IRC-Gallerian tietosuojakäytännöt päivittyvät 25.5.2018 vastaamaan EU:n tietosuoja-asetuksen (GDPR) vaatimuksia. Lue päivitetty Tietosuojaseloste. Lisäksi käyttöehdoissa on tarkennettu ikärajaa ja kohta 6.2 viittaa Suomen lain lisäksi Euroopan unionin lakiin.

IRC-Galleria

Hinkkanen

Hinkkanen

jeesisi jos pystyisisi... isi

Blogi

- Vanhemmat »

[Ei aihetta]Torstai 25.01.2007 04:36

Mustaa magiaa: Hinkbangon osa.

Aamu valaisi labambon saaren(löytämätön saari afrikan etelärannikolla), aamulla ei herätty valoon vaan siihen paskan hajuun minkä aurinko kuumensi höyrynä ilmaan. Vessoista ei oltu tässä kylässä kuultu vaan runsas paska täytti maat ja männiköt. Talot oli tehty bambun oksista ja muuraus oli sinikorvamangustin ulostetta. Luomukylä etten sanoisi. Kylän poppamies ja päälikkö Hinkbango heräsi aamulla tekemään normaaleja jokapäiväisiä rituaalejaan. Hänet oli valittu poppamieheksi ihan tietystä syystä. Hän oli kylän suurin neekeri. Muut olivat noin 110 senttisiä rupuritareita, kun taas pelkkä Hinkbangon penis oli 120 senttiä. Penis oli yön musta. Sitä olisi jopa voinut verrata koripallopelaajan jalkaan nykypäivänä, nuppi oli lävistetty bambun oksalla ja suonia siinä oli enemmän kuin niilissä kaloja. Pelkkä Hinkbangon aamuinen tanssi herätti labambon saaren. Tanner tömisi ja taivaalle ilmestyi hetkellisiä ukkoskuuroja ja suunnaton suoninen kukko heilui tanssin tahdissa kuin norsun kärsä joka yrittää hätystää kärpäsiä pois. Tämän suunnattoman poppamiehen ympärille oli kertynyt kaikki kylän naiset ja Hinkbango paukutti heitä kaikkia tanssin jälkeen samaan aikaan perseeseen, pimppiin ja suuhun, kylän miesten katsellessa kateelisuudesta mustina vierestä ja soittaessa jazzia bongorummuilla ja häpykarvoilla. Hinkbangolla alkoi nälkä kurisemaan vatsassa. Hän ilmoitti kylänmiehille leijonan karjuntaa muistuttavalla tavalla, että minä läden nyt kyllä aamuiseen tapaani hakemaan kylälle ruokaa. Hinkbango juksi rannalle 120 km/h ja syöksyi veteen kuin ohjus irakiin. Hetken päästä oli tämä musta moottorivenettä muistuttava seivästäjä vaanimassa pikkulapsia Etelä-Afrikan megabeachilla. Mikä sen herkullisempaa kuin valkoisen nulikan peräsuoli raakana ja varpaanvälisissijuustotöhnällä. Hinkbango juoksi rantaan ja poimi haluamansa lapset, kiitti heidän vanhempiaan labambo- henkisellä tavalla eli survomalla suunnaton alkuasukassormi hanuriin, laittoi kuusi lasta penikseensä lävistämällä ja lähti polskimaan kohti omaa saartaan. Saarella Hinkbango paistoi koko kylälle peräsuolet ja illalla viihdytti heitä uskomattomilla taikatempuillaan. Olihan hänellä sentään varmasti maailman mahtavimmat poppamiehen taidot ja sen takia hänen aliaksensa kylässä oli (lachm=maailmansuuripeniksisinjavarmastimahtavinmagioijajokahallitseevoodoonsalatjakaikkiloitsut).

