IRC-Galleria

Eläinrääkkäyksellä tarkoitetaan ihmisen eläimelle aiheuttamaa kärsimystä. Se sisältää pääpiirteittäin eläimen tahallisen kidutuksen sekä eläimen hoidon laiminlyönnin. Eläinrääkkäys on laitonta mutta sitä esiintyy silti hyvin suurissa määrin ympäri maailmaa, Suomessakin muutama sata eläinrääkkäystapausta tulee julkisuuteen vuosittain. Todellisuudessa eläinrääkkäystä tapahtuu kuitenkin paljon enemmän, sillä yleensä rääkkäys tapahtuu piilossa ja siihen syyllistyvät henkilöt salaavat tekonsa. Rangaistukset ovat liian usein todella lieviä, muutaman vuoden eläintenpitokieltoja tai pieniä sakkorangaistuksia. Melko harvoissa tapauksissa tuomitaan vankeusrangaistuksia.

Rangaistuksista mm:

- Mies lopetti tottelemattoman koiranpennun lyömällä sitä kirveellä muutaman kerran päähän. Ulos jätetty koira kuitenkin virkosi, mutta se jouduttiin lopettamaan eläinlääkärillä. Mies määrättiin maksamaan 78 euron sakot sekä erilaisia kuluja 130 euron arvosta.
- Kahta saksanpaimenkoiraa hakattiin nahkaremmillä, pidettiin kuumuudessa parvekkeella, koirilla ei ollut tarpeeksi tilaa liikkua eikä niitä hoidettu kunnolla. Mies tuomittiin maksamaan 60 päiväsakkoa, ei eläintenpitokieltoa. Toinen koirista jouduttiin lopettamaan.
- Kania pidettiin muutaman vuoden ajan vailla riittävää hoitoa ja ravintoa; se oli suljettuna maakellariin ilman valoa omien jätöstensä keskellä taikka pihahäkissä ilman sääsuojaa ja ravintoa. Omistajat tuomittiin 10 päiväsakkoon.


Eläinrääkkäyksen pääkohteina ovat koe-eläimet, turkiseläimet sekä maatalouden eläimet. Koe-eläimille aiheutetaan huomattavaa kärsimystä tieteen ja kuluttajaturvallisuuden nimissä. Suurin osa eläinkokeista tehdään kemikaalialalla markkinakilpailun vuoksi. Turkiseläinten osalta Suomi taasen on maailman suurin ketun- ja minkinnahkojen tuottaja. Huonot elinolot aiheuttavat eläimille sairauksia, stressiä ja kärsimyksiä ja lopuksi kuoleman, vain siksi, että se päätyisi turkiksi jonkun harteille. Maataloudessa tehotuotannon lisääntyminen johtaa usein eläinten kasvatusolojen huononemiseen ja kovakouraiseen kohteluun, etenkin teurastamolle vietäessä. Näiden kohteiden lisäksi eläimet joutuvat kärsimään valitettavan usein myös taiteen nimissä.

Esimerkkitapaukset:

Luultavasti parhaiten esillä ollut tapaus on vuonna 2007 tapahtunut eläinrääkkäystapaus, jossa taiteilija Guillermo Vargas Habacuc otti Nicaraguassa katukoiran ja sitoi sen lyhyen narun päähän ateljeensa nurkkaan . Hän ei ruokkinut koiraa vaan kuvasi vain sen kuolinkamppailua. Useiden päivien ajan galleriavieraat sekä muut taiteilijat tulivat ihastelemaan tätä niin sanottua taideteosta. Lopulta koira kuoli.
Tämän lisäksi arvostettu taidebiennaali Amerikassa on kutsunut Vargasin tekemään saman julman teoksen tämän vuoden näyttelyyn. Eläinsuojelujärjestö WSPA on kuitenkin esittänyt kritiikkinsä biennaalin suurimmille rahoittajille ja saanut tahtonsa läpi. Biennaalin sääntöihin lisättiin, etteivät teokset saa sisältää eläinrääkkäystä.

