet totuudesta tietoisiksi, miksi syljemme sen ulos? Miksi se ei kelpaa meille? Mitä me silloin teemme Jumalan Sanalle, Hän tekee meille sen, mikäli tahallamme kiusaamme Häntä. Avaako Hän sinulle oven Karitsan hääkutsuille, pääsetkö sisälle? Sapatti on karitsan Juhla, rakastatko Häntä? Jos rakastat - noudatat Jumalan Sanaa ja tutkit sitä sydämessäsi päivät ja yöt. Mikäli rakastat Luojaasi ja Hänen teitään, Sana peittää / levittää tien eteesi kuin aukean, Sana on sinun elämäsi suola ja virkistys.

Tänä päivänä uskova kauhistuu jos joutuu yhdenkin päivän olemaan ilman tavanomaisia tottumuksia ja rutiiineja. Ihminen on niin samaistunut maailmallisuuteen. Pitäisi kaikki kääntää nurin, jotta Jumala voisi kaavoittaa kaiken uudeksi. Uskova on niin kovin mukautunut maailmaan. Koko maailman kulttuuriin. Kuka tahtoo mukautua Jumalan Sanaan ja niihin vanhoihin Pyhiin arvoihin, mitkä Hän on asetttanut? Kuka niin paljon rakastaa Luojaa, että tahtoo pitää niitä omina arvoinansa, omaksua ne sydämessään? Tänä päivänä sana- Paasto, saa uskovan paniikin valtaan, ihan hysteeriseksi ja hyökkäämään selityksillä koko valtavaa aarretta vastaan.

* * *

[ 3Ms 23:32 Se on oleva teille levon päivä, kurittakaa itseänne paastolla. Kuukauden yhdeksäntenä päivänä illalla, illasta iltaan, pitäkää tämä sapatti." ]

Mutta paasto on myös Jumalan asettama - se on! Se todella on. Olisi kaikkein siunatuinta, mikäli voisi sapatin ja paaston yhdistää. Se olisi kaikkein suotavinta. Paasto on erottautumista Jumalalle. Tulet tuntemaan Jumalaa todella - todella syvästi sen kautta. Se on todella - rikas rikas kokemus ja uhri. Sitä uhria, Jumala rakastaa ja sitä Hän tahtoo jalostaa ja käyttää. Paasto ei ole kidutusta, vaan vapautta, ihan valtavaa vapautta kehollisesti, elimistöllisesti ja hengellisesti. Miksi uskova on maailmaan kätketty, ei Jumalaan? Miksi uskova on kuuliainen maailmalle, eikä Jumalalle?

Maailma juoksuttaa ihmistä ja kontrolloi. Sen uskova hyväksyy, mutta Jumalan sanan kontrollin alle ei tahdota tulla. Miski on näin? Maailman houkutukset on helppoja, niihin voi vaan hypätä sisälle, mutta siinä ei ole vapaus, vaan kahle. Siinä on vapus, että suostuu Jumalan Sanan alle ja sisälle. Vaan siinä täytyy olla nöyrä pysyäkseen siinä ja ollakseen siinä. Maailma kasvattaa ylpeyttä, sabotoi Jumalan Sanaa, sillä maailma on vihollisuutta Jumalaa vastaan. Mutta Jumala haluaa että uskova luopuu siitä ylpeydestä, ja suostuu Hänen alamaisuuteen. Jumalassa on ainoastaan uskovan vapaus. Jumalan Sana on koko elämäksi - iankaikkisesti.

* * *

[ Matt. 6:25,31-33. Sen vuoksi minä sanon teille: älkää olko huolissanne [maallisesta] sielustanne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Eikö sielu ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? 31-33. Älkää siis olko huolissanne sanoen: "Mitä me syömme?" tai: "Mitä me juomme?" tai: "Millä me itsemme vaatetamme?" Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan. Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan. ]

Sapatti ei ole rituaaleja.. se on vain Herralle erottautumista.. Hänen taajuudellaan olemista, Hänen kunniottamistaan ja lepoa murheista ja huolista. Se on lepoa Herrassa, luovuttautumista Hänelle. Mikäli sapatti pidettäisiin suomen leveys-asteen mukaan. Sapatti alkaisi kesällä juhannuksen aikoihin perjantaiaamuyönä klo 0 1.00 ja päättyisi lauantai yönä samaan aikaan. Eli siis perjantai olisi toisin sanoen sapatti. Koska aurinko laskisi vasta pikkutunneilla, eli launtain puolella, toisin sanoen sen pitäisi alkaa perjantain puolella, joten sen olisi pakko alkaa tosi tosi varhain. Ja se tietäisi poissaoloa työstä.

No, talvella Sapatti alkaisi perjantai 15.30, eli töistä olisi livahdettava jo puolilta päivin kotia ja että ehtii niitä asioita hoitelemaan. Sapatti loppuisi vastaavasti lauantaina 15.30. Joten ei kuulosta hyvältä. Joten ehdottomasti on valittava alkuperäinen aikataulu, israelin vyöhykkeen mukaan. Jerusalem on maailman napa. Se on maailman pääkaupunki, ei rooma suinkaan. Tämä on aika turhamaista funtsimista. Mutta ei mielestäni olo mikään muu pätevää kuin alkuperäinen ja että koko Messiaan seurakunta noudattaa sitä samaa alkuperäistä rytmiä, samaan aikaan maailman eri laidoilla, missä sitten ovatkin asettuneina.