Eräänä aamuna kun sankarimme oli juuri menossa suorittamaan jokapäiväisiä rituaalejaan, hän kuuli sorkkien kolinaa ja paikansi että se kuuluu 2 km päästä. Hinkbango istahti odottamaan. Ääni lähestyi ja lähestyi ja Hinkbango kyllästyi odottamiseen ja lähti juoksemaan ääntä kohti. Ääni paljasui pahkasiaksi ja se kantoi suussaan hylkeen nahkaa. Hinkbango käytti sikaa seksuaalisesti hyväksensä, jätti sian mulkkunsa varteenn, haki kaksi haarapäistä keippiä ja pystytti ne maahan, loihti tulen ja paistoi sian sen ollessa mulkun varressa kiinni. Oletko itse ikinä laittanut ruokaa ja nainut viatonta lojaalia luontokappaletta samaan aikaan ? Et varmasti ole! Kun ruoka oli valmista popsi Hinkbango sian kitaansa mutta ihmekyllä jätti hylkeen nahan rauhaan, hän katsoi sitä ja ymmärsi, että siinä oli tekstiä. Bango ei ymmärtänyt kieltä laisinkaan, mutta sehän ei tunnetusti mikään ongelma ollut. Hän lähti taas uimaan etelä-afrikkaan ystävänsä Amakongan luokse. Hinkbango vihasi häntä suunnattomasti, koska Amakonga oli hyljännyt heimon ja lähtenyt mantereelle opiskelemaan kieliä. Sankarimme löysi Armakongan ja alkoi kuristaa häntä peniksellään kuristajakäärmeen voimin. Hinkbango selitti tarpeensa ja Amakonga opetti Hinkbangon lukemaan ja ymmärtämäää eskimokieltä taikavoimiensa ja älykkyysosamääränsä takia vain 15minuutissa. Hinkbango palasi saarelleen ja alkoi lukemaan: "Pavahin Hinkbango-serku, pakotavan tarpen takiia ja parin pieenen onetomuuten takiia miinun olis syytä päästä poies etelää-navalta joksikin aika, olisiko mahtolista etä tulisin teile kylään, sanotanko vaika etä yhteksi kukaudeksi. tavataan senegalin savanila mongrove puun ala tervveissin Kuitcshuk-sevkushi." Ensimmäistä kertaa elämässään Hinkbango jätti aamurituaalinsa väliin. Hän ui ensin eteläafrikkaan. Nappasi pari evästä rannalta lerssinä päähän ja lähti pinkomaan kohti senegalin mongrove puuta. Hinkbangollahan e tunnetusti ollut mitään hajua missä senegal ja tuo puu oli, mutta sehän ei tunnetusti haitannut menoa. Bango oli juossut vasta 473508257 kilometriä eli lähes koko vitun afrikan joka kolkan ympäri kunnes hän yhtäkkiä pysähtyi.. hän haistoi tutun haju ja vaihtoi suuntaa. Bango tunnisti tutun hylkeen, paskan ja lumen hajun. Kuului huuto "HINKBANGOOO!!"Se oli hänen kaukainen serkkunsa Kuitcshuk joka oli kehitysvammainen eskimo. Hän juoksi hajua ja ääntä päin.. to be continued...

Kuitu

Kynt%F6mies

Mul on kiveksis halkeemiii...Keskiviikko 24.01.2007 04:19

Kadonnut sielu


Elelipä kerran järvenpään seudulla herrasmies nimeltään Jona Karaoke. Hän oli japanilaisen taiteen amatöörikeräilijä. Monesti oli hänelle sanottu että vanhan samuraimiekan omistaminen ei tee keräilijää, mutta Jona väitti vastaan. Todettakoon tässä vaiheessa, että Jona on 17-vuotias puolijapsi. Hänen äitinsä toimi Keravan huumeparantolassa alipalkattuna vaippojenvaihtajana epileptikoille. Isä: location unknown(lähti ku Jona oli viisi(Jonalla ei muistikuvaa isästään)). Naama kuolassa tuli äiti aina iltaisin kotiin ja kirosi kuin rantarosvo. "perkele, perkle, helevetin vehje!" huusi taas kerran äiti astuttuaan kotiin sisään.. "No mitä?" kysyi Jona. "Yksi perkeleen Inkkanen siellä työpaikalla väittää omistavansa, jonku saatananmoisen aikakoneen ja alan jo uskoa siihen!! Oonkohan mäkin hullu." "Et ole" vastaa Jona ja yrittää näyttää joltain vitun insinööriltä akneturpineen. "Teoriassa se on kyllä mahdollista, luin juuri lehdestä, että joku mongolialainen oli löytänyt savion kartanon pihalta koneen, josta hyvin tekemällä voisi saada aikatransportaatiovälineen."Haista paska ja aivasta! Hölynpölyä!" manasi äiti.