Toinen malliesimerkki eläinrääkkäyksestä taiteessa kuuluu suomalaiselle taiteilijalle T.M., joka haki löytökissan Helsingin eläinsuojeluyhdistykseltä ja sanoi hoitavansa tätä hyvin. Näin ei käynyt. Herra M. tappoi kissan vähän ajan kuluttua videoiden kaiken. Hän löi kissaa kirveellä 7 kertaa kaulan ja niskan alueelle. Kirves oli pieni ja iskut heikkoja, joten kissa ei taintunut ja kuollut heti. Ensimmäiset iskut osuivat päähän ja selkäytimen tienoille, jolloin kissa on kaatunut mutta ei taintunut, se on siis joutunut tuntemaan suurta kipua. Kissan kuoltua taiteilija vielä masturboi silvotun kissan päälle. Videoteos sai heti osakseen valtavaa paheksuntaa mutta yllättäen myös paljon ihannoijia ja puolustajia. Kaiken lisäksi taiteilija oli katumisen sijaan todella ylpeä teoksestaan ja kertoi, että voisi tehdä vastaavan teoksen uudestaan koska vain. Rangaistukseksi teostaan hän sai sakkorangaistuksen, ei muuta. Tästäkään ei koitunut taiteilijalle ongelmaa, sillä Kiasma osti hänen teoksensa 20 000 markalla.

Taiteen nimissä tehdyt eläinrääkkäykset nousevat usein esille joten niiden torjumiseen myös tartutaan yleensä tehokkaasti. Sen sijaan koe-eläimiin kohdistuvat teot pysyvät usein piilossa. Kemikaaliteollisuudessa käytetään edelleen paljon koe-eläimiä tuotteiden testaukseen. Mm. yritykset kuten Gillette, Colgate-Palmolive, Loreal, Oral-B sekä Pantene käyttävät eläimiä tuotteidensa testauksessa. Kokeissa eläimiltä mm. poistetaan ylempi ihokerros hiekkapaperilla, minkä jälkeen paljaaseen kohtaan hierotaan pesuainetta, eläimille syötetään astianpesuainetta sekä niiden silmiin kaadetaan pesuainetta.

Muutama vuosi sitten paljastui laaja eläinrääkkäysprojekti kissan- ja koiranruokavalmistaja IAMS:in keskuudessa. Eläinsuojelujärjestö PETA:n työntekijä palkattiin yritykselle töihin, jossa hän aloitti salaa tutkimukset. IAMS.ista tuli julkisuuteen aivan uudenlainen kuva. Sen käyttämät koe-eläimet ensinnäkin olivat kylmissä ja ahtaissa kopeissa, jotka koostuivat pelkistä kaltereista, siis myös kopin lattiat. Kopeissa eläimiltä murtui luita tilanpuutteen ja kaltereihin tarttumisen seurauksena. Koirilta irrotettiin lihaksia niiden jaloista ilman puudutusta, minkä jälkeen ne jätettiin kitumaan kylmille betonilattioille, niiltä katkottiin äänihuulet, jotta niiden ulina ei häiritsisi toimenpiteitä. Koirille lisäksi syötettiin kurkkutorveen työnnettävän putken avulla kasvisöljyä. Lisäksi eläviä kissanpentuja heitettiin suoraan viemäriin, koska niille ei nähty käyttökelpoista koekäyttöä. PETA:n työntekijä kertoo myös, että työntekijät lähtivät usein kesken työpäivän kotiin, koska koirien häkeistä nouseva ammoniakin haju oli niin voimakas, että se nosti vedet silmiin. Koirat siis joutuivat olemaan näissä häkeissä jatkuvasti. Eläimiä ja niiden vointia kyllä tutkittiin silloin tällöin mutta vaikka niistä löytyikin vammoja, ainoa mitä niille tehtiin oli eutanasia joidenkin viikkojen kuluttua. Tämän useiden viikkoja jatkuvan kivun jälkeen eläimet siis vain tapettiin ja niiden ruumiinosat myytiin mahdollisesti toisille firmoille. Tässä siis vain muutama esimerkki yrityksen eläimille tekemistä kokeista. Kyseinen yritys myy edelleen yli 800 miljoonaa purkillista eläintenruokaa vuosittain.