22.04.06 alk...

Rooma on katolisuuden kehto ja paavin valtakunta, Jerusalem on sitä vastoin suuren Kuninkaan kaupunki. Joten emmekö olisi herrojen Herran Messiaan asetuksille kuuliaisia, eikä katollisille asetuksille, jotka ovat eksytyksestä saaneet traditionsa, joita koko maailma noudattaa nykyaikana, sekä pakanat että kristityt. Tietenkin tässä talous-yhteiskunnassa on vaikeaa noudattaa mitään eriävää elämäntapaa. Se on maailman mielestä fundamentalismia. Olisi hienoa mikäli voisi olla vain yksi seurakunta joka noudattaisi samoja Jumalan asettamia esimerkkejä ja arvoja.

Yksi seurakunta, jossa on yksi mielisyys Kristuksen Hengessä ja yksi Henki joka johtaa kaikkea. Yksi puhdas ja raitis ylhäältä ohjattu seurakunta, jonka pää on Kristus. Seurakunta joka arvostaa Jumalan Sanaa, ja pitää sitä kunniassa ja arvossa. Seurakunta joka ei tingi Jumalan Sanasta, Kristuksen ruumis joka palaa Jumalan alkulähteille, seuraamaan Mestarinsa ja opettajansa esimerkkiä. Joka ei enää tulkitse Sanaa seuraavilla tavoilla; "varmaan, ehkä, jos tai voiko?". Vaan joka ei kyseenalaista Sanaa, sillä he uskovat kuten se on kirjoitettu. Sillä Jumala on tosi Jumala.

* * *

Seuraava jae tuli nyt oitis mieleeni:

[ Joh 16:7 Kuitenkin Minä sanon teille totuuden: teille on hyväksi että Minä menen pois. Sillä jos Minä en mene pois, Puolustaja ei tule teidän luoksenne — mutta jos Minä menen, niin Minä lähetän Hänet teille. ]

Jumalan Sana ei ole arvoitus ja kompavisa, vaan se on salattu ymmärtämättömiltä ja pöyhkeiltä. Mutta kuuliaiset ovat niitä, jotka sen ymmärtävät, sillä ymmärtäväinen on nöyrä ja sen tähden kuuliainen. Ja kuuliainen on otollinen, sillä kuuleva ja ymmärtäväinen tietää mikä on Herran tahto. Jumalan Sana ei ole arpapeli. Jumala ei ole jaettavissa, Jumala on Yksi. Jumalan Sanaa ei voi manipuloida ja mitätöidä, joka niin tekee, on ymmärtämätön. Sillä sellainen joka kutistaa Jumalan Sanaa, sille Jumala on myös pieni ja salattu ja itse se ihminen on itselleen suuri omissa näkemyksissään.

Jumalan Sanaa ei puristeta kämmenissä, kuin arpapalleroita, ja heitetä maahan eteen ja toinen ottaa ne ja taas heittää. Jumalan Sana on kirjain, joka kuollettaa lihan ja himot - mutta joka elävöittää hengen ja sielun. Jumalan Sana on leikkaava ja erottava ytimet toisistaan. Toiselle Jumalan Sana on kuolemaksi ja tuomioksi, toiselle se on elämäksi ja pelastukseksi. Sen minkä Jumalan kirjain kuolettaa, sen Henki saattaa eläväksi. Mutta jossa ei Henkeä ole, pysyy kuolemassa ja sen alaisuudessa.

Jolla on ymmärrys, sillä on tieto. Jolla on tieto, sillä on myös perustus. Kaikki se tietää ja kaikki se kestää - koetuksetkin. Sellainen ei pelaa arpanappuloilla, vaan tietää varmasti mikä on syvyys, tiheys, pituus ja leveys. Jumalan Sana on ennaltamääräävä kaiken. Jotka ovat otollisia, ne Hän on kutsunnutkin. Mielettömät Hän on lähettänyt pois tyköään tyhjinä. Mutta vihamies purkaa / masentaa monen mielen, ja tyhjentää /mitätöi ne otolliset ja viisaat Sanat, mitkä Jumala kylvi otollisuuden aikoina. Varmasti se Sana, minkä Jumala antaa, se kasvattaa juuren, ja se tuhoaa epäuskon siemenet. Se muuttaa kovankin pellon eläväksi kukoistuksessaan.

Tämän maailman lapset eivät tee otollisia töitä, vaan viljelevät kehnoa satoa. Tämän vuosisadan kehnoin sato on nousemassa parhaillaan. Kuitenkaan se ei ole vaaraksi nille tottelevaisille lapsille, jotka kiitoksella viljelevät elävää satoa tähän pimenevään maailman aikaan. Pahuus lisääntyy, hulluus kasvaa ja enentyy. Laiskuus ja penseys tuhoaa seurakuntaa. Vaan sen asenne tulee muuttumaan. Se jäytää kuin sieni. Mutta karhu, iso karhu, joka on odottanut ja väijynyt, se tulee ja saartaa kansojen paljouden. Muut kansat ei tue. Vain on apu Kristuksessa ja hänessä ainoa turva.