Samaan aikaan Japanissa:
"Herra keisari, Herra keisari! Nyt ne saatanan suomalaismongolialaiset ovat ryöstäneet Kirokiromäkärälä- kyrpärän(kuului v.123 ekr. eläneelle riisisilmäsoturille, joka tappoi suomalaismongolialaisen-klaanin yksin(japanin kallein perintöesine ja vähän niinkuin atlantiksella tuo kypärä antoi kansalle elämän, ilman sitä koko japani kuolee kahdessa päivässä.)). Mitä teemme ? He väittävät, että heillä on aikakone ja, että he lähettävät sen vuosituhansien päähän, ellemme maksa heille 48396527 bratislavan ruplaa!" Keisari joutui shokkiin. Hetken rauhotuttuaan hän sanoi " Meidän valtiomme säästötilillä ei ole niin paljoa" ( Keisari ei tiennyt, että 48396527 bratislavan ruplaa on 3,67 euroa) "Kutsukaa masaesa! Hän tietää viimeisen samurain sijainnin!" Tovin kuluttua mustaviittainen hahmo asteli keisarin eteen. Hän ei sanonut mitään koska oli kuurosokeamykkä 137-vuotias munkki. Hän eli pelkkien vaistojensa ja hajuaistinsa avulla. Joskus Masaesa saattoi lähettää singaaleja oudolla korviariipivällä äänellä paikantaakseen jotain. Masaesa otti taskustaan paperilapun ja kirjoitti siihen jotain.......... Hän nosti lapun ylös keisarille ja siinä luki.... "MITE VITUSA KEHTA HÄIRITÄ MINU LEVITOINTI HETKI!!!!1111 AS.D.AD.AD.ASAASDSADASD.SAD olollololo momomom PRKLl!!" Keisari selitti tilanteen ja siinä samassa oli Masaesa kadonnut kuin vaari japanilaiseen palatsiin.

Jona Karaoke oli tällöin nukkumassa eikä tiennyt mitään tuon hetkisestä japaninkriisistä. yöllä hän heräsi siihen kuin paperi lappu tippui otsalle. Jona luki lapun. Siinä luki:"Koko japani olla sinu harteilasi. ota omistama mieka ja tule Järvenpää shelille. tapataan sielä." Jona ei edes epäroinyt lähtöään, koko elämänsä ajan hän oli odottanut jotainn mikä mullistaisi hänen maailmansa. Ehkä tämä oli se! Jona oli Järvenpään shellillä myöhään yöllä. Yhtäkkiä tummavarjo kaappasi Jonan ja peitti hänen suunsa. Jonan eteen tuli taas paperi lappu, jossa selitettiin että oli Masaesa kuurosokeamykkä 137-vuotias munkki ja että hän eli pelkkien vaistojensa ja hajuaistinsa avulla ja että joskus Masaesa saattoi lähettää singaaleja oudolla korviariipivällä äänellä paikantaakseen jotain. Ja sit myös se juttu siit vitun Japaninkriisistä ja plaaplaaplaa. Jonal ei oo muuta vaihtoehtoo kuin plaaplaaplaa ja vittu plaa, Jona on luvattu lapsi, jonka isä oli viimeinen ihminen, joka kantoi samuraiverta plaa! sit viel et nyt suunnistettiin kohti Ahvenanmaata. Munkki kietoi Jonan viittansa alle ja siinä samassa oltiinki Turun satamassa. "Miten sä ton teit?" kysyi Jona, muuta tajusikin, että eihän tolta voinu vastausta saada. Masaesa osoitti sormellaan polkkuvenettä ja sillä siunaamalla sadasosalla sujahti povarista lappu, jossa luki "Polje!"

Siinähän sitä poljettii ja poljettii Masaesa takapenkillä läpi merenkurkun ja luontoäidin piiskatessa vesipiiskalla turpaan minkä ehti rupesi Jona miettimään, että miksi munkki ei lennättänyt Jonaa ja munkkia samalla tavalla kuin Turkuunki. Vittuuntuneena hän jatkoi kuitenkin polkemista tietäessään, ettei tuolta tummanmumisevalta CP-vammaselta voinu mitään kysyä. Perille päästessään Jona tunti olonsa 300 kiloiseksi mörssäriksi joka oli justiins tullut 20 minuuttia kestäviltä orgioilta, mutta ei vaikeudet vielä olleet takana, ne olivat vasta edessä. Yhtäkkiä Masaesa räväytti salamannopeasti skeletonsormensa pystyyn ja osoitti jotain..

