Arvomme kaikkien heinäkuussa sisäänkirjautuneiden kesken 2 lippua Weekend festivaleille! Luo tunnus tai kirjaudu sisään! :)

IRC-Galleria

Hidih

Hidih

suicide is painless

RauhaSunnuntai 16.12.2007 02:01


Olen yksin pimeässä ja hiljennyn, vain kynttilöiden valaistessa ajatuksiani.
Oloni on hyvä, mutta samalla sekava.
Kyynel nousee silmään, mutta syytä en ymmärrä.
Kylmät väreet menevät pitkin vartaloani.

Siirrän ajatukseni viime päiviin. Miten paljon tässä onkaan tapahtunut,
hyvää ja pahaa. Miten olen oppinut ihmisistä ympärilläni, pystynyt tuottamaan myös
iloa ja naurua ja saanut tuntea sen itsekin.

Kyynel karkaa poskelleni.

En tiedä, olen ehkä ollut tässä pisteessä elämässäni aiemminkin. Tunne on hyvä, voin hymyillä. Mutta en tiedä kantavatko ajatukseni, ovatko ne tarpeeksi vahvat.
Luulin oppineeni, mutta opinkin itsestäni etten ollut.

Mihin suuntaan pitäisi nyt mennä. Mitä ajatuksia kuunnella.
Suuria muutoksia ollut, paljon tulossa lisää.
Tuntuu hyvältä, haluan vielä enemmän rauhaa ympärilleni, mieleeni.
Kadonneet ajatukset ja tunteet ovat mielessäni. Erilaisina kuin ennen,
yllättävinä, mutta positiivisina.

Miten hyvältä tuntuukaan olla nyt yksin.
Liikaa olen itsestäni muille antanut, haluan pitää minut itselläni!
Melkein jo kadotin itseni, tai olen aina hiukan hukassa, mutta ainakin toivottavasti
nyt menossa parempaan suuntaan.

Niin kuin taas eilen taisin sanoa, ”joskus on mentävä kauas nähdäkseen lähelle”.
En ole vielä päässyt sinne jonnekin kauas, mutta silti sain tilaisuuden nähdä, kurkistaa.
Tunsin ja näin paljon.
Lämpöä. Hyvää oloa. Läheisyyttä. Ymmärrystä. Kunnioitusta.
Tahdon nähdä ja tuntea paremmin,
Haluan päästä sinne jonnekin kauas.
Etsimään suuntaa tai jotain,
ja toivottavasti myös löytämään sen jonkin mitä etsin.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.