[ Joh 16:13-14 Mutta kun tämä totuuden Henki tulee, Hän johdattaa teidät kaikkeen totuuteen — sillä Hän ei puhu omasta aloitteestaan, vaan Hän puhuu vain mitä Hän kuulee, ja tulevat asiat Hän ilmoittaa teille. Tämä korottaa Minut kunniaan, sillä Hän ottaa Minun omastani ja ilmoittaa teille. ]

RAAMATTU 2005 http://www.nettiseurakunta.net/2005

-- -- -- -- -- --- -- -- ---

---

---- -- -- -- -- -- -- -- -- - -- -- -- -- -- --- -- -- - -- --- -- --

22.04.06 klo. 11.05 alk...

Huomio on kiinnitettävä myös seuraavaan asiaan. Uuden liiton aikakausi (armon-aikakausi) alkoi Jeesuksen ristillä uhrautumisesta, ja esiripun revetessä, siis vanhan liiton aikakausi (lain-aikakausi) päättyi silloin. Myös uuden liiton ajanlaskun olisi pitänyt alkaa siitä, eikä Kristuksen syntymisestä. Tämän mukaan, mihin uskon, olisikin todella nyt kyseessä vasta vuosi 1973. (2006 - 33 = 1973) Kukakohan määritteli nykyisen kalenterin? Eiköhän vain varhaiskatolinen kirkko, sama joka asetti vauvakasteen ja siirsi sapatin sunnuntaille, myös asetti vuorokauden alkavaksi aamusta eikä illasta. Ja asetti viikon alkavaksi maanantaista. Myös asetti vuoden alkamisen tammikuusta, vaikka se on loka-marraskuun ajankohtana todellisesti, näin oli luomisesta alkaen tuhanssien vuosien ajan.

Kun tutkimme profetioita ja ajan merkkejä, on myös huomiotava tämäkin asia. Millenium on vielä edessä, monien vuosien päässä. Ihmisiä on koko-lailla petkutettu, että eivät ymmärtäisi ja valvoisi. Näin on kun laskemme todellisen uuden liiton aikalaskurin mukaan aikaa missä elämme. Oletko ajatellut koskaan, mikä on ihmisen merkittävin juhla? Onko se syntymäpäivä vain uudestisyntymä-päivä? Entäpä kun Kristus on kysessä? Eiköhän vain maailma juhli Hänen syntymää, eikä niinkään "se on täytetty" - juhlaa pääsiäisenä. Juhlitko sinä itse pinnallisia asioita, vai näkymättömiä. Missä pitäydyt? Tutkitko asioita, vai kuljetko samaan suuntaan kuin valtavirta? Etkö halua olla aarteen löytäjä, toisenlainen?

-- -- -- -- -- --- -- -- ---

---

---- -- -- -- -- -- -- -- -- - -- -- -- -- -- --- -- -- - -- --- -- --

Sapatti aiheisia linkkejä:

- http://koti.phnet.fi/petripaavola/Seitsemas%20paiva
- http://www.lahdenvapaasrk.net/docs/Saarnat/2003/kolmkask.htm

http://deitti.kotisatama.net/2005/intro.html
http://www.netmission.fi/index.php?show=boards

Minusta tuntuu että minun uskoni on kuin veden päällä kävelyä... se on ihmettä.

Päivääkään en voisi olla tälläinen kuin olen tässä elämäntilanteessa, kuin ainoastaan
Jeesuksen kantamana. Ja niiden sanojen mitä saan tuottaa ja syödä sitten.

Tämä on ollut tätä ihmettä jo pitkän aikaa. Jos menen jonnekin missä on kauheasti
mielipiteitä ja ivaamisia. Se on kuin myrskyyn joutuisi, ja alkaa vajota. Ei enää
näe Jeesusta, alkaa voimat hiipua ja upota. Mutta nyt - olen taas tyynellä vedellä.

Ja ihmettelen tätä. Tunnen olevani veden päällä. Allani on mahdottomuus.
Allani on jotain tyhjää.. johon voin vajota. Mutta olen Jeesuksessa, ja siksi en
uppoa. Tämä on ihmettä! Minä siis todella kävelen uskossa veden päällä,
se on ihmettä. Mahdotonta lihan käsittää.

Jos ei olisi Jeesusta johon turvaisin, olisin meren pohjassa. Minä ikäänkuin tarraudun
Jumalaan, minä ikäänkuin kiinnitän sieluni ja mieleni Häneen koko aika intensiivisesti.
En voi muuta, en voi muuta... sillä jos en luottaisi, niin vajoisin heti. Minä tiedän sen.
Minä en halua korvikkeita, vain Jumalan. Minä an halua muuta.
Minä en halua uimarenkaita. Minä kävelen, uskossa... Minä en tarvitse uimarenkaita.
Minua kantaa usko Jeesukseen ja Jumalan Sanat, jotka antavat minulle uskoa.