Jona kuuli pientä shamaanirummun takomista ja saattoi tunnistaa rytmistä Vamos a la playan virkeän soinnun. Masaesa nosti lapun missä luki "Somalaismongoolit. Aikakone. Kirokiromäkärälä- kypärä. Nasty shit my nigga." Jona ymmärsi yskän ja lähti seuraamaan Masaesaa, joka oli jo ehtinyt 10 metriä pidemmälle. He pääsivät äänen luokse ja Masaesa ojensi taas lapun Jonalle. "Voi vitun kuittisankari" sanoi Jona hiljaa itsekseen, mutta luki lapun. Lapussa luki: " Mene tuone. Kypärä heitety aikakone. Sinä mennä aikakone peräsä. Sinä tietä kylä miten päästä pois. Seurata sydän. Sinä luvatu lapsi. Minä jäädä tänne koska olen paprilappujakirjottava kuurosokeamykkä 137-vuotias munkki. Elän pelkkien vaistojen ja hajuaistin avulla. Joskus lähetän singaaleja oudolla korviariipivällä äänellä paikantaakseni jotain." Jona oli nyrpiintynyt, mutta yhtäkkiä hänelle alkoi tulla flashbäkkejä. Hän muisti, kuinka hänen Isänsä oli käyttänyt häntä seks... Ei nyt pätkii. Hän muisti kuinka hänen isänsä oli opettanut hänelle Samurain aatetapoja ja taistelu liikkeitä, kun hän oli pieni, Hän muisti miten Isä hakkasi häntä kivellä päähän jos hän ei totellut. Yhtäkkiä Jona sai voimia jostain. Hän hyppäsi pusikosta ilmaan ja huusi " Karaoke voimaa!". ja sen jälkeen sitten lahtasi joka vitun mongolisuopin kuolleeeksi ja potkaisi viimeisestä uhristaan vauhtia ja syöksyi takaperikolmoissivuttaiskierteellä suoraan aikakoneeseen, joka sijaitsi leirin keskellä. Jona heräsi puusta, pää alaspäin roikkuen ja huutaen äitiään. "Äiti ei ole kuulemassa. Japani on minun käsissäni." ajatteli Jona. Hän lähti kävelemään ja katselemaan ympäristöä ja nähdessään miehen viereisen puun alla mietiskelemässä Jona kysyi mieheltä " Oletteko nähneet sellaiseta vitn isoa ja rumaa kyrpärää missään?" Mies vastasi " Sellainen tippui tuon saman puun alle minne sinäkin tipuit juuri eilen. Voin antaa sen sinulle.Minä olen Nooa. Mikä on sinun nimesi?" Jona siihen " Olen Jona. Hauska tutustua! Veisitkö nyt vittu sentään minut kyrpärän luokse."

Samaan aikaan Ahvenanmaalla oli syttynyt metsäpalo ja tuhannet palomiehet juoksentelivat siellä ympäriinsä. Yksi palomiehistä, joka oli aina ollut yli muiden, kerrasaan täydellin palomies, entinen Vaaralan VPK:n jäsen Heikki Heinonen tallusteli leirin lähettyvillä suihkiessaan letkulla ympäriinsä. Yhtäkkiä hän näki kuolleet mongolialaiset jotka näyttivät tällä hetkellä pekonikäärityiltä ihmispaistoksilta. Heikki pelästyi niin perkeleesti ja heitti letkunsa ilmaan ja lähti juoksemaan kohti muita palomiehiä. Letku lensi suoraan aika koneeseen ja alkoi tussuttaa sinne vettä tuhannen täysiä. Ai ai Heikki! Näin ei saisi reagoida tilanteessa H7809(vitunvaarallinenhätätila)

Jona oli saanut Japanilaisten Kirokiromäkärälä- kyrpärän takaisin ja oli jo yö. Hän mietti miten hän pääsisi takaisin. Pääsä pyörivät vain paperilla lukeneet sanat "Sinä tietä kylä miten päästä pois. Seurata sydän." Jona istahti nurmikolle miettimään ja huomasi, että nurmikko oli läpeensä märkä. Hän katsoi puun päälle johon hänkin oli eilen rojahtanut ja huomasi, että vesi valui suoraan sieltä. "Aikaportti on vieläkin auki!" Innostui Jona. Hän rupesi fiksuna poikana miettimään, että pitäisköhän Nooalle ilmottaa veden tulemisesta ja niin hän tekikin. Hän herätti Nooan kertoi tilanteesta. Nooa siihen " Perkele! Jumala sano et se tulee vast huomenna! Vittu hyvä ku ilmotit!" Nooa hyppäsi ylös ja lähti juoksemaan jonnekki. Jotain se huuteli eläimistä emmä tiiä. jona muisti, että nyt oli kiire, ettei aikaportti ehtisi sulkeutua. Hän juoksi puun alle ja muisti leirin tapahtumat. Hän koitti uudestaan samaa ja huusi " Karaoke voimaa!" Ja lähti polskimaan vastavirtaan niin maanvitusti kyrpärä kädessään kuin normaali samuraisyntyperäinen pelle voi!

