Suunnitelmissa oli että oltaisiin rakkaan ja rakkaiden haukkujen kanssa menty Vermon taakse
golfkentälle pelaaman koirilla golfia ;D
Saunalahdessa päästin lauman pihalle ja jätin oven auki kun vaihdoin housut nopeasti sisällä.
Haudin peräluukku oli auki ja kuvittelin että autohullut menee autoon odottelemaan kuten aina
ennenkin. Kun pääsin autolle, ei siellä ollut kuin isot piskit ja pienivalkoinen. Rottaa ei näkynyt
missään.
Arvelin, että Rotta olisi saattanut "paeta" koska se on nyt reilun viikon verran ollut
haluton tulemaan kämppään sisälle. Onhan se jäänyt about parin kuukauden verran yksin
(ok, toiset koirat sen seurana mutta ei ne sille riitä) kotiin mun työvuorojen ajaksi.
Yhdessä ollaan oltu sit aina rakkaan luona. Omasta kodista on siis tullut Rotalle
vankila kun Rotta potee eroahdistusta. Rotta siis olisi ties missä ilman
mitään spottia mihin mennä. Se harhailisi ties kuinka kauas!!
Kun huomasin ettei Rotta ollut autossa eikä pihalla, starttasin Haudin ja lähdin suhaamaan
lähiseutuja. Tunnin verran kiertelin aluetta mutten saanut näköhavaintosaldoksi kuin lukuisan
määrän rusakoita, kaksi supea joista toinen oli ihan pikkuinen pentu, ison valkohäntäpeuran,
ihan taskukokoisen rusakkolapsen (tepsutteli tiellä) ja pari juniorikettua.
Rotasta ei pienintäkään havaintoa!!
Koska arvelin Rotan paenneen "vankilasta", en uskonut sen olevan enää niin lähellä
kotiosoitetta että etsintää kannattaisi jatkaa. Niimpä suuntasin Haudin nokan kohti Vermon
suuntaa ja käytetiin sit loppulauma sinkoilemassa Vermon takana.
Oli muuten Mila ihan hukassa. Ei löytänyt kaveriaan mistään. :(
Ilmoittelin poliisille ja löytöeläintaloihin Rotan tuntomerkit. Aamulla kaveri soitti että laittaa ilmon
vielä yhteen löytöeläintaloon. Sieltä tulikin puhelu jonkun ajan kuluttua mutta ei niillä ollut mitään
uutta kerrottavaa, utelivat vaan. :/
Aamupäivällä kirjoitin Rotasta myös facebookiin. Naapurin likka oli huomioinut tämän ja
huikannut vanhemmilleen asiasta. Likan isä sitten tiesi kertoa että hän oli nähnyt pienen mustan
lyhytkarvaisen koiran kahdeksan maissa aamulla jolkottelevan Kivenlahden suunnasta kohti
meidän kotiosoitetta. Aivan paras uutinen siihen mennessä!!
Rotta piti sittenkin kotia turvapaikkana eikä vankilana. Ainoastaan
tietynlainen tilanne oli tarkoittanut Rotalle yksinjäämistä.
Matkalla kotiin mutsi soitti (asuu samalla tontilla) että Rotta on pihalla muttei anna kiinni.
Kaasujalka oli entistä raskaampi! Jännäilin matkalla että pysyyköhän se Rotta nyt pihalla vai
lähteekö pois "ahdistelevien" ihmisten läheisyydestä. Vähän ennen kuin pääsin himaan,
mutsi soitti uudestaan ja sanoi että oli avannut mun kämpän oven ja Rotta oli
luikahtanut nopeasti sisälle. Ihanaa!! Rotta oli turvassa!!
Kun pääsin kotiin, Rotta makasi kiepillä mun sängyn jalkopäässä kuten se tekee
aina kun on sisällä. Kutsuin rottaa mutta se luimisteli vaan korviaan. Menin sängyn eteen
lattialle kyykkyyn ja kutsuin Rottaa uudelleen. Se tuli varovasti mun eteen, antoi rapsuttaa vähän.
Sitten se aivan kuin heräsi jostain eri maailmasta ja tunki itsensä ihan kiinni muhun ja itki. Se ei
ollut vinkumista. Eikä Rotta muutenkaan vingu. Se kuulosti todella huolesuneelta ja surkealta
ääneltä. Pieni raukka!
Rotalla oli ollut kova hätä.Se olikin todennäköisimmin lähtenyt "saalistusreissulle" jonkun
elukan perään ja kun se oli tullut takaisin, mä olin jo poissa pihasta..
Käytin koirat vielä ennen töihinlähtöä uimassa ja
Rotta suorastaan liimautui muhun kiinni rannalla.
Autossakaan ei tarvinnut ajaa yksin kun joku pieni
musta karvatyttö tunki samalle penkille ja syliin.
Pieni rakas KuntaKinte<sydän>
Voi että mä olin huolissani!!
Onneksi Rotta on nyt kotona turvassa!