Se ole sitä että on pukeutunut Kristuksen mieleen ja että se otetaan pois välillä, siis eli Kristuksen mieli olisi vain naamio. Vaan se on sitä että Kristuksen mieli tunkeutuu itseemme, ja on meissä ja meitä. Sinua ja minua. Sellainen osa, jota ei voi leikata pois, eikä panna pois. Kristuksen mieli sulautuu itseemme. Se sulautuu mieleen - ja sieltä se vaikuttaa kaikkialle, päätöksiin ja tahtoon. Kristuksen Henki - Jumalan Henki joka kirkastaa Kristuksen Kunniaa aktivoi mielemme. Kristuksen mieli ohjaa tahtoamme, ei me Häntä. Jumala Henki meissä tekee sen. Jumalan Henki on sama, kuin Jeesuksessa lihansa päivinä. Jolle Hän on ainoastaan naamio, se otetaan, se temmataan pois hänen päältään ja yltään.

Kristuksen tulee olla meissä ja meidän Hänessä. Olla sulautuneena toisiinsa täydellisesti. Jumalan ja minun pitää olla erottamattomat. Eli mikään ei saa tunkea väliimme erotukseksi. Mielemme pitää olla yhtä. Kuten Jeesus oli yhtä Isän tahdon kanssa maailmassa missä Hän aikoinaan oli. Mihin oma mieli laitetaan? Mitä tarkoittaa käsite -mieli? Mieli on luonnetta, osa persoonaa, ihminen voi todellakin muuttua. Todellakaan Jumalalle ei mikään ole mahdotonta. Hän ei tunne mahdottomia käsitteitä. Ylpeästä voi tulla nöyrä, vihaa täynnä olevasta rakkaudellinen, itsekkäästä epäitsekäs. Niitä ei panna pois ja tuoda taas esille. Ne sulautuu ihmiseen. Myös Jumalan Henki mielen kautta vaikuttaa vahvasti tahtoon ja valintoihin.

Luonteemme ja mielemme ei muutu suinkaan itsestään, vaan luovuttautumalla Herralle tahdollamme. Päästäessämme irti siitä mikä on kapinallisuutta Jumalaa kohtaa, Hän tekee sen sijaan uutta sinussa ja minussa. Kun tahtomme ja mielemme on nöyrtynyt ja taipunut Herran edessä. Hänen muotonsa tulee esille valinnoissa ja käytöksessämme. Se vaikutus pysyy sinussa ja minussa. Sen voi myös menettää, kun kylvää syntiä ja nauttii siitä, ei tietenkään ole Jumalan Henki sitä sietävä, vaan Hän vetäytyy pois, eli suoja lähtee. Synti erottaa ihmisen Jumalasta, ja myös tukahduttaa Jumalan kylvötyön, joka on Sanan kautta saanut muutoksen aikaan. Mikä siis onkaan naamio, kun menettää Kristuksen mielen, kenen kaltainen se on ?!

Jumalan Hengen täyteydessä eläminen on edellytys sille, että pysyy Kristuksessa, Hänen mielensä on minussa ja sinussa. Ja se vahvistaa otettaan enenevästi, Jumalan Sanan kautta, joka saa aikaan pysyvää kuuliaisuutta, ja itsemme nöyrtymystä Kaikkivaltiaan edessä. Kun pysyt uskollisena Kristukselle, Hän pysyy sinussa uskollisesti. Hän ei häily, vaikka sinä häilyt.Moni ajattelee Kristusta omasta perspektiivistä. Moni asettelee mielikuvia ihmissektorista käsin Jeesusta kohtaan. Eli on näkemyksiltään alhainen. Mutta me todella saamme Kristuksen mielen, Pyhän Hengen vahvistamana. Sen jälkeen et tarkastele Jeesusta alhaisuudesta käsin. Vaan tunnet Hänet henkilökohtaisesti ja olet Häneen yhteydessä.

Myös Kristuksessa vallattuna uskova tarkastelee itseään ja maailmaa Jumalan näkökulmasta. Täysin valloittunut tJumalan Hengestä, ei enää voi tarkastella asioita maailman oven pikkuruisesta avaimenreiästä käsin. Vaan on sen sijaan hyvinkin laaja käsitys, näkyväisyyden ja rajallisuuden pienuuden toiselta puolelta, joka on erittäin hengellinen ja avara. Myös siinä ihmisessä alkaa enemmän vaikuttamaan Jumalan Sana, ja maailman pinnallisuus, ei tartu enää Häneen. Hän on allerginen sellaiselle, hän ei tunne vetoa ja samaistumista enää maailmallisiin höpötyksiin. Hän on hyvin tarkka itsestään, huolehtii mitä sanoo ja ajattelee. Hän haluaa olla enemmän Jumalalle kiitokseksi, kuin ihmisille. Hän ei mukaudu maailmallisuuteen, vaan Jumalan Sanaan.

Tunnet Jumalan / Jeesuksen näkökulman kaikista elämän asioista, sen tähden että olet samaistunut Häneen. Olet Hänessä, Häneen sulautunut, puhut Hänen Sanojaan, haluat tehdä Jumalan tahdon, kaipaat Häntä alati. Kaikki on yhteistä sinulla ja Jeesuksella. Sinulla on kaikki tarvittava tieto, viisaus, rakkaus, kärsivällisyys ja nöyryys Hänen Hengessään ja mielessään. Lihan mieli on vihollisuutta Kristuksen mieltä vastaan. Raamattu neuvoo Hengellä kuollettamaan lihan teot ja myös lihan mielen. Joten on valittava aina hengellinen näkemys ja teko. Nöyryys on ainoa asenne, jolla kykenemme olemaan alamaisia Hengen / Kristuksen mielelle. Ja tämä nöyryys on Hengen aikaansaama asenne, se on Hengen hedelmä.