Jona heräsi Ahvenanmaan mongolialais leiriltä ja Masaesa olikin jo vastassa paperilappunen luisevissa käsissään aivan normaalisti "Anna kyrpärä minun mentävä nopeasti". Masaesa nappasi kypärän ja oli silmäräpäyksessä hävinnyt. Hän jätti jälkeensä vain vanhanmiehen pierun häyhän, josta vielä tänäkin päivänä puhutaan ahvenanmaan knullaminmamma - klubilla. Jona otti ensimmäisen lautan ahvenanmaan satamasta minkä sai ja dokasi koko risteilyn ajan. Keittohan tunnetusti maistuu rankan japanilaissuomalaismongoliseikkailun jälkeen. Myöhään illalla Jona oli menossa pokansa Katan kanssa nus.. nukkumaan. Oli siinä pienimuotoinen lämpö päällä jo kunnes Masaesa ilmestyi sängyn jalkopäähän ja taas se oli jotain vitun lappua ojottamassa. Hän ehti juuri ojentamaan lapun Jonalle kunnes kaatui ja haihtui pölynä ilmaa. Jona ajatteli että olipas taas hieno temppu ja alkoi lukemaan. " minä sinu isasi" tämän jälkeen Jona ryynäsi kuvitellessaan Masaesan survomassa suolatikkuaan äidin ranskankermarööriin, hän jatkoi lapun lukemista ---> " Vitun kierot suomalaismongolit! Japanin kansa kuollut. Kyrpärä väärennös! D:"

mitäs vittua?Tiistai 23.01.2007 06:20

Uudelleen syntynyt messias

Epäuskoisuuden ja tietämättömyyden nimeltämainitsemattomassa kirjassa on kerrottu miehestä (joku vitun jesse se oli) jonka väitettiin tulleen maahan taivaasta ja pelastaneen jonkun vitun kansan jostain vitun mestasta ja tehneen jotain eriskummallista. Todellisuudessa tarina meni näin:

Vuonna 3001 eli mies, jolla oli metkut mielessä. Hän oli aliarvostettu säniteettivästäävän koulutuksen omaava kaikkitietävä keksijä Dr. H. Inkkanen. Hänen elämänsä oli tuhoon tuomittu. Koko säälittävän pienen matkansa aikana hän ei koskaan ollut saanut naisen lämpöä eikä maistanutkaan tippaakaan tai hönkäystäkään mitään päihdettä. Vain yksi asia piti hänen mieltään kasassa ja se oli Cybertimegpowermachine4000. Rupee teitä idiootteja varmasti mietityttäämään, että mikä vittu se on.. No aikakone/teleportaatiovälineppä tietenki saatanan mätänupit!! Koneella pystyy päättämään paikan ja ajan mihin haluaa joutua. Kuullostaa kiinnostavalta, mutta tämä voi olla vaaraksi tai ehkä jopa muuttaa koko maapallon historian.

Eräänä kauniina maanantaisena aamuna Dr. H. Inkkanen päätti tehdä sen mitä oli jo kauan odottanut. Hän pisti Cybertimegpowermchine4000:sen töpselin seinään ja laittoi valeli itseään tarvittavalla härmäläisellä vaseliinilla, joka mahdollisti ajan kulun muunnoksen. Hän astui koneeseen, sulki oven ja käynnisti Cybertimegpowermachine4000:sen.

"Voihan luikuri! Voihan vietävän luikuri!" huusi Dr. H. Inkkanen ja ryynäsi! hän oli jossain missä hänen ei pitänyt olla! Aika koneeseen oli tullut vääristtymä ja Dr. H. Inkkanen oli kutistunut. Hän oli ahtaassa paikassa, jossa happi oli vähissä. hän rupesi ryömimään valoon päin. Hän kuuli tuskista naisellista huutoa ja mönki. Yhtäkkiä hänen päänsä oli ulkopuolella ja perässä oli tullut vartalokin aivan huomaamatta. " Tuollako minä kävin?" huusi Inkkanen hymyssäsuin ja osotti heinässä makaavan naisen vaginaa. "Kyllä!" sanoi nainen hengästyneenä ja tuskissaan. "Olen neitsyt maria ja te kuka lienettekään olette pyhä lapsi"..

Dr. H. Inkkanen oli hyvin ihmeissään tapahtuneesta, mutta päätti lähteä katselemaan maailmaa 3001 vuoden takaa. Hetken ajan hän ehti kierrellä ja hiplailla aidassa kiinni olevien kameleiden jänniä juttuja jotka roikkuivat peniksen alla, kunnes rupesi väsyttämään niin vietävästi. "Käynpäs tuonne seimeen levolle." ajatteli H. Inkkanen. Hetken aikaa hän siinä ehti pötkötellä, kunnes alkoi korvan juuresta kuulua jotakin epämääräistä rouskutusta. " Ai saatana!" huusi hinkkanen saadessaan päähän jostain kovasta tuntemattomasta objektista! Hän avasi silmät ja näki edessään sinisiä epämääräisiä olentoja. " Keitäs vittuja te oikein ootte?" kysyi Inkkanen. "Olemme tietenki sinisiäkivensyöjiä senkin idiootti! Jotkut kutsuvat meitä myös tietäjiksi!" Nyt Inkkanen oli ymmällään: " Ensin löysin Itteni vaginasta ja nyt sinisetkivensyöjät heittelee mua ruuallaan.. Mikä vittu teitä Jerusalemilaisia oikein vaivaa!!!???" Inkkanen otti taskustaa deserveagle-mutkan ja raa'asti murhasi nämä vitun olennot..

Cybertimegpowermachine4000:sen kanssa oli aivan pikkuruinen ongelma: Miten vitussa voi koneen siirtää tänne minne Inkkanen oli joutunut?" Eihän Inkkanen alussa innostuspäissään tätä ollut ajatellut laisinkaan. Inkkanen lähti vittuuntuneena tielle liftaamaan. Eräs parrakas herra nappasi hänet aasinsa kyytiin ja kysyi? "Minne ajetaan kultsi?" . Inkkanen siihen " Ihan vitun sama.. Vittuun ainakin täältä!"

Inkkanen oli 2398859 kilometrin aja kuunnellut tämä rantarosvon rääkymistä, kokenut miehen voimakkaan kosketuksen rectumissaan ja syönyt munakoisoja. Tässä ajassa hän oli saanut parran ja ehkä hieman pituuttakin. Hän oli matkallaan käynyt esim. luistelemassa, jakelemassa buranoita ja vitutus päissään hän oli kerran heittänyt tulevaisuudesta tuotua turbohiivaa jonku äpärän kuraveteen. Inkkasta kunnioitettiin ja häntä oli sanottu messiakseksi. "Mikä vitun messias?" Mietti tämä mukamas niin hieno mies. Eräänä iltana rupesi tämä parrakas ratsastava rivouksiahuuteleva nilkki pitelemään kättään sydämmellään ja köhimään epämääräisesti. Nyt oli tehtävä jotain! Inkkanen tönäisi miehen alas, heitti kivellä turpaan ja huusi " Paskan möivät!! Mä jatkan yksin! Olkoon ratsuni nimi tästä lähtien mese!!" Inkkanen lähti pöristelemään mesellään eikä katsonut taakseen.

Eräänä aamuna herätessään hirveestä darudesta eilisen maamyyrän siemenneste- kokeilujen jälkeen hän huomasi, että ratsu oli kantanut hänet johonki kaupunkii. Inkkanen tuumasi, että lähempä nyt keitolle! Baariinhan sitä mentii litkimään sitä hyvää ja tutustui Inkkanen reissullaan pariin ihan hyvään jätkään ja ehkä yhteen neitoseen vieläkin paremmin. Illan aikana Inkkanen oli näyttänyt ystävilleen (varsinkin kaverille nimeltä Juudas) keittoomisen taidon ja umpi änkyrässä käyny pökkäsemässä jotain kruunupäistä prostituoitua.

Aamulla herätessään kamelin juomaastiasta hän huomasi kuinka kymmenet vihaiset silmäparit tuijottivat. "Mitä vittua mä nyt oon tehny!!??" huusi Inkkanen. Hänelle selitettii jotain ihme paskaa jostain kreivin tyttären raskaana olemisesta ja jostain Juudaksesta, joka oli käyny vasikoimassa sille vitun majesteettille, et Inkkanen olisi mukamas pökkässy just sen tyttären paksuks. Eihän Inkkasella tunnetusti mitään muistikuvaa ollu, mut siinä mentii eikä meinattu! Kun ne pellet kerran tajuttomaks kolkkas, ni ei kai siinä muutakaa vois tehdä!