Raamattu ei opeta olemaan nöyriä lihallisuudelle tai synnille eikö opeta kumartamaan ketään ihmistä ja lihaa. Liiaksi nykyaikana kiinnitetään huomiota ihmiseen itseensä, ja hänen hyvinvointiinsa. Kaikkialla ihannoidaan jotakin aatetta, ihminen on palvonnan kohde. Se on kyllä kaunista salakavalaa syntiä. Ihmisen ylpeyden mieltä ruokitaan ja manipuloidaan joka tuutista. Minkä sinä annat manipuloida mieltäsi, minkä annat vaikuttaa sinussa? Kaikki mitä kuulet ja näet ja luet, se on ravintoa. Se on todella vahvaa ravintoa, joka muokkaa mieltäsi. Kielsitpä tai et. On olemassa maailmassa vaikuttava henki, se on kaikkialla, se todella myös vaikuttaa, sitä ei tarvitse etsiä kuin jalokiveä. Kaikki muovaa meitä, kaikki mitä luet ja näet ja tutkit ja koet, se todella muovaa mieltämme.Kaikki jättää jälkensä ihmiseen.


Pyhä Henki ei ole siivilä, mikäli uskot että Hän on ja voit elää synnissä katsoen televisiosta roskaa, olet väärässä. Häntä loukkaa se että ravitset itseäsi maailmalla. Hänen kallisarvoinen työnsä sinussa, menee hukkaan. Likaaminen käy hetkessä, mutta jos oikein pintyt, tarvitset kuukausia vapautuaksesi mielesi alueella riippuvuuksista. Puhun näkemisen alueen synnyttävistä lankeamisista tai riippuvuuksista, jotka aikaan saa omaksumisen synnin. Tiedän kokemuksesta tämän. Televisio riippuvuudesta irti pääsy lopullisesti vie kuukausia. Vaikka ei katsoisi, se mielessä aiheuttaa kaihoa ja houkutusta. Tänä päivänä yli vuoden oltuani sitä ilman, en halua katsoa, en koe houkutusta sen puoleen. Minä en vain kykene keskittymään. Katselu on passiivista vastaanottoa. Koen houkutusta Jumalan puoleen - haluan Hänet ja Hänen elämyksensä.

* * *

[ Room. 12:2. ja että te ette mukautuisi tähän ikuisuuden aikakauteen, vaan te muuttuisitte mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne mikä on Jumalan tahto: mikä on hyvää ja otollista ja täydellistä. Minä nimittäin sanon teille jokaiselle, sen armon kautta joka minulle on annettu, että te ette ajattelisi itsestänne enempää kuin on sopivaa ajatella, vaan te ajattelisitte itsestänne kohtuullisesti, sen uskon määrän mukaan kuin Jumala on jakanut kullekin. ]

-- -- -- -- -- --- -- -- ---

---

---- -- -- -- -- -- -- -- -- - -- -- -- -- -- --- -- -- - -- --- -- --

Tämä yllä oleva kirjoitukseni on todella vajavainen. Koin että sen kirjoitin suuressa vajavaisuudessa. Se oli vasta sisälläni hautomossa, ja toin sen jo näin esille, tässä jouduin miettimään ja töihin ajatusteni kanssa. Oikeastaan se syntyi ulos kirjoittaessa, valmistamattomana. Tämä Kristuksen mielen hahmottaminen ihmisessä on todella laaja asia kirjoitettavaksi. Pyhityksestä on tässä asiassa kyse nimenomaan. Kuitenkin tämä on ollut varsin synkkä päivä, jotenkin mieleltäni olen ollut aivan uupunut. Ja myös ei tuo ulkoilmakaan kohota mieltä. On kosteaa ja synkkää ja sumua. Jotenkin on niin eksynyt olo tässä maailmassa. Jotenkin niin kovin orpo olo. Jotenkin niin paljon omaksunut taivasta, ja paljon menettänyt myös.. jotain pitää kuoria. Kaikkea ei voi käsittää. Sekin lie armoa, että ei tiedä mitä tahtoisin. Ohjat on näin Jumalalla täysin, en voi pilata mitään ja en hajoa, jos en saisikaan tietää, sitä että olisinn sinisilmäisyydessä viattomasti uskonut hyvään, kohtaamatta hyvää jota ei ollutkaan, vaan se hyvä oli pelkästään minussa, mutta jos aitoa hyvää olisikin ollut, olisi ollut ihana saada siitä maininta. Nytkään hengelliset tuntemukseni eivät ole saaneet palautetta, se palaute voisi vahvistaa uskoani. Mutta mikäli palaute olisi tyhjää, se taas murskaisi minut. Uskon - mutta en ole saanut palautetta tähän asti, siitä mitä olen kokenut hengessäni. Olen yhä kuunnellut tuota ihanaa laulua, samaa jonka linkitin tuonne aikaisempaan tekstiini.

-- -- -- -- -- --- -- -- ---

---

---- -- -- -- -- -- -- -- -- - -- -- -- -- -- --- -- -- - -- --- -- --

klo.19.30 alk...

Kirjoitan mitä haluan ja kaipaan, vaikka en sitä vielä omista, sillä enhän muuten haluaisi jos sen omistaisin, sillä minä en omista, vaan Jumala omistaa. Mutta vaikka en aina koe tunteessa kaipausta, niin tiedän sydämessäni sen olevan. Ja kirjoitan siitä, se myös vaikuttaa minussa toteutumista mitä kirjoitan. Kun kirjoitan - se on samalla rukousta ja ylistämistä.Kirjoitukseni on sydämestäni, ne on rukouksia, ne on Jumalan palvontaa ja ne ravintoa. Ne on monipuolisia. Minua ne muovaa, ne muuttaa mieltäni, sillä janoan Jumalaa, ja sanani aikaansaa lisää Jumalan haluamista, sillä ne on rukousta ja palvontaa. Päätän ja teen sen kaikesta tahdostani ja mielestäni ja sydämestäni - usein hyvin väsyneenä ja tyhjänä - ja Jumala kuulee. Minun suurin iloni on vastaanottaa Hänen sanojaan, ja virrata niitä ulos. Jos vain joku löytäisi näiden kirjoituksien kautta läheisen suhteen Jumalaan. Kun vain nämä tekstit saisivat sinut janoamaan Jumalaa, eikä pakenemaan Häntä maailmaan. Vaan ne olisivat täynnä Isän rakkautta ja kutsua sinua kohtaan. Kuuletko Isän äänen, vetääkö Hän sinua tykönsä?

Vastaatko Hänelle silloin; - kyllä... Herra... kyllä rakas... Isä...

-- -- -- -- -- --- -- -- ---

---

---- -- -- -- -- -- -- -- -- - -- -- -- -- -- --- -- -- - -- --- -- --

Onko tässä ajassa enää ihmisiä jotka ovat avoimia ja suoria? Vai ovatko kaikki fiksuja ja filmaattisia? Itse olen tosi suora ihminen. Ja odotan myös että toisetkin ovat suoria ja jämptejä. En osaa syytä siihen sanoa. Haluan vaan jakaa ja olen olemassa jakamista varten. Ilman ihmistä, ei kukaan tavoita toista. Ilman ihmistä ei voi samaistua, ja uskoa että minäkin voin muuttua. Tarvitaan kannustajia ja rohkaisijoita - esikuvia. Tarvitaan ihmisiä, jotka eivät ole kenenkään jäljittelijöitä. Ei ihmisten, muodin orjia tai kenenkään kopioita. Tarvitaan lähettejä taivaasta. Tarvitaan sellaisia esikuvia, jotka eivät seuraa maailmallisuutta, vaan Jumalaa ja tuovat Jumalan tuoksua ja houkutusta maailmaan.

Nykyään ja aina on ollut se mutia että kaikilla on samanlaiset farkut ja samaa sesonkia. Samanlaiset vaihdefillarit, aina uusinta uutta, aina uutta ja uutta. Eikö kenelläkään ole omaa tyyliä, jonka on sisäistänyt. Harvalla naisella on nykyään pitkiä hiuksia, tosi pitkiä on todella harvalla. Harva nainen enää on kovin naisellinen. Moni nainen on miehistynyt ja maskuliinistunut. Moni nainen on julma ja tunteeton kuin mies. Naiseus häviää maan päältä. Se turmellaan. Aitous häviää ja kauneus haihtuu. Onko työ tärkeämpi kuin naiseus? Työn tai uran tähdenkö luopuisit naiseudesta?

Ura ja kunnianhimo on maskuliinisia piirteitä, eivät femiinejä piirteitä. Itse rakastan pitkiä hiuksiani todella - todella paljon. Rakastan naisellisuutta ja kauniisti pukeutumista. Itsessäni ei ole lainkaan maallista kunnianhimoa, ei mitään maailman tavoittelun halua. Rakastan luovuutta, olenhan Luojan tytär. Rakastan luonnon kauneutta kameran takaa. Rakastan musiikkia, joka on Jumalan Hengestä ja sydämestä syntynyttä. Rakastan kaikkea Pyhää. Ja minun kehoni on Pyhän Hengen temppeli.

Niin, missä ovatkaan aidot ihmiset, jotka sanovat asioita, silloin kun Jumala tahtoo ihmisen sanovan niitä. Silloin kun sisin samaistuu ja ymmärtää, ja koskettuu, eikö olisi vain ihanaa, kertoa siitä ja jakaa se? Kun sinun sinun sydämelläsi on tunnustus tai todistus, sanotko sen, vai järkeiletkö heti, ja se jää vaan aikeeksi. Kuinka monta kertaa olet tukahduttanut Jumalan Hengen kehoituksen? Milloin annat Hänen johtaa sinua? Milloin alat rakastamaan sisintäsi, ja alat kunnioittamaan Jumalan Henkeä, annat Hänen vaikuttaa ja johtaa?