Sankarimme heräsi ristiltä, käsistä ja jaloista naulattuneen aivan sekaisin ja tajusi, et nyt jos joskus piti leikkiä kuollutta. Isä aina opetti, että just tälläsinä hetkinä pitää osata näyttää joltakin mitä ei oikeesti ole. Inkkanen otettiin irti ristiltä ja laitettiin johonki arkkuun. Ja sankarimme päätti käydä sinne nukkumaan darraansa pois. Herätessään arkusta Inkkanen potkaisi kannen pois arkun päältä ja tajusi et nyt oltiin jossain luolassa. Inkkanen potkaisi kiven pois suu aukon edestä ja näki uskomattoman milf-henkisen kaunottaren mustalaistenkansallispukua kopioivassa leningissä. Hän kysyi naiselta monesko päivä oli ja naisen mukaan oli kolmas. Inkkanen nyt muistikin "Mähän laitoinki sen Cybertimegpowermachine4000:sen ottamaan mut täält takas just kolmas päivä kiitti hei!! Paljonko kello on?" Nainen otti taskustaan atzteekkien kalenterin ja kertoi, että kello löi juuri 12 ja siinä samassa oli Inkkanen kadonnut, kuin neekeri siperiaan. Ja kaikki oli taas hyvin.

"Olipa vittumainen reissu!" kelasi Inkkanen kotonaan. "En kyl enää koskaan lähe kikkailee mitää!" Olihan tol reissul hyvätki puolensa.. Sain vähän sosiaalisuutta ja sain uuden lempinimen "messias".. Oli ihan makeet! Mut nyt tuhoon ton saatanan Cybertimegpowermachine4000:sen ja lähen sille pitkälle ja kylmälle tonne Raimon räkälään.. Ehkäpä tänään tulisi tussua."
JOONAN TARINA


Joonalle, Juha-Pekan pojalle, naamasudelle ja soppasankarille tuli tämä Herran sana: "Lähde Papua Uuten Guineaan, tuohon suureen kaupunkiin keitolle, ja julista siellä raflassa, että minä, Herra, olen nähnyt sen pahuuden."

Mutta Joona päätti paeta Herraa ja matkustaa meren taakse Ibizalle. Hän meni rannikolle hietsuun ja etsi satamasta laivan, joka oli lähdössä Ibizalle. Maksettuaan matkansa hän astui laivaan päästäkseen meren yli pois Herran ulottuvilta.
Laivan ehdittyä ulapalle Herra nostatti ankaran myrskyn. Se oli niin raju, että laiva oli vähällä hajota, mutta Joona oli vahvempi kuin kuuden sonnin joukkoraiskaus.

Merimiehet olivat peloissaan, ja kukin huusi avuksi Joonaa. Keventääkseen laivaa he heittivät mereen kaiken tavaran, mitä laivassa oli. Joona oli mennyt alas laivan uumeniin ja pannut ponun tulille. Siellä hän nyt nukkui syvässä unessa. Laivan kapteeni meni hänen luokseen ja sanoi hänelle: "Sinäkö vain nukut! Nouse ylös ja huuda avuksi jumalaasi! Ehkä sinun jumalasi huomaa meidät, niin ettemme huku."

Merimiehet sanoivat toisilleen: "Heitetään arpaa, että saamme tietää, kenen takia tämä onnettomuus on kohdannut meitä!" Miehet heittivät arpaa, ja arpa osui Joonaa suoraan silmään. "Ai perkele! " huusi Joona.. Silloin he sanoivat hänelle: "Kerro meille, miksi tämä onnettomuus on kohdannut meitä! Mikä sinä olet miehiäsi? Millä asioilla sinä liikut ja mistä tulet? Mistä maasta ja mitä kansaa sinä olet?" Joona vastasi heille: "Mä oon Hinkkanen ja olin lähös Ibizalle keitolle mummon säästötili rahoilla kunnes tutustuin teihin äpäröihin. Lähin tuolt Vantaalt liikkeelle ja sinne lähen koht soutelee tol vika pelastusveneel jos te ette äkkii keksi jtain järkevää!!!!111"

Miehet joutuivat kauhun valtaan ja sanoivat hänelle: "Mitä sinä oletkaan tehnyt!" Sen he näet tiesivät, että Joona oli lähtenyt pakoon Herraa, Jumalaansa; Joona oli sen heille kertonut. "Mitä meidän pitäisi tehdä sinulle, että meri tyyntyisi?" miehet kysyivät häneltä. Myrsky näet yltyi yltymistään. Joona vastasi: "Tunkekaa peukku peppuun ja hymyilkää ni aurinko valeisee teidän hiuksettomat päälaet.."

Merimiehet koettivat vielä soutaa laivan takaisin rantaan mutta eivät onnistuneet, sillä myrsky heidän ympärillään yltyi yhä vain kovemmaksi. Niin he huusivat Herraa ja sanoivat: "Oi Herra, älä anna meidän tuhoutua tämän miehen takia! Vaikka hän olisikin syytön, älä vedä meitä vastuuseen hänen hengestään. Sinä, Herra, olet tehnyt, niin kuin itse tahdoit!" Sitten he tarttuivat Joonaan ja heittivät hänet mereen. Meren raivo laantui heti. Miehet pelkäsivät ja kunnioittivat nyt Herraa, uhrasivat hänelle teurasuhrin(laivan perämiehen Oiva Ryynin) ja tekivät pyhiä lupauksia.

Mutta Herra pani suuren kalan nielaisemaan Joonan. Joona oli kalan vatsassa kolme päivää ja kolme yötä. Hän rukoili Herraa, Jumalaansa, kalan sisuksissa.

" Voihan kakka, voihan kakka, miks herra mut yrität tappaa
En koskaan enää pahojani tee, korjaamaan virheitäni mä nyt meen,
loppu dokaaminen, loppu rööki, enkä enään kaverin äitejä sörki,
Siis Jumala, Jumala kiltti ole, ja avaistko täältä poistumis oven"

Siinä samassa suu aukeni ja Joona oli taas Hietsun rannassa alastomien naisten keskellä.

Joonalle tuli toisen kerran tämä Herran sana: "Lähde Korsoon, tuohon suureen kaupunginosaan, ja julista niille pelleille se sanoma, jonka minä sinulle puhun."

Nyt Joona sanoi : " Viimeks ku sua kuuntelin, jouduin jonnekki merimonsun kitaan huutelee oodeja, mä oon niin loppu, niin loppu!! Kaikki on niskassa! Vie Kaikki! Ota kaikki!"

Joona meni ulos kaupungista ja jäi sen itäpuolelle. Siellä hän kyhäsi itselleen oksista katoksen, asettui sen alle suojaan ja odotteli nähdäkseen, miten kaupungille kävisi. Silloin Herra Jumala pani risiinikasvin kasvamaan Joonan yläpuolelle, varjoksi hänen päänsä päälle ja helpottamaan hänen murheellista oloaan. Ja Joona iloitsi kovin tästä risiinikasvista. Mutta seuraavana päivänä aamunkoitteessa Jumala antoi madon purra risiinikasvia, niin että se kuivettui. Auringon noustua Herra pani kuuman itätuulen puhaltamaan, ja aurinko paahtoi Joonan päähän, niin että hän oli nääntymäisillään. Silloin Joona olisi tahtonut yhden pitkän kylmän, ja hän sanoi: " baarimikko, oi baarimikko, yksi kolmonen kiitos." ,mutta Joona näki halluja ja oli vieläkin keitoissa edellis päivän wc-ankka kokeiluista.

Mutta Jumala kysyi Joonalta: "Onko sinulla mitään syytä olla suutuksissa risiinikasvin tähden?" Joona vastasi: "Kyllä on, tahtoisin keiton." Herra sanoi: "Sinä suret risiinikasvia, vaikka et ole nähnyt vaivaa sen vuoksi etkä ole sitä kasvattanut. Yhden yön se vain eli, yhden yön jälkeen se kuihtui pois.

Joona oli hyvin pahoillaa ja myönsi, että hän oli tehnyt katteettoman lupauksen Jumalalle ruman merimonsun vatsassa. Ja lupasi taas lopettaa keittoomisen, mutta eihän Joona sitä itsekkään uskonut. joonalla oli uusi malja valmiina nostettavaksi ja juotavaksi. Hän ei ymmärtänyt että jumala oli tehnyt vittumaisen vedon ja poistanut Joonan maksan hänen nukkuessaan. Yhden huikan jälkeen Joona oli jo hirveessä humlessa ja makasi palavassa pensaassa. Jumala ilmestyi Joonalle pensaan muodossa ja kysyi...... " Vituttaako?".. Joona, naama keltaisen ja tuskissaan, päästi viimeiset sanansa: " KIROTTU RISIINIKASVI!!!"
- Vanhemmat »