Kuinka kauan sinä jarrutat ja estät Jumalaa toimimasta? Etteikö Hän tahtoisi sinua käyttää? Kyllä - Hän todellakin tahtoo. Mutta sinä jarrutat Häntä, sinun tahtosi ja järkesi yksinkertaisesti estää. Tiedätkö että silloin olet oma Herrasi? Kuka johtaa sinun mieltäsi ja ajatuksiasi? Taipuuko järkesi, polvistuuko se herrojen Herran Jeshuan edessä? Miksi et luottaisi Häneen? Miksi et panisi pois omaa tietävyyttäsi ja kontrollin tarvettasi?

Eikö olisi ihana ollakin vain Jumalan instrumentti? Jota Hän soittaisi, ja sinä palvot ja nautit Hänestä. Sinä olisit Hänen omansa kokonaan. Eikä sinussa olisi mitään vastustusta Hänen edessään. Olisit täysin taipuisa Hänen edessään. Kun vain erottaisit Hänen äänensä ja tahtonsa ja olisit kuuliainen Hänelle. Kun vain seurustelet Hänen kanssaan, opit tuntemaan Hänen tahtonsa, ja olemaan kuuliainen Hänelle. Miksi et puhuisi Hänelle, miksi et antautuisi Hänelle?

Mitä sinä pelkäät? Pelkäätkö että mokaat, tai menetät kasvosi? Ole huoleti, pukeudu Kristukseen, katso Häneen. Ei sinun kasvoillasi ole arvoa ja merkitystä, mutta Hänen kasvoillaan on. Katso Häneen ja ihaile Häntä, palvo Häntä, tulet muistuttamaan Häntä. Muutut Häneen katsomalla ja Hänen uskomalla. Sinun kasvosi, sinun mielesi on täyttä pimeyttä, mutta Kristuksen kasvot ovat kuin aurinko, kun se / Hän täydeltä terältä paistaa. Palvo Häntä rakas Jeesuksen oma...

Mikään ei ole niin kaunista kuin Kristuksen kasvot ja mieli. Pukeudu Häneen. Mitä väliä sinusta, ja omista kasvoistasi, ei niillä ole merkitystä. Ole kuuliainen Herralle. Ole kuuliainen Jumalan Hengelle, mihin Hän sinua johtaakin. Pysy Jumalan Sanan äärellä, älä ohita ja poikkea siitä. Pysy kirjoitetussa elävässä Sanassa. Kehoita ja rohkaise, mitä kasvoistasi, se on niin pientä - se on pikkumaista.

Minä toivoisin että sinä joka luet ja kosketut, voisit rukoilla minulle, enemmän esille tuotavaksi koskettavia eläviä Sanoja sekä voimia taivaltaa hetkestä hetkeen, etten lannistu ja väsy, sekä edistymistä Herran tuntemuksessa ja Hänen tahtonsa ymmärtämisen lisääntymistä. Minulla ei niin helppoa ole. Olen itse asiassa vain valuva astia, jossa ei vesi pysy. Olen riippuvainen kirjoittamisesta ja lukemisesta. Jos en kirjoita ja palvele, ja tutki sanoja mitä olen saanut kirjoitettua, minä tyhjenen heti. Tarvitsen esirukousta, se on arvokkain asia mitä voit puolestani tehdä.

...klo.21.50

-- -- -- -- -- --- -- -- ---

---

---- -- -- -- -- -- -- -- -- - -- -- -- -- -- --- -- -- - -- --- -- --

RAAMATTU 2005 http://www.nettiseurakunta.net/2005

Sana saa aikaan uskoa, sana myös saa aikaan epäuskoa. Mitä viljelet sitä niität, elämäksi tai tuhoksi. Älä koskaan kritisoi/mitätöi Jumalan Sanaa. Jos olet heikko, puhu väkeviä sanoja. Ja lue niitä ja ime niitä, itseesi. Mikäli olet kirjoittaja, kirjoita uskon sanoja, ja lue niitä elämäkseksesi. Älä koskaan kutista sanoillasi Jumalaa ja Hänen Sanaansa. Koroita Hänet Kunniaan. Kirjoita Hänestä ja Hänen teoistaan. Puhu aina Jumalasta koroittaen. Ja Vapahtajaa kohtaan myös samoin. Ihanaa ulkona sataa vettä... ei enää lunta... vesi on niin raikasta ja elvyttävää. On aika kevät ja syyssateiden ja tulvien. On myös aika erämaa kausien. Talvi ei luonnollisestikaan koskenut Raamatussa mainittuja seutuja, ei varsinkaan Israelia. Ei ainakaan lumen ja pakkasen tavoin.

Tässä mietiskelen tälläistä... aika tyhjä olen. Luen edellispäivien kirjoituksia, ja olen niihin jämähtänyt. Ja se on hyvä, syön ja juon... niitä sanoja. Se on Jumalan hoitoa minulle. Hänen Elävä Sanansa ja Henkensä hoitaa minua. Jotain olen lisännytkin niihin, kun olen saanut uutta. Olen myös ajatellut, että kirjoitan eräänlaista kirjaa, live- todellisuus kirjaa. Oletko ajatellut kun ostat kirjan, niin se ei ole enää uunituore, vaikka olisikin painotuore. Tosin Jumalan Sana on aina tuore ja aina se elää ja vaikuttaa. Mutta et voi vaikuttaa jälkeenpäin, rukouksella tuon kirjoittajan motivaatioon. Eikö olekin kiinnostavaa, saada ajankohtaista lukemista, lähes joka päivälle? Eikö ruokahalu kasva syödessä?

Miten sinä luet kirjaa? Luetko sitä Jumalan ilmoituksena ja ravintona sinulle? Vai luetko sitä sen ihmisen kiinnostavuuden tähden? Saatko siitä mitään, voitko yhtyä siihen sisimmässä, vai ainoastaan ajatuksissasi? Meneekö sinun sisimpään se sana, ja koetko että se taivuttaa sinua. Että se sana herättää sinua, ehkäpä vaivaakin. En ole utelias tietämään vastauksia, mutta voit itse tutkia näitä kysymyksiä. Voit ajatella Raamattua, jonkun henkilön kirjoituksia, maallisia dokumenttikirjoja, mielipide-kirjoituksia, elämänkertoja tai hengellisiä dynaamisia opetus tai herätyskirjoja. Minkä osa-alueen tahdot sinussa vahvistuvan? Raamatulla saat koko elämäksesi ravinnon. Kaikki on siinä kirjassa. Sana sanoo - että se on viisasten ja ymmärtäväisten kirja.

Mutta ehkä on jotain tarpeetonta, minkä voit jättää lukematta. Miksi lukisit sellaista? Eikö aina ajankohtainen kosketa. Jumalan Sana on aina ajankohtainen. Jumala puhuu tänäänkin. Oletko sellainen että syöt kirjoituksia, mutta et itse kirjoita mitään? Jumalan armolahjaa on kirjoittaminenkin. Tiedätkö että kun kirjoitat Jumalan Hengen inspiroimana, pitää olla todella tapahtunut mielen alueella nöyrtymystä. Haluatko lukiessa, mennä toiseen todellisuuteen, tunteeseen tai fantasiaan sisälle? Vai tahdotko järjellesi työstettävää. Raamattu tarjoaa nämä kummatkin mahdollisuudet. Mutta tarvitset Pyhän Hengen täyteyden että pääset syvällisesti ja elämyksellisesti Jumalaan sisälle. Mistä puhut - etkö vain sitä mitä olet kuullut tai lukenut tai nähnyt?

Mistä mieluiten puhut? Mikä sinuun vaikuttaa eniten, näkeminen, kuuleminen vai lukeminen? Tiedätkö että Raamatun tutkiminen ja sisäistäminen on Jumalan äänen kuulemista. Mistä tänä päivänä puhutaan? Siitä eikö vain, että kuinka ja mitä joku puhui, eli ainoastaan perättömiä huhuja. Jumalan Pyhä Sana ei sen sijaan ole perätön, Jumala on Alfa & Omega. Tahdotko koroittaa Jumalaa? Silloin älä tee itsestäsi suurta, vaan anna Hänen tehdä se mitä halajat, se työ sinussa. Tahdotko olla promootiokeskuksessa työssä palvelemassa vai juhlimassa? Tahdotko olla palveltava vai palvelija? Tahdotko että sinut palkitaan ja sinua arvostetaan? Vai kuten että kaikki kunnia joka mahdollisesti osoitetaankin, saa sinut kiitollisuuteen Jumalaa kohtaan, liikuttuneeksi ja ylen pieneksi?

Jos joku antaa sinulle tunnustuksen ja kiitoksen, se on lahja. Se on lahja Jumalalta sen henkilön välittämänä. Ja kiität siitä Jumalaa. Minä rakastan jakaa siunauksen lahjaa eteenpäin. Se on Jumalan rakkautta käytännössä. Se ei ole lahjontaa. Sitä jota Jumala rakastaa, Hän käyttää. Sen Hän palkitsee itse. Mikä on lahja, sen eteen ei tarvitse mitään lisätä. Jumalan lahja on täydellinen, alkaen pelastuksesta - Jumalan Pyhä Sana on lahja -lahjoista suurin. Jos uskova sanoisi vuorelle väisty - se totisesti väistyisi. Jumala ajatukset ovat mieltä korkeammmat. Kuin kauniit jalokivet ovat Hänen edessänsä ne jotka porstuansa pieliä koskettavat. Pyyteettömät ja erheettömät ovat Hänen Sanansa, ne putoavat kuin vesitiut taivaasta maan päälle. Ne koskettavat maan taidollisia ja typeryksiä. Jotka niitä ottavat vastaan janoten niitä, ne tulevat ravituiksi.

* tauko *

promootiosana syötettiin ajatuksiini, aivan vieras sana minulle ennestään, sivistyssanoja on monesti annettu keskelle kirjoituksiani. Ja tarkistan mitä ne tarkoittaa, ja ne napsahtaa paikalle kuin ruuvi mutteriin. Tälläisiä on tapahtunut kymmeniä kertaa. Minä vain kirjoitan mitä tulee ajatuksiini. Pyrin mahdollisimman vähän itse vaikuttamaan siihen esim. ohjaamalla kirjoitusta tai manipuloimalla sitä. Joku sivistyssana on todella avara selitteinen, vastaa jopa lausetta tai montaa eri lähestymistapaa, kohdata kirjoituksen sanomaa, se riippuu lauseen muista tukisanoista.

-- -- -- -- -- --- -- -- ---

---

---- -- -- -- -- -- -- -- -- - -- -- -- -- -- --- -- -- - -- --